Onnea Suomi - maailman onnellisin maa!

Hyvät blogini lukijat, tässä teille iloksi uusi teksti kirjoittaja-vieraalta. Paljon kiitoksia Minna Hakkaraiselle!
Teille muille tiedoksi, että uusia tekstejä saa lähettää.


Suomi taas voittaja

 

Viime viikkojen uutisoinnissa vallitsevana ovat olleet erilaiset uhkakuvat. Koronatiedotuksen jaloissa vähemmälle huomiolle on jäänyt YK:n hiljattain julkistama selvitys, jonka mukaan Suomi on kolmatta vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa. 

Tässä kohtaa monen kulmat alkavat jo kurtistua ja epäily kalvaa sisintä. Jos Suomi kerran on maailman onnellisin maa, niin missä se minun onneni sitten on lymynnyt kaikki nämä vuodet, kun huolia ja murheita on riittänyt vaikka toisille jakaa?

Onni on yksilötasolla hyvin henkilökohtainen asia ja harva ainakaan omista ystävistäni varmaan kuvailisi elämäänsä erityisen onnelliseksi, vaikka todistetusti elääkin maailman onnellisimmassa maassa. Mistä siis moinen ristiriita? 

YK:n selvityksessä onnellisuutta tarkastellaan pikemminkin yhteiskunnan kuin yksilön tasolla. Tarkastelun kohteena ovat mm. bruttokansantuote, vapaus, korruptio ja sosiaaliturva. Selvityksen logiikka avautuukin kääntämällä kysymys esimerkiksi seuraavasti: Missä maassa tuntisit olosi turvallisimmaksi, jos sairastuisit vakavasti tai jäisit työttömäksi? 

Korruption vaivaamissa maissa lääkäriin pääsy ja hoidon saanti vaatii usein suhteita tai kasoittain riihikuivaa rahaa. Kun nyt jo paremmille metsästysmaille siirtynyt enoni vuosia sitten sairastui Yhdysvaltain matkallaan, kolmen päivän sairaalareissun lasku kipusi runsaaseen 10 000 dollariin. Hyvätuloisena eläkeläisenä enoni olisi selvinnyt laskusta ilman matkavakuutustakin, mutta sairaalahoidon todellinen hinta oli tästä huolimatta järkytys.

Yksilötasolla tarkastelemme onnea usein ihmissuhteiden kautta. Erityisesti nuorena romanttinen rakkaus on kangastuksen kaltainen tila, jota kaikin keinoin tavoittelemme. 

Arkiset onnen lähteet

Onnea voi kuitenkin tarkastella myös aivan arkisten asioiden kautta. Osa näistä jokapäiväisistä onnen lähteistä on niin arkisia, ettei niitä enää onneksi edes tunnista. 

Kun muutin uuden työn perässä Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan puolitoista kuukautta sitten, sain totutella siihen, että hanasta tulee vettä, mutta juomakelpoinen vesi täytyy käydä ostamassa kaupasta. Viikkojen myötä on käynyt selväksi, että vaikka kaiken juomaveden kantaminen hissittömän talon kolmanteen kerrokseen voikin kohottaa kuntoa, tuntuu se useimmiten pelkästään raskaalta. 

Vesipulloja ylös kantaessani ovat mieleeni tulleet varhaiset lapsuusmuistot mummolasta, ajasta ennen vesijohtovesien vetämistä mummolaan. Kesäisin mummo kantoi juomavedet pihalla olleesta kaivosta, talvisin vesi kärrättiin maitokärryillä ja -tonkilla lähimmästä vesipostista. Lapsen silmin vedenkantomatkat olivat pelkkää hupia, eikä mieleeni edes juolahtanut, ettei asia välttämättä näyttäytynyt samoin aikuisten silmin.

Nyt kaikkialla jylläävä virusepidemia ja kehotukset kotona pysymiseen antavat hyvät puitteet pysähtyä pohtimaan sitä, mitkä asiat ovat lopulta elämässä tärkeitä ja hyvin. Kun seuraavan kerran saavun Suomeen ja otan hanasta puhdasta vettä janooni, ymmärrän aiempaa paremmin, että sitäkin hetkeä voi nimittää onneksi. 

Näyttääkin olevan niin, että kaukaa katsoen arkisissa, suomalaisittain itsestään selvissä jokapäiväisen elämän toimivuuksissa voivat sittenkin olla avaimet maailman onnellisuusmittausten kultamitaliin!

Sammutetuin lyhdyin eläkkeen odotushuoneessa?

Hyvät blogini lukijat!

Tässä taas uusi teksti iloksenne. Suuret kiitokset Marketalle. Tekstisi pistää miettimään.

Tiedoksi kaikille muille, että uusia tekstejä otetaan vastaan.

Marketta Rantama on tietokirjailija, yrittäjä (työhyvinvoinnin valmentaja, jonka vahvuusalueita ovat
johtamisen kehittäminen, työyhteisötaidot ja -sovittelu).
www.markettarantama.fi
https://www.linkedin.com/in/marketta-rantama-60a93070/


Työuran päätökseen ajetaan usein sammutetuin lyhdyin. Työntekijä itse, hänen työyhteisönsä ja esihenkilönsä asemoivat seniorin työpanoksen alasajomoodiin tyhjäkäynnille. Siellä ”eläkkeen odotushuoneessa” saattaa vierähtää vuosi jos toinenkin, mikä on uskomatonta resurssien tuhlausta.

Työntekijä jää odottelemaan ansaittuja eläkepäiviään, ja työyhteisö jättää hänet pian poistuvana kalustona rauhaan. Suomessa eläkkeelle siirtymiseen liittyy vahva lataus ja se on yksi työelämän institutionaalisista virstanpylväistä.

Sisäinen motivaatio

Seniorin sisäinen motivaatio on moottori, jota ei kannata sammuttaa. Ulkoiset motivointikeinot, esimerkiksi parempi eläke pidemmän työuran jälkeen, eivät tuo virtaa sen enempää seniorille kuin hänen työnantajallekaan.

Päinvastoin – pelkästään paremman eläkkeen toivossa sinnittelevät työuran pitkittäjät jähmettävät työyhteisön toimintaa. Työnantajalla saattaa olla odotuksia työn kehittämisen suhteen, mihin seniori ei halua eikä pysty enää vastaamaan. Toisaalta työyhteisön muut jäsenet eivät uskalla kysellä seniorin aikomuksia ja toisaalta hän itse saattaa toistuvasti viitata eläköitymiseensä muiden kyllästymiseen asti. Myös seniori turhautuu, koska työelämä tuntuu auttamattoman ankealta edessä siintävän vapauden rinnalla.

Sisäisen motivaation elementit - autonomia, kyvykkyys ja yhteisöllisyys - toimivat erinomaisesti myös työuran loppuvaiheessa, jos siihen annetaan mahdollisuus. Ihmisellä on sisäsyntyinen tarve kohti hyvinvoinnin tilaa, mikä korostuu erityisesti ikääntyneillä työntekijöillä.

Seniorin liikkumatilaa työyhteisössä kannattaa laajentaa, sillä autoritäärinen johtaminen ja mikromanageeraus syövät kenen tahansa jaksamisen eväät, mitä varsinkaan johtaja-untuvikot eivät ymmärrä.

Seniorille on työuran varrelta tarttunut mukaan runsaasti taitoa ja kyvykkyyttä hoitaa laajoja kokonaisuuksia. Myöskään uuden oppiminen ei lakkaa ja seniorit ovat hyviä reflektoimaan toimintaa sekä kehittämään uusiakin toimintamalleja. Jokaisella työpaikalla on näitä kansallisaarteita, jotka kannattaa valjastaa yhteisen hyvän toteuttajaksi aina lähtökahveihin saakka. Ikäihmiset rakastavat olla hyödyksi muille ja he jakavat auliisti hiljaista tietoa nuoremmille, mikä kannattaa johtamisella jalostaa yhteiseksi hyväksi.

Valmentava johtaminen

Valmentava johtaja suuntaa energiaansa ihmisiin saadakseen yksilöiden ja ryhmän potentiaalin hyötykäyttöön.

Jotta valmentava johtaminen voisi onnistua ikäihmisten kohdalla, valmentajan tulee toimia joustavasti, järjestää aikaa valmentamiselle ja säädellä työtaakkaa suhteessa ikäihmisen kyvykkyyteen ja jaksamiseen.

Arvostava suhtautuminen on a ja o. Tutkimusten mukaan valmentavan johtamisen on osoitettu lisäävän yksilöiden hyvinvointia ja organisaation tuottavuutta. Kerran vuodessa pidetty strukturoitu kehityskeskustelu, jossa varovasti kysytään eläkeaikeita, ei riitä. Valmentavan johtajan tulisi aidosti kehittää myös työyhteisön senioria, venyttää tämän kyvykkyyttä ja parantaa suoritusta. Senioreissa on runsaasti potentiaalia, kunhan heitä ei päästetä ”eläkkeen odotushuoneeseen”.

Tärkein valmentamisen työtapa on keskustelu ja erityisesti tehokkaiden kysymysten esittäminen ja kuunteleminen. Ikäihmiset kertovat mielellään tarinaansa ja kokemuksiaan työelämästä. Viisas johtaja osaa poimia sieltä helmet ja kannustaa ikäihmistä hänen kyvykkyytensä pohjalta. Näin pitkä työura sataa työnantajan laariin parempana tuloksena ja työntekijä siirtyy aikanaan sovitusti eläkkeelle mukanaan sisäinen motivaationsa, joka on hänen keskeinen voimavaransa myös uudessa elämänvaiheessa.

Jag och mina DNA-släktingar

Hei kaikki blogini lukijat,

Tällä kertaa meillä on ruotsiksi kirjoittava kirjoittaja-vierailija. Kiitokset Tompalle!
Lisää tekstejä otetaan ilolla vastaan.

Jag gjorde MyHeritage DNA-test för ungefär ett år sedan. Enligt testresultatet är jag genetiskt 62% finländare, 35,2% skandinav och 2,8% centralasiat. Efter testet betalade jag lite extra för att få tillgång till ett bredare källmaterial.

Själv är jag intresserad av den närmaste släkten d.v.s. mors och fars släkt. Det är möjligt att i MyHeritage bygga upp sitt släktträd. Problemet är att det finns redan nu 756 personer i mitt träd, vilket leder till att min närmaste släkt drunknar visuellt i massan, för i släktträdet finns även mina föräldrars systrar och bröder och deras barn och andra ingifta och även personer som skilt sig och inte längre är ens släkt. 

I mitt släktträd har jag kommit så långt som ner till 1600-talet.

MyHeritage har hittat 20582 DNA-träffar för min del. Jag har flera tusen träffar att gå igenom om jag vill gå på djupet i min släktforskning. Trots ett digert släktträd har jag dock kört i väggen när det gäller min farfar och morfar. För deras vidkommande råder total radiotystnad, trots tillgång till ett massivt arkiv.

Johan och Elin, farfar och farmor

Företaget kan ta fram uppgifter från förstås finländska arkiv från 1600-talet, men också från arkiv i Sverige, Norge, Danmark, England och USA för att nämna några exempel. Passagerarlistor från fartyg som trafikerat till New York under perioden 1820 - 1957 finns även att tillgå.  En kusin fyra generationer bakåt har jag t.ex. lyckats hitta som passagerare.

Mina föräldrar hade i min barn- och ungdom ett aktivt umgänge med släkten. Någon bra koll på släkten hade jag inte. Vissa pusselbitar har på äldre dar fallit på plats via 
släktforskningen. Nu vet jag bättre vem som var vem och hur de var släkt sinsemellan.

I och för sig har jag ingenting mot att fortsätta med släktforskning via nätet för det är hur enkelt som helst, men räkningen för att få fortsätta med MyHeritage var dock så saltad att mitt engagemang i MyHeritage går definitivt mot sitt slut. Det finns en gräns för hur mycket man kan få sko sig på oss kunder.

Å andra sidan i dessa corona tider skulle det just nu finnas tid att ägna sig åt släktforskning. Många är intresserade av släktforskning, men har inte haft tid att utforska sin släkt. Nu kan det finnas mer än nog tid för släktforskning, som är något man kan på nätet hålla på i splendid isolation.

Rajamäen mummon aatoksia

Hyvät ystävät ja blogini lukijat,

tässä teille jo toinen kirjoittajavieras teksteineen. Lukekaa ja nauttikaa! Kiitos Rajamäen mummolle! 

Lisää tekstejä otetaan ilolla vastaan.

Viikko sitten perjantaina 13.3. kumisivat kirkonkellot ympäri maata 80 vuotta sitten päättyneen talvisodan muistoksi. Sama päivämäärä, nyt perjantaina 13.3.2020 jää aikakirjoihin uuden sodan julistuksen johdosta, kun koronavirus äkisti mullisti suomalaisten elämän.

Onneksi Suomi on harvaan asuttu maa, ja etunsa on siinäkin, jos asuinpaikka sattuu olemaan kehäkolmosen takana jollain pikkupaikkakunnalla, kuten vaikka Rajamäellä. 

Rajamäen mummokin deletoi kalenterinsa tyhjäksi huhtikuun loppuun asti – sinne meni Estonia teatterin Georg Ots –gaala Tallinnassa,  MML:n lukumummosessiot ala-asteella, ensi viikon kuorokonsertti  ym. menot ja tapahtumat. 

Puoli-introvertille verenpainetautiselle puoliastmaattiselle mummolle kalenterin äkillinen tyhjentyminen, kaikkien menojen ja reissujen peruuntuminen on suonut tilaisuuden hyvällä syyllä sulkeutua omien seinien sisäpuolelle.

Edellisenä iltana ennen kirjaston sulkeutumista mummo tutki varattavien kirjojen listallaan pitkään odottaneiden teosten saatavuutta lähikirjaston hyllyillä ja muutamalla napinpainalluksella järjestyikin puolisen metriä lukemista kotiin kannettavaksi seuraavana päivänä. Netistäkin löytyy riittämiin kaikkea kiinnostavaa.

Yhteydenpito läheisiin ja ystäviin on tärkeää, ja onneksi siihen on monenlaisia välineitä. Videopuhelut ja  WA-viestit ovat mukavia, kun tapaamiset lastenlasten kanssa ovat nyt estyneet. Mummo on lukenut ja tallentanut lasten lempisatuja ja lähettänyt niitä iltasaduiksi. Kultakutri ja kolme karhua on kova juttu!

Paikallislehdessä oli tänään pilapiirros, joka lienee levinnyt somessa maan joka kolkkaan. Kuvassa parvekkeella seisova viranomaishenkilö jakkupuvussaan lukee tötterölle käännetystä bullasta julistusta, missä:

”Julistetaan siis yleinen poikkeuslaki

kehottamalla kaikkia tätä karanteenia

asiaankuuluvalla hartaudella viettämään,

sekä muutoin hiljaisesti ja etäisesti käyttäytymään,

sillä se, joka tätä karanteenia rikkoo ja poikkeuslakia

jollain laittomalla kokoontumisella taikka

liian läheisellä käytöksellä uhmaa,

on raskauttavien asianhaarain vallitessa

syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja

Teehooällä kustakin rikkomuksesta erikseen säätävät.

Lopuksi toivotetaan maan kaikille asukkaille

viruksetonta poikkeusaikaa!”

Viettäkäämme siis karanteenia asiaankuuluvalla hartaudella ja käyttäytykäämme hiljaisesti ja etäisesti!

Ulkoilu on sentään vielä sallittua, ja kevään etenemistä on mukava seurata lenkkeillessä koiran kanssa. Vai pitäisiköhän alkaa opettaa bichoninpoikaa potalle?

Rajamäen mummo 22.3.20

Koronaepidemian seuraukset

Hei kaikki blogini lukijat!

Lähetin eilen pyynnön muutamille ystävilleni ja tuttavilleni tulla kirjoittamaan tähän blogiini. Halusin tarjota blogini kautta kanavan useammalle äänelle näinä poikkeuksellisina aikoina.

Tässä teille ensimmäisen kirjoittajavieraan teksti. Lämpimät kiitokset Sirpalle, ja tiedoksi kaikille teille muille, että olette edelleen tervetulleita kirjoittajarinkiin.

Koronaepidemian seuraukset iskevät pätkätyöläisiin, itsensätyöllistäjiin ja työmarkkinoiden haavoittuviin naisiin

Vuosi sitten näihin aikoihin keräsin tarinoita työelämässä ikäsyrjintää kokeneilta naisilta kirjaani Pätkiä & potkuja. Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä (Avisado, 2020).

Kolmekymppinen Aino kertoi, miten esimies sanoi silmät kirkkaina, ettei liikkeeseen palkata pienten lasten äitejä, koska lapset sairastavat ja sitovat äitejä kotiin. Kuuttakymmentä lähenevä aikuisopettaja sai kuulla esimieheltään, että hän kuuluu työpaikalla ongelmaikäluokkaan. Pomo vihjaisi hyvin suoraan, että opettajan olisi paras irtisanoutua ja antaa tilaa nuoremmille. Noin 55-vuotias juristi irtisanottiin yt-neuvotteluissa. Työhönsä sitoutunut ja ahkera nainen halusi jatkaa työntekoa tekemällä sivutoimisesti omia toimeksiantoja. TE-toimisto neuvoi perustamaan yrityksen. Nainen noudatti ohjeita, mutta yritys ei alkanut tuottaa. Nainen menetti työttömyysetuutensa ja kaikki muutkin tukensa, vaikka yritys ei tuottanut senttiäkään. Naisen oli pakko lopettaa yritystoimintansa.

Näitä kertomuksia tuli vastaan joka paikasta. Riitti kun avasi suunsa jossain kahvipöydässä, jolloin joku kertoi, että hän itse tai hänen ystävättärensä on kokenut ikäsyrjintää työelämässä.

Monet lait kieltävät syrjinnän, mutta käytäntö on jotain ihan muuta. Toki miehetkin kohtaavat syrjintää ja heitä irtisanotaan yt-neuvotteluissa, mutta tukimusten mukaan naiset kohtaavat sitä tuplasti enemmän kuin miehet. Jopa kymmenen prosenttia yli 55-vuotiaista naisista kertoo kokeneensa ikäsyrjintää työelämässä.

Kun näin oli ennen koronavirusepidemian puhkeamista, voi vain kylmä hiki otsalla pelätä, miten työsyrjintä osuu lähitulevaisuudessa juuri näihin ryhmiin, joiden asema on aikaisemminkin ollut heikko. He ovat pätkätyöläisiä, osa-aikatyötä tekeviä, nollasopimuksella työskenteleviä ja itsensätyöllistäjiä. Kuka kutsuu nyt osa-aikaisen töihin ravintolaan, kun pandemia sulkee ravintoloiden ovia. Monet liikkeet ovat auki lyhyemmän ajan tai kiinni kokonaan. Siellä ei nyt tarvita kiireapua.

Koulussakaan ei tarvita sijaisia, kun suurin osa lapsista on etäopetuksessa ja vanhemmat palauttavat mieleen geometrian koukeroita ja vieraiden kielten kielioppia voidakseen tukea lapsia opinnoissa.

Kaikkein murskaavin tilanne lienee kulttuurialoilla. Kun tapahtumat on peruttu, myös tulot on peruttu ja tulevaisuus painaa huolista harmaana.

Itsensätyöllistäjissä ja freelancereissa suuri joukko on juuri taidealan pätkätyöläisiä kuten näyttelijöitä, muusikoita, kuvataiteilijoita ja graafikoita. Myös kirjailijoiden leipä kapenee, kun heille tärkeät tulonlähteet, julkiset esiintymiset ja lukijatapaamiset perutaan.

Pienyrittäjiä toimii myös monilla muilla naisvaltaisilla aloilla kuten kampaajina, kosmetologeina ja hierojina.

Sanna Marinin hallituksen tukipaketti tulonsa menettäneille ihmisille ja yrittäjille on valtavan tärkeä kiireapu vaikeassa ja ennustamattomassa tilanteessa. Itsensätyöllistäjät pääsevät väliaikaisesti työttömyysturvan piiriin. Tätä freelancerit ja itsensätyöllistäjät ovat odottannet vuosikausia.

Nyt sopii toivoa, että työttömyysetuuden hakijalle ei tule TE-toimistosta tylyjä vastauksia tyyliin: työttömyysetuus ei paikkaa huonosti sujuvaa yritystoimintaa. Kirjani kyselyyn vastanneet saivat noin vuosi sitten tällaisia vastauksia.

Uudessa tilanteessa on kuitenkin vielä suuria kysymyksiä. Miten korvataan opiskelijalle työharjoittelusta menetetyt tulot, kun yritys ajautuu konkurssiin ja opiskelija menettää harjoittelupaikkansa. Opiskelija pelkää, että hän ei voi saada työttömyysetuutta, koska hän on kirjoilla oppilaitoksessa. Opintotukeakaan ei enää tipu, koska opiskelija tekee toista tutkintoa. Hän on rahoittanut opintojaan sivutoimisella työskentelyllä. Onko nuoren ihmisen kohtalo siis tällainen: ei opintotukea, ei työtä eikä työttömyysetuutta.

Koronavirusepidemia aiheuttaa lukemattomia pulmatilanteita ihmisten toimeentulon turvaamisessa ja nyt olemme vasta alussa. Kirja Pätkiä & potkuja. Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä on nyt äärimmäisen ajankohtainen puheenvuoro työelämän kipupisteistä.

Sirpa Pääkkönen

Teksti julkaistaan myös kirjoittajan omassa blogissa Taidetta, tarinoita, journalismia (taidetarkkailija.blogspot.com)

Haluatko tulla mukaan?

Hei kaikki blogini lukijat!

Nyt kun elämme kaikin puolin poikkeuksellista aikaa, päätin itsekin tehdä jotain poikkeuksellista. 

Moniäänistä faktaa ja fiktiota

Kuvan lähde: www.pixabay.com

Haluan tarjota blogini lukijoille parin seuraavan kuukauden aikana vähän moniäänisempää viihdykettä ajanvietteeksi ja kutsun myös Sinut mukaan kirjoittajien joukkoon. 

Riittää, että haluat kirjoittaa jostain sinua kiinnostavasta tai mietityttävästä asiasta tai haluat saada oman kaunokirjallisen tekstisi julki. Tämä on tavallisten ihmisten blogi, joten sinun ei tarvitse olla kirjoittamisen ammattilainen. Voin tarvittaessa vähän editoida tekstiä.  

Kirjoittamisohjeet

Jos haluat kirjoittaa blogiini, tässä avuksesi lyhyet ohjeet:

* Voit kirjoittaa mistä tahansa sinua kiinnostavasta aiheesta.

* Teksti voi olla faktaa tai fiktiota.

* Kirjoita noin yhden A4:n verran. Laita pääotsikko ja väliotsikoita.

* Voit kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, viroksi, saksaksi, espanjaksi ja venäjäksi tai miksei myös jollain murteella. Myös muut kielivaihtoehdot ovat sallittuja.

* Voit myös liittää tekstiin kuvan/kuvia edellyttäen, että sinulla on näiden kuvien oikeudet tai ne ovat vapaasti käytettävissä.

* Voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä.

* Lähetä teksti ja mahdolliset kuvat liitetiedostoina tähän sähköpostiosoitteeseen: ritva.kattelus@gmail.com.

Julkaisen tekstejä tulojärjestyksessä. 

Kuvan lähde: www.pixabay.com

En valitettavasti voi maksaa teksteistä mitään, mutta uskallan luvata, että tekstisi saa ainakin jonkin verran lukijoita blogissani. 

Tuhannet kiitokset jo etukäteen teksteistä! 

Tiedä mitä hauskaa tästä yhdessä syntyy!

Löytyisikö tästä jotain positiivista?

Nyt kun koronaviruksen takia on jo suljettu tai kohta suljetaan teatterit, museot, tapahtumat, ravintolat, koulut ja kohta ilmeisesti koko Suomi, onko tilanteesta löydettävissä mitään positiivista?

Itse ajattelen, että saattaa hyvinkin löytyä:

* Perheillä on nyt enemmän keskinäistä laatuaikaa, kun lapsia ei tarvitse rahdata harrastuksesta toiseen.
* Osa työkiireistä väkisinkin vähenee, kun kaikkia töitä ei edes pysty etänä tekemään eikä työpaikalle saa ainakaan sairaana mennä. Stressitaso voi hyvinkin laskea.
* Vauvoja voi syntyä enemmän joulukuussa ja alkuvuodesta 2021.
* Nyt on aikaa lukea kaikki ne lukemattomat kirjat.
* Nyt on aikaa miettiä myös omaa tulevaisuuttaan. Mitä vielä haluan tehdä?
* Nyt on aikaa pitää yhteyttä ystäviin - somen ja kännykän avulla.
* Nyt on aikaa pysähtyä ja alkaa miettiä koronaviruksen jälkeistä aikaa. Mitä sitten?


Kysymys: Mitä muita positiivisia seurauksia tästä karmeasta tilanteesta voisi löytää?

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan tässä todeta, että en missään nimessä väheksy koronaviruksen vaikutuksia ihmisten terveyteen, maailmantalouteen, Suomen talouteen, yksittäisten ihmisten omaan talouteen ja yritysten kannattavuuteen.

Olemme ikään kuin tahtomattamme joutuneet koekaniineiksi laboratorioon, jossa testataan maailmaa ilman kulutusta ja jossa inhimilliset kontaktit joudutaan pääsääntöisesti hoitamaan verkon kautta.

Pidetään huolta toisistamme! Tsemppiä ylioppilaskokelaille!

Huomatkaa nyt viimein meidän "harmaat" euromme

Hesari julkaisi tänään (9.3) Tomin ja minun lyhyen mielipidekirjoituksen, jonka alkuperäinen pidempi versio on tässä:

Helsingin Sanomissa oli 6.3.2020 kaksi ansiokasta kirjoitusta aktiivisista eläkeläisistä kuluttajina ja potentiaalisina keikkatyöntekijöinä. Kirjoitimme samoista asioista jo viime vuonna ilmestyneessä kirjassamme Eläkettä & eliksiiriä. Valitettavasti mitään suurempaa muutosta ei vieläkään näy, vaikka tämä aktiivisten eläkeläisten määrä kasvaa koko ajan. Myös Suomessa on jo olemassa uusi kohderyhmä, jolle on maailmalla annettu nimi Whops. Nimi tulee sanoista Wealthy, healthy older people.

Ikäsyrjintä on yleistä

Juhlapuheissa korostetaan yhdenvertaisuutta ja ikäystävällisyyttä, mutta käytännössä ikäsyrjintää joutuvat kokemaan jo työelämässä olevat yli viisikymppiset työntekijät, erityisesti naiset. Suomessa on kymmeniätuhansia naisia, joita syrjitään työelämässä heidän ikänsä vuoksi. Harva heistä saa potkujen jälkeen uutta työtä, koska monet organisaatiot syrjivät ikääntyviä rekrytoinneissa. Sirpa Pääkkösen uusi kirja Pätkiä & potkuja osoittaa syrjinnän laajuudeen ja koko karsean kuvan.

Henkilöstön monimuotoisuus on tunnustettu kilpailutekijä – teoriassa. Milloin tämä alkaa näkyä myös työpaikoilla ja rekrytoinneissa?

Moni meistä äskettäin eläkkeelle lähteneistä kuuluu interreilaajasukupolveen, joka on tottunut liikkumaan ja kuluttamaan. Meitä senioreita, jotka haluamme olla edelleen mukana kehittämässä suomalaista yhteiskuntaa, on jo paljon. Haluamme pysyä aktiivisina toimijoina, kuluttajina ja tuottajina niin kauan kuin mahdollista. Meillä on vielä paljon annettavaa. Anne Linnonmaan ehdottama K-63-keikkatyöfoorumi on erinomainen idea. Suomi tarvitsee kaikkien työhaluisten työpanoksen.

"Harmaat" eurot 

Markkinat eivät vieläkään tunnista riittävästi meitä yli 65-vuotiaita, vaikka meitä on jo melkein 1,2 miljoonaa. Suomen kotitalouksista joka kolmas on jo eläkeläistalous. Eläkkeellä voidaan olla nykyään kymmeniä vuosia. Näihin vuosiin mahtuu paljon myös kuluttamista, teemme hankintoja sekä itsellemme että läheisillemme.

Yritysten olisi jo korkea aika tarjota nykyistä paljon enemmän kohdennettuja palveluita ja tuotteita meille kolmatta ikää eläville senioreille. Huomatkaa nyt viimein meidän ”harmaat” euromme. Jos tarjontaa ei ole tai se ei ole käyttäjäystävällistä, ei se ratkaise ongelmiamme. Se saa korkeintaan verenpaineen nousemaan.

On myös tärkeää ymmärtää, että me kolmatta ikää elävät ihmiset haluamme toisenlaisia tuotteita ja palveluita kuin nuoret tai neljännessä iässä olevat. Neljännen iän katsotaan alkavan noin 80-vuotiaana. Silloin avun ja hoivan tarve lisääntyy ja kulutuksessakin tapahtuu muutoksia.

Henkilöstön monimuotoisuus ja senioreiden hyödyntäminen asiantuntijoina uusien tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa on hyvä pohja kestävälle bisnekselle. Meidän eläkeläisten määrä lisääntyy vielä pitkään.

Kymppitonni ylittyi

Eilen ylittyi blogissani yksi haamuraja. Silloin blogillani oli ollut 10 000 näyttökertaa. Pakko myöntää, että mukaan mahtuu muutama omakin vilkaisu, mutta 99,9 % on muiden lukijoiden avauksia. Kiitos niistä!

Aloin kirjoittaa blogiani viimeisenä työpäivänäni, 30.9.2017. Siitä tuntuu olevan jo iäisyys. Tämä on järjestyksessä 85. kirjoitukseni. Minusta tuntuu edelleen siltä, että minulla riittää sanomista vielä tulevaisuudessakin. Maailma on täynnä asioita, jotka ilahduttavat ja toisinaan taas saavat verenpaineeni kohoamaan. Toivottavasti teillä, hyvät blogini lukijat, riittää vielä intoa lukea ja kommentoida.

Juhlan kunniaksi

Hyvät blogini lukijat,

Meillä on juhlan aika. Yrityksemme Avisadon toiminta alkoi 20 vuotta sitten, vuonna 2000, rekrytointi- ja valmennusyrityksenä. Myöhemmin aloimme julkaista myös tietokirjoja. Toiminta on ollut pienimuotoista, sillä meillä kaikilla osakkailla on ollut varsinainen päivätyö muualla lähes koko ajan. Toiminta on kuitenkin ollut sen verran motivoivaa, että olemme jaksaneet jatkaa kaikki nämä vuodet. Joinakin vuosina toiminta on painottunut mentorointiin, toisinaan taas enemmän uravalmennukseen ja viimeisen vuoden aikana erityisesti kirjankustantamiseen. Olemme erityisen ylpeitä uusimmista neljästä kirjastamme, joiden kansikuvat ovat tämän viestin lopussa.  Laitan kansikuvat 2 eri tavalla, koska kaikille ei ilmeisesti näy ryhmäkuva.

Kirjatarjouksia

Juhlavuotemme kunniaksi olemme tehneet näistä kirjoista kolme edullista tarjouspakettia. Kahden kirjan paketti maksaa vain 40 € + postituskulut 6,50 €.

Tilauksen voi tehdä verkkokauppamme kautta (www.avisado.fi). Tarjous on voimassa maaliskuun tai niin kauan kuin kirjoja riittää.

Kenelle nämä kirjat on tehty?

Mökkeilyä & mansikoita on tarkoitettu kaikille meille city-tumpeloille, jotka olemme perineet kesämökin mutta emme oikein tiedä, miten sitä pitäisi hoitaa. Kirja ilmestyi viikko sitten, 28.2.2020. (Ovh 20 €).

Pätkiä & potkuja esittelee naisten kokemaa ikäsyrjintää työelämässä. Kirja on saanut jo nyt paljon huomiota mediassa ajankohtaisen aiheensa takia. (Ovh 25 €).

Työtä & timantteja on tarkoitettu kaikille niille, jotka etsivät vielä omaa paikkaansa työelämässä. Tämä kirja sopii hyvin esimerkiksi valmistujaislahjaksi. Se on itsetuntemuksen ja urasuunnittelun tehtävä- ja tietokirja. (Ovh 30 €).

Eläkettä & eliksiiriä on tarkoitettu kaikille niille, jotka suunnittelevat lähtevänsä eläkkeelle tai ovat äskettäin eläköityneet. (Ovh 34 €).

         
 Toivotan kaikille lukemisen iloa!