Sivut

maanantai 11. marraskuuta 2019

Webinaari huomenna ti 12.11 klo 18




Hei kaikki blogini lukijat,

Tervetuloa mukaan webinaariin vaihtamaan ajatuksia meille

kaikille tärkeästä asiasta - ajanhallinnasta!  


Minna, minä ja ainakin pari sataa muuta osallistumme huomenna
tiistaina 12.11.2019 klo 18 Kumouksen webinaariin. Aiheena on ajanhallinta
työnhaussa, kun arki on täynnä muutakin tekemistä ja kiirettä. 

Lue tästä seuraavaksi Minnan kutsu huomiseen webinaariin. 





Kun tein gradua vuonna 2013, en uskaltanut jättää sitä viimeiseksi asiaksi opinnoissani, koska pelkäsin, ettei gradun kirjoittamista voi mitenkään yhdistää työnhakuun. Tein siis gradun jälkeen vielä pari kirjatenttiä, jotka olin säästänyt viimeiseksi. Huomenna tiistaina pidämme webinaarin, jonka sisältö olisi auttanut minua tuolloin!
(Tiedätkö muuten ketään muuta joka jätti tarkoituksella kirjatenttejä viimeiseksi –olin ainakin omassa kaveripiirissäni ainut, joka teki näin?)
Miksi pelkäsin työnhaun yhdistämistä graduun niin paljon? Varmaan siksi, että kaksi epämääräistä projektia yhtä aikaa tuntui olevan liikaa. Lisäksi pelkäsin varmaan myös sitä, että saankin työpaikan, ja gradu jää kokonaan kesken. Työnhaun yhdistäminen kirjatentteihin lukemiseen tuntui yksinkertaisemmalta.
Sinulla voi olla suurinpiirtein samanlainen tilanne meneillään: töitä pitäisi hakea, vaikka oikeasti aika menee ihan kaikkeen muuhun. Esimerkiksi nykyisen työn hoitamiseen, vaippojen vaihtoon tai opintojen ryhmätyöprojekteihin. Mitä tahansa se onkin, niin voit olla varma, ettet ole tämän ongelman kanssa yksin.
Tiistaina (12.11.19) pidämme webinaarin, joka auttaa kaikkia työnhakuprojektin ajanhallinnan kanssa tuskailevia. Webinaarissa on mukana minun (Minnan) lisäksi Ritva Kattelus, uravalmentaja ja tietokirjailija. Ritva on juuri julkaissut yhdessä Milka Ukkosen kanssa aiheeseen sopivan tehtäväkirjan, jonka nimi on Työtä & timantteja
Webinaarin jälkeen osaat:
  1. Löytää viikostasi ne hetket, jolloin työnhakua voi realistisesti edistää
  2. Erottamaan oikeasti hyödylliset teot työnhaussa sellaisista, jotka vain syövät aikaasi
  3. Aikatauluttamaan työnhaun niin, että se mahtuu elämääsi ja saat tuloksia
Joko ilmoittauduit webinaariin? Webinaari pidetään tiistaina 12.11.2019. klo 18, se on ilmainen (tietty), ja haluan sinut kysymyksinesi paikalle!

Jes, ilmoittaudun heti mukaan!
Ensilumisin terveisin Helsingistä,
Minna Rantama, perustaja ja työnhakusparraaja
minna@kumous.com
+358505667888

tiistai 5. marraskuuta 2019

Hölmöläisten hommaa

Hyvä Helsingin pormestari Jan,

tiedän, että tämä asia ei varsinaisesti kuulu sinun ydintehtäviisi, mutta koska olet Helsingin kaupungin henkilöstön korkein  pomo, lähestyn nyt kuitenkin sinua. Jospa tämä lähestymistyyli tuottaisi paremman lopputuloksen kuin puhelinsoitot aikaisemmin.


Under Construction, Construction, Sign
Lähde: Molemmat kuvat Pixabaysta.


Iso Roobertinkadun kunnostus

Seurasin kadun varressa asuvana Iso Roobertinkadun suurta remonttia, joka valmistui viimein vuosi sitten. Työ kesti kauan, koska kunnostustyö oli vaativa ja varsinkin tekniikan upottaminen ja kivetyksen laitto hidasta. Lopputulos oli hieno ja asukkaille mieleinen - olihan katu päässyt jo todella huonoon kuntoon. Kiitos kunnostuksesta!

Mutta sitten se alkoi...

Nyt taas - ties kuinka monennetta kertaa sen jälkeen kun remontti valmistui - revitään kävelykatuosaa auki. Tällä kertaa Fredrikinkadun kulmassa. Työntekijöiden mukaan siihen asennetaan liikkuvat pylväät, joilla estetään yleinen autoilu kävelykadulle.


Sign, Cone, Symbol, Traffic, Warning


Kysymys: Miksi vasta nyt?

Ennen remonttia kyseisessä kohtaa oli pylväät. Miksi näitä uusia pylväitä ei asennettu samaan aikaan, kun katua remontoitiin ja kivetystä asennettiin? Nyt tehdään sama hidas kivetyksen laitto kahteen kertaan ja osa katuakin revitään auki jälleen kerran. 

Nykyinen tyyli, jossa yksi toimija tekee ensin yhden työn valmiiksi ja heti kohta tulee toinen toimija, joka repii saman kadunpätkän auki, on erittäin kallista ja ihan hölmöläisten hommaa. Jälkimmäisen työn lopputuloskaan ei yleensä ole yhtä hyvä kuin se alkuperäinen työ.

Helsingin veronmaksajana edellytän, että kaupungin pyörittämisestä vastaavat ovat töidensä tasolla ja pystyvät koordinoimaan kunnostustöitä eri toimijoiden kesken. Jos näin ei ole, he eivät ansaitse olla töissä kaupungilla. 

En myöskään itse tunne olevani velvollinen maksamaan veroissa samasta työstä monta kertaa. Tämä Iso Roban nykyinen korjaustyöhän ei ole ainoa luokassaan. Samanlaista suunnittelun puutetta näkyy jatkuvasti kantakaupungissa. Ja nyt en puhu poikkeuksista - kuten putken yllättävästä hajoamisesta - vaan ihan normaaleista kunnostus- ja lisäystöistä.

Sääliksi käy myös kadun varrella olevia liikkeitä. Jatkuvat katuremontit vähentävät viihtyvyyttä ja samalla varmasti myös asiakkaiden määrää kyseisissä liikkeissä.

Jotain tarttis tehdä!

Terveisin

Iso Roban asukas Ritva


******
Tässä teille pormestarin vastaus, jonka sain tänään 7.11. Arvostan suuresti sitä, että hän otti asiasta selvää ja vastasi. T. rk.


Kiitos palautteesta ja huomioista koskien Ison Roobertinkadun tietöitä. Vastaukseni perustuu kaupunkiympäristön toimialalta saamiini tietoihin.

Ison Roobertinkadun peruskorjauksen yhteydessä korvattiin osa kiinteistä pollareista Yrjönkadun ja Fredrikinkadun kohdalla irrotettavilla pollareilla ja automaattipollareilla. Automaattipollareiden tarkoitus oli päästää kaikki ajoneuvoliikenne ulos kävelykadulta ja poistaa suurin osa peruuttamistarpeesta. Peruttamistarpeen poistaminen on merkittävä turvallisuutta lisäävä tekijä kävelykadulla.

Automaattipollareilla avautuva ajoaukko suunniteltiin peruskorjauksen yhteydessä 3,5 metriä leveäksi, minkä teoriassa piti riittää kaikille kävelykadulla liikkuville ajoneuvoille. Käytännössä kuitenkin viereisiin irrotettaviin pollareihin törmättiin niin usein, ettei niitä kannata enää uusia. Nyt korjaamme tilanteen lisäämällä automaattipollareiden määrää niin, että avautuvasta ajoaukosta tulee käytännössäkin riittävän leveä ilman manuaalisesti irrotettavien pollareiden poistamista.

Kaupungin yleisillä alueilla automaattipollareiden tekniikka ja hallinta ovat osoittautuneet haastaviksi ja myös Ison Roobertinkadun kävelykadulla niiden saaminen tarkoitettuun toimintavalmiuteen on kestänyt valitettavan kauan.

Ystävällisin terveisin,
Jan Vapaavuori

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Huomenna ne taas alkavat

Päivitetty teksti 29.10.2019:

Kirjamessut ovat nyt ohi. Messuilla kävi ennätysyleisö, lähes 92 000 kirjafania. Myös Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n tiskillä riitti vilinää.

Paltan aktiiveja ja avustajia yhteiskuvassa.


                                                       *****

Huomenna (to 24.10) ne taas alkavat - ihanaa! Edessä on vuoden kohokohta, Helsingin kirjamessut. Messukeskuksessa on tarjolla torstaista sunnuntaihin lukemattomia kirjoja ja kohtaamisia kirjailijoiden kanssa. Kirjamessut ovat säilyttäneet suosionsa vuodesta toiseen. Yli 80 000 ihmistä kävi messuilla viime vuonna. Se on valtava määrä kirjafaneja. 


Paltan miniosasto 7c121 on vielä kesken.
Paltalla oma miniosasto

Tänä vuonna Kirjoittajayhdistys Paltta ry ja neljä Paltan jäsentä löivät rahansa yhteen ja vuokrasivat yhdistysstandyn kirjamessuilta. Paltan osasto on 7 c121.

Meitä lähellä ovat suomenruotsalaiset kustantajat ja alekirjaosasto. Tulkaa moikkaamaan meitä! Luvassa on hyviä kirjatarjouksia.

Messurakentamista

Kävimme tänään varmistamassa, että Paltan osasto on sille luvatussa paikassa ja kaikki on kunnossa. Torstaiaamuna pitää vielä laittaa muut kirjat esille - kunhan ne ensin saadaan Helsinkiin.

Pitkiä päiviä

Messut ovat auki torstaista lauantaihin klo 10 - 20, joten meillä palttalaisilla on edessä pitkät päivät. Sunnuntainakin ovet ovat auki klo 18 asti, ja sen jälkeen pitää vielä siivota osasto ja viedä omat tavarat pois.

Torstaina kaikki on jo valmista

Tiedän kokemuksesta, että messujen aikana on vaikea kuvitella, että vielä avajaisia edeltävänä päivänä halleissa ajetaan isoilla autoilla ja rompetta ja roskaa on kaikkialla. Mutta torstaina kaikki on valmista. Tervetuloa!

Itselle iloksi, joululahjoiksi ja hyödyksi 

Vannon joka vuosi etukäteen, että nyt en osta muuta kuin kirjoja joululahjoiksi. Kotona kun on kirjoja jo kaikki nurkat täynnä.

Arvaatte varmaan, miten siinä aina kuitenkin käy. Hullaannun kirjoista. Minulle kelpaavat uudet tietokirjat, divarin aarteet, alennuksella myytävät käsityö- ja piirustuskirjat, taidekirjat, sanakirjat, kirjat mitä ihmeellisimmistä aiheista kuten esimerkiksi viime vuonna väitöskirja neuvostomuodista sekä monet muut kiehtovat aiheet. Mies kulkee kiltisti perässä reppu selässään. Siihen reppuun yritän tunkea kaikki ostamani aarteet. Joskus minun on vaikea luopua jopa niistä kirjoista, jotka ostan joululahjoiksi.

Lukeminen on parasta hermolepoa ja siitä hyötyvät myös aivot, mielikuvitus ja sanavarasto. Suosittelen lämpimästi!

Kysymys: Ovatko kirjat sinun sydäntäsi lähellä?

maanantai 7. lokakuuta 2019

Tarjolla Työtä & timantteja

Nyt se on valmis! Minun ja Milka Ukkosen yhdessä tekemä kirja Työtä & timantteja tuli viime viikolla painosta ja on parhaillaan levityksessä

Kirja on itsetuntemuksen ja urasuunnittelun avuksi tehty tehtäväkirja. Lukija voi suunnitella omaa elämäänsä ja uraansa tekemällä kirjassa olevia tehtäviä. Uralla tarkoitamme tässä kirjassa kaikenlaisia urapolkuja.

Kirjan kannen on tehnyt Katja Kuittinen.
Kirja on tarkoitettu kaikille niille, jotka etsivät vielä omaa paikkaansa työelämässä. Suunnistaminen "työelämäviidakossa" on nykyään vaikeaa. Kirjan tehtävät auttavat hahmottamaan omia mahdollisuuksia ja ohjaavat rakentamaan itselle mieleisiä polkuja työelämässä.

Kirjan tehtävät ovat syntyneet vuosien saatossa, kun olen toiminut uravalmentajana nuorille ja vähän kypsemmille uudesta työstä haaveileville henkilöille.

Kirjan teemat valikoituivat yhteistyön avulla. Hyödynsimme aihepiirin valinnassa joukkoistamista. Keväällä 2019 teimme Milkan kanssa somessa kyselyn. Kysyimme nuorilta, mistä aiheista he haluaisivat kirjassa puhuttavan, ja valitsimme tehtäviksi juuri niitä asioita. 

Kiitämme lämpimästi kaikkia kyselyyn vastanneita. Kirjapalkinnot on jo lähetetty arvonnan voittajille. 

Puuttuu pari osoitetta

Meillä ei ole tällä hetkellä kahden voittajan osoitetta. Jos siis satut lukemaan tämän tekstin ja sait alkukesästä viestin, että olet yksi kymmenestä voittajasta, ilmoita minulle postiosoitteesi. Lähetän sinulle arvontapalkinnon - Työtä & timantteja -kirjan - kiitokseksi vastaamisesta kyselyyn.

Kirjassa on 192 sivua ja sen ovh on 30 €. Sitä saa Avisadon verkkokaupasta (www.avisado.fi) sekä kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista.

Olemme esittelemässä kirjaa Helsingin kirjamessuilla 24. - 27.10.2019 Kirjoittajayhdistys Paltan osastolla 7C121. Kirjan voi hankkia myös sieltä. 

Lukemisen iloa!

maanantai 30. syyskuuta 2019

2-vuotissynttärit

Blogini täyttää tänään kokonaista kaksi vuotta. Aloitin sen 30.9.2017, jolloin oli viimeinen työpäiväni. Olin tosin silloin jo vuosilomalla. Seuraavana päivänä astuin uuteen joukkoon. Minusta tuli eläkeläinen.

Olen kirjoittanut näiden kahden vuoden aikana 73 blogia ja täydentänyt Hyvien kirjojen listaani lukemattomat kerrat. Blogini on avattu lähes 8300 kertaa. Suosituin blogipostaukseni, African Fashion Week, saavutti yli 300 lukijaa.

En ole bloggarina mikään superhitti. Blogi.fi -sivusto on rankannut minut omassa sarjassani 50 - 180 parhaan joukkoon riippuen aktiivisuudestani. Meitä suomenkielisiä bloggareita oli yli 4000 jo silloin, kun itse aloitin. Nykyistä määrää en valitettavasti tiedä. En ole enää aikoihin seurannut sijoitustani, sillä sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Kirjoitan niistä aiheista, jotka minua kiinnostavat tai saavat verenpaineeni nousemaan.

Olen ylen kiitollinen, jos joku ulkopuolinen haluaa sepustuksiani lukea. Lämpimät kiitokset kaikille teille, jotka olette kulkeneet mukanani nämä kaksi vuotta. On ollut todella kivaa saada kommentteja. Odotan niitä aina innolla. Samaan asiaan on monta näkökulmaa.

On aiheita ja aiheita

Aiheiden kirjo on ollut aika laaja. Olen kirjoittanut eniten kirjoittamisesta, kirjailijoista, lukijoista, suomen kielestä ja kirjoista. Näitä kirjoituksia on ollut seitsemän. Yhtä paljon olen kirjoittanut myös Suomesta ja muutamasta muusta maasta. Yllätyksekseni Venäjä-aiheiset postaukset ovat olleet todella vähäisiä, vaikka maa ja kieli ovat minulle hyvin tuttuja.

Monet yhteiskunnalliset ilmiöt ovat saaneet kynäni kirjoittamaan. Olen ottanut kantaa osaamiseen ja sen rapautumiseen, työn laatuun, vanhustenhuoltoon, itsepalvelun lisääntymiseen ja muihin polttaviin yhteiskunnallisiin asioihin. Olen kirjoittanut yllättävän vähän eläkeläiselämästä, vaikka alunperin perustinkin blogin eläkeläisblogiksi. Tämä kertonee siitä, että en ole osannut asettua eläkeläiseksi.

Unelma toteutuu

Nytkin pitää kiirettä. On saatava sisustussuunnittelun opinnot ja projektityö valmiiksi. Suunnittelen sisustuksen kohta eläköityvälle naiselle.

Tämä suunnitelma kaipaa vielä työstämistä.
Kun eläkeläinen muuttaa uuteen asuntoon, kannattaa tehdä kerralla muutamat asiat kuntoon. Asunnon perusremppa on järkevää tehdä ennen muuttoa, mikäli kyseessä ei ole uudisrakennus. Kun rempan tekee kunnolla, ei siitä tarvitse huolehtia enää koskaan. Kun seuraavan kerran remontti olisi ajankohtainen, on itsekin jo todennäköisesti valmis muuttamaan palvelutaloon.

Asuntoa ei saa täyttää liian täyteen. Siellä on pystyttävä liikkumaan rollaattorin kanssa. Kynnyksetkin on siksi hyvä tässä vaiheessa poistaa. Turhaa tavaraa ja roinaakaan ei kannata enää tähän asuntoon siirtää.

Eläkeläisasunnon yksi tärkeimpiä suunnittelukohteita ovat värit ja valaistus. Värien olisi hyvä olla aika kirkkaita, jotta vanhenevat silmät pystyvät ne erottamaan myös tulevina vuosina. Valaistusta ei voi olla koskaan liikaa. Mitä vanhempi asukas, sitä enemmän hän tarvitsee valoa.

Eläkeläiselämässä on se hyvä puoli, että voi harrastaa kaikenlaista, mistä työssä ollessaan pystyi vain unelmoimaan. Sisustussuunnittelun opinnot ovat minun unelmani, jota olen viimeinkin päässyt toteuttamaan. Olen oppinnut paljon sisustamisesta,  ja nyt sormenpäissä jo kihelmöi. Haluan päästä mahdollisimman pian toteuttamaan oikeita projekteja. Ensimmäisenä on vuorossa oma koti.

Kysymys: Oletko sinä miettinyt omaa kotiasi ikääntymisen kannalta?

tiistai 24. syyskuuta 2019

Mitä tietoja sinusta on somessa?

Oletko koskaan googlettanut omia tietojasi? Itse teen sitä noin kerran vuodessa varmistaakseni, että mitään sopimatonta ei ole nimiini laitettu.

Tällä kertaa sain heti aamiaiseksi hyvät naurut. Kun etsin tietoja itsestäni, Google toi tiedokseni myös osan mieheni tiedoista, koska olemme kirjoittaneet yhdessä kirjoja. Myös verkkokauppa Adlibris tiesi kertoa, että Tom on ollut mukana kirjoittamassa kirjoja Uraopas, Eläkettä & eliksiiriä sekä Curtains.

Tämä on kuvakaappaus verkkokirjakaupan sivusta. Pahoittelen
kuvan heikkoa laatua.


Jos en tietäisi paremmin, olisi tämä "urapolku" kirjoittajana ihan uskottava. Ensin mies kirjoittaa kirjan urasuunnittelusta, sitten kun oma eläkkeellelähtö on ajankohtainen, kirjoittaa hän kirjan eläkkeellelähdöstä, ja kun vuodet vierivät, tulee ajankohtaiseksi kirjoittaa kirja kuolemasta ja hautaamisesta. Loogisesti ihan järkeenkäypää... MUTTA...

Curtains-kirjan on kirjoittanut samanniminen mies kuin oma rakas mieheni, mutta kyseessä on kuitenkin ihan toinen mies.

Tämä toinen mies asuu Kanadassa, hän kirjoittaa englanniksi ja on  hautausurakoitsija. Hän kirjoittaa kirjassaan Curtains omasta työstään. Meidän Tompalla ei ole mitään tekemistä tämän kirjan kanssa, vaikka Adlibriksen mainonnasta voisi niin päätelläkin.

Onneksi tämä ei ole niin vakavaa. Myös itselläni on samanniminen kaksoisolento Helsingissä. Hyvin aktiivinen hänkin. Olemme Tompan kanssa saaneet jo monet hyvät naurut näistä nimisotkuista.

Kysymys: Oletko sinä etsinyt tietoa itsestäsi Googlesta?





torstai 5. syyskuuta 2019

Aika ja sen ankaruus

Miksi aika tuntuu joskus matelevan ja toisinaan taas kiitävän liian nopeasti? Ihan äskettäin sitä vielä kuvitteli olevansa keski-ikäinen. Nyt ei edes kestä ajatella, mikä seuraavan syntymäpäivän saldo on. Saldo on kasaantunut aivan liian korkeaksi aivan liian nopeasti.


Kuva on Sinebrychoffin talomuseosta.
Meillä kaikilla on samanpituiset vuorokaudet, viikot, kuukaudet ja vuodet. Miksi toiset saavat sinä aikana paljon aikaan ja toisilla hyvätkin aikomukset haihtuvat ilmaan jälkiä jättämättä?

Venäläisen kirjailijan Ivan Gontsharovin Oblomov on jahkailun ja saamattomuuden malliesimerkki. Kaikenlaisia aikomuksia on, mutta mistään ei tule mitään valmista.
Kun vuosia sitten luin kyseistä kirjaa, halusin potkaista Oblomovia persuksiin. Nyt vauhtia hommiin - eihän tuosta muuten mitään tule! 

Olen vakuuttunut siitä, että tulosten aikaan saaminen on tekniikkalaji. Olen alkanut miettiä kerralla oikein -ohjetta perinpohjaisesti. Järkevintä ja edullisinta olisi laittaa ensimmäisellä kerralla työn tekemiseen riittävästi aikaa ja pitää ajatukset työssä. Homma tulisi kerralla tehtyä oikein ja kunnollisesti.

Todellisuus on jotain muuta. Monilla ihmisillä on nykyään kova kiire koko ajan - niin kotona kuin töissäkin. Aika ei tunnu rittävän, vaikka mutkalle vääntyisi. Päädymme toheloimaan jo työn alussa. Teemme tätä työtä, mutta ajatuksemme ovat jo seuraavassa ja sitä seuraavassa hommassa. Syntyy sutta ja sekundaa, jota sitten joudumme jälkeenpäin korjaamaan. Aikaa ja energiaa kuluu ja tuottavuus laskee.

Huonona päivänä tuntuu, että kaikki toheloivat nykyään Suomessa. Kenelläkään ei ole enää aikaa hoitaa hommia kunnolla. Ulos lähetetään raakileita, joita sitten korjaa sekä se alkuperäinen tekijä että myös se virheen havainnut henkilö. Verenpainehan siinä nousee. Reklamaatioiden teko on aina myös jostain muusta pois.

Elämme nykyään huonon laadun syöksykierteessä, joka tulee todella kalliiksi. Aika on ankara laskuttaja. Kello käy - tik, tak, tik, tak...

Myös tämä hieno kello löytyy Sinebrychoffin talomuseosta Bulevardilta.
Kysymys: Riittääkö sinun aikasi niihin asioihin, joita haluat tehdä?

sunnuntai 18. elokuuta 2019

Työtä & timantteja

Kirjan kannen on suunnitellut
Katja Kuittinen
Taas on yksi projekti saatu päätökseen. Saimme nimittäin Milka Ukkosen kanssa valmiiksi käsikirjoituksen tulevaan kirjaamme Työtä & timantteja.

Kirja on itsetuntemuksen ja urasuunnittelun avuksi tehty tehtäväkirja. Lukija voi suunnitella omaa elämäänsä ja uraansa tekemällä kirjassa olevia tehtäviä. Tehtävät auttavat hahmottamaan omia mahdollisuuksia ja ohjaavat rakentamaan itselle mieleisiä urapolkuja. Kaikille kun ei kaikki hommat sovi. On tärkeää löytää itselle sopivia töitä, jotta töihin meno maanantaiaamuisin olisi iloinen asia.

Tehtävien lisäksi kirjassa on paljon myös tutkittua tietoa itsetuntemuksesta ja urasuunnittelusta.

Uralla tarkoitamme tässä kirjassa kaikenlaisia urapolkuja ensimmäisestä kesätyöpaikasta perinteiseen urakehitykseen ja uudentyyppisiin sekä - että -töihin ja pätkätöihin. Urat ovat nykyään usein mutkittelevia labyrintteja, eivät selkeitä polkuja eteenpäin ja ylöspäin.

Hyödynsimme kirjan teossa ensimmäistä kertaa sosiaalista mediaa ja joukkoistamista. Se oli todella mielenkiintoinen kokemus. Kirjan aihepiirien valintaan vaikuttivat ne kymmenet nuoret, jotka vastasivat kirjaa koskevaan kyselyymme somessa keväällä.  Saimme heiltä ensikäden tietoa niistä asioista, joista nuoret, opiskelijat ja vastavalmistuneet kaipaavat lisätietoa aiheista työ ja työelämä. Haluamme myös tässä yhteydessä kiittää lämpimästi kaikkia kyselyyn vastanneita. Ilman teitä kirjasta olisi tullut yksipuolisempi.

Vaikka kirja on ensisijaisesti tarkoitettu nuorille, löytää kypsempi lukijakin siitä paljon hyödyllistä tietoa. Itseään ei voi koskaan tuntea liian hyvin. Koskaan ei ole myöskään liian vanha vaihtaakseen työtä ja työpaikkaa. Aloitin itsekin vasta sisustussuunnittelijan opinnot.

Kirja on parhaillaan taitossa. Tavoitteemme on, että kirja olisi myynnissä jo lokakuussa Helsingin kirjamessuilla 24. - 27.10.19. Olemme siellä Kirjoittajayhdistys Paltan osastolla.

Voit halutessasi tilata kirjaa ennakkoon edullisella ennakkotilaushinnalla 20 €/kpl + 2 € postituskulut. Ennakkotilaushinta on voimassa 30.9.2019 asti. Tilaa kirja suoraan kustantajan verkkokaupasta osoitteesta: www.avisado.fi. Kirjan ohjevähittäishinta on 30 €.

Kysymys: Joko sinä tiedät, mitä kaikkea haluat isona tehdä?

torstai 18. heinäkuuta 2019

Nyt on monta syytä mennä...

Nyt on monta syytä mennä Kouvolaan. Siellä on parhaillaan menossa asuntomessut. Messuilla esitellään muun muassa Virkkulankylää, senioreille tarkoitettua yhteisöllistä asumista.

Mutta mikä parasta - tänään alkavat myös kirjamessut Myllykoskella. Kymi Libri on Kaakkois-Suomen ikiomat kirjamessut. Ne järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Tarjolla on paljon mielenkiintoista ohjelmaa ja hyviä kirjoja. Myllykosken kirjakauppa ja sen vieressä oleva halli ovat aivan mahtava paikka järjestää jotain näin hauskaa. Myllykoski sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kouvolan keskustasta.

Monien esiintyjien joukossa on myös Kirjoittajayhdistys Paltan jäseniä ja heidän tuotantoaan.
Esiinnymme ensimmäistä kertaa tänään torstaina klo 18 - 20 Galleriassa. Lauantaina klo 16.15 minä ja mieheni kerromme omasta kirjastamme Eläkettä & eliksiiriä Anjalankosken teatterissa. Meitä haastattelee Olli Sarpo. Hyviä tarjouksia on luvassa.

Jos liikutte siellä päin, tulkaa moikkaamaan! Toivottavasti näemme Kymi Librissä!

Lue enemmän, luulet vähemmän!


tiistai 2. heinäkuuta 2019

Jouni ja Stella

Ei kannata siivota liian usein

Taas tuli todistettua, että ei kannata siivota liian usein. Ei ainakaan kesämökillä. Pari vuotta sitten löysin aitan uumenista lapsuudenaikaisen nukkeni - ihanaisen Stellan. Olin jo vuosia luullut, että olin kadottanut Stellan lopullisesti jossain monista muutoista. Mutta ei - siellä aitan romujen seassa Stella oli viettänyt hiljaiseloa kaikki nämä vuodet. Onneksi kukaan siivousintoilija ei ollut siivonnut aittoja kunnolla moneen vuoteen. Romut ja rakkaat lapsuusmuistot olivat tallella.

Laskeskelin, että olemme olleet Stellan kanssa erossa ainakin neljäkymmentä vuotta. Pakko myöntää, että ajanhammas on kohdellut Stellaa armollisemmin kuin tämän jutun kirjoittajaa. Hiuksia on meiltä molemmilta lähtenyt, mutta vain toiselle on tullut myös ryppyjä. Se toinen ei ole Stella.

Tein Stellalle heti kuvassa näkyvät uudet vaatteet ja toin hänet mukani Helsinkiin.

Stella istuu nyt omassa tuolissaan yöpöydälläni, joten näen hänet heti aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Olemme molemmat tyytyväisiä asioiden saamaan käänteeseen. Stella tykkää Punavuoren kuplasta ja minä tykkään Stellasta. Emme eroa enää koskaan.



Lisää iloisia uutisia
                                   
Systeri intoutui tänä vuonna alkukesästä puunaamaan aitat oikein kunnolla. Vei kaikki matot ja vuodevaatteet ulos ja putsasi myös kirjahyllyn alaosan. Sen osan, johon ei käsi edes kunnolla yllä, koska sänky peittää alimmat hyllyt. Ja mitä sieltä löytyikään - Jouni - systerin oma nukke samaisilta lapsuusvuosilta. Stella ja Jouni leikkivät muinoin paljon yhdessä.


Myös Jouni sai heti uudet vaatteet - trendikkään vaalean nutun ja designhousut. Housujen etuosa ja takaosa ovat hieman erinäköiset, vaikka ne ovatkin samasta kankaasta.

Jounille hankittiin myös oma tuoli, jossa hän nyt tyytyväisenä istuu kesämökin seinällä.

Aika on kohdellut Jouniakin hyvin. Jopa tupee, joka hänelle muinoin tehtiin kissamme karvoista, on pysynyt tukevasti päässä.
            
Jouni nostettiin seinälle sen verran korkealle, etteivät systerin pojan pikkukoirat pysty häntä nappaamaan. Se toinen varsinkin on varsinainen hamsteri. Se raahaa omaan koirankoppiinsa kaiken, minkä jaksaa viedä. Viime kesänä kopista löytyi muun muassa mieheni muovinen Crocks-sandaali, joka on pidempi kuin koira itse. Jouni olisi tälle hamsterille helppo nakki. 


Kysymys: Onko sinulla tallella vielä lapsuudenaikaisia leikkikalujasi?               

maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kirjoja ja kohtaamisia


Kaakkois-Suomeen on syntymässä kirjamessut – vihdoinkin! – kiitos Reuna-kustantamonTarja Tornaeuksen ja muiden aktiivien. Kymi Libri -kirjamessut järjestetään ensimmäistä kertaa 18. – 21. heinäkuuta Myllykoskella lähellä Kouvolaa.


Messujen päänäyttämö on Kulttuuritalo Wanha Rautakauppa, sen galleria ja Wanha kirjahalli. Kirjahallissa ovat näytteilleasettajien pöydät ja messukirjakauppa. Paljon muutakin on tarjolla – molemmissa rakennuksissa on kahvila ja piha-alueelle pystytetään markkina- ja ruokatori. Ohjelmaa on myös lähellä sijaitsevassa Anjalankosken teatterissa. Kymijoella järjestetään kirjailijoiden vetämiä risteilyjä.

Kuvassa vasemmalla Tarja Tornaeus ja oikealla
messutuottaja Terhi Espo


      -  Messuilta voi ostaa uutuuskirjoja edulliseen messuhintaan ja luvassa on myös mielenkiintoisia kohtaamisia kiinnostavien kirjailijoiden kanssa. Kymi Librissä pääosassa ovat kirjailijat ja muut taiteilijat. Meillä on yli 100 esiintyjää, kertoo Tarja Tornaeus.

Kävin tutustumassa valmisteluihin viime viikolla. Tarja ja messutuottaja Terhi Espo esittelivät kirjamessujen ideaa ja mahtavaa Wanhaa kirjahallia, jota kunnostetaan parhaillaan messuja varten. Seiniä kiertävät valtavat kirjahyllyt ja kirjapinot. Lattialle on rakennettu kirjapinoista iloisen värisiä pöytiä. Siitä tulee superhieno tila!

Vanhat kirjat uusiokäytössä.
 Olen iloinen siitä, että olemme voineet herättää vanhat tilat uuteen käyttöön. Kulttuuri myös työllistää paikallisia ihmisiä. Se on tärkeää täällä Myllykoskella, totesi Tarja ja lupasi, että Kymi Libristä tulee jatkuva perinne.

Minulle tärkeä Kirjoittajayhdistys Paltta ry osallistuu myös messuille. Paltalla on siellä omaa ohjelmaa ja myynnissä jäsenten kirjoittamia kirjoja.

Kannattaa tulla paikalle! Päivän messupassi maksaa vain 10 euroa ja neljän päivän 25 euroa. 

Lippuja voi ostaa Netticket.fistä.

Lisätietoja: kymilibri.fi.


tiistai 28. toukokuuta 2019

Olisiko tässä hyvin piilotettu helmi?

Kun aurinko paistaa lämpimästi, hinnat ovat suomalaisittain erittäin kohtuullisia, ihmiset ystävällisiä, kaupungissa on paljon nähtävää ja viheralueita, laskut ravintolassa ovat oikein ja vaihtorahatkin saa takaisin pyytämättä, metro kulkee ja vaunut ovat siistejä, kieli ei ole ongelma, koska lähes kaikki palveluammateissa toimivat ihmiset puhuvat riittävän hyvää englantia, vanha kaupunki on tunnelmaa täynnä ja ympärillä on historian havinaa, alkaa väkisinkin ajatella, että miten ihmeessä tämä EU-maa on niin pimennossa?



Joko arvasit, mistä maasta on kyse?  Kyse on Romaniasta ja sen pääkaupungista Bukarestista. Kävimme siellä mieheni ja sisareni kanssa viime viikolla yksityisellä lomamatkalla.

Gerovital- ja muita muistoja

Edellisestä vierailustani olikin ehtinyt kulua jo 44 vuotta. Asuin viitisen kuukautta Romaniassa vuonna 1975 ja näin työni takia maata monipuolisesti. Erityisen tutuksi tuli Mustanmeren alue, mutta kiertelin turistien kanssa myös vuoriston hienoja kaupunkeja ja Bukarestissakin työskentelin muutaman viikon. Siltä ajalta jäivät mieleeni ystävälliset ja huumorintajuiset ihmiset sekä tietysti myös hieno ilmasto. Ja mahtavat 21-vuotissynttärini!

Vuonna 1975 ei vielä osattu aavistaa, mitä tuleman piti. Gerovital houkutteli maahan turisteja pilvin pimein. Ei pelätty vuoden 1977 maanjäristystä eikä arvattu, mihin mielipuolimaisiin mittoihin silloinen presidentti Nicolae Ceausescu valtansa keskittäisi salaisen poliisin Securitaten avulla. Hirmuhallinto syöksi tulevina vuosina tavalliset romanialaiset sanoin kuvaamattomaan köyhyyteen ja kurjuuteen. Vasta joulukuussa 1989 kaikki päättyi Ceausescun ja hänen vaimonsa Elenan osalta. Kansa oli saanut tarpeekseen. Pikaoikeudenkäynnin jälkeen heidät teloitettiin. Romania oli saanut uuden mahdollisuuden, mutta uusi aikakaan ei alkanut ilman ongelmia. Kehitys on ollut monella tavalla kivuliasta.

Jos Romania näkyy nykyään mediassa, kyseessä on melko varmasti köyhyys, korruptio, nuorten ja koulutettujen maastapako tai maaseudun kehittymättömyys. Nämä asiat ovat totta, mutta paikan päällä nyky-Bukarestista välittyy myös toisenlainen Romania, paljon miellyttävämpi.


Paljon uutta, jotain vanhaa

Vaikka 1975 on jo kaukana takana, oli maassa minulle edelleen jotain tuttua. Sama leppoisa meininki ja konstailematon elo. Ei tietoakaan ranskalaisten nirppanokkaisuudesta tai italialaisten kaoottisuudesta ja draamasta. Maa muistuttaa enemmän Espanjaa, vaikka romanian kieli on lähinnä italiaa ja latinaa. Väestöstä suurin osa on ortodokseja, ei katolilaisia, mikä ilmenee lukemattomina kirkkoina ja luostareina ympäri Romaniaa.

Pääkaupunki Bukarest on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Kaikkialla on vanhoja rakennuksia, palatseja ja tyylikkäitä pankkeja. Puistoissa on modernia taidetta, joka saa hymyn huulille, Romanian Design Week järjestettiin onneksemme samaan aikaan, kun me olimme siellä, hulppea ostoskeskus Politehnica-metroaseman luona sai jalat kipeiksi, ruoka oli hyvää ja viini  kelpoa, leivonnaiset ihania ja yksityisautojen määrä huima. Paikallisen oppaan mukaan autoja on Bukarestissa 2 miljoonaa ja asukkaita noin 2,5 miljoonaa. Ja Gerovital-tuotteetkin on nyt brändätty!

Ceausescun itselleen rakennuttama mielettömän suuri hallintopalatsikin tuntuu nykyään asettuvan kaupunkikuvaan. Siitä on tullut turistien must-nähtävyys, jota ei voi jättää väliin. Palatsi sisältää maan päällä olevan rakennuksen lisäksi myös laajan maanalaisen osan. Rakennuksessa on senaatin lisäksi muun muassa mielenkiintoinen, kaikille avoinna oleva taidemuseo.

Muistan romanialaisten kertoneen jo 1975, että Bukarestia kutsutaan Balkanin
Pariisiksi. En silloin ihan ymmärtänyt asiaa, koska kaupunki oli harmaa ja melko huonossa kunnossa. Nyt asia on ilmeinen, vaikka korjattavaa riittää vieläkin. Kauniita rakennuksia on kaikkialla. Bongasimme muun muassa monia Art deco -tyylisiä upeita rakennuksia ja hienoja palatseja sekä takorautaisia aitoja ja portteja.

Kun seuraavan kerran mietit, mihin lähtisit lomallasi, muista myös Bukarest yhtenä vaihtoehtona. Saatat yllättyä positiivisesti.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Voiko se olla totta vai sittenkin ihan huuhaata?

Luin tänään hyvän kirjan - Tiina Raevaaran toimittaman Voiko se olla totta? - Skeptisiä näkökulmia nykymenoon. Kirjan on julkaissut Skepsis ry ja kustantanut Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.

Kirja ilmestyi jo vuonna 2017, mutta minä löysin sen vasta nyt. En malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen loppuun. Suosittelen! 

Mitä enemmän luen näitä mielenkiintoisia tietokirjoja, sitä vähemmän minulla riittää ymmärrystä kaikenmaailman huuhaa-hoitoihin uskoville ja niitä tarjoaville. Mikä ihme saa ihmisen kieltämään huolella tutkitut faktat ja pitämään itseään "kokemusasiantuntijana", joka pystyy päihittämään sen alan


tiedeyhteisön ja tutkijoiden työn tulokset? Eräskin nuori nainen sanoi jokin aika sitten telkkarissa lukevansa itselleen plussaksi sen, että hänellä ei ole rokotuksia koskevaa koulutusta. Hän ei anna rokottaa lapsiaan, koska tietää paremmin kuin alan asiantuntijat, mikä hänen lapsilleen on parasta.

Pari päivää sitten Hesarissa oli puolestaan juttu äideistä, jotka olivat antaneet lapsilleen hopeavettä. Syyttäjä päätti olla nostamatta syytteitä, koska hopeavesiannokset olivat olleet niin pieniä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan hopeavesi on elimistölle myrkyllistä. Miten kukaan voi altistaa pienen lapsensa moiselle moskalle? Minun mielestäni kyseessä on selkeä pahoinpitely ja ihmettelinkin siksi syyttämättäjättämispäätöstä.

Nykypäivänä, kun tietoa on tarjolla ilmaiseksi yllin kyllin ja kun suomalaiset ovat koulutetumpia kuin koskaan aikaisemmin, tietämättömyydestä näyttääkin tietyissä piireissä tulevan se kruunun kirkkain jalokivi. Jotkut jopa ylpeilevät sillä. Voi pyhä yksinkertaisuus!

Lukekaa hyvät ihmiset hyviä tietokirjoja ja varokaa kaikenmaailman humpuukimaakareita.

Haluan toivottaa voimia ja tsemppiä tutkijoille, jotka jaksavat kumota julkisuudessa näitä huuhaa-hoitoja ja humpuukitekniikkaa. Kiitos teille! Työtänne ja aktiivisuuttanne tarvitaan todella.

torstai 21. maaliskuuta 2019

Morogorosta maailmalle


Haluatko olla edistämässä eettistä yhteistyötä Afrikan naisten ja perheyhteisöjen hyväksi? Muuttaa maailmaa paremmaksi kori korilta? Antaa turvakodin naisille mahdollisuus työllistyä? Jos haluat, tämä uudentyyppinen toiminta voi olla juuri sinua varten.

SideBySide

SideBySide on Katja Kokkoniemen perustama yhteistyöverkosto, jonka avulla Tansanian Morogorossa tuetaan naisten kädentaitoja ja työllistymistä. Toiminta perustuu YK:n kestävän kehityksen periaatteisiin, eettisiin ja ekologisiin arvoihin. Siinä yhdistyvät reilu kauppa, kehitysyhteistyö ja liiketoiminta.

Naiset valmistavat tuotteet pääasiassa järvikaislasta. Taipuisa järvikaisla sopii hyvin erilaisten korien, kassien ja mattojen valmistukseen.

Itselläni on tansanialaisesta järvikaislasta ja lehdistä valmistettuja koreja, jotka ostin jo vuonna 1980 eli lähes 40 vuotta sitten Etelä-Tansaniasta!

Korit ovat edelleen täysin käyttökelpoisia eikä niissä näy minkäänlaisia kulumisen merkkejä, vaikka keskuslämmitystalossa korit joutuvatkin sopeutumaan talvella lämmitykseen ja kesällä kosteampaan ilmaan. Ne ovat säilyttäneet muotonsa, vaikka ne on pakattu välillä myös muuttokuormiin ja siirretty maasta toiseen.

Korit ovat näkyvällä paikalla työhuoneessani muistuttamassa minua mielenkiintoisesta elämänvaiheesta Tansanian lämpimän auringon alla. Palaan sinne ajatuksissani usein.


SideBySide etsii Suomesta jälleenmyyjiä naisten valmistamille tuotteille. Nämä tuotteet sopivat esimerkiksi liikelahjoiksi ja vähittäismyyntiin.

Lue lisää: www.sidebyside.fi.



African Fashion Festival

PS. Käy tsekkaamassa myös osoitteessa https://mesenaatti.me African Fashion Festival -joukkorahoituskampanja

Olin viime vuonna itse mukana katsomassa muotinäytöstä ja voin vilpittömästi sanoa, että kokemus oli aivan fantastinen.  Värikästä, rentoa ja hauskaa! Suosittelen!

Pääsylippuja voi ostaa vain rahoittamalla Mesenaatin kautta kampanjaa.

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Taas on se aika vuodesta

Taas se on täällä - Taidemaalariliiton Teosvälitys Kaapelitehtaalla. Tapahtuma on kuulunut vuodenkiertooni jo monen vuoden ajan. Keväällä on Teosvälitys ja syksyllä Martin markkinat, molemmat Kaapelitehtaalla ja molempiin on aina päästävä.


Tänä vuonna Teosvälityksessä on esillä 600 taiteilijan töitä. Teoksia on 1 700, joten lyhyessä ajassa saa hyvän läpileikkauksen nykytaiteesta. Tänä vuonna on tarjolla paljon suuria töitä, joita olisi vaikea saada mahtumaan ainakaan meidän kotimme seinille.

Yllätyin myös siitä, että niin monen taulun aiheena oli ihminen. Voi hyvin olla, että kiinnitin tähän asiaan huomiota, koska etsin jotain muuta. Olen itse enemmän abstraktin taiteen ystävä. Suhtautukaa siis tietyllä epäilyksellä huomiooni. Faktantarkistus voisi antaa toisen tuloksen.

Myös tämän päivän (9.3.19) Hesari esitteli Teosvälitystä. Tapahtuman kävijät voidaan kuulemma jakaa viiteen ryhmään: taiteen katselijat, ensiteoksen ostajat, kotinsa sisustajat, yksityiset keräilijät ja (institutionaaliset) kokoelmien kartuttajat. Tunnistin itseni ryhmästä kotinsa sisustajat. 

Nuoret sijoittavat taiteeseen

Samaisessa lehdessä oli myös pieni juttu milleniaaleista, jotka ostavat innokkaasti taidetta. Milleniaalit ovat vuosina 1981 - 1996 syntyneitä nuoria. Heistä varakkaimmat ovat nyt ryhtyneet sijoittamaan taiteeseen.

Minä investoin nuorena kirjoihin. Ostin niitä paljon, ja nyt kirjoja pyörii lattioilla, nurkissa ja erilaisilla muilla pinnoilla. Nojatuolit ovat esimerkiksi hyviä kirjavarastoja.

En ole koskaan katunut ostointoani. Ostan edelleen kirjoja, vaikka Suomessa on hyvä kirjastolaitos. Saatan lukaista jonkun vanhan kirjan uudestaan ihan muistin virkistykseksi. Näin tapahtui esimerkiksi muutama viikko sitten, kun luin Gaudeamuksen aikoinaan julkaiseman ja Pirkko Heiskasen toimittaman kirjan Aika ja sen ankaruus. Kun kirja ilmestyi vuonna 1989, sai se minussa aikaan kiinnostuksen tulevaisuuden tutkimukseen. Kiinnostus jatkuu edelleen.

Olen aina ihaillut luovuutta sen eri muodoissa. Minulle luovuus on sitä, että taiteilija tuottaa jotain omaa, hän ei vain tyydä jäljentämään todellisuutta tai kopioimaan trendejä.

Ymmärrän erittäin hyvin milleniaaleja, jotka sijoittavat taiteeseen. Niin minäkin olisin tehnyt jo nuorena, jos minulla olisi ollut riittävästi rahaa.








Taidemaalariliiton Teosvälitys ja Ornamon Teosmyynti järjestetään Kaapelitehtaalla 9. - 17.3.2019. Vapaa pääsy. 

Suosittelen!

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Miksi ihmeessä se ärsyttää?

Helsingin Sanomat on ehtymätön ideoiden ja joskus myös hämmästyksen lähde. Tällä kertaa vuorossa oli totaalinen ällistys. Hesari julkaisi eilen jutun Näin kehut itseäsi - muita ihmisiä ärsyttämättä. 


Jutussa toimittaja antaa ohjeita siitä, miten kehua itseään niin, etteivät muut siitä hikeenny. Suomalaiseen kulttuuriin sopii kuulemma vaatimattomuus.

Jotta ei ärsytä muita, on viljeltävä sanoja tyytyväinen ja mielestäni. Jos kehuja on tyytyväinen tuotokseensa, hän ei väitä olevansa paras joukosta, hän on vain tällä kertaa tyytyväinen omaan työhönsä. Jos ymmärtää laittaa tukisanan "mielestäni" lauseeseen, kuulija ärsyyntyy vähemmän, koska tämäkin sana ikään kuin pienentää itsekehua.

Jutusta käy ilmi, että kaikenlainen itsetehostus ja oman hännän nostaminen saa ihmiset ärsyyntymään.

Minä puolestani ärsyynnyin koko jutusta! Minua ärsyttää se, että vielä nykyäänkin hellitään tätä vaatimattomuutta. Se saa toisinaan ihan koomisia piirteitä. Kehuin vähän aikaa sitten eräälle puolitutulle hänen päällään ollutta kaunista vaatetta. No tää nyt on tällanen halpa retku, oli vastaus. Olin odottanut hänen vastaavan jotain tyyliin Mäkin tykkään tästä ihan älyttömästi. Tää on mun lempivaate. Maksoi aika paljon, mutta on joka euron arvoinen. Jos uskoisin hänen sanojaan, alkaisin todella ihmetellä, miksi hän laittoi tärkeään seminaariin tuollaisen halvan retkun, eikö hänellä ole kunnon vaatteita? Aivan ....eihän hän sitä oikeasti tarkoittanut. Todennäköisesti hän laittoi parhaan vaihtoehdon päällensä mutta katsoi kuitenkin parhaaksi mitätöidä oman vaatteensa, vaikka olin jo ehtinyt sitä kehua. Miksi ihmeessä?

Minä ainakin kuuntelen mieluummin vaikka itsetehostusta kuin tätä jatkuvaa itsensä pienentämistä tai peräti mitätöintiä. Ketä se hyödyttää? Miksi osaavien ihmisten pitäisi mitätöidä omia suorituksiaan julkisesti? Miksi alisuoriutumista ja keskinkertaista työpanosta arvostetaan enemmän kuin aktiivisen, työstään aidosti innostuneen ihmisen hyvää suoritusta?

Minulla käy valmennettavina ihmisiä, jotka ovat joutuneet työpaikoillaan silmätikuiksi siksi, että ovat liian innostuneita hommistaan ja haluavat olla monessa mukana. Peruspirkot ja -petterit eivät katso tätä hyvällä, koska kollegan liiallinen innokkuus saa oman suorituksen näyttämään niin vaatimattomalta. Juuri siltä, mitä se ehkä onkin? Ja auta armias, jos tämä energiapakkaus erehtyy vielä kertomaan olevansa tosi hyvä näissä hommissa tai vertailee omia suorituksiaan jonkun muun suorituksiin. Silloin koko porukka kääntyy häntä vastaan.

Olen asunut ulkomailla, eri pituisissa pätkissä ja eri maissa, yhteensä yli 12 vuotta. En muista koskaan maailmalla kohdanneeni tällaista oman itsen ja osaamisen aliarvostamista. Miksi me täällä Suomessa pitäisimme sitä edelleen yllä?

Jos joku kehuu estoitta itseään ja omaa suoritustaan, mutta me muut tiedämme, ettei se tulos nyt niin kummoinen ollut, antaa hänen kehua. Jos hän on harhainen, kyllä elämä häntä opettaa ja asettaa oikealle paikalle. Annetaan hänen itse löytää realistinen käsitys itsestään. Pitää myös muistaa, että meitä on moneksi. Jotkut nyt vaan ovat osaavampia kuin toiset, ei siitä mihinkään pääse. Totta on onneksi myös se, että oikealla asenteella ja innolla pääsee pitkälle, harvat hommat ovat rakettitiedettä.

Kehutaan ja ihastellaan mieluummin omia ja toistemme saavutuksia kuin yritetään tasapäistää meidät kaikki alisuoriutujiksi. Meillä kaikilla on paljon potentiaalia, mutta se ei pääse toteutumaan, jos jo kulttuurin läpileikkaava ominaisuus on olla huolissaan siitä, ettei vaan ärsytä ketään omalla osaamisellaan.

Kysymys: Arvostammeke me suomalaiset osaamista?

lauantai 9. helmikuuta 2019

Olisiko tässä selitys?

Olen koko aikuisikäni harmitellut sitä, että minulla ei ole ollut mitään työhön kohdistuvaa intohimoa. Minun on ollut helppo vaihtaa työtä ja työpaikkaa, vaikka olen itse asiassa pitänyt kaikista töistäni. Olen jopa toisinaan tuntenut niissä sitä paljon mainostettua flowta. Flowhan   tarkoittaa sitä, että tykkää senhetkisestä työstään niin paljon, että uppoutuu siihen kokonaan. Aika ja paikka häviävät jonnekin taka-alalle. Kyseistä työtä haluaa tehdä sen itsensä takia - ei palkan, kiitoksen tai maineen takia.

Laskin pikaisesti, että minulla on ollut yli 35 vuotta kestäneen työurani aikana ainakin 15 eri työtä. Olen työskennellyt niin yksityisellä sektorilla kuin myös julkisella ja kolmannella sektorilla. Pyöritin omaa yritystäkin yli kolme vuotta. Listalta puuttuvat ainoastaan vuokratyö ja franchising!

Nyt eläkeläisenä olen taas aloittanut yritystoiminnan - valmennukseen ja kustannustoimintaan keskittyvän Oy Avisado Ab:n. Avisado valmentaa ihmisiä elämän muutos- ja valintatilanteissa sekä julkaisee elämänhallintaa käsitteleviä kirjoja. Ensimmäinen kirjamme - Eläkettä & eliksiiriä - on juuri ilmestynyt.

Olen monesti kokenut ahdistusta lukiessani elämänhallintaoppaita, jotka neuvovat löytämään sen "oman jutun", sen oman intohimon, jota haluaa tehdä elämänsä loppuun asti. Minulla sellaista kutsumusta ei ole koskaan ollut, enkä suoraan sanoen usko, että sen "oman jutun" veivaaminen riittää kenellekään muullekaan loppuiäksi. Maailma ympärillämme muuttuu koko ajan ja nopeaan tahtiin. Myös me ihmiset muutumme. Sitä, mitä halusi nuorena, ei välttämättä haluakaan enää nelikymppisenä.

Minun neuvoni kaikille omaa suuntaa etsiville on se, että kannattaa hankkia osaamista mahdollisimman monelta alalta. Näin pystyy sujuvasti vaihtamaan työtehtäviä ja jopa alaa ilman suurempaa heikotusta. Maailmanluokan tutkijaksi meistä tuskin kukaan kehittyy lyhyessä ajassa, mutta normaalijärkinen oppii yleensä puolessa vuodessa tavalliset työt. Riittää, kun pää kestää sen puoli vuotta, kun säännöllisin väliajoin huomaa vielä puutteita omassa osaamisessaan. Mutta hei - puutteethan ovat kehittymiskohteita. Sanoita ongelmasi uudelleen - kehittymistavoitteiksi - ja eipä aikaakaan, kun tunnet jo hallitsevasi uuden työsi.

Ilahduin, kun luin tällä viikolla Hesarista jutun Liikaa vaihtoehtoja. Kaikki me generalistit, työpaikkoja kiertävät moniosaajat, saimme itsellemme uuden nimen yhdysvaltalaiselta yrittäjältä Emilie Wapnickilta. Me olemme multipotentialite. Tunnistin heti ihmistyypin, koska omasta mielestäni kuulun itsekin heihin.

Hesarin mukaan me "multipotentiaaliset" ihmiset olemme helposti mukautuvia ja opimme nopeasti uusia asioita. Me olemme ihmisiä, joita kiinnostaa vähän kaikki. En ainakaan tällä hetkellä muista kuin yhden asian, joka minua ei todellakaan kiinnosta - urheilu, ei sen harjoittaminen eikä sen seuraaminen.

Meidän multipotentiaalisten kutsumus on kaikki. Jokaisessa työssä on jotain mielenkiintoista. Me olimme tulevaisuuden työntekijöitä jo 1970 - 1990 -luvuilla, kun kukaan ei ollut vielä keskinyt kieltää kysymystä Mikä sinusta isona tulee?

Nykyäänhän tällaista kysymystä ei kannata enää kysyä, koska tiedetään, että ihmiset joutuvat vaihtamaan työtehtäviään ja moni jopa alaa monta kertaa työuransa aikana.

Voin vilpittömästi sanoa teille nykypäivän työntekijöille, että älkää pelätkö. Työpaikan vaihto pitää virkeänä ja kasvattaa omaa henkistä pääomaa. Potentianne aktualisoituu kuten filosofit sanovat. Kaikessa moninaisuudessaan! Suosittelen!

Ainut pieni miinus, seuraus, jonka vaihdot aiheuttivat itselleni oli se, että en ehtinyt kunnolla juurtua millekään alalle. Minulla ei ole monia kollegoja, koska olen vaihtanut työpaikkaa niin usein. Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan tässä kuitenkin mainita, että en suinkaan ole vaihtanut työpaikkaa monta kertaa vuodessa. Toisinaan vaihdoin työtä, mutta työnantaja pysyi samana. Lyhin työsuhteeni kesti vuoden ja pisin 10 vuotta. Muut olivat siltä väliltä. Jokaisesta näistä lähdin itse - eri syistä. Usein syynä oli urakehitys, parempi palkka tai työtehtävät ulkomailla.

Multipotentiaalinen ihminen ei parane koskaan. Hän on eläkkeelläkin vielä kiinnostunut kaikesta. Minulla on edessä nyt sisustussuunnittelun opinnot. Jos joku keksii kysyä minulta, mikä minusta isona tulee, voin nyt vastata: sisustussuunnittelija....ensi joulukuussa kypsässä eläkeiässä! En olisi itsekään osannut tätä kuvitella vielä kymmenen vuotta sitten.

Kysymys: Millaisia työntekijöitä tulevaisuudessa tarvitaan?

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Kevättä kohden?

Tähän on tultu. Helsingin kantakaupungissa ei lumen poisvienti suju millään mittareilla mitattuna. Teiden lanaajien ratkaisu lumen poistamiseen kaduilta on siirtää se parkkeerattujen autojen päälle ja jalkakäytävillä kulkevien jalankulkijoiden riesaksi.

Kävin perjantaina Kaapelitehtaalla. Minulta menee matkaan kävellen yleensä 35 minuuttia. Nyt tarvoin lumisohjossa melkein tunnin suuntaansa. Oli pakko varoa, koska jalkakäytävät olivat liukkaat tai niillä oli niin paljon lunta, että varsinainen kävelytila oli vain kapea ja muhkurainen kuja. Samaan aikaan piti myös väistellä erilaisia esteitä, joiden tarkoitus oli varoittaa katolta putoavasta lumesta ja jääpuikoista.

Seurasin sääliä tuntien autoilijoita, jotka yrittivät kaivaa autojaan lumikinosten alta tai yrittivät päästä ajotielle lumivuorien takaa. Lana-auto oli ehtinyt kulkea ohi ennen heitä. 

Aloin väkisin miettiä, että IHANKO OIKEESTI lumi tulee joka vuosi yllätyksenä kaupungin siisteydestä huolehtiville? Eikö todellakaan ole keksitty mitään toimivaa keinoa viedä lumet pois nopeasti ja tehokkaasti?

Muistan jo vuosikymmenien takaa Leningradista ja Moskovasta kuorma-auton, jota kutsuimme "idi sjuda -autoksi". Vapaasti käännettynä se on "tule tänne -auto". Kuorma-auton eteen oli liitetty kaksi järeää taivutettua "haalijaa", jotka kasasivat auton edestä lunta putkeen, joka johti kuorma-auton lavalle. Sekä putki että nämä "haalijat" olivat osa kuorma-auton kiinteää varustusta. Samalla kun lumi saatiin pois kaduilta, saatiin se myös siirrettyä kokonaan pois häiritsemästä. Kuorma-auto ajoi melko hitaasti, mutta lopputulema oli hyvä - kadut olivat puhtaat lumesta eikä lumiongelmaa oltu ulkoistettu muiden samalla katuosuudella kulkevien riesaksi. Yksinkertaista mutta tehokasta! Kuorma-auto oli huvittavan näköinen mutta hoiti sille annetun tehtävän.

Kysymys: Pitäisikö kaupungin siisteydestä vastaavat lähettää itäiseen naapuriin opintomatkalle?

Luminen talvi on kiva, kun on hiihtolomalla jossain mökillä tai maaseudulla. Silloin ei haittaa, vaikka joutuisi joskus tekemään lumitöitä kaivaakseen autonsa ulos kinoksista.

Se, mikä sopii mökille, ei sovi kantakaupunkiin. Kaupungissa homman on toimittava - ihmisten on päästä töihin ajoissa ja kaupunkilaisten on saatava kävellä rauhassa ja turvallisesti.

Mikäli me kaikki eläkeläiset ja muut, joiden ei välttämättä tarvitse lähteä ulos kaduille, pysyttelemme liukastumisen pelossa sisällä koko talven, ei se lupaa hyvää kansanterveydelle. Liikkumattomuus aiheuttaa paljon kaikenlaisia kalliisti hoidettavia vaivoja. Minä en ainakaan halua kykkiä sisällä odottamassa kevättä.

Talvi tulee joka vuosi - se voi toisinaan alkaa vähän aikaisemmin tai vähän myöhemmin, mutta ainakin tähän asti se on aina tullut. Jotain tarttis tehdä! Eikö?

torstai 17. tammikuuta 2019

Nyt sitä saa - Eläkettä & eliksiiriä

Moikka kaikille!

Tiedoksenne, että iso urakkamme on ohi ja uunituore kirjamme Eläkettä & eliksiiriä on juuri ilmestynyt. Se on tarkoitettu eläkkeelle lähtöä suunnitteleville ja eläkkeellä jo oleville. Kirja sopii mielestämme hyvin myös lahjaksi.



Kirja on monien ihmisten yhteistyön tulos. Meitä kirjoittajia on jo neljä - kaksi Helsingistä, yksi Kööpenhaminasta ja yksi Los Angelesista. Moni myös kommentoi keskeneräisiä raapustuksiamme, ja rakas serkku miehineen käänsi Valerien tekstin englannista suomeksi. Pari hyvää ystävää auttoi myös oikoluvussa. Kun veivaa riittävän kauan samoja tekstejä, alkaa kaikki kelvata. Tulee umpisokeaksi omille virheilleen. Silloin tarvitaan ulkopuolisia oikolukijoita ja muuta apua. 

Tuhannet kiitokset kaikille teille kirjaprojektisssa avustaneille!

Elämä muuttuu, kun työ loppuu. Elämä eläkeläisenä voi olla elämän parasta aikaa tai elämänpiiri voi kutistua turhan pieneksi. Voimme vaikuttaa elämänlaatuumme omilla valinnoillamme. Kaikki ei ole tietysti itsestä kiinni, mutta moni asia on.

Kirjassa on paljon tutkittua tietoa ja käytännön ohjeita ja vinkkejä. Itse havahduin siihen, miten todella tärkeää on olla aktiivinen, huolehtia itsestä, syödä oikein ja liikkua tarpeeksi. On tarjottava aivoille ravintoa ja on myös levättävä riittävästi. Jos aivot eivät pelaa, ei onnistu mikään muukaan. Hyvät ystävät ja itsensä hemmottelu kuuluvat myös hyvään elämään. Kirja käsittelee kaikkia näitä asioita sekä monia muitakin eläkeläisiä kiinnostavia kysymyksiä. 

Kirjassa on myös mielenkiintoiset luvut tanskalaisten ja amerikkalaisten eläkeläisten uusista valinnoista. Tiesitkö, että asuakin voi monilla eri tavoilla?

Kiinnostuitko? 

Voit tilata kirjan helposti Avisadon verkkokaupasta napsauttamalla tätä linkkiä https://www.avisado.fi/tuotteet.html .


Kirjan tiedot:
Ritva Kattelus, Tom Jokinen, Carita Peltonen, Valerie Harwin
Eläkettä & eliksiiriä
Avisado, 2019
ISBN: 978-952-5356-05-2
288 s.

PS. Meillä kotona syödään nyt kaksi kertaa viikossa pelkkiä kasviksia ja ranteeseeni on ilmestynyt aktiivisuusranneke. 

Kysymykset: 

Onko sinun elämäsi muuttunut eläkkeellä ollessasi? 
Oletko vielä töissä muttta ajatukset jo eläkkeellelähdössä?