Lomat on lusittu

Työväenopiston syysloma tuli ja meni mutta ei hätää, sillä luvassa on syyskauden huipennus. Tänään alkavat Helsingin kirjamessut - jokavuotinen must, jota ei voi jättää väliin. Tulen sieltä aina painavien kirjakassien kanssa, vaikka kirjahylly on ollut täynnä jo vuosia. Nyt alkavat kodin nurkatkin täyttyä kirjoista.

Ryhdistäydyin muutama vuosi sitten ja päätin raivata kirjahyllystä tarpeettomat kirjat. Tarkoitus oli lajitella pois heitettävät kirjat kierrätykseen ja suoraan roskikseen meneviin pinoihin kuten konmari-menetelmä neuvoo.

Lopputulos oli, että kierrätyspinoon ei tullut yhtään kirjaa ja roskispinossakin oli vain yksi kirja - venäjänkielinen Neuvostoliiton kommunistipuolueen historia, osa II. Mistä lie tarttunut mukaan ja missähän osa I on? Revin kirjasta kannet pois ja vein sisällön taloyhtiömme roskalaatikkoon. Historiikki hautautui muun paperiroskan joukkoon.

Lukija varmasti tajuaa jo tässä vaiheessa, että en pysty luopumaan kirjoista eikä kirjahyllyyn tullut kipeästi kaivattua lisätilaa. Kesämökillekään en voi enää dumpata kirjoja, koska siellä niitä on jo siroteltu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Kirjoista on paljon iloa ja hyötyä, mutta jossain vaiheessa sitä alkaa väkisinkin toivoa, että olisi käyttänyt enemmän kirjaston kuin kirjakaupan palveluita.

Lopuksi haluan suositella uutta löytöäni, Eeva Kilven päiväkirjateksteistään kokoamaa kirjaa Kuolinsiivous. Siinä oli mainio oivallus ihmiselämän lyhyydestä ja siitä, kuinka nopeasti aika kuluu.

Kilpi kirjoitti: "4.3 Maanantai. Elämä on kuin viikko. Se alkaa - ja sitten se on jo lopussa. Aivan äsken minulla oli vielä koira, äiti, lapset pieniä, isä, puoliso... Nyt on aina edessä perjantai. "(1996) (Lähde: Kilpi, Kuolinsiivous, 26)