Apua, taas se lähestyy...

Apua, taas se on edessä. Ai mikäkö? No jokavuotinen syntymäpäivän välttely - tietysti. Olen tehnyt sitä jo 14 vuotta.

Käsilaukku ja muita lahjoja

Nuorempana sitä vielä luuli, että on kivaa juhlia synttäreitään. Vietin ikimuistoiset 25-vuotisjuhlani Tansaniassa, jossa silloin asuin. Sain kavereilta lahjaksi käsilaukun, joka oli kerännyt pölyä paikallisen sekatavarakaupan hyllyllä todennäköisesti viimeiset parikymmentä vuotta.

Käsilaukku oli pitkään rakas muisto
kaukaisesta nuoruudesta. Jossain
monista muutoista se sitten hävisi. CCO Creative Commons.

Neljäkymmentävuotisjuhlillani oli tiivis tunnelma. Kuuteenkymmeneen rööperiläisneliöön oli parhaimmillaan ahtautunut kuusikymmentä vierasta. Kaukaisimmat vieraat tulivat Keniasta ja Sveitsistä. Illan pimetessä porukka intoutui laulamaan ja tanssimaan. Siitä kiitollisena alakerran naapurini mulkoili minua vielä joulukuussakin.

Sain lahjaksi paljon hyödyllistä keittiötavaraa ja paljon ihan turhaa mutta kaunista. Sveitsiläinen tuttavani lahjoitti minulle metrin pituisen Toblerone-suklaatangon. Hän oli sen takia joutunut turvatarkastukseen Zurichin kentällä ennen koneeseen nousua.

En valitettavasti onnistunut löytämään kuvaa Toblerone-tangosta, joten tämä kuva suklaasta saa kelvata.
CCO Creative Commons.

Viisikymmentävuotisjuhliani juhlin todella pienessä piirissä Pietarissa. Mukana juhlissa oli minun lisäkseni vain Tomppa....ja hengessä mukana tietysti kaikki viisi miljoonaa pietarilaista. En halunnut järjestää suuria kalaaseja, koska niistä olisi työni takia tullut aikamoiset pönötysjuhlat.

Muistona tästä elämänvaiheesta ovat monet hyvät ystävät ja hienoja valokuvia vino pino. Tässä kuva silloisen kotimme läheltä. CCO Creative Commons.

Vuodet kuluivat nopeasti. Juuri ennen 60-vuotisjuhliani jouduin leikkaukseen, joten ei ollut kykyä eikä haluja juhlia merkkipaalua. Sama meno jatkuu edelleen, en ole enää vuosiin juhlinut synttäreitäni. Venäläiset ystäväni eivät tätä tajua millään - heille heidän omat syntymäpäivänsä ovat yksi vuoden kohokohdista. Se heille suotakoon.

Kysymys: Vietätkö sinä syntymäpäiviä?

Miten tämän kaiken ehtii?

Terassibileet, rapujuhlat, Lappeenrannan balettigaala, vierailu Luumäellä kunnostetussa presidentti Svinhufvudin talossa, kesän viimeiset alennusmyynnit, ilmoittautuminen työväenopiston kursseille, Viron kansallisbaletin Keres-baletti Aleksanterin teatterissa,

Baletti on taidemuoto, jossa esitykset ovat aina ainutkertaisia - ainakin minun mielestäni. CCO Creative Commons.

villa avslutning, vieraita Losista, Helsingin kirjamessut, reissu Lappiin, käynti Viron kansallismuseossa Tartossa....huh-huh, hiki tulee jo pelkästä kirjoittamisesta. Kuka se sanoikaan, että eläkeläisillä on tylsää? Kaikkea tätä ja paljon vielä muutakin olisi tarjolla. Aika ei mitenkään riitä  kaikkeen, joten valintoja on tehtävä.

Mitä jos lähtisikin vain luontoon? Kesä jatkuu ja kukat kukkivat edelleen.

Jalostetut kukat ovat hienoja, mutta luonnonkukkia kauniimpia ei olekaan. CCO Creative Commons.

Kysymys: Joko sinun syyskiireesi ovat alkaneet?

Kun sen osaa

Kävin viimeinkin Designmuseossa Timo Sarpanevan näyttelyssä. Näytteillä oli niin Sarpanevan omia oppilastöitä, painokankaita ja tekstiilimalleja kuin myös erilaisia lasitöitä ja käyttöesineitä. Myös hänestä tehdyt videotallenteet olivat mielenkiintoisia.

Sarpaneva oli tunnettu ja arvostettu suunnittelija myös kansainvälisesti. Hän nousi maailman  tietoisuuteen jo vuonna 1954 Milanon triennaalissa, jossa hän sai Grand Prix -palkinnon lasiesineistään Orkidea, Kajakki ja Lansetti. Hän on myös maailman ensimmäinen muotoilun kunniatohtori. Kunniatohtoriksi hänet vihittiin jo vuonna 1967 Lontoossa Royal College of Artissa.

Designmuseon näyttely on hyvä läpileikkaus lahjakkaan ihmisen elämäntyöstä. Kun sen osaa, niin sen osaa...

Kuvat puhukoot puolestaan:

PS. Kännykkäkuvat eivät valitettavasti tee oikeutta hienolle näyttelylle. Kannattaa mennä itse paikan päälle katsomaan. Näyttely on esillä Designmuseossa 23. syyskuuta asti.

Mistä tietää, että syksy on tulossa?

Aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää +29. Asuntomme kaikki ikkunat ovat auki mutta läpivetoa ei synny sittenkään. Ainoastaan uteliaat perhoset löytävät yön aikana asuntoomme. Joka aamu sisällä lentelee useampi kirjosiipi etsimässä ulospääsyä.

Syksyn tuloa ei tietäisi mistään, jos ilonpilaajat eivät sitä väkisin syöttäisi tietoisuuteemme.

Ilonpilaaja nr 1: Kesävaatteiden alennusmyynnit 

Kauppojen näyteikkunat ovat täynnä erisuuruisia prosentteja ja kylteissä toistuvat sanat ALE, REA, SALE, LISÄALE.

Jotkut onnekkaat löytävät alennusmyynneistä todellisia helmiä puoli-ilmaiseksi. Me pienet ja pullukat emme kuulu tähän joukkoon. CCO Creative Commons.

Ilonpilaaja nr 2: Hesarissa mainostetaan koulureppuja

Hesarissa kirjoitetaan juttuja siitä, montako uutta pientä koululaista aloittaa koulutien tänä syksynä ja mitä uutta ylioppilaskirjoitukset tuovat mukanaan. Lehti on täynnä mainoksia tavaroista, joita koululaiset tarvitsevat: reppuja, vaatteita, urheilutarvikkeita ja koulukirjoja. Lehden ruokapalstalla esitellään koululaisten välipaloja.

Ilonpilaaja nr 3: Aikakauslehdissä on satokauden reseptejä

Aikakauslehtien sivut täyttyvät resepteistä, joissa pääraaka-aineena ovat sienet, syksyn marjat ja hedelmät. Kohta on aika kerätä pihlajanmarjat ja säilöä sienet!

Ilonpilaaja nr 4: Uusinnat loppuvat telkkarista

Telkkarissa ei näytetä enää kolmatta kertaa samoja vanhoja doc martineita, poldarkia ja muita sarjoja. Yhtäkkiä ohjelmien sisäänostajat ovat kuin ovatkin löytäneet uusia sarjoja, jotka alkavat viimeistään elokuun puolivälissä.

Ilonpilaaja nr 5: Väki ei notku enää terasseilla sankoin joukoin

Terasseilla alkaa olla tilaa keskellä päivää, vaikka helle jatkuu. Osa porukasta on joutunut palaamaan takaisin työpaikalle. Sääliksi käy toimistoissa hikoilevia.

Aurinko paistaa ja helle hellii. Terasseilla on kuitenkin tilaa. CCO Creative Commons.

Kaupungilla ja mediassa toistuu sama sykli samansisältöisenä vuodesta toiseen satoi tai paistoi, oli hellettä tai ei. Kalenteri määrää elämän sisällön, ei säätila. Miksei kukaan vaivaudu katsomaan ikkunasta ulos?

Ilman näitä ilonpilaajia olisimme voineet huijata itseämme ja nauttia kesästä vielä monta viikkoa. Oliko ihan pakko toistaa samat rutiinit, vaikka sää ei viesti syksyn tulosta?