Sivut

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Käsitöitä ja kotoutumista

En muista, että olisin erityisemmin pitänyt koulun käsityötunneista. Vohvelikankaan kirjonta ja ristipistot eivät olleet minun juttuni. Teini-iässä yritin kotona tehdä itselleni muodikkaita vaatteita vaihtelevalla menestyksellä. Paperilakanasta ompelemani ultramuodikkaat, leveälahkeiset housut olivat tosi hienot. Ainut ongelma oli, että ne eivät kestäneet istumista eivätkä rajuja liikkeitä. Saumat ratkesivat.

Kun menin töihin, alkoivat kiireet ja käsityöt jäivät lopullisesti.

Vanha koneeni hautautui komeron perälle.
CCO Creative Commons.
Kankaita komerot täynnä

Jotain kuitenkin jäi nuoruuden käsityöharrastuksesta. En voinut vastustaa kiusausta ostaa hienoja kankaita aina kun sellaisia löysin. Kööpenhamina ja Pietari olivat erityisen mahtavia kangasparatiiseja. Upeita italialaisia villakankaita, paljon erilaisia viskoosikankaita ja pellavaa sekä hienoja silkkejä - kaikissa mahdollisissa väreissä. Kuka sellaisia voisi vastustaa?

Kangasvuoret kasvoivat komeroissa, mutta en ollut huolissani. Ajattelin aina, että "sitku olen eläkkeellä", alan loihtia aarteistani persoonallisia luomuksia.

Sitku on nyt

Langoissa on satoja eri sävyjä. CCO Creative Commons.
Jäin viime lokakuussa eläkkeelle ja ilmoittauduin heti syyskauden alussa työväenopiston ompelukurssille. Tämä ompelukurssi on tarkoitettu aloittelijoille ja sen opetuskielenä on englanti. Kurssilla on puolet suomalaisia ja toinen puoli ulkomaalaisia.

Kurssillamme on ollut tämän lukuvuoden aikana muotisuunnittelijaksi haluava nuori mies Kreikasta, omaa nukketeatteria pyörittävä mies Makedoniasta, kiinalaisia ja taiwanilaisia naisia, yksi italialainen, yksi espanjalainen, nuori Marimekon kankaita rakastava nainen Japanista ja muutama venäläinen sekä suomalais-puolalainen nuori nainen, koiralleen vaatteita tekevä kreikkalaisnainen ja korealainen kädentaitaja. Meitä suomalaisia on sekä nuoria että jo eläkkeellä olevia. Sekalainen seurakuntamme on ihanan monipuolinen.

Jokainen tekee omaa juttuaan. Osa tuunaa vanhoja vaatteitaan uusiksi, toiset hankkivat materiaalia kirppiksiltä, ja osa luottaa kangaskaupan palalaareihin. Näistä on syntynyt uskomattomia luomuksia.

Minä tusasin koko syksyn paria yöpukua mutta nyt sitten minulla onkin - ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa - yöpuvut, joiden kaulus ei kiristä ja hihat ja lahkeet ovat sopivan pituiset. Nyt keväällä, kun taitoni ovat jo hieman kasvaneet, rohkenin alkaa tehdä kaksiosaista vapaa-ajan asua.

Saumurit, ompelukoneet, höyrystimet ja muut hienoudet

Kurssi on loistava. Siellä oppii ompelemaan mutta myös englantia ja muita kieliä sekä ompelemiseen liittyvää erikoissanastoa eri kielillä. Muualta tulleet kurssikaverit oppivat puolestaan suomea, jota käytetään oikeassa elämässä.

Opimme myös käyttämään erilaisia apuvälineitä ja laitteita. Osaan viimeinkin langoittaa ompelukoneita ja saumureita. Myös höyrystimet ja tehokkaat silitysraudat ovat tulleet tutuiksi.

Parasta kurssilla on ollut se, että kaikki me aloittelijat olemme todella innoissamme omista projekteistamme. Siitä suurkiitos kuuluu erinomaiselle opettajallemme Mialle, joka auttaa aina, kun on tarvis.

Lukukauden päätteeksi katamme taas pöydän eri maiden herkuilla. Maltan tuskin odottaa..

Oletko sinä löytänyt vanhan harrastuksesi uudelleen?

perjantai 16. helmikuuta 2018

Onnea Eesti Vabariik!

Kauniita ruusuja kivalle naapurille!
CCO Creative Commons.
Perjantaina, 16. helmikuuta, alkoivat Baltian maiden juhlaviikot. Liettua täytti silloin 100 vuotta, Viro täyttää tällä viikolla. Latvian vuoro on marraskuussa. Sylillinen ruusuja teille kaikille. Olette ne ansainneet.

Suomalaisille läheisin näistä maista on varmaankin Viron tasavalta, Eesti Vabariik.

Sata vuotta sitten, 24.2.1918, Maapäivien valtuuttama pelastuskomitea julisti Viron itsenäiseksi. Tästä merkkitapahtumasta tulee kuluneeksi 100 vuotta viikolla 8.

Sydämelliset onnittelut

Sydämelliset onnittelut Eesti Vabariikille ja kaikille virolaisille juhlapäivän johdosta. Olette kulkeneet pitkän ja rankan tien itsenäisyyteenne. Nyt maanne on hieno ja hyvin kehittynyt eurooppalainen valtio. Olette EU:n ja Naton jäsen. Viro näyttää meille muille mallia muun muassa digitaalisten palvelujen kehittämisessä. My respect!

Kruunusta euroon

Olen seurannut Viron kehitystä työni ja henkilökohtaisen kiinnostukseni takia. Olin kesäkuussa 1992 Tartossa viron kielen kesäkurssilla. Mieleeni on jäänyt lähtemättömästi viimeinen ruplayö ennen kuin Viron kruunu otettiin viralliseksi maksuvälineeksi 20.6.1992. Kaikki kapakat olivat täynnä juhlivia ihmisiä, jotka tuhlasivat rupliaan. Niin myös minä. Samassa kapakassa minun ja kavereitteni kanssa oli myös Mart Sander ystävineen. Sander on Suomessakin hyvin tunnettu virolainen muusikko ja näyttelijä.  Meno oli hauskalla tavalla villiä - kaikki olivat ystäviä keskenään. Historialliset viimeiset tunnit yhdistivät meidät, tutut ja tuntemattomat. Tuhlasimme rupliamme, koska kaikkia niitä ei voinut vaihtaa hyvään kurssiin kruunuiksi.

Seuraavana aamuna käytössä olivat jo kruunut, Eesti kroonit. Muistan kuinka viron kielen professorimme esitteli uusia kruunuja kyyneleet silmissä meille ulkomaalaisille opiskelijoille. Hän oli jonottanut niitä aamuvarhaisesta asti. Se oli koskettava hetki. Nyt teillä on ollut euro jo vuodesta 2011. Olette notkea ja pragmaattinen kansa. My respect!

Hyvä kirja

Suosittelen lämpimästi Seppo Zetterbergin kirjaa Uusi Viron historia (SKS, 2017). Siitä saa hyvän kuvan naapurimme kuoppaisesta tiestä itsenäiseksi valtioksi.

Kuinka hyvin sinä tunnet Viron, Latvian ja Liettuan?

Tekstiä päivitetty 3.3.2018:

Palasin juuri hiihtolomalta ja kävin läpi vanhoja Hesareita. Huomasin, että valtakunnan päälehti Helsingin Sanomat oli juhlistanut Viron 100-vuotissyntymäpäivää julkaisemalla Hesarin nimen viron kielellä! Hauska pikku yksityiskohta, eikö?


torstai 8. helmikuuta 2018

Mistä tunnet sä ystävän?

Tänään keskiviikkona, 14. helmikuuta, vietetään taas Ystävänpäivää. Suomessa Valentinuksen päivä on ollut enemmän ystävien kuin rakastavaisten juhlapäivä. Painopiste saattaa tosin olla muuttumassa. Kaupat,  ravintolat ja muut palvelut hehkuttavat päivää rakastavaisten omana päivänä, jotta kassakone kilisisi. Lehdestä luin, että kysyntää on. Punainen sydän taipuu moneen.

Ystävähistoria pikakelauksella


Sydänystäviä etsimässä...Missä te kaikki olette?
Aloin itse miettiä omia ystäviäni ja pikakelasin elämääni lapsuudesta tähän hetkeen asti. Koska olen elämäni aikana ehtinyt asua viidellä eri paikkakunnalla Suomessa, viidessä eri maassa ja viettänyt neljässä muussakin maassa pitkiä aikoja, on selvää, että kaikki ystävyyssuhteet eivät ole pysyneet matkassa mukana.  Myös osa ystävistäni on vaellellut pitkin maailmaa työn tai rakkauden perässä ja jäänyt sille tielleen.

Muutama ystävä on  jo kuollut. Joidenkin elämän täyttävät nykyään lapsenlapset tai he itse ovat sen verran huonossa kunnossa, että yhteiset tapaamiset ovat käyneet harvinaisiksi. Surullista kyllä, on pakko myöntää, että joskus hyvänkään ystävän kanssa ei aina enää tavoita sitä nuoruuden hulvatonta fiilistä. Olemmeko me molemmat muuttuneet vai vain jompi kumpi meistä? Toisten kanssa taas juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi, vaikka tapaamisten välissä saattaa olla useampi vuosi. Yksi on kuitenkin pysyvää - ystävän tuntee siitä, että hän on luotettava ja hän auttaa tarvittaessa. Rakkaat ystävät, lämmin kiitos teille kaikille yhteisistä vuosista!

Onneksi aina silloin tällöin tapaa myös uusia ihmisiä, joihin tykästyy ja joiden kanssa haluaa pitää yhteyttä. Tiedä vaikka heistä tulisi ihan oikeita ystäviä ajan mittaan.

Missä te olette?

Mietin parhaillaan, missä te Norbert ja Tom olette ja mitä teette? Vieläkö suunnittelette taloja Nairobissa? Tai Eve, rakas viron opettajani 1990-luvulta, oletko jo eläkkeellä? Entä Leonid, vanha ystäväni Neukkulasta? Mitä sinun elämääsi nykyään kuuluu? Tai Gioconda ja muut hyvät ystävät Romaniassa? Oletteko jo jättäneet turistibisneksen? Entä sinä Ernest Tansaniassa? Toteutuiko unelmasi, rakensitko sen ison talon synnyinkylääsi? Tiedän Martin, että asut nykyään Yhdysvalloissa. Käytkö usein entisessä kotikaupungissasi Bratislavassa? Entä mitä teille, Mina ja Akiko, Japanissa kuuluu? Vieläkö suomen ja võrun kielet kiinnostavat?

Mieleeni hiipii haikeus, kun tajuan, että en ole kuullut teistä pitkään aikaan. Te kaikki olitte minun hyviä ystäviäni silloin joskus. Ottakaa ehdottomasti yhteyttä, jos satutte lukemaan tämän viestin. Olisi todella hauskaa uudistaa ystävyys. Voisimme vaikka tavata meidän mökillä heinäkuun lopussa.

Ovatko sinun lapsuuden- ja nuoruudenaikaiset ystävät edelleen kuvioissa mukana?

lauantai 3. helmikuuta 2018

Appiukon suurennuslasi

Syksyllä julkaistava kirjamme edistyy hyvää vauhtia. Olen tutustunut olemassa olevaan materiaaliin ja lukenut ainakin parisataa eläköitymistä, ikääntymistä ja vanhuutta käsittelevää paperista ja sähköistä julkaisua. Paljon on kirjoitettu, mutta jotain vielä puuttuu.

Missä kaikki hyödylliset apuvälineet?

En ole onnistunut löytämään julkaisua, jossa esiteltäisiin ikääntyville tarkoitettuja hyödyllisiä apuvälineitä. Jos on aikaa ja intoa roikkua netissä etsimässä tällaisia tuotteita, onnistuu niitä aina silloin tällöin löytämään yritysten omilta sivuilta. Mitään kattavaa sivustoa tai paperista luetteloa en valitettavasti ole löytänyt.

Varmaan jokainen meistä on joskus yrittänyt saada selvää liian pienestä tekstistä purkin kyljessä tai yrittänyt avata lasipurkin kantta. Siihen ei ole tepsinyt raaka voima, ei kannen reunan hakkaaminen lommoille, ei ilmausyritykset haarukalla, ei upottaminen kiehuvaan veteen eikä mikään muukaan. Purkki on pysynyt kiinni. Tai langan laittaminen neulaan - ei osu, vaikka on lukulasit päässä. Minä yritin tänä aamuna kuusi kertaa... ja etsin sitten isomman neulan. Mieleen hiipi väkisinkin toive elämää helpottavista apuvälineistä.

Senioreiden tavaratalot

Japanissa on jo tavarataloja, joissa osa kerroksista tai ihan koko tavaratalo on varattu senioreja varten. Tarjolla on pelkästään ikääntyvien tarvitsemia tuotteita ja apuvälineitä.

Meillä vanhuustalous ja sen tuotteet tekevät vielä tuloaan, vaikka Suomen väestö vanhenee kovaa vauhtia. Luin jostain, että "ikä on uusi Nokia". Tämä ennustus ei ole vielä tätä päivää, vaikka kuinka toivoisi.

Perintönä saatu suurennuslasi on usein käytössä.

Seniorituotteita odotellessa on pakko käyttää mieheni isän vanhaa suurennuslasia. Sillä näkee ne pienet tekstitkin purkkien kyljissä. Olen tästä perintökalleudesta kiitollinen, mutta olisihan se mahtavaa, jos voisi hankkia itselleen disainatun suurennuslasin, mustavalkoisen tai vaikka poltetun okran värisen.

Oletko sinä löytänyt hyödyllisiä apuvälineitä?