Sivut

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Voiko se olla totta vai sittenkin ihan huuhaata?

Luin tänään hyvän kirjan - Tiina Raevaaran toimittaman Voiko se olla totta? - Skeptisiä näkökulmia nykymenoon. Kirjan on julkaissut Skepsis ry ja kustantanut Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.

Kirja ilmestyi jo vuonna 2017, mutta minä löysin sen vasta nyt. En malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen loppuun. Suosittelen! 

Mitä enemmän luen näitä mielenkiintoisia tietokirjoja, sitä vähemmän minulla riittää ymmärrystä kaikenmaailman huuhaa-hoitoihin uskoville ja niitä tarjoaville. Mikä ihme saa ihmisen kieltämään huolella tutkitut faktat ja pitämään itseään "kokemusasiantuntijana", joka pystyy päihittämään sen alan


tiedeyhteisön ja tutkijoiden työn tulokset? Eräskin nuori nainen sanoi jokin aika sitten telkkarissa lukevansa itselleen plussaksi sen, että hänellä ei ole rokotuksia koskevaa koulutusta. Hän ei anna rokottaa lapsiaan, koska tietää paremmin kuin alan asiantuntijat, mikä hänen lapsilleen on parasta.

Pari päivää sitten Hesarissa oli puolestaan juttu äideistä, jotka olivat antaneet lapsilleen hopeavettä. Syyttäjä päätti olla nostamatta syytteitä, koska hopeavesiannokset olivat olleet niin pieniä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan hopeavesi on elimistölle myrkyllistä. Miten kukaan voi altistaa pienen lapsensa moiselle moskalle? Minun mielestäni kyseessä on selkeä pahoinpitely ja ihmettelinkin siksi syyttämättäjättämispäätöstä.

Nykypäivänä, kun tietoa on tarjolla ilmaiseksi yllin kyllin ja kun suomalaiset ovat koulutetumpia kuin koskaan aikaisemmin, tietämättömyydestä näyttääkin tietyissä piireissä tulevan se kruunun kirkkain jalokivi. Jotkut jopa ylpeilevät sillä. Voi pyhä yksinkertaisuus!

Lukekaa hyvät ihmiset hyviä tietokirjoja ja varokaa kaikenmaailman humpuukimaakareita.

Haluan toivottaa voimia ja tsemppiä tutkijoille, jotka jaksavat kumota julkisuudessa näitä huuhaa-hoitoja ja humpuukitekniikkaa. Kiitos teille! Työtänne ja aktiivisuuttanne tarvitaan todella.