torstai 17. tammikuuta 2019

Nyt sitä saa - Eläkettä & eliksiiriä

Moikka kaikille!

Tiedoksenne, että iso urakkamme on ohi ja uunituore kirjamme Eläkettä & eliksiiriä on juuri ilmestynyt. Se on tarkoitettu eläkkeelle lähtöä suunnitteleville ja eläkkeellä jo oleville. Kirja sopii mielestämme hyvin myös lahjaksi.



Kirja on monien ihmisten yhteistyön tulos. Meitä kirjoittajia on jo neljä - kaksi Helsingistä, yksi Kööpenhaminasta ja yksi Los Angelesista. Moni myös kommentoi keskeneräisiä raapustuksiamme, ja rakas serkku miehineen käänsi Valerien tekstin englannista suomeksi. Pari hyvää ystävää auttoi myös oikoluvussa. Kun veivaa riittävän kauan samoja tekstejä, alkaa kaikki kelvata. Tulee umpisokeaksi omille virheilleen. Silloin tarvitaan ulkopuolisia oikolukijoita ja muuta apua. 

Tuhannet kiitokset kaikille teille kirjaprojektisssa avustaneille!

Elämä muuttuu, kun työ loppuu. Elämä eläkeläisenä voi olla elämän parasta aikaa tai elämänpiiri voi kutistua turhan pieneksi. Voimme vaikuttaa elämänlaatuumme omilla valinnoillamme. Kaikki ei ole tietysti itsestä kiinni, mutta moni asia on.

Kirjassa on paljon tutkittua tietoa ja käytännön ohjeita ja vinkkejä. Itse havahduin siihen, miten todella tärkeää on olla aktiivinen, huolehtia itsestä, syödä oikein ja liikkua tarpeeksi. On tarjottava aivoille ravintoa ja on myös levättävä riittävästi. Jos aivot eivät pelaa, ei onnistu mikään muukaan. Hyvät ystävät ja itsensä hemmottelu kuuluvat myös hyvään elämään. Kirja käsittelee kaikkia näitä asioita sekä monia muitakin eläkeläisiä kiinnostavia kysymyksiä. 

Kirjassa on myös mielenkiintoiset luvut tanskalaisten ja amerikkalaisten eläkeläisten uusista valinnoista. Tiesitkö, että asuakin voi monilla eri tavoilla?

Kiinnostuitko? 

Voit tilata kirjan helposti Avisadon verkkokaupasta napsauttamalla tätä linkkiä https://www.avisado.fi/tuotteet.html .


Kirjan tiedot:
Ritva Kattelus, Tom Jokinen, Carita Peltonen, Valerie Harwin
Eläkettä & eliksiiriä
Avisado, 2019
ISBN: 978-952-5356-05-2
288 s.

PS. Meillä kotona syödään nyt kaksi kertaa viikossa pelkkiä kasviksia ja ranteeseeni on ilmestynyt aktiivisuusranneke. 

Kysymykset: 

Onko sinun elämäsi muuttunut eläkkeellä ollessasi? 
Oletko vielä töissä muttta ajatukset jo eläkkeellelähdössä? 

lauantai 29. joulukuuta 2018

Uusi vuosi ja unelmat

Vuodenvaihde - mikä ihana sana! Edessä uusi vuosi täynnä odotusta ja jännitystä sekä vielä tällä hetkellä tuntemattomia tapahtumia ja kohtaamisia. Mietin jo nyt, tuleeko vuodesta 2019 kohdallani hyvä vuosi vai muistelenko sitä myöhemmin "ketutuksen" ja epäonnen vuotena? Jaksanko pitää kiinni uudenvuodenlupauksistani ja toteutuvatko tavoitteeni ja unelmani? Haluaisin vielä opiskella ja kirjoittaa kirjoja. Paljon riippuu minusta itsestäni, mutta paljon myös asioista ja ihmisistä, joihin en voi vaikuttaa vaikka haluaisinkin.

Kolme vuodenaikaa

Tumma taivas, räiskettä ja kuplivaa. Näistä monen meistä
uusi vuosi alkaa.
CCO Creative Commons.
Jaan vuoteni yleensä kevääseen, kesään ja syksyyn. Inhoan pakkasia ja liukkaita kelejä, joten yritän ohittaa talven piileskelemällä sisällä.

Vaikka tammikuu on vielä uuden vuoden suhteen toivoa täynnä ja Matkamessutkin ovat tammikuussa, liittyy vuoden alkuun yleensä kovat pakkaset ja toisinaan myös tipaton tammikuu. Sama koskee myös helmikuuta. Pakkanen paukkuu ja kotimme puulattiat ritisevät. Ihmiset kulkevat jalkakäytävällä pimeässä pää allapäin. Ei hymyilytä!

Kevät koittaa viimeistään maaliskuun loppupuolella - ainakin optimisteille. Aurinko paistaa ja lumet alkavat sulaa. Huhtikuussa voi jo tuntea mullan tuoksun puistoissa. Pienet purot etsivät kulku-uomaa ja täyttävät kaikki jalkakäytävien kolot ja kuopat. Ei haittaa!

Kesä koittaa toukokuussa. Jos niin ei tapahdu stadissa, pitää lähteä vähän etelämmäksi harjoittelemaan tulevaa kesäkautta. Kolea vappu viimeistään saa tilaamaan lentolipun Sveitsiin tai jonnekin Espanjaan tai mikseipä tänä vuonna vaikka Romaniaan.

Kesäkuulla on väärä nimi. Juhannus on yleensä kylmä ja tuulinen, ei kesäinen. Onneksi hankimme viime vuonna mökille juhlateltan. Sinne mahtuu 15 henkeä. Nyt on ihan sama, vaikka pohjoistuuli puhaltaisi täydellä teholla ja sataisi läpi koko juhannuksen. Teltan ikkunasta näkee myös sateessa savuavan kokon. Ei huolta!

Heinäkuussa helteet hellivät, jos hellivät. On kuitenkin satavarmasti kesä. Luonto kukkii ja viheriöi.

Elokuussa ilma väreilee jo pahaenteisesti, vaikka luvassa on vielä paljon mukavaa. On perinteiset rapujuhlat ja villa avslutning. Pimeät illatkin ovat kivoja paperilyhtyjen loisteessa. Vielä on kesää jäljellä ja vielä tarkenee!

Syksyistä väri-iloa

Olen syksyn lapsi, syyskuussa syntynyt. Ehkä sen takia pidän syksyn värikirjosta sekä pimeistä aamuista ja illoista. Sadekaan ei haittaa. Kun lomakaan ei enää eläkkeellä lopu kesken, ei tarvitse stressata työkiireitä eikä alkaa tehdä ensi vuoden budjettia. Ehtii käydä Habitaren messuilla. Syksy saa tulla!

Lokakuussa on Helsingin kirjamessut, joita odotan aina innolla. Kun olin vielä töissä, liittyi moneen lokakuuhun myös Frankfurtin kirjamessut. Kun olin tullut kotiin messuilta, loppuivat minulta yleensä aamuiset kävelylenkit. Frankfurtin aurinkoisen sään jälkeen Suomen harmaus ja kylmyys tunkivat  iholle. Syksy oli päättynyt ja luvassa oli marraskuun masennusta ja talven pakkasia. Not for me!

Talvenselkä taittuu

Piileskelen taas kotona odottamassa aikoja parempia. Enää pari kuukautta, niin kevät tulee ja aurinkokin alkaa taas paistaa - ainakin toisinaan.

Oheista Lappeenrannassa otettua kuvaa katsoessa on vaikea uskoa, että kuljemme kohti valoisampia aikoja. Kyllä se kesä sieltä kuitenkin tulee - ainakin jossain muodossa. Ei ehkä yhtä lämpimänä kuin kesä 2018, mutta kesä kuitenkin. Takuuvarmaa on, että Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen!

Sitä odotellessa toivotan kaikille teille, rakkaat lukijat, Onnellista Uutta Vuotta!

Kysymys: Oletko sinä kesä- vai talvi-ihminen vai kelpaavatko sinulle kaikki neljä vuodenaikaa?

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Akvaario, taulu vai tarjoiluvaunu?

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat tyytyväisiä kotinsa sisustukseen monta vuotta kunnes iskee ihan hirveä sisustusvimma. Yhtäkkiä huomaan, että puolet kodin huonekaluista on sellaista roinaa, että haluaisin niistä eroon. Verhotkin tuntuvat roikkuvan velttoina. Valo ei riitä eikä matot miellytä. Sohvatyynytkin olisi pitänyt uusia jo kauan sitten. Mitä silloin kannattaa tehdä?

Pidä silmät auki

Sen verran on jo onneksi ikää ja kokemusta, että en enää ryntää ostoksille, kun sisustusvimma iskee. Olen virheostoksista oppinut, että minun ei ainakaan kannata ostaa vain yhtä huonekalua kerrallaan. Odotan mieluummin vaikka viisi vuotta ja uusin sitten kerralla isomman osan. Näin ainakin teoriassa saan paremmin yhteen sopivia kokonaisuuksia.

Isot akvaariot hotellien auloissa ja muissa avarissa tiloissa
ovat hienoja, mutta eivät sovi kovin hyvin pieniin kerrostalohuoneistoihin.

Liikkuessaan ulkona ja ulkomailla kannattaa kuitenkin pitää silmät auki. Hienoja esineitä ja ideoita on tarjolla valtavasti. Käyn matkoilla nykyään enemmän huonekaluliikkeissä ja gallerioissa kuin turistikaupoissa tai vaatekaupoissa.

Matkamuistot

Isoa sohvaa on vaikea ostaa ulkomailta, jos kaupalla ei ole kohtuuhintaista toimitusta. Sen sijaan pienempiä tavaroita voi itsekin kantaa matkatavaroina, varsinkin jos matkustaa laivalla tai junalla. Eräs tuttavani toi matkamuistona polkupyörän, toinen osti hienon tuolin. Yksi raahasi  mukanaan ison peilin.

Olen vasta nyt vanhemmiten alkanut roikkua netissä ihailemassa valikoimia. Paikalliset vepsäläiset, maskut, iskut ja askot eivät anna oikeaa kuvaa tarjonnasta. Maailma on täynnä upeita esineitä. Ei niitä välttämättä tarvitse itselle ostaa. Minä ainakin saan paljon iloa jo pelkästä katselemisesta.

Oikealla oleva kuva ei tee oikeutta tälle kaunokaiselle - funkkishenkinen tarjoiluvaunu, jonka putkirunko on kromattua terästä.

Olen käynyt jo vuosia Kaapelitehtaalla Taidemaalariliiton myyntinäyttelyssä. Valitettavasti hintataso on nykyään aika korkea. Tiedän monta, jotka ovat jättäneet ostokset tekemättä korkeiden hintojen takia.

Minulla on teille kaikille pieni vinkki: menkää Viron gallerioihin. Siellä on myynnissä hienoja tauluja kohtuuhintaan.

Alla oleva taulu on Riina Rillon maalaus Rakveren keskustan galleriasta.




Kysymys: Iskeekö sinuun joskus sisustusvimma?

lauantai 8. joulukuuta 2018

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin hauskasti erilaista

Parin viimeisen kuukauden aikana olen nähnyt hauskoja juttuja, jotka haluan tässä jakaa kanssanne.

Mitä tykkäätte näistä?

Keltainen talo katollaan. 

Sisällä talossa oli tosi vaikeaa säilyttää tasapaino, kun kaikki oli väärinpäin ja vähän kallellaan. Talo sijaitsee Tartossa lähellä uutta Kansallismuseota. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos liikutte siellä päin. Muistakaa myös kurkistaa jääkaappiin sisälle.


Kullattu samettinen sängynpääty

Monenlaisissa sängyissä on tullut elämän aikana nukuttua mutta tämä komistus oli kyllä ihan omassa luokassaan. Kultaa ja samettia ei oltu säästelty.

Ei siis ihme, että olokin oli kuin kuninkaallisella ja unetkin tyyliin sopivia:  mukana runsaasti jalokiviä, samppanjaa, seikkailuja sekä jet set -elämää. Kello soi seitsemältä, jolloin ulkona oli vielä pimeää ja satoi räntää. Paluu todellisuuteen laski hetkellisesti mielialaa mutta sitten vilkaisin sängynpäätyä. Ei voinut muuta kuin nauraa.

Tämä unelma on yksi Aqua Span huoneista Rakveressä Läntisellä Virunmaalla.


Kevyet rantasandaalit

Nämä sandaalit osoittautuivat mainioiksi matkakumppaneiksi. Sopivat hyvin moneen tarkoitukseen ja painavat about gramman kappale.

Jos huoneen lattia on kylmä, sandaalit pitävät jalkapohjat lämpiminä. Jos haluat suojata jalkasi suihkussa, sandaalit toimivat silloinkin.

Ainut ongelma on, että ne ovat one size -kokoa. Kaikille teille, joiden kengännumero on 40+, sandaalit sopivat kuin
käsintehdyt hipsterikengät. Meille vähän pienempijalkaisille ne ovat hieman liian isot.

Nämä sandaalit lähtivät mukaan Rakverestä.

Mietin nyt kuumeisesti, mistä näitä saisi hankittua lisää. Pahoin pelkään, että sandaalien käyttöikä ei ole kovin
pitkä, vaikka ne eivät aivan kertakäyttöisiä olekaan.

Yksinäinen pyöräilijä lumisella tiellä

Ihan ensimmäiseksi ei tulisi mieleen ottaa polkupyörää kulkuvälineeksi Rakveren lumisille teille ja jalkakäytäville mutta toisin oli ennen. Tämä nuori poika, Arvo Pärt,  ikuistettiin mielipuuhassaan kuuntelemassa musiikkia Rakveren keskusaukiolla. Hän tuli sinne aina polkupyörällä.

Kysymys: Onko sinulla hauskoja muistoja matkoilta?

lauantai 1. joulukuuta 2018

Valoa, valoa...tahtoo valoa!

Pitkä lämmin syksy jatkuu. On pimeää, meri myrskyää, mutta kadut ja jalkakäytävät eivät peity lumeen. Ei edes sada vettä. Ihanaa....muistan vain yhden aikaisemman itsenäisyyspäivän, jolloin olin stadissa ulkona liikenteessä pikkukengät jalassa. Ja kaiken lisäksi vielä korkkarit! No tietysti lunta alkoi sitten tupruttaa myöhemmin illalla, ja minulla oli vaikeuksia liukastella kotiin pikkutunneilla.

Iän lisääntymisen ja eläköitymisen huomaa ainakin siitä - jos ei muusta - että korkkarit on laitettu komeron nurkkaan ja tajuaa, että matalakorkoiset kengät sopivat kuin sopivatkin jopa hameen kanssa. Tärkeintähän on pysyä pystyssä, ei näyttää hyvältä. Bisnespukeutuminen on vain kovaa vauhtia haalistuva muisto menneisyydestä. Ja hyvä niin. Nyt on ihan muut asiat mielessä.

Vanhemmiten olen alkanut kaivata valoa. Nuorena rakastin etelän pimeitä ja samettisia iltoja. Minua eivät myöskään  haitanneet täällä Suomessa syksyn pimeät aamut ja illat, kun kuljin kävellen töihin ja sieltä pois.

Nyt suunnittelen valoremonttia kotiimme. Haluan lisätä valon lähteitä joka huoneeseen. Ei vain jalkalamppuja, vaan ihan katosta roikkuvia lamppuja. Asumme 90 vuotta vanhassa talossa eikä lampun paikkoja ole ylenpalttisesti siroteltu asuntoomme. 1920-luvulla riitti ilmeisesti yksi valopiste huonetta kohden.

Minä haluan enemmän. Haluan lampun lähelle komeroita, jotta näen, mitä komerot pitävät sisällään. Haluan lampun valoa, kun kirjoitan läppärillä. Haluan kunnon valot, kun luen sängyssä. Haluan valoa ruokapöydän yläpuolelle. Haluan valoa lähelle peiliä. Haluan kirkkaat valot kylpyhuoneeseen. Ei haittaa, vaikka jokainen ryppy ja uurre paljastuu. Valoa saa tulla myös saunaan. Kun laitan ruokaa, haluan nähdä kaiken selvästi. Haluan myös, että käytävän varrella naulakossa olevat tarvikkeet löytyvät helposti. Siinäkin valo auttaa. Olen laskeskellut, että tarvitsisimme tuplamäärän valoja nykyiseen verrattuna. Liekö se edes teknisesti mahdollista vanhassa talossa? Täytyypä kysellä heiltä, jotka näistä asioista jotain ymmärtävät.

Blogin molemmat valokuvat on otettu Martin markkinoilla Kaapelitehtaalla viime viikonloppuna, 24. - 25.11.2018.
Kävin siellä kuten aikaisempinakin vuosina. Martin markkinat kuuluvat omiin suosikkeihini. En innostu Singles´ Dayn tai Black Fridayn tarjouksista. Minua kiinnostaa enemmän tutustua pienten tuottajien tarjontaan. Siihen Martin markkinat ja virolaisten käsityöläisten ja muiden kauppiaiden tuotteet sopivat paremmin. Ja tänä vuonna tarjolla oli jopa virolaista designea - ja yllätys, yllätys - hienoja lamppuja. Kun olen seuraavan kerran Tallinnassa, menen näiden designereiden showroomiin tutustumaan koko valikoimaan. Luvassa on paljon valoa!

Kysymys: Onko sinun kodissasi tarpeeksi valoa?

torstai 22. marraskuuta 2018

Eläkettä & eliksiiriä

Kohta se on valmis - meidän uusin kirjamme, Eläkettä & eliksiiriä, joka ilmestyy alkuvuodesta 2019. Teemme parhaillaan korjauksia ja fiilauksia. Alkuvalmistelut ja iso osa työstä on jo tehty. 

Monet lukijat ihmettelevät kirjojen hintoja. Niitä pidetään yleensä liian korkeina. Harva kuitenkaan tietää, miten paljon työtä kirja vaatii.

Meidänkin kirjamme tekoprosessissa on ollut mukana valtava määrä oman alansa ammattilaisia. Heitä ovat muun muassa:

Muut kirjoittajat

Jotta uusi kirja kannattaa julkaista, pitää tuntea aikaisemmat samaa aihetta käsittelevät kirjat. Tämä onnistuu vain tutkimalla kirjakauppojen ja kirjastojen tarjontaa sekä kustantajien julkaisuluetteloita. Jo julkaistut kirjat pitää myös käydä läpi, jotta osaa ottaa omassa kirjassaan omanlaisensa näkökulman.

Meidän kirjamme kirjoittajat

Eläkettä & eliksiiriä -kirjassa on neljä kirjoittajaa. Minun lisäkseni kirjaan ovat kirjoittaneet Tom Jokinen, Carita Peltonen ja Valerie Harwin. Tom ja minä kirjoitamme Suomea käsittelevät osat, Carita kertoo tanskalaisten eläkeläisten uusista asumistavoista, ja Valerie puolestaan amerikkalaisten eläkeläisten mielenkiintoisista valinnoista.

Kirja on tutkittuun tietoon perustuva tiivis tietopaketti, jossa annetaan myös konkreettisia ohjeita hyvien valintojen ja ratkaisujen tekemiseksi. Siksi kirjalla on alaotsikko: Ohjeita Vinkkejä Ideoita Neuvoja.

Kääntäjät

Vaikka kirjamme ei olekaan käännöskirja, tarvitsimme kääntäjiä, koska Valerien alkuperäinen teksti oli englanniksi. Ajattelimme ensin, että emme käännä sitä, koska arvelimme lukijoittemme osaavan riittävästi englantia. Lopulta kuitenkin päädyimme käännättämään tämän tekstin, koska onhan se helpompaa lukea tekstiä omalla äidinkielellään.

Olemme kiitollisia Seija ja Michael Cowdreylle, jotka onnistuivat kääntämään Valerien tekstin sekä ajatuksen että kielen tasolla. Tekstihän ei aina avaudu, jos kääntäjä tyytyy kääntämään sen vain sanasta sanaan. Kielet ovat rakenteiltaan erilaisia ja siksi kääntäjän on osattava muokata teksti kohdekieleen sopivaksi.

Kannen suunnittelija

Joskus kuulee väitettävän, että kirja myydään kansien avulla. Tiedä häntä - itse ainakin ostan kirjat takakannen tekstin ja sisällysluettelon antamien tietojen perusteella. Uskon kuitenkin, että hyvät kannet voivat herättää kirjakaupassa kulkevan potentiaalisen ostajan mielenkiinnon.

Meidän kirjamme kannen suunnitteli graafikko Katja Kuittinen, jolla on pitkä kokemus kirjojen kansien suunnittelusta. Olen erittäin tyytyväinen kanteen. Mielestäni se on raikas ja leikkisä.

Kustannustoimittaja 

Helsingin Sanomissa on viime aikoina ollut pari juttua uusista kirjoista, jotka on kirjoitettu ja toimitettu hutiloiden. Kirjat ovat olleet täynnä virheitä - väärin kirjoitettuja nimiä, vääriä vuosilukuja, vääriä tietoja ja kaikenlaista muuta epätarkkuutta. En usko, että kukaan kirjoittaja hutiloi tahallaan. Sitä vaan tulee niin sokeaksi omalle tekstilleen, että ei näe näitä virheitä.

Meidänkin teksteissämme oli pari kirjoitusvirhettä, jotka läpäisivät kolmen eri henkilön oikoluvun ilman, että kukaan heistä huomasi virheitä. Hyvä kustannustoimittaja on ensiarvoisen tärkeä kirjan laadun varmistamisessa. Vaikka kirjoittajat vastaavat tietosisällöstä, jää käsikirjoitukseen vielä paljon miinoja, jotka hyvä kustannustoimittaja huomaa ennen kuin kirja menee painoon.

Kirjan taittaja

Kirjaa ei paineta Word-tekstitiedostosta. Tiedosto on taitettava kirjan sivuiksi ja aukeamiksi. Kustannustoimittaja antaa yleensä yleisohjeet, tekstityypin, pistekoon, otsikkotasot ja taulukoihin, sisennyksiin ja muihin erityiskohteisiin liittyviä ohjeita. Sivunvalmistajalle jää kuitenkin vielä paljon tehtävää. Taitava taittaja tekee omia valintojaan sivunvalmistuksen edetessä. Hän voi säätää rivien ja sanojen välistyksiä ilman, että lukija huomaa tehtyä työtä valmiissa kirjassa. Hän voi myös tehdä muita tiivistyksiä niin, ettei paperia haaskata turhaan kirjapainossa.

Kirjan painaja

Paperiset kirjat painetaan kirjapainossa. Suomesta on valitettavasti hävinnyt paljon kirjanpainamiseen liittyvää osaamista. Suomalaiset hinnat eivät ole aina kilpailukykyisiä. Viron, Latvian ja Liettuan kirjapainot ovat tulleet ryminällä markkinoille, ja iso osa suomenkielisistä kirjoista painetaan nykyään Baltian maissa.

Kirjakaupat ja kirjastot

Kirja päätyy lukijalle yleensä kirjakaupan tai kirjaston kautta. Kirjoittajalle kanavalla on merkitystä. Kirjoittaja saa vain murusia kirjastosta lainatusta kirjasta. Yksittäinen laina tuottaa tekijälle noin 25 senttiä miinus verot. Jos tekijöitä on esimerkiksi neljä, kuten meidän kirjassamme, saa jokainen tekijä vähän yli 6 senttiä jokaisesta lainatusta kirjasta. Tästä summasta maksetaan verot. Ei tarvitse olla kaksinen matemaatikko ymmärtääkseen, että kirjaston lainat menevät kansanvalistuksen hyväksi. Kirjoittajat eivät näistä lainoista saa elantoa tekemästään työstä. Poikkeuksiakin tietysti on. Mikäli kirjaa lainataan kymmeniätuhansia kertoja, alkaa lainauskorvauskin tuntua kirjoittajan lompakossa.

Hyvät kustantajat noudattavat alan hyvää tapaa kustannussopimuksissa. Tällöin kirjoittaja saa jokaisesta myydystä nettohintaisesta kirjasta vähintään 16 %. Jos kirjan ohjevähittäishinta on 35 euroa, saa kirjoittaja yleensä siitä 2 - 3 euroa riippuen siitä, millä ehdoilla kustantaja myy kirjaa tukkuliikkeille, kirjastoille ja kirjakaupoille sekä erilaisissa kampanjoissa. Tämä summa jaetaan kirjoittajien kesken ja siitä maksetaan verot.

Median osuus kirjan markkinoinnissa

Ilmoittelu on kallista, joten kustantajat lähettävät toimittajille ja kriitikoille ilmaiskirjoja siinä toivossa, että nämä tekisivät kirjasta jutun tai ainakin esittelisivät kirjan kirjapalstallaan. Jokainen ilmaiseksi jaettu kirja maksaa kustantajalle ja se on pois myös kirjoittajan tekijänpalkkioista. Hyvä julkisuus voi lisätä myyntiä ja toimii sitä kautta kirjoittajan ja kustantajan eduksi. Harva kirja kuitenkaan saa laajaa julkisuutta. Aina kirjan saama hyväkään julkisuus ei lisää myyntiä. Monelle lukijalle riittää aiheesta tehty lehtijuttu.

Eläkkeen lisäksi tarvitaan myös eliksiiriä

Eläkerahojen tulo tilille joka kuukausi on mukavaa. Eläkkeellä olon ensimmäisinä kuukausina se tuntuu suorastaan luksukselta. On omaa aikaa ja mahdollisuus käyttää se miten haluaa. Aikataulut eivät paina päälle eikä pomo hengitä niskaan.

Jossain vaiheessa ihminen voi kuitenkin alkaa kaivata merkityksellisyyttä elämäänsä ja tekemistä itselleen.  Elämän eliksiiriä saa hyvistä valinnoista ja mielekkäästä toiminnasta. Minulle eliksiirinä toimii kirjoittaminen. Entä sinulle? Oletko kysynyt itseltäsi Mikä on minulle hyväksi?

Kysymys: Mistä sinä saat eliksiiriä itsellesi?

lauantai 10. marraskuuta 2018

Lapissa talvea harjoittelemassa

Kävimme pari viikkoa sitten Lapissa Los Angelesista kotoisin olevien ystäviemme kanssa. Talvirenkaat alle, auto yöjunaan ja menoksi! Juna oli Kolariin saapuessaan melkein kaksi tuntia myöhässä, mutta kuroimme aikataulun kiinni oikaisemalla kairan kautta.

Ehdimme kuin ehdimmekin Siidaan, Inarissa sijaitsevaan upeaan saamelaismuseoon. Museo olisi ollut kiinni seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana päivänä me olisimme olleet jo muualla. Kyse oli siis nyt tai ei koskaan -tilanteesta.

Tie kairan läpi oli osin kuoppainen. Kuoppia oli vaikea erottaa, koska väriskaala on niin vähäinen. Tie näyttää tasaiselta, mutta yhtäkkiä rysäytätkin vauhdilla kuoppaan.

Auton navigaattori pysyi kartalla, emme eksyneet kertaakaan. Kuljettajan vieressä istuvan tehtävä oli tähystää poroja, joita näkyikin aina silloin tällöin. Onneksi eivät juosseet tielle.


Sää suosi meitä koko ajan. Aurinko paistoi ja lumi kimmelsi. Ei ollut liian kylmää - juuri sopivaa eteläkalifornialaisille ja stadilaisille.

Kaunispään upeat maisemat ovat vertaansa vailla. Kalifornialaisetkin oppivat uuden englanninkielisen sanan fell (tunturi).

Saimme olla aika rauhassa, missään ei ollut liikaa turisteja. Syyslomaviikon huippu oli ollut edellisellä viikolla.

Hintataso oli kyllä aika korkea. Jätimme sen takia ostamatta palveluita ja tuotteita. Jos esimerkiksi järjestetty retki museoon maksaa enemmän kuin yhdensuuntainen yöjunamatka Hesasta Kolariin makuupaikkoineen, tuntuu se Punavuoren kuplassa elävästä aika kalliilta. Oheinen kuva on Kaunispään huipulta.


Reissu oli upea ja voimme lämpimästi suositella sitä kaikille. Paikalliset ihmiset ovat mukavia -puheliaita ja rentoja. Taisimme saada Lappi-tartunnan. Tankavaaran kultamuseo oli mielenkiintoinen.  Rovaniemelläkin oli paljon nähtävää, mm. kulttuuritalo ja taidemuseo Korundi sekä Arktikum, tiedekeskus ja museo. Blogin kuvat ovat matkalaisten ottamia.

Kysmys: Onko sinulla mieluisia matkakokemuksia? Kerro niistä.