Käsitöitä ja kotoutumista

En muista, että olisin erityisemmin pitänyt koulun käsityötunneista. Vohvelikankaan kirjonta ja ristipistot eivät olleet minun juttuni. Teini-iässä yritin kotona tehdä itselleni muodikkaita vaatteita vaihtelevalla menestyksellä. Paperilakanasta ompelemani ultramuodikkaat, leveälahkeiset housut olivat tosi hienot. Ainut ongelma oli, että ne eivät kestäneet istumista eivätkä rajuja liikkeitä. Saumat ratkesivat.

Kun menin töihin, alkoivat kiireet ja käsityöt jäivät lopullisesti.

Vanha koneeni hautautui komeron perälle.
CCO Creative Commons.

Kankaita komerot täynnä

Jotain kuitenkin jäi nuoruuden käsityöharrastuksesta. En voinut vastustaa kiusausta ostaa hienoja kankaita aina kun sellaisia löysin. Kööpenhamina ja Pietari olivat erityisen mahtavia kangasparatiiseja. Upeita italialaisia villakankaita, paljon erilaisia viskoosikankaita ja pellavaa sekä hienoja silkkejä - kaikissa mahdollisissa väreissä. Kuka sellaisia voisi vastustaa?

Kangasvuoret kasvoivat komeroissa, mutta en ollut huolissani. Ajattelin aina, että "sitku olen eläkkeellä", alan loihtia aarteistani persoonallisia luomuksia.

Sitku on nyt

Langoissa on satoja eri sävyjä. CCO Creative Commons.

Jäin viime lokakuussa eläkkeelle ja ilmoittauduin heti syyskauden alussa työväenopiston ompelukurssille. Tämä ompelukurssi on tarkoitettu aloittelijoille ja sen opetuskielenä on englanti. Kurssilla on puolet suomalaisia ja toinen puoli ulkomaalaisia.

Kurssillamme on ollut tämän lukuvuoden aikana muotisuunnittelijaksi haluava nuori mies Kreikasta, omaa nukketeatteria pyörittävä mies Makedoniasta, kiinalaisia ja taiwanilaisia naisia, yksi italialainen, yksi espanjalainen, nuori Marimekon kankaita rakastava nainen Japanista ja muutama venäläinen sekä suomalais-puolalainen nuori nainen, koiralleen vaatteita tekevä kreikkalaisnainen ja korealainen kädentaitaja. Meitä suomalaisia on sekä nuoria että jo eläkkeellä olevia. Sekalainen seurakuntamme on ihanan monipuolinen.

Jokainen tekee omaa juttuaan. Osa tuunaa vanhoja vaatteitaan uusiksi, toiset hankkivat materiaalia kirppiksiltä, ja osa luottaa kangaskaupan palalaareihin. Näistä on syntynyt uskomattomia luomuksia.

Minä tusasin koko syksyn paria yöpukua mutta nyt sitten minulla onkin - ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa - yöpuvut, joiden kaulus ei kiristä ja hihat ja lahkeet ovat sopivan pituiset. Nyt keväällä, kun taitoni ovat jo hieman kasvaneet, rohkenin alkaa tehdä kaksiosaista vapaa-ajan asua.

Saumurit, ompelukoneet, höyrystimet ja muut hienoudet

Kurssi on loistava. Siellä oppii ompelemaan mutta myös englantia ja muita kieliä sekä ompelemiseen liittyvää erikoissanastoa eri kielillä. Muualta tulleet kurssikaverit oppivat puolestaan suomea, jota käytetään oikeassa elämässä.

Opimme myös käyttämään erilaisia apuvälineitä ja laitteita. Osaan viimeinkin langoittaa ompelukoneita ja saumureita. Myös höyrystimet ja tehokkaat silitysraudat ovat tulleet tutuiksi.

Parasta kurssilla on ollut se, että kaikki me aloittelijat olemme todella innoissamme omista projekteistamme. Siitä suurkiitos kuuluu erinomaiselle opettajallemme Mialle, joka auttaa aina, kun on tarvis.

Lukukauden päätteeksi katamme taas pöydän eri maiden herkuilla. Maltan tuskin odottaa..

Oletko sinä löytänyt vanhan harrastuksesi uudelleen?