Sivut

maanantai 13. marraskuuta 2017

Ravintoketjun pohjimmainen

Sain juuri valmiiksi huomisen esitelmäni Käsikirjoituksesta kirjaksi. Minut on kutsuttu Kouvolan kaupunginkirjastoon kertomaan tietokirjailijan työstä. Myös kaksi kustantajaa osallistuu tilaisuuteen.

Kun aloin miettiä esitykseni sisältöä, kirjoittamisesta tuli ensimmäisenä mieleeni, että "tuntipalkoille ei tässä pääse". Tietokirjan teko on hidasta. Ei riitä, että saa aikaan mielenkiintoisen sisällön. Sen lisäksi pitää tehdä huolellista työtä faktojen tarkistuksessa ja lähteiden merkitsemisessä. Lukijat toivovat usein myös sanastoa, jossa selvitetään tärkeimmät termit lyhyesti ja ytimekkäästi.

Kirjoitin Tom Jokisen kanssa kirjan Uraopas - Työelämän lyhyt oppimäärä. Kirja ilmestyi Gaudeamuksen kustantamana tämän vuoden tammikuussa. Kirjan tekoprosessi kesti kaiken kaikkiaan syyskuusta 2015 tammikuuhun 2017, seitsemäntoista kuukautta.

Illat, viikonloput ja kesäloma

Tekoprosessin aikana ehdin lukea kymmeniä aihetta käsitteleviä kirjoja, tutustua lukemattomiin nettisivuihin ja avata tekstitiedostoni 56 kertaa. Kirjoitin lisää tekstiä tai korjailin jo olemassa olevia tekstejä.

Päivätyön ohessa teksti valmistui hitaasti. Käytin siihen useamman viikonlopun ja lähes koko kesälomani. Istuin läppärin äärellä myös monet illat keväällä 2016. Loppuvaiheessa aikaa kului paljon faktojen tarkistukseen, linkkien toimivuuden varmistamiseen ja kaikenlaiseen muuhun sälään. Syksyllä 2016 luimme Tomin kanssa oikovedoksia, joita tuli pari eri versiota. Kirjoitimme takakannen tekstiluonnoksia ja kirjoittaja-esittelyjä, otimme kantaa kansikuvaan. Ja viimein tämän vuoden tammikuussa kirja oli valmis!

Kolme euroa kirjalta

Monet kirjoja lukevat valittavat kirjojen olevan kalliita ostaa. Kirjoittaja saa jokaisesta myydystä kirjasta noin 3 euroa miinus verot. Jos tekijöitä on useampia, tämä summa jaetaan vielä tekijöiden kesken. Kirjan myyntituloista ison osan vievät jakeluporras (esim. kirjatukku ja kirjakaupat) ja kustantajat. Myös verottaja ottaa omansa. Kirjoittaja on ravintoketjun pohjimmainen, vaikka ilman hänen luovaa panostaan ei olisi mitään myytävää.

Onko sinun mielestäsi kirjat kalliita Suomessa?

6 kommenttia:

  1. hei,

    kirjoittajan osuus kirjan myyntihinnasta on sikamaisen vähän. Kirjakaupoissa on tietenkin kiva käydä kirjoja selailemassa, mutta tarvitaanko todella kirjakauppoja nykymaailmassa? Itse olen siirtynyt e-kirjoihin, jotka nykyisessä kotimaassani Sveitsissä ovat huomattavasti edullisempia kuin painetut kirjat. E-kirjojen myötä olen lopettanut kirjaston käytön ja ostan lukemani kirjat itse, tosin kirjakauppaketjun nettikaupasta. En tiedä ovatko e-kirjat parempi diili kirjoittajille kuin painetut kirjat, toivon mukaan ovat.

    yt. Manta

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Tekijä saa hävyttömän vähän. Ilman kirjailijoita kun ei tosiaan olisi mitä myydä. Mutta sama tilanne taitaa olla kaikilla "alkutuottajilla". Kauppa kannattaa, tuotanto ei. Hinnoittelu on ongelmallinen asia: kun hinta nousee, kysyntä laskee. Kuka tinkisi katteestaan? Hienoa, että oma tietokirjailijan urasi saa monenlaista potkua.

    VastaaPoista
  3. Seuraavaa kirjaa varten meillä on toistaiseksi ollut lainassa vähintään 50 kirjaa. Kirjastoa on tarvittu. Pelkästään ekirjoilla tämä ei olisi onnistunut.

    VastaaPoista
  4. Kirjoja on kiva kirjoittaa mutta olisihan se aika kivaa, jos työstä saisi myös korvauksen....edes vaatimattoman tuntipalkan.

    VastaaPoista
  5. Yllättävää miten vähän alkutuottaja saa kirjan hinnasta. En osaa asettaa hintaan millekään tasolle, koska käytän pääasiassa kirjaston palveluja. Ostan kirjoja vain lahjaksi tai paikallishistoriaa itselle. Silloin ei hinta merkitse vaan itse hankinta. e-kirjoihin en ole vielä tutustunut. Olen sen verran vanhanaikainen tai jotain, että uuden kirjan sivujen selailu ja uuden paperin tuoksu ovat osa lukuelämystäni ennen kuin sukellan tekstin kimppuun. Monet kirjailijat pärjäävät erittäin hyvin pelkällä kirjoittamisella ja ihmettelen suuresti ettei tietokirjailija saa enempää kirjan kokonaishinnasta. Sen tiedän, että jotain korvausta kirjailijalle maksetaan myös kirjastoista aina, kun tekijän kirja menee lainaukseen. Sekin on tosin aivan marginaalinen euromäärä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin jokin aika sitten Helsingin Sanomien jutun, jonka mukaan todella harvat kaunokirjailijatkaan pärjäävät pelkällä kirjoittamisella Suomessa...Laila Hirvisaari, Kari Tervo, Sofi Oksanen, K. Hotakainen ja pari muuta. Suurin osa joutuu tekemään lisäksi muitakin hommia.Lainauskorvaus on nykyään (kun se juuri nousi monen vuoden väännön jälkeen) 25 senttiä/lainattu teos. Tässäkin on vielä joku laskentakaava eli ihan kaikista lainauksista ei saa korvausta. Ko. summa jaetaan sitten kirjoittajien kesken ja siitä maksetaan tietysti vielä verot.

      Poista