Sivut

keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Kesä ei ala ilman mökin siivousta

Toukokuinen myöhäisilta mökillämme. Harvoin on näin tyyntä ja rauhaisaa.

Olimme mökillä siivoamassa talven jäljiltä. Kevätsiivous ei kuulu suosikkitöihini mutta pakkohan se on sekin tehdä. Varsinkin nykyään, kun mökin laajennuksen jälkeen pienet päästäiset tai mitkä lie metsähiiret pääsevät jostain raosta sisälle mökkiin talven aikana ja sotkevat paikat. Siivottavaa riittää, vaikka käymme mökillä myös talvisin ja siivoamme silloinkin. Emme ole saaneet apua rotanloukuista, hiirenpyydystyshärpäkkeistä, käytetyn kissanhiekan hajusta emmekä hiiribaareista.

Olen nyt saanut tarpeekseni tästä mellastuksesta ja heti kun Korona helpottaa, kutsun mökille korjaajan, joka tukkii kaikki raot ja reiät. Jokohan sitten helpottaisi?

Kesämökit kiinnostavat

Nyt kun Korona on lopettanut turistimatkat ulkomaille, käyvät kesämökit hyvin kaupaksi Suomessa. Myös nuoret ovat taas kiinnostuneita hankkimaan mökin. Mökkeily muuttaa muotoaan, kun nuoremmat alkavat periä kesämökkejä enenevässä määrin tällä vuosikymmenellä, mutta mökkeilyn loppumista ennustaneet joutuvat nyt toteamaan olleensa väärässä. Mökkeilyinto ei osoita laantumista.

Tämän tiesi jo Avisadon keväällä julkaisema kirja Mökkeilyä & mansikoita, joka on nyt todella ajankohtainen. Sopii hyvin myös lahjaksi eikä hintakaan päätä huimaa.


Kirjaa saa muun muassa Avisadon verkkokaupasta ( https://www.avisado.fi/tuotteet.html )               hintaan 20 €/kpl + toimituskulut. Kirjaa myyvät myös muut hyvin varustetut kirjakaupat ja sen voi lainata halutessaan myös kirjastoista.

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Ujo ei ole poikkeava eikä introvertti huono

Blogiteksti perustuu tähän kirjaan.
Näinä Korona-aikoina yksi sun toinen meistä on pysytellyt enimmäkseen kotonaan ja rajoittanut fyysiset sosiaaliset kontaktinsa minimiin.

Luin vähän aikaa sitten jutun, jossa kerrottiin, että tämä aika on introverteille, itsekseen viihtyville suomalaisille helpompaa kuin ekstroverteille etelämaalaisille. Mene ja tiedä?

Heti kohta ym. jutun jälkeen sain kirjastosta varaamani kirjan. Se oli psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen viime vuonna ilmestynyt kirja Ujot ja introvertit. 

Olen aikaisemminkin lukenut monia Keltikangas-Järvisen kirjoja. Hän kirjoittaa selkeästi ja osaa selittää akateemista tutkimustakin niin ymmärrettävästi, että lukija voi halutessaan hyödyntää tutkimustuloksia vaikka omassa elämässään.

Ujot ja introvertit

Nyt lukemani kirjan aiheena olivat siis ujot ja introvertit, joita vertailtiin rohkeisiin ja ekstrovertteihin ihmiselämän eri aikoina, lapsuudesta aikuisuuteen.

Tämä uusi kirjakaan ei pettänyt odotuksiani. Se oli hyvin kirjoitettu ja se sai ainakin minut taas kerran ihmettelemään, miksi jotkut persoonallisuudenpiirteet nostetaan muita paremmiksi, vaikka tieteellinen tutkimus on nimenomaan osoittanut, että näin ei ainakaan yksiselitteisesti ole. Olisiko jo aika tuulettaa näitä totuuksia?

Ujous, introversio ja ekstroversio ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä. Noin 25 % länsimaisista ihmisistä täyttää ujouden tuntomerkit.

Nykykäsitys introversiosta ja ekstroversiosta perustuu Hans Eysenckin persoonallisuusteoriaan. Sen mukaan ekstroversio on jatkumo, jonka toista päätä kutsutaan ekstroversioksi ja toista päätä introversioksi.

Introversio-nimistä itsenäistä ominaisuutta tai kategoriaa ei tässä teoriassa ole. Ihmisiä ei siis saisi jakaa kahteen eri ryhmään, introvertteihin ja ekstrovertteihin, sillä kyseessä on jatkumo. Ihminen asettuu tällä jatkumolla johonkin kohtaan. Valtaosa meistä on jotain intro- ja ekstrovertin väliltä. Monet ovat ambivertteja, lähellä keskiarvoa. Ääripäihin sijoittuu hyvin vähän ihmisiä.

Ujoudessa ja introversiossa on päällekkäisyyttä, vaikka ne ovat eri asioita. Ihminen voi olla introvertti olematta ujo ja päinvastoin. Introversioon eivät sovi ujouden määritelmät: sosiaalinen pelko ja krooninen tietoisuus itsestä. Introversio on yhteydessä ihmisen sisäiseen viritystilaan, joka hakee tasapainoa ja vaatii introverttia välttämään liiallista stimulaatiota.

Ujouteen ja introversioon liittyy paljon positiivisia asioita, joita ihmisten ja työnantajien kannattaisi oppia ymmärtämään ja hyödyntämään. Ujo ei ole poikkeava eikä introvertti huono ihminen. Maailma tarvitsee monenlaisia ihmisiä.

Länsimaissa ihaillaan kuitenkin edelleen ekstroverttejä ja rohkeita ihmisiä. Ujoja ihmisiä vaaditaan muuttumaan ja opettelemaan pois ujoudestaan. Tämä trendi näkyy nykyään myös Kiinassa, vaikka ujoutta on siellä arvostettu huomattavasti kauemmin kuin länsimaissa, näihin päiviin asti.

Sosiaaliset ekstrovertit ja luuloteltu merkitys

Miksi monet työnantajat etsivät edelleen sosiaalisia ekstroverttejä?  Ekstroversion merkitys rekrytoinneissa on selvästi suurempi kuin mitä tutkimustulokset antaisivat olettaa.

Vastaus lienee tässä: Nykykulttuuri on antanut ekstroversiolle voimakkaan face-validiteetin eli luulotellun merkityksen. Ekstroversioon liitetään asioita, jotka eivät oikeasti liity siihen. Kyseessä on positiivisuusharha.

Työelämässäkin ekstroverttien ajatellaan pärjäävän paremmin, vaikka ekstroversiolla ei tällaista ennustearvoa todellisuudessa olekaan.

On hyvä muistaa, että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot eivät ole sama asia. Sosiaalinen ihminen haluaa olla muiden kanssa, kun taas hyvät sosiaaliset taidot omaavalla ihmisellä on kyky olla muiden kanssa. Näin hän myös saavuttaa omat tavoitteensa. Työnantajien kannattaisi rekrytoida ihmisiä, joilla on hyvä sosiaaliset taidot. Pelkkä sosiaalisuus ei ennusta työssä pärjäämistä juuri mitenkään.

Työssä tarvitaan osaamista ja ammattitaitoa, joiden pohjana on useimmiten koulutus ja kognitiiviset kyvyt. Harva pärjää pelkällä persoonallisuudellaan, vaikka nykyään moni työnantaja kertoo rekrytointi-ilmoituksessaan etsivänsä hyviä tyyppejä. 

Lue enemmän, luulet vähemmän

Luettuani tämän kirjan voin jälleen kerran yhtyä sanontaan: Lue enemmän, luulet vähemmän.
Suosittelen kirjaa lämpimästi!

PS. Muita hyviä kirjoja löydät blogini yläosasta kohdasta Kirjat.

torstai 14. toukokuuta 2020

Jotain vanhaa, jotain uutta

Jotain vanhaa

Jotain on onneksi pysyvää, sillä kevät on tullut niin kuin aina ennenkin! Talvitakin saa nyt viimein heittää komeron nurkkaan ja päälle voi pukea jotain kevyempää.

Värikkäät kukat ovat jo nupussa puistoissa ja rakennusten edessä. Vielä vähän aikaa ja saamme ihailla kukkaloistoa.

Lehtipuissa on jo pienet vihreät lehdenalut ja kirsikkapuut ovat nyt kauneimmillaan.

Vaikka en ole mikään viherpeukalo, olen jo vuosia ihaillut Helsingin kaupungin istutuksia. Jotkut puistoista ovat niin kauniita, että sielu lepää siellä istuessa ja nauttiessa väriloistosta. Tunnistan tulppaanin ja ruusun, mutta suurin osa hienoista kukista ja pensaista jää minulle tuntemattomiksi. Ei haittaa. Arvostan kasvien kauneutta ja kiitän sitä kaupungin puistotyöntekijää, joka ne on meidän kaikkien iloksi puistoon istuttanut. Vaikka tätä kauneutta kestää vain muutaman kuukauden, ovat ne kaikki päivät ja viikot vaivan ja verorahojen väärti. Rahaa palaa paljon turhempiinkin kohteisiin.

Jotain uutta

copyright: Running Wyld

Myös uudet ilmiöt leimaavat tätä kevättä koronan takia. Luovuus ja mielikuvitus ovat nyt voimissaan. Netissä kiertää uskomattomia ja hauskoja oivalluksia ja huumoripläjäyksiä, joilla ihmiset viihdyttävät itseään ja muita. Tässä niistä yksi. Kuvan sammakko pohtii viinilasi vatsan päällä (vapaasti käännettynä), että "hänen täytyy pitää sosiaalista etäisyyttä jääkaappiin, jotta hän saisi madallettua vatsakumpuaan". Samoja ajatuksia alkaa olla kieltämättä itsellänikin.

En tiedä, kuinka pitkän matkan tämä sammakko on jo vaeltanut, mutta itse sain sen Sveitsistä. Sveitsiin sammakko oli tullut Irlannista. Minneköhän sen matka täältä jatkuu?

Pysykää terveinä ja iloisella mielellä!

tiistai 5. toukokuuta 2020

Kuka korvaa?


Money, Bank Note, Euro, Banknote
Piti tämäkin kokea! Erehdyin tilaamaan Finnish Design Shopista, verkkokaupasta, uuden pöytälampun viime viikolla. Lupasivat, että lähetys saapuu tilaamaani lähipostiin muutamassa päivässä. Samalla hinnalla olisin saanut paketin toimitettuna kotiin, mutta en voinut pyytää kotiinkuljetusta vapun takia. Emme olleet silloin kotona.

Vähän sinnepäin palvelua postilta

Ja sitten se - nykyään niin tyypillinen - rock and roll taas alkoi! Paketti ei tullut pyytämääni lähipostiin, vaan ihan toiseen postiin. Tämä smartposti-pakettiautomaatti sijaitsee kaiken lisäksi kauppakeskuksessa, mikä lisäsi  ihmiskontaktien määrää huomattavasti. Tälläkin on merkitystä näinä korona-aikoina. En ollut alunperin tilannut pakettia pakettiautomaattiin, vaan postiin. Aikaakin meiltä kului noutamisessa toista tuntia. Omasta lähipostista olisin saanut paketin 15 minuutissa. Onneksi mieheni lähti mukaan kantamaan pakettia. Minulla itselläni olisi ollut ison paketin kanssa aikamoiset ongelmat pitkän matkan takia.

Yllätysten yllätys

Voitte uskoa, että ällistykseni oli suuri, kun avasin tämän ison paketin kotona. Siellä oli vain lampun alaosa ja valtavasti kuplamuovia. Itse  runko ja kupu puuttuivat. Siispä soittamaan kauppaan, josta kerrottiin, että tilaukseni oli lähetetty kahtena eri pakettina valmistajan ohjeiden mukaisesti ja jostain syystä paketit olivat erkaantuneet matkalla.

Kontulasta Kontulaan ja vielä kerran Kontulaan

Muutaman päivän kuluttua sain tiedon, että minulle on saapunut (uusi) postipakettilähetys Kontulan K-markettiin. Haloo hei! Kontulaan on Punavuoresta ainakin 14 kilometriä! Onko Posti sitä mieltä, että asiakkaita voi juoksuttaa minne tahansa Koronan varjolla? Heillä kun on kuulemma nyt ruuhkaa.

En suostunut tähän, vaan otin taas yhteyttä paketin lähettäneeseen verkkokauppaan. Ja heti kohta minulle tulikin uusi ilmoitus: pakettini odottaa nyt noutajaansa Kontulan postissa.

En suostunut tähänkään, vaan otin taas yhteyttä verkkokauppaan. Ja uskokaa tai älkää - sain uuden ilmoituksen postista: voin noutaa pakettini Kontulan K-marketista! Voi pyhä yksinkertaisuus! Tämä kaikki siis sen jälkeen, kun verkkokauppa oli jo päiviä aikaisemmin tehnyt reklamaation ja pyytänyt uudelleen ohjaamaan paketin kotiini.

Viimein tänään tiistaina, kolmen sähköpostin, pitkän jonottamisen postin maksulliseen puhelinasiakaspalveluun (eivät koskaan vastanneet!) ja Annankadun postissa käynnin jälkeen, paketti nro 2 saapui kotiovelleni. Ei tarvinnut odottaa kuin kolme tuntia. Posti ilmoitti eilen illalla, että pakettini saapuu tiistaina klo 9 - 14 välillä. Onneksi minun tarvitsi päivystää vain kolme tuntia!

Nyt uusi lamppu valaisee tämänkin blogin kirjoittamista.



Vaadin Finnish Design Shopilta hyvitystä puhelinkuluista ja ajasta, jonka jouduin tämän sotkun selvittämiseen käyttämään. Aikaa minulta kului ainakin kaksi tuntia ja kohonneet puhelinkulut saan tietää myöhemmin. Annoin verkkokaupan itse päättää hyvityksen määrän. Sain heiltä äsken 20 euron lahjakortin ja pitkät pahoittelut. Puhelinkuluja ja käytettyä aikaa ei ko. lahjakortti kata, mutta onhan se tietysti parempi kuin ei mitään.

Kaupan kunniaksi täytyy sanoa, että he hoitivat reklamaatiotani aktiivisesti. Verkkokauppana heidän bisneksensä on täysin riippuvainen toimitusten sujuvuudesta. Ajattelin jo hetken, että en enää koskaan tilaa mitään ko. kaupasta, mutta olen nyt päättänyt antaa heille vielä mahdollisuuden, koska he ryhtyivät ratkomaan ongelmaa saatuaan siitä tiedon.

En osaa sanoa, lähtikö paketti väärin heti alussa verkkokaupasta vai onnistuiko posti sössimään asian? Aivan varmaa on ainakin se, että postin lajittelijan pitää mennä maantiedonkurssille. Keskusta ja Kontula eivät ole sama asia eivätkä ne ole edes vierekkäin. Välimatkaa on ainakin 14 km reittikartan mukaan!

Miksi kerron tämän tarinan?

Kerron tämän tarinan teille siksi, koska minun mielestäni näitä sössimisiä sattuu nykyään aivan liian usein. Niitä on sattunut liian usein jo aikaisemminkin, aikana ennen Koronaa.

Ja nyt korona-aikana vielä enemmän. Viime viikolla mieheni onnistui esimerkiksi ostamaan isosta Citymarketista Ruoholahdesta vanhentuneen sillin muovipaketissa. Parasta ennen päivämäärä oli ollut jo viisi päivää aikaisemmin ennen kuin hän sen poimi ostoskoriinsa. Söimme mökillä sitten perunat ilman silliä. Ja samasta kaupasta tarttui käteen myös muoviin pakattu kokonainen kurkku, joka homehtui täysin parissa päivässä. Emme ehtineet sitä edes aloittaa, vaan kurkku lensi suoraan roskakoriin. Ruokahävikki ei aina ole oma vika!

Näitä tarinoita on niin paljon kuin viitsii kertoa. Tässä vielä yksi: vuosi sitten tilasimme vuodesohvan, mutta saimme monen viikon odotuksen jälkeen tavallisen sohvan. Ja heti kohta kolmen kuukauden jälkeen saimme viimein sen, minkä alunperin tilasimme! Hyvityksestä käytiin kovaa vääntöä. Sen verran pahan mielen pieleen mennyt tilaus ja asiasta vääntäminen jätti, että en ihan heti mene Askoon uudelleen! Jne, jne...

Olen aivan varma, että monet teistä lukijoistakin olette kokeneet jotain vastaavaa jo ennen Koronaa. Asioita tehdään nykyään luvattoman usein vähän sinnepäin!

Valitan, koska...

Olen jo muutama vuosi sitten päättänyt alkaa valittaa kaikista asioista ja palveluista, jotka eivät täytä niitä kriteereitä, jotka niiden pitäisi täyttää. Pääsisin huomattavasti helpommalla, jos en valittaisi, mutta valitan kuitenkin. Valitan, vaikka saan yleensä aina verenpaineeni kohoamaan ja useimmiten vain laimeat pahoittelut ilman minkäänlaista rahallista hyvitystä, vaikka minulle olisi heidän virheestään aiheutunut puhelinkuluja ja ajankulua. Valitan kuitenkin, koska pelkään, että jos kaikki vaan tyytyvät kohtaloonsa ja pitävät suunsa kiinni, homma menee koko ajan huonompaan suuntaan.

Sen sijaan, jos kaupat ja muut palveluntuottajat saavat aina sössittyään kimppuunsa minunkaltaisiani herhiläisiä, ne alkavat ehkä ihan tosissaan kiinnittää huomiota palvelun laatuun ja kerralla oikein -toimintaan. Silloin me kaikki voitamme: me asiakkaat saamme sitä, mitä olemme tilanneet, ja kaupankin kate paranee huomattavasti, kun virheet vähenevät. Postinkin kannattavuus paranisi, jos samaa pakettia ei siirreltäisi Kontulasta Kontulaan!

Jos saisimme aikaan ryhtiliikkeen, niin tiedä, vaikka hinnatkin sitten vähitellen laskisivat, kun asiakkailla ei tarvitsisi maksattaa omia virheitään.

Muussa tapauksessa rahaa palaa tolkuttomia määriä, mutta valmista ei meinaa syntyä.

Vaikka olen monesti kokenut taistelevani tuulimyllyjä vastaan, agitoin kuitenkin koko ajan lisää samanhenkisiä aktiiviseen toimintaan. Onneksi olen jo saanut muutamia mukaan!

Jo riittää! Vaikka nämä murheet ovat tietysti pieniä Korona-murheisiin verrattuna, on sillä myös iso taloudellinen merkitys, miten työtä tehdään nyt ja tulevaisuudessa. Tehdäänkö kerralla oikein vai  korjaillaanko useasti ja monta kertaa?

Riittävän hyvä ei aina ole riittävän hyvä, vaikka kauppakorkean kurssikirjat niin väittäisivätkin! Monesti homman pitää toimia 100 prosenttisesti oikein!

Kaikki maailman valittajat liittykää yhteen!

Kysymys: Oletko sinä joutunut selvittelemään ostossotkuja?