Uutta päällepantavaa?

Kävin eilen Designmuseossa katsomassa näyttelyn Intiimin kosketus. Mieleeni hiipi väkisin ajatus, että vaatekaappiani olisi jo korkea aika päivittää. 

Tässä muutama namupala näyttelystä:

Värikästä syksyyn.

Seuraavaksi hyviä ehdokkaita syksyn ja talven juhlakauteen:

Enää ei tarvitse mennä yksin.

Musta on aina muodissa.

Hankkisinko uuden lasketteluasun?

Kiitos, opettaja

 

Opettajat tekevät paljon myös oppikirjoja ja muuta opetusmateriaalia.

Tänään (5.10) vietetään maailman opettajien päivää. Haluan liittyä OAJ:n kampanjaan ja sanoa:

Kiitos opettaja. Ilman sinua en olisi tässä.

Muistan lämmöllä monia oppikoulun aikaisia opettajiani, jotka eivät ainoastaan opettaneet minulle ja luokkatovereilleni mielenkiintoisia asioita, vaan avasivat yleisemminkin näkymät kotinurkkia laajemmalle. 

Erityiset kiitokset kuuluvat psykologian opettajalleni Anjalle, venäjän opettajalleni Oskarille, kuvaamataidon opettajalleni Aulille sekä äidinkielen opettajalleni Arville. Todella mukava ja osaava opettaja oli myös lyhyen saksan opettajani, jonka nimeä en valitettavasti enää muista. Hän oli nainen.

Anjalta opin muun muassa, että tunteilla ja ajatuksilla on syynsä ja seurauksensa. Oskari laulatti meillä venäläisiä lauluja samaan aikaan kun naapuriluokassa ranskan opiskelijat yrittivät päntätä päähänsä ranskan verbitaivutuksia. Voitte olla varmoja, että me kaikki venäjän lukijat olimme tyytyväisiä kielivalintaamme. Minä jopa niin paljon, että lähdin yliopistoon jatkamaan venäjän opintoja. Auli antoi meidän toteuttaa itseämme kuvaamataidon tunneilla monilla eri tavoilla. Uskon, että luovuutemme lisääntyi näiden kokeilujen kautta ja opimme katsomaan asioita laatikon ulkopuoleltakin. Arvi taas haastoi meitä kirjoittamaan hyviä aineita. Kokeita hän ei paljon pitänyt, mutta opimme kuitenkin kirjoittamaan omaäänisesti. Jopa niin hyvin, että muutama lähti opiskelemaan journalismia ja viestintää. Saksan kielen opettaja salli meidän tuoda tunneille saksalaisia kirjeenvaihtoystäviä ja turisteja, joihin olimme tutustuneet vapaa-ajallamme. Sen jälkeen saksan kielen kiemuroita jaksoi taas paremmin paukuttaa päähän.

Kiitos näiden opettajien kouluaika oli kivaa aikaa, vaikka ihan kaikista oppiaineista en innostunutkaan.

Suomi pärjää kansainvälisissä mittauksissa

Suomalaisia opettajia ja koululaitosta on kiitelty monissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Suomeen on tullut vuosien varrella lukuisia delegaatioita tutustumaan koulutyöhön - ihan riesaksi asti. Suomalaiset koululaiset ovat pärjänneet hyvin PISA-tutkimuksissa, vaikka tulokset ovatkin viime vuosina hieman laskeneet. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että systeemi on tähän asti toiminut aika hyvin. Mutta toimiiko se yhtä hyvin myös tulevaisuudessa?

OAJ on viestittänyt, että moni opettaja on nykyään uupunut, ja yli puolet heistä on harkinnut alanvaihtoa. Pandemia, etäopetus ja oppilaiden monet ongelmat syövät opettajien voimavaroja.

Opettajat kehittyvissä maissa

Olen aikuisiällä asunut muun muassa Tansaniassa ja oleillut paljon Keniassa. Tiedän miltä kyläkoulut näyttävät ja miten kova pula siellä on pätevistä opettajista sekä ajantasaisista oppimateriaaleista ja laitteista. Myös monet koulurakennukset, koulun keittiö ja saniteettitilat kaipaavat kipeästi remontteja.  Suomalaiset opettajat ansaitsevat ehdottomasti kiitokset, mutta tulevaisuutta pitää rakentaa myös vähemmän kehittyneissä maissa. Opettajat ilman rajoja ja monet muut kansainväliset opetusalan järjestöt tekevät hyvää työtä. Ne tarvitsevat myös meidän taloudellista apuamme. Pelkkä kiitos ei siellä riitä.

Tiedätkö mitä Read hour tarkoittaa? Kohta on taas sen aika!

Kuva: Michal Jarmoluk

Keskiviikkona, 8. syyskuuta vietetään taas Read hour -tempausta. Tarkoitus on kannustaa kaikkia ihmisiä lukemaan tunnin ajan kyseisenä päivänä klo 19 alkaen. Voit lukea mitä tahansa tai vaikkapa keskustella kavereittesi kanssa lukemisesta tai miettiä omaa suhdettasi kirjoihin ja lukemiseen. Ei ole väärää tapaa osallistua tempaukseen. Kaikki tyylit kelpaavat.

Samana päivänä vietetään myös YK:n kansainvälistä Lukutaitopäivää. Päivän tarkoituksena on muistuttaa meitä kaikkia lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä. Ilman niitä ei voida rakentaa kestävää tulevaisuutta. On arvioitu, että maailmassa on noin 750 miljoonaa aikuista, jotka eivät osaa lukea. Heistä kaksi kolmasosaa on naisia. Sadat miljoonat lapset eivät edelleenkään pääse kouluun eivätkä opi lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. 

Myös meillä Suomessa on lukutaidottomia ja heikon lukutaidon omaavia aikuisia sekä isoja alueellisia eroja lasten luku- ja kirjoitustaidossa.

Kesän menovinkki

 

Suomi on perinteisesti ollut täynnä kaikenlaisia kesätapahtumia, mutta yksi uusi tulokas on ylitse muiden - ainakin minun mielestäni. Kaikille tiedoksi, että Kymi Libri 2021 -kirjamessut tulevat taas. Ne järjestetään Myllykoskella lähellä Kouvolaa nyt toista kertaa. Avajaiset ovat torstaina 22.7 ja messut päättyvät sunnuntaina 25.7.2021. Ne ovat ensimmäiset kirjamessut koronan jälkeen. 

Kymi Librissä on tuttua kirjamessuohjelmaa kuten kirjailijahaastattelut ja paneelikeskustelut mutta siellä on paljon ihan omaakin. Jokiristeilyllä yleisö pääsee kuulemaan mm. Mika Hentusta, Arvo Tuomista ja Tarja Jussilaa. Kirjailijat ja lukijat voivat tavata toisiaan yhteisillä aamiaisilla. Messut päättyvät sunnuntaina kirjailijoiden ja Mypan Ruutiukkojen jalkapallomatsiin.

Kirjamessuista on tullut pienellä paikkakunnalla koko kylän yhteinen tapahtuma. Mukana menossa ovat monet kustantamot ja myös Kaakkois-Suomessa vaikuttava Kirjoittajayhdistys Paltta ry, jolla on messuilla oma pöytä. Vieraita tulee läheltä ja kaukaa. Jo itse paikka on näkemisen arvoinen. Kulttuuritalo Wanha Rautakauppa sekä Reunan kirjakauppa ja kirjakahvila saavat hymyn huuleen.

Nostan hattua Reuna Kustantamon tehonaiselle Tarja Tornaeukselle, jonka ideasta Kymi Libri on syntynyt. Tarja on näyttänyt meille kaikille, että paikkakunnan pienuus ei ole mikään este ison kulttuuritapahtuman järjestämiselle. Kaikki on mahdollista, kun on hyvä idea, paljon energiaa ja innokkaita avustajia ja yhteistyökumppaneita.

Suomi tarvitsee lisää tarjoja! Lukeminen kannattaa aina!

Kymi Librin ohjelma löytyy tästä linkistä: https://kymi-libri.fi/ 

Pullervo on nähty!

Lähde: Savonlinna Travel

Suomen tunnetuin saimaannorppa Pullervo on taas nähty Saimaalla. 

Kuvassa olevan norpan nimeä ei minulla valitettavasti ole tiedossa. Norpan turkin kuvio on yksilöllinen, joten asiantuntijat pystyvät tunnistamaan norpat helposti. Pullervon virallinen tunniste on Phs 106. Muutama vuosi sitten se sai yleisöäänestyksessä lempinimen Pullervo.

Pullervoa ei paljon viime vuonna näkynyt, mutta nyt se on taas ilmestynyt. Missä lie piileksinyt. Se nyt ainakin tiedetään, että Saimaalla Pullervokin on ollut, sillä koko norppakanta jäi eristyksiin Saimaalle, kun maa kohosi jääkauden jälkeen. Ajan saatossa eristyksiin jääneistä hylkeistä kehittyi oma alalajinsa, saimaannorppa.

WWF on taas aloittanut jokavuotisen livelähetyksen, jota seuraamalla voi - jos onni suo - nähdä saimaannorppia kallioilla. Lähetyksissä on nyt mukana myös luontoääniä. Livelähetystä voi seurata oheisen osoitteen kautta:

https://wwf.fi/luontolive/norppalive/

Parhaillaan kuumana käyvä keskustelu kalastajien ja saimaannorpan oikeuksista on ajautunut osin väärille raiteille. Tuskin kukaan saimaannorpan suojelun jatkoa ajava haluaa kieltää kaikkea kalastusta Saimaalla. Kalastusta on mahdollista harrastaa monella eri tavalla norppaturvallisesti koko ajan. Riidassa on kyse vain sellaisen kalastuksen rajoittamisesta, joka on kuuteille hengenvaarallista. WWF:n sivuilla on selkeät ohjeet asiasta.

Päivitetty 7.5.2021

Helsingin Sanomien (7.5.2021) mukaan pattitilanteesta on nyt päästy. Kalastusrajoitusaika ei pitene heinäkuulle mutta rajoitusalue laajenee. Norppa-alueet olivat ilman lakisääteisiä kalastusrajoituksia kolmisen viikkoa, kun maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk) ja ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr) kiistelivät rajoitusten määrästä. Mikkonen halusi ulottaa rajoitukset myös heinäkuulle. Eilen torstaina hallitus hyväksyi uuden asetuksen äänestämällä. Verkkokalastus on kiellettyä rajoitusalueella 15. huhtikuuta ja 30. kesäkuuta välisenä aikana. 

Kalanpyydyksiin kuolee vuosittain noin viisi norppaa, yleensä ne ovat kuutteja eli poikasia. Saimaanorppia on vain Saimaalla ja niitä on vähemmän kuin esimerkiksi lumileopardeja tai vuorigorilloja, joiden suojelusta ollaan huolissaan ympäri maailmaa. 

Saimaannorppa vai kasvatettu kukka?

Lähde: Savonlinna Travel

Keväinen verkkokalastuskielto ja koko asetus Saimaan kalastusrajoituksista on päättynyt juuri kun talvella syntyneet saimaannorpan kuutit ovat lähtemässä pesistään. Kuutteja menehtyy joka vuosi verkkoihin. Ministerit Krista Mikkonen (vihr) ja Jari Leppä (kesk) ovat eri linjoilla suojelun jatkosta. Lepän mukaan aikaisemmat kalastusrajoitukset riittävät pitämään saimaannorpan kannan elinvoimaisena. Mikkonen on eri mieltä. Hän haluaa pidentää kalastuskieltoa heinäkuun loppuun asti. (HS 19.4.21)

Saimaannorppa on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Norppia on kaiken kaikkiaan vain hieman yli 400 yksilöä ja niitä on koko maailmassa vain Saimaalla. Siis vain Saimaalla!

Savonlinna pyrkii Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Kulttuuria se on luontokin ja sen suojelu. Tämä toivottavasti muistetaan myös Savonlinnassa, kun projektia suunnitellaan. 

Huomasin kävelylenkillä punaiset tulppaanit, jotka pistivät esiin mullasta erään omakotitalon pihassa. Kauniita ovat. Myös Helsingin puistot ovat kauniita kesäisin kukkaloistossaan. Kiitos siitä kaupungin ahkerille puistotyöntekijöille.

Luonnon monimuotoisuus vähenee kovaa vauhtia. Kohta meillä ei ole enää saimaannorppaa, kedon kukkia tai metsässä kasvavia kauniita sini- ja valkovuokkoja ja metsätähtiä. Perhoset, sudenkorennot ja heinäsirkatkin ovat jo vähentyneet. Jotain tarttis tehdä! 

Pidetään nyt ainakin saimaannorppa hengissä ja annetaan metsän kukkien kasvaa rauhassa.

Minun exit-strategiani

 

Herkkuja on riittänyt!
Kuva: Pixabay.

Kun runsas vuosi sitten helmi-maaliskuun vaihteessa monet ryntäsivät kauppaan hamstraamaan vessapaperia, minä ja mieheni teimme toisenlaisen valinnan. Mies meni Alkoon ja minä lähdin herkkukauppaan hankkimaan korvapuusteja, pistaasipullia ja aprikoosileipää. Pistin osan pakkaseen. Olimme jo aikaisemmin täydentäneet suklaa- ja jäätelövarastomme. 

Ajattelimme, että jos tässä uhkaavassa pandemiassa sukelletaan oikein syvälle, niin me ainakin nautimme elämästämme sen minkä pystymme. Päätimme sallia itsellemme kaikenlaisia herkkuja, jotka sitä ennen olivat sallittuja vain erikoistapauksissa. Uskoimme tällä strategialla pystyvämme pitämään mielialan korkealla koronasta huolimatta. Pakko myöntää, että strategia on toiminut. Eihän tämä vuosi ole juhlaa ollut, mutta on sen kestänyt rajoituksista huolimatta.

Olemme aina kävelleet paljon, mutta viime vuonna liikunta ulkona väheni tartuntapelon takia. Toin  syksyllä kesämökiltä kuntopyörän takaisin kaupunkikotiimme. Ajattelin, että talven kylminä kuukausina pyöräilisin päivittäin vähintään vartin, jotta kunto pysyisi yllä. Toisin kävi. Pyörä kerää pölyä ylleen työhuoneessa.

Nyt on laskun maksun aika. Kiloja on tullut lisää enemmän kuin haluaisi vaa´an näytöstä nähdä. Lihakset ovat kovettuneet ja vetääntyneet kasaan. Tuntuu kuin jaloista olisi hävinnyt useampi sentti. Elastisuus on kadonnut ja ylämäessä hengästyttää. Edessä on nyt kurssin korjaus!

Exit-strategiani

Hallitus miettii keinoja ohjata Suomi ulos koronakurjimuksesta. Myös minun on mietittävä itselleni exit-strategia. Tiedän kyllä, mitä minun pitää tehdä. Enää puuttuu toteutus, mikä onkin huomattavasti vaikeampi juttu. Miten pakittaa nykyisestä elämäntyylistä, joka tuottaa mielihyvää? Miten luopua laiskottelusta ja herkuttelusta? Tissuttelusta ja velttoilusta? 

Tiedän, että minun iässäni tämä on jo vakava juttu. On pakko alkaa huolehtia itsestään, jos mielii säilyä toimintakuntoisena vielä tulevina vuosina. Olenkin jo ilmoittanut miehelle, että kaupasta ei saa enää tuoda mitään yllä mainituista herkuista ellei kyseessä ole jokin erikoistilaisuus. Herkkuvaraa ei saa enää varastoida kaapeissa eikä pakastimessa.

Laitoin kalenteriin myös liikunnan. Vähintään 2,5 tuntia viikossa niin kuin virallinen suositus sanoo. Ilmoittauduin myös työväenopiston verkkokurssille Seniorien kehonhuolto. Olen juuri saanut ensimmäisen koronarokotuksen, joten mitään syytä olla liikkumatta ulkona ei enää ole. Ohjeita noudattamalla se on ihan turvallista.

Hautauduin koronatalven aikana kirjojen kiehtovaan maailmaan. Luin jatkuvasti, vähintään kirjan kaksi viikossa. Lukeminen tuottaa minulle suunnatonta mielihyvää. Luen lähes pelkästään tietokirjoja, koska haluan oppia koko ajan jotain uutta. Maailma on nykyään niin monimutkainen, että helppoja ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin ei ole. Lukemista en aio lopettaa mutta voin lähteä puistoon lukemaan, kunhan säät vähän lämpenevät.

Minun pitää lisätä muutakin aktiivisuutta huomattavasti. Inhoan siivoamista enkä harrasta puutarhatöitä edes kesämökillä mutta tykkään suunnitella remontteja ja pidän maalaamisesta. Näitä töitä riittää onneksi mökillä tulevanakin kesänä. Myös mökin ympärillä olevaa metsää on harvennettava.

Olen antanut itselleni armonaikaa elokuun loppuun asti. Siihen mennessä kuntoni pitää olla koronaa edeltävällä tasolla ja vaa´an lukematkin pienemmät. 

Kysymys: Miten korona-aika on vaikuttanut sinuun?

Jotain liikaa, jotain liian vähän

Tässä osa asunnon laitteiden käyttöohjeista.

Jotain liikaa

Kävimme eilen mieheni kanssa siivoamassa asunnon, johon tulee ensi viikonloppuna uusi vuokralainen. Tuleva vuokralainen tuli käymään, koska olimme sopineet opettelevamme yhdessä asunnon koneiden ja laitteiden käyttöä. 

Ja voi pojat, mikä homma siitä syntyikään! Käyttöohjeita oli yksi iso laatikollinen. Jopa mikrouunille löytyi 40-sivuinen suomenkielinen ohje! Turha tietysti mainitakaan, että näitä käyttöohjeita jokaiselle koneelle ja laitteelle oli eri kielillä. Kun ne kaikki eivät mahtuneet yhteen ja samaan manuaaliin, oli valmistaja ratkaissut ongelman painattamalla kaksi erillistä manuaalia eri kieliversioilla.

Naureskelimme tulevan vuokralaisen kanssa, että häneltä menee kokonainen vuosi ja kaikki liikenevä  vapaa-aika ennen kuin hän osaa sujuvasti käyttää näitä koneita ja laitteita. Pelkästään ohjeiden läpikäynti vie päiviä. Ja ohjeiden sisäistäminen on sitten vielä ihan eri juttu.

Ohjeista selvisi mm. että uuni ei pelkästään paista, vaan se osaa myös grillata, paistaa pizzaa erityisessä lämpötilassa, höyryttää, kuumentaa, pitää ruokaa lämpimänä, lämmittää lautaset ja monta muuta toimintoa, jota ilman varmasti suurin osa meistä voi elää. Tietysti siellä on myös ajastin, erilaisia manuaalisia lämpötilan säätömahdollisuuksia, eri tasoille eri juttuja ja kaiken huipuksi uuni puhdistaa itse itsensä, kun se on pyrolyysiuuni! 

Samantapaisia, laitekohtaisia herkkuja oli myös muissa koneissa ja laitteissa. Älyjääkaappi-pakastimessa oli esimerkiksi kamera sisällä, jotta voi kaupassa tai työpaikalla ollessaan tarkistaa, onko kotona riittävästi maitoa. Siis, jos on ensin hankkinut jonkun sovelluksen, joka kommunikoi jääkaapin kanssa.

IHAN OIKEESTI! Onko tämä kaikki välttämätöntä? Kuka näitä kaikkia ominaisuuksia kaipaa? Minua tämä kaikki tympii. Tiedän, etten jaksa ikinä opiskella näiden kaikkien ominaisuuksien käyttöä. En siis tule koskaan hyödyntämään niitä mutta olen joutunut niistä maksamaan asunnon oston yhteydessä. Tulevaa vuokralaista, 25-vuotiasta nuortamiestä tarjonta huvitti ja vähän hirvitti. Hänkin mietti, miten näitä oppii käyttämään!

Itse mietin, minkälainen on se kohderyhmä, jolle näitä koneita ja laitteita tehdään? Minua hirvittää myös se tosiasia, että näin monitoiminnallisten laitteiden opastukseen tarvitaan satoja sivuja erikielisiä käyttöohjeita. Paperia ja painomustetta kuluu. No onneksi ohjeet ovat sentään paperilla. 

Minulle ainakin tässä asunnossa on ihan liikaa "herkkuja" eivätkä vuokralaisetkaan ole valmiita vuokrassa maksamaan näistä ylimääräistä. Kun asuntoa ei kuitenkaan voi ostaa riisuttuna, on valinta joko - tai, joko et osta tällaista asuntoa tai ostat ja maksat. Kun asunnnossa oli muita hyviä seikkoja, päädyimme ostamaan mutta vähempikin olisi meille riittänyt. Pääasia minun mielestäni on toimiva pohja, sijainti ja asunnon hyvä kunto. Nämä laitehifistelyt jättäisin mielelläni niille, jotka sellaisia kaipaavat.

Minulla on vähän samantapainen kokemus myös nykyisen puhelimeni kanssa. Kun ostin älykännykän muutama vuosi sitten, minut ohjattiin nettiin lukemaan laitteen 268-sivuista käyttöohjetta. En lukenut...menin työväenopiston kurssille opettelemaan kyseisen kännykän käyttöä. Kuuden kerran ja 15 oppitunnin jälkeen osaan soittaa, lähettää tekstiviestejä ja käyttää kameraa, kalenteria ja kelloa. Onnistuin opettajan avustuksella myös tekemään sinne itselleni sopivia asetuksia. Kunnes...heti ensimmäisessä suuressa päivityksessä tekemäni personifioinnit hävisivät! Edellistä kännykkääni opin käyttämään sujuvasti ihan kokeilemalla, mutta siinä ei ollutkaan kaikkia nykyisen kännykän toimintoja.

Jotain liian vähän

Manuaaleja selatessa tuli mieleeni muutaman vuoden takainen keittiöremontti mökillämme. Saimme pieniin tiloihin mahtumaan tarvittavat toiminnot ihan millimetrimittaa käyttämällä. Mikro oli pakko sijoittaa L-muotoisen keittiön kulmaan, kun se ei muualle sopinut suunnitelmassa. Suureksi yllätykseksi sain tietää, että lähes kaikki mikrot aukeavat vasemmalle, mikä tietysti meidän tapauksessa oli juuri se väärä suunta. Olisimme voineet tilata tuplahinnalla todella kalliin mikron Italiasta ja joutuneet odottelemaan sitä monta viikkoa. Päädyimme tyytymään siihen väärään suuntaan avautuvaan mikroon. Joka kerta kun käytän sitä ja joudun kurottelemaan yltääkseni laittamaan tai ottamaan mikrosta astiaa, kiroan mielessäni. Olisi varmaan pitänyt maksaa se kiskurihinta siitä italialaisesta. Mikro ei siis toimi ideaalisti, mutta sen sijaan meillä on uunissa kaikenlaisia turhia toimintoja, joita emme ole näiden vuosien aikana tarvinneet. Pakko kysyä uudelleen: kenelle näitä laitteita oikein suunnitellaan? Miksi muka kaikki ihmiset haluaisivat mikron avautuvan vasemmalle, kun keittiösuunnitelmamallejakin on monia?

 

Nyt on ihan pakko tykittää

Tänä aamuna meinasi mennä taas aamukahvit väärään kurkkuun. Ensimmäinen ajatukseni oli, että eikö tämä ikinä lopu? 0-selvitystä 0-selvityksen jälkeen!

Kyseessä on tällä kertaa tämän päivän (25.2.2021) Helsingin Sanomissa ollut juttu Asiantuntijaryhmä: osaajavaje vaivaa useilla aloilla. Jutun mukaan elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) asettama asiantuntijaryhmä esitteli eilen ehdotuksensa yritysten kasvuun ja menestymiseen nykyisessä koronakriisissä ja siitä eteenpäin.

Työryhmä esittää osaajapulan ratkaisemiseksi muun muassa seuraavaa:

* Helpotettava työperäistä maahanmuuttoa.

* Panostettava koulutukseen.

* Houkuteltava Suomeen lisää kansainvälisiä korkeakouluopiskelijoita ja osaavia paluumuuttajia. 

* Perustettava pysyvä Work in Finland -organisaatio Temin alaisuuteen.

Nämä kaikki ovat varmasti ihan järkeviä ehdotuksia, mutta ongelma onkin siinä, että ne on kuultu moneen kertaan jo ennen koronakriisiä mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Asiantuntijaryhmä toisensa jälkeen tuuppaa julkisuuteen samoja ideoita, jotka ilmeisesti hautautuvat sitten työ- ja elinkeinoministeriön paperikasojen alle.

Näitä samoja ideoita  ja parannusehdotuksia on pyörinyt julkisuudessa JO VUOSIA. Emme tarvitse lisää toistoja, vaan toimenpiteitä ja toteutusta! 

Nyt tuntuu siltä, että Suomen päättäjät ja ministeriöiden virkamiehet katsovat maailmaa ikään kuin sisältä käsin ristikkoikkunan lävitse. Ratkaisut näkyvät selvästi ikkunan ulkopuolella, mutta ikkuna ja ristikko estävät astumisen ratkaisujen maailmaan.

En halua enää lukea uutisia siitä, että se ja se ministeriö on taas asettanut uuden asiantuntijaryhmän selvittämään jotain ongelmaa. Kaivakaa paperipinojanne! Siellä on jo ratkaisut - teidän itsenne tilaamat aikaisemmat selvitystyöt!

Ystävällisiä päiviä

Avasin viime vuonna koronan iskiessä blogini myös muille kirjoittajille - omille ystävilleni. Tässä yksi näistä kirjoituksista. Kiitos Susanna ajankohtaisesta tekstistä! 

Toivotan samalla Hyvää Ystävänpäivää kaikille ihanille ystävilleni!  

Ystävällisiä päiviä

Lupasin palata Ritvalle asiaan LÄHES VUOSI SITTEN. Luulisi, ettei viestinnän ammattilaiselle sivun täyttäminen tekstillä olisi ylivoimaista - mutta näin luotettava olin ihmisenä, vaikka ajatus olikin hyvä.

 

On petollisen helppoa vedota kiireeseen pienissä pyynnöissä, sivuuttaa ne huomaamattaan - ja aiheuttaa mielipahaa tarkoittamattaan. On harmillista, miten meillä pitää oikein kalenterissakin olla erikseen merkittynä päivä ystäville - vaikka sen kuuluisi olla joka päivä. (Tiedän toki pyhän merkityksen olevan perinteeltään erilainen, sen merkitsevän eri asioita eri kulttuureissa - ja nykyään se on kovin kaupallistettu.)

 

 

Miten siis olisimme ystävällisiä toisillemme?

 

Huomioimalla muut. Haluamme kaikki tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Kulunut vuosi on korostanut tätä tarvetta entisestään. Inhimillinen jakamisen kokemus voi jäädä nyt joillakin vajaammaksi kuin toisilla, jos läheisiä ihmissuhteita ei yksinkertaisesti ole tai verkkoyhteyksien luomisessa on haasteita. Yhteen tulemiselle ja kohtaamisille tulisikin luoda uusia muotoja. Haluankin muistuttaa, että apua on saatavilla niihin hetkiin, kun ystävän kaipuu kasvaa merkittäväksi.

 

 

Tästä tietoa tukea tarvitseville:

 

·        Mielenterveysseuran valtakunnalliseen kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä: 09 2525 0111. Kriisipuhelin päivystää joka päivä 24 tuntia vuorokaudessa suomen kielellä.

 

·        Ruotsinkielinen linja, kristelefon, vastaa numerossa 09 2525 0112. Päivystys on ma ja ke klo 16–20, sekä ti, to ja pe klo 9–13.

 

·        Arabian ja englanninkieliset linjat palvelevat numerossa 09 2525 0113. Päivystys on ma ja ti klo 11–15. ke klo 13–16 ja 17–21 sekä to 10–15.

 

·        Lapsille ja nuorille on tarjolla Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin: 116 111. Lasten ja nuorten puhelin päivystää arkisin klo 14–20 ja la-su 17–20.

 

·        Helsinki Mission yli 60-vuotiaille tarkoitettu Aamukorva-puhelinpalvelu päivystää joka aamu viidestä yhdeksään numerossa 045 341 0504.

 

 

Valmiuksia verkosta

 

·        Verkkokriisikeskus Tukinetissä toimii reaaliaikainen Solmussa-chat maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 15–19. Tukinetin kautta on myös mahdollista saada pidempää, jopa puolen vuoden verkkokeskustelutukea.

 

·        Nuorille tukea tarjoaa Sekasin-chat arkisin klo 7–24 ja viikonloppuisin klo 15–24.

 

·        Lisäksi verkossa päivystää muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten chat.

 

 

Kohtaamisia kasvokkain

 

·        Tukea on tarjolla omassa terveyskeskuksessasikin tai yksityisellä lääkärikeskuksella.

 

·        Lisäksi Suomen mielenterveysseuralla on kriisikeskuksia ympäri Suomea. Vastaanotolle voi hakeutua ilman lähetettä, varaamalla ajan suoraan kriisikeskuksesta. Asioinnin voi hoitaa nimettömänä ja palvelut ovat maksuttomia.

 

 

Kohtaamisiin!

 

 

-Susanna Heikkinen-

Kallis harrastus?

Olen löytänyt uuden harrastuksen, mutta se ei ole halvimmasta päästä. Onneksi voin harrastaa sitä vain harvoin, sillä tarvittavia kalusteita ei ole jatkuvasti saatavilla. Olen nimittäin innostunut vanhoista, kulahtaneista huonekaluista - omista, kesämökin nurkissa pyörivistä ja kierrätysmyymälöistä hankituista. 

Pidän erityisesti vanhoista (ei kuitenkaan antiikkisista) tuoleista, koska niiden mitoitus on minulle parempi kuin näiden nykyisten "jättiläisille" tarkoitettujen tuolien. Vanhoissa tuoleissa jalkani yltävät sentään koskettamaan lattiaa. Ihmiset olivat entisaikoina lyhyempiä ja kaikki mitoitettiin silloisten standardimittojen mukaan. Nythän keskimitat ovat ihan jotain muuta, ja minun laiseni "pätkät" joutuvat kärsimään. Ei löydy sopivia vaatteita eikä huonekaluja.

Vanhoissa huonekaluissa minua miellyttää koon lisäksi se, että ne ovat laadultaan parempia kuin nykyiset halpamaissa tehdyt huonekalut, ja niitä kannattaa siksi kunnostuttaa. Ammattitaitoinen verhoilija osaa vaihtaa jouset ja muut sisukset sekä loihtia huonekalulle myös uuden ulkonäön, jos sellainen on haussa. Minä vaihdatan yleensä värit, vaikka joku saattaa pitää tätä vääränä lähestymistapana. En halua entisöidä, vaan vain kunnostaa.

Tässä uusin löytöni. En ole vielä nähnyt kunnostettua tuolia, vaan saanut siitä vasta kuvan. Hintaa tälle tuli kaiken kaikkiaan 473 euroa:

- Fidasta hankittu punainen tuoli maksoi 85 €.

- Puuosat kunnostettiin Laptuote-säätiössä hintaan 52 €. Hinta sisälsi työn ja maalin. 

- Kangas maksoi tällä kertaa vain 76 €, koska sain sen 40 prosentin alennuksella.

- Itse kunnostustyö maksoi tarvikkeineen 260 €.

Oliko kunnostus hintansa arvoinen? Samalla hinnalla olisi saanut ihan uuden tuolin huonekalukaupasta - alennusmyynnistä ehkä jopa halvemmalla. Minun mielestäni kunnostus oli kuitenkin hintansa arvoinen. Tuoli kestää ainakin seuraavat 30 vuotta, jos joku tumpelo ei kaada sitä ennen sen päälle punkkua tai jotain muuta huonosti poistettavaa. 

Minua miellyttää myös ajatus siitä, että punainen kulahtanut tuoli sai nyt uuden elämän eikä sitä viety kaatopaikalle mätänemään. Maailmassa on jo ihan tarpeeksi romua ja jätettä. Samalla tuli työllistettyä pienyrittäjää ja organisaatiota, joka tarjoaa kuntouttavaa työtä henkilöille, jotka eivät syystä tai toisesta ole palkkatyössä.

Odotan innolla uusinta hankintaani! Parin viikon kuluttua se on jo meillä kotona.

Tässä pari muutakin jo kunnostettua huonekalua:

Tämän kukkatelineen kunnostin itse viime kesänä mökin pihalla. Se oli punainen mutta punaisen kerroksen alta löytyi vielä ruskeakin maalikerros. Kunnostus kesti kokonaista kolme päivää, kun en ole mikään huonekaluspesialisti, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Isoäidin kukkateline on taas päässyt sisälle mökkiin oltuaan karkotettuna aittaan monta vuotta.

Tässä alkuperäinen tuoli. Se oli niin kulahtanut ja ruma, että jopa minä meinasin luopua siitä. Päätin sitten kuitenkin kunnostuttaa sen. Kunnostus ei maksanut paljon, koska uusi kangas löytyi jäännöspalakorista. Tuolissa on todella hyvä istua. En taida nyt raaskia palauttaa sitä aittaan.

Kirja-ale on alkanut

Perinteinen helmikuun kirja-ale on alkanut. Nyt kannattaa ostaa ystävänpäivälahjat, valmistujaislahjat, synttärilahjat ja jopa tämän vuoden joululahjat edulliseen alehintaan pakettitarjouksena. 

Katso tarjoukset oheisesta linkistä:

https://www.avisado.fi/tuotteet.html

    

The Flaming Lips

Tämä kannattaa klikata. Mahtava keksintö! 

Onnistuisikohan sama myös meidän pakkasissa?

https://www.youtube.com/watch?v=YUCzn_eMFF4

Pakkasta -20...kääk!

Tänään oli ihan pakko lähteä käymään yhdessä sisustuskangaskaupassa, vaikka ulkona paukkui aikamoinen pakkanen. Tehtaankadulla tunki viima läpi maskin ja pakkasta oli ainakin -20 astetta. Harvinaista herkkua pääkaupungissa! Kuten myös valtavat lumikasat joka puolella keskikaupunkia.

Onneksi saatoin pukea päälle Lapin pakkasiin suunnitellun kaulurin ja hatun sekä muinoin Moskovaa varten hankitut paksut rukkaset ja karvakengät. Niille ei ole ollutkaan käyttöä viime vuosina.

Tulisipa jo kevät!

Ei mennyt ihan putkeen

En ole mikään leipuri kuten kuvasta näkyy. Sain ystävältäni viime viikolla ruisleivän juuren ja ohjeet maukkaan ruisleivän tekoon. Edellisestä yrityksestäni olikin kulunut jo yli 40 vuotta. Silloin tuskailin leivänteon kanssa Tansaniassa. Siellä ei kaupoissa myyty ruisjauhoja eikä lämmin ilmastokaan kuulemma suosinut juuren teon onnistumista. Valkoinen paahtoleipä ei minulle maistunut, joten pistin haun päälle.

Onnistuin hankkimaan ruisjauhot, mutta siihen se sitten tyssäsi. Taikina ei noussut eikä sitä mössöä kannattanut edes yrittää paistaa. Paiskasin litkun muutaman päivän kuluttua takapihallamme olleeseen maakuoppaan, johon siihen aikaan jätteet dumpattiin. Onneksi jätehuolto on niistä ajoista kehittynyt.

Nyt siis uusi yritys. Hellin taikina-aihiota useamman päivän ohjeiden mukaisesti lisäten aina lämmitettyä vettä ja jauhoja. Viimeisenä päivänä piti lisätä myös suolaa. En onnistunut noudattamaan "idätysaikoja" täsmällisesti, vaan aika saattoi ylittyä useammalla tunnilla. Tästä huolimatta taikina nousi ja näytti lupaavalta. Tuoksu oli melkoinen. 

Muovailin taikinasta kolme leipää, joita olisi pitänyt vielä nostattaa 1- 2 tuntia. Minulla ei ollut siihen aikaa, joten laitoin ne uuniin puolen tunnin kuluttua. A BIG MISTAKE! Ei mennyt ihan putkeen. Leivät eivät kohonneet uunissa, vaan paloivat hieman ja paistuivat tosi tiiviiksi. Tuoksu oli kyllä huumaava. Koko kämppä tuoksui ruisleivältä potenssiin viisi ja pelkäsimme, että naapurit tulevat valittamaan, koska tuoksu levisi myös portaikkoon.

Mutta kuitenkin: kun viimein voimaa ja terävää veistä on käyttänyt tarpeeksi, saa syötäväkseen leipäpalan, joka todella maistuu. Ihan uskomattoman hyvä maku! Kiitos Maini!

Täytyy kokeilla uudelleen ja kannattaa varmaan tulevalla kerralla noudattaa ohjeita ihan niin kuin ne on reseptiin kirjoitettu. Maku korvaa vaivannäön.

Jokohan kohta helpottaa?

Näkymä Saimaalle mökin ikkunasta.

Luin eräästä naistenlehdestä joulun jälkeen, että vuosi 2020 oli eeppisen paska. Sanayhdistelmä "eeppisen paska" oli niin poikkeuksellinen, että tarkistin kielitoimiston sanakirjasta sanan eeppinen kaikki merkitykset. Ne olivat arkikielessä seuraavat: valtava, suunnaton, mahtava, järisyttävä, loistava ja upea.

En usko, että jutun kirjoittaja tarkoitti viime vuoden olleen loistava, mahtava tai upea. Sen sijaan hän todennäköisesti tarkoitti, että viime vuosi oli valtavan, suunnattoman ja järisyttävän paska. Tähän päätelmään on helppo yhtyä. Kukapa olisi vielä vuosi sitten tammikuun alussa voinut kuvitellakaan, mitä meillä on edessä parin kuukauden kuluttua. 

Kävin itse helmikuun alussa päivämatkalla Viipurissa ja heti kohta matkan jälkeen sairastuin. Joka paikkaa särki ja kuume sahasi ylös ja alas. Olen kerran vuosia sitten sairastanut influenssan ja olin sen takia syksyllä 2019 ottanut taas influenssarokotuksen. Tämä nyt iskenyt tauti oli jotain muuta kuin tavallinen flunssa tai influenssa. Jotain, jota en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Jälkikäteen ajatellen taudin oireet muistuttivat erittäin paljon koronaa suhteellisen lievässä muodossa. Mitä nyt kurkku- ja pääkivun, hengenahdistuksen, ruikun, kuumeen ja lihaskipujen lisäksi meinasi taju mennä heti, jos yritin lähteä liikkeelle. En jaksanut lähteä lääkäriin enkä mennyt testiinkään, koska silloin ei kansalaisia vielä ohjeistettu hakeutumaan niihin. Olin niin sairas, että ei onneksi tehnyt mielikään lähteä ulos. Jokunen kanssakulkija saattoi välttyä altistukselta. Nousin kunnolla pystyyn vasta helmikuun loppupuolella. Sen jälkeen ei kestänytkään kauaa, kun valmiuslaki otettiin käyttöön, Suomi suljettiin ja Uusimaa pistettiin mottiin.   

Onneksi vuoden 2020 loppupuolella alkoi tulla hyviä uutisia. Useampi koronaan tepsivä rokote oli valmistumassa ja jo ennen vuodenvaihdetta saatiin ensimmäiset rokotukset käyntiin. Teko oli enemmänkin symbolinen kuin varsinainen massarokotusprojektin aloitus, mutta kuitenkin oikeansuuntainen. 

Jokohan kohta helpottaa? Jokohan uskaltaisi alkaa suunnitella juhannusta? Mieheni täyttää pyöreitä vuosia heinäkuussa 2022 ja päätimme alkaa suunnitella hänen synttäreitään jo nyt. Kaukana muissa maissa asuville ystäville on kutsut lähetettävä riittävän ajoissa, jotta he pääsevät tulemaan juhliin ja ehtivät tarvittaessa olla karanteenissa ennen sitä. Tämä kesä kaikkine epävarmuuksineen tulee liian aikaisin. Synttäreitä ei kannata vielä juhlia. Parasta, että satsataan vasta kesään 2022 ja pyöreisiin juhliin. 

Jotta tilanne olisi kesällä 2022 mahdollisimman normaali ja korona enää kamala muisto, pitää meidän kaikkien vielä jaksaa jatkaa turvakäyttäytymistä - pitää maskeja ja välimatkoja, desinfioida käsiä ja miettiä tarkkaan tekemisiämme ja menojamme. Itse ainakin odotan innolla rokotusta. Saisikohan sen jo helmikuussa?

Vietimme joulun kesämökillämme ja ajattelin silloin, mikä onni onkaan, kun niin monella suomalaisella on jonkinlainen mökki, johon mennä turvaan ja eristykseen, jos tarve vaatii. Löytyi yksi uusi syy hankkia ja omistaa mökki. Eihän se ihan ilmaista ole, mutta on siinä monia hyviä puolia. 

Hyvää Uutta Vuotta! Jaksetaan vielä tsempata!