Mittarissa 60+

Tänään oli elämäni viimeinen työpäivä. Ensi sunnuntaina olen jo eläkkeellä. Lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2017 yksi elämäni ovista sulkeutuu ja toinen avautuu. Tosin yksi aikaisemmin maksettu, määräaikainen eläke loppui jo elokuussa. Se oli ensimmäinen konkreettinen muistutus siitä, että olen tullut jonkun tien päähän. Olo on vähän haikea, vaikka vitsikkäitä onnitteluja on tullut ystäviltä läheltä ja kaukaa. Vastasin heille kaikille samalla tavalla: "enää ei ole paluuta entiseen".

Varsinaista eläkettä en tosin vielä lokakuun alussa saa, sillä eläkeyhtiössä on 63 päivän käsittelyaika. Minä onneton lähetin hakemukseni vasta elokuun lopussa. Viivyttelin asian kanssa, koska en tuntenut itseäni eläkeläiseksi. Minä olen niitä ihmisiä, joille 60 on uusi 40. Meitä on nykyään aika paljon.

Olisi varmaan pitänyt lähettää hakemus jo ennen juhannusta. Toivoa sopii, että ensimmäinen eläkkeeni ehtii tulla ennen joulua. Sukulaispojan lainanlyhennyskin on riippuvainen minun hänelle antamasta joululahjarahasta.

Tässä joutuu väkisin ajattelemaan myös taloudellisia asioita, vaikka monta vuotta on menneyt ilman rahahuolia. Kävi nimittäin niin huonosti, että samaan aikaan, kun minä lähdin eläkkeelle, meidän taloyhtiössämme valmistui katto- ja julkisivuremontti. Meidän osuus laskusta on 63 000 €. Kymmenen seuraavan vuoden sisällä tulee myös putkiremontti. Sen lasku nykyhinnoilla on meidän osalta n. 125 000 € mikäli remontti tehdään perinteisen mallin mukaan. Elämme toivossa, että menetelmät kehittyvät lähitulevaisuudessa ja hinta laskee.