Sivistyksen puolustus

Luin eilen illalla viimeiset sivut ajatuksia herättävästä kirjasta Sivistyksen puolustus. Miksi akateemista elämää tarvitaan? Sen ovat kirjoittaneet Sari Kivistö & Sami Pihlström. Kustantaja on Gaudeamus.

Kirjan kirjoittajat kritisoivat aikaamme ja rakenteita, jotka tuottavat pintapuolisia käytänteitä ja ihanteita. Tutkijoita haukutaan "kaikenmaailman dosenteiksi" ja sulavasanaiset konsultit laskuttavat huimia summia selvitystöistä, jotka ovat yksinkertaistuksia monimutkaisista ilmiöistä. Helppoja ratkaisuja tarjotaan vaikeisiin ongelmiin.

Tutkijoiden vuosikymmenien saatossa tuottama tieto rinnastetaan samanarvoiseksi kuin ns. kokemusasiantuntijoiden tieto. Osa ihmisistä suhtautuu täysin välinpitämättömästi tutkittuun tietoon. Tutkijat valittavat joidenkin poliitikkojenkin vähät välittävän tutkitusta tiedosta. Isoja päätöksiä tehdään huterin perustein vastoin tutkimuksen tuloksia.

Onko liikaa vaadittu, että julkinen keskustelu ja päätöksenteko eduskunnassa perustuisivat faktoihin ja tutkittuun tietoon?

Perustutkimusta, soveltavaa tutkimusta vai lippulaivoja?

Vaikka valtiovalta liputtaa elinikäisen oppimisen puolesta, käytännössä päätöksillä kyseenalaistetaan koulutusta, tutkimusta ja oppimista ja vähätellään niiden tuloksia. Tuntuu, että armon saavat vain soveltava tutkimus ja siitä nopeasti saatava hyöty.

Yliopistoilta vähennetään rahoitusta mutta samalla vaaditaan korkeita sijoituksia kansainvälisillä rankinglistoilla. Puhutaan huipuista, lippulaivoista ja keihäänkärjistä. Hallitus vie korkeakouluilta isolla kauhalla ja antaa takaisin teelusikalla. Tee siinä sitten korkealuokkaista tutkimusta, kun ajan henki vaatii tutkijoitakin olemaan jatkuvasti esillä somessa ja muilla estradeilla sekä uhraamaan ison osan työajastaan rahoitushakemusten tehtailuun.

Syy vai seuraus?

Aamulla Hesaria lukiessani huomasin professori Atte Korholan Vieraskynä-kirjoituksen Tiede on ajautunut vakavaan kriisiin. Korholan  mukaan ulkopuolisen rahoituksen osuus on jo 37 prosenttia koko Helsingin yliopiston tuotosta. Miettikää, kuinka monta rahoitushakemusta on täytynyt tehdä näin suuren rahamäärän saamiseksi! Kaikki tämä aika on ollut pois itse tutkimuksesta ja opetuksesta.

Kriisin syy ei taidakaan olla tieteessä. Kriisiä tuottavat enemmän rakenteet ja järjestelmä sekä vähenevä perusrahoitus.

Kysymys: Kenen pitäisi rahoittaa yliopistoja ja tutkimusta?

Haluatko kommentoida blogiani?

Hei kaikki!

Kiitos siitä, että luette blogiani. Tilastoista näen, että blogin näyttökertoja on jo lähes 4500 ja lukijoitakin on ympäri maailmaa. Wow! Kuka se väittikään, että suomi ei olisi maailmankieli?

Muutama teistä on kysellyt, miten kirjoituksiani voi kommentoida. Tässä ohjeet:

Blogitekstin lopussa on aina kohta kommenteille, Lähetä kommentti. Jos kukaan ei ole ehtinyt vielä kommentoida, lukee siinä yleensä Ei kommentteja, tai jos kommentteja on jo tullut, näkyy siinä kommenttien märä.

Jotta saat oman kommenttisi näkymään, pitää sinun tehdä kolme eri asiaa seuraavissa kohdissa:

1) Kirjoita tekstisi siihen osoitetulle paikalle Lisää kommenttisi.

2) Kommentti nimellä. Valitse tässä kohtaa (Valitse profiili) esimerkiksi se viimeinen vaihtoehto Nimetön, joka löytyy kun menet menua alaspäin. Se on helpoin vaihtoehto. Voit laittaa oman nimesi tekstisi loppuun tai pysyä ihan nimettömänä.

3) Paina nappulaa Julkaise. Tämän jälkeen tekstisi pitäisi näkyä kaikille.

Ystävällisin terveisin ja kommentteja odottaen
Ritva

Piti tämäkin kokea

Olin viikonloppuna SketchUp-ohjelman kurssilla työväenopistolla. Yhteensä kaksitoista tuntia kahtena päivänä.  Kyseessä oli alkeiskurssi. Halusin oppia käyttämään ko. ohjelmaa, koska sillä voi tehdä mm. näyttäviä sisustussuunnitelmia.

Ohjelma oli minulle täysin outo. En ollut koskaan aikaisemmin tutustunut siihen enkä mihinkään muuhunkaan 3D-ohjelmaan, saati sitten käyttänyt sellaisia.

On opettajia ja opettajia...

Olin kurssille mennessäni täynnä intoa. Kaksi tuntia myöhemmin minulla kiehui päässä ja teki mieleni ottaa exit koko kurssilta. Syynä tähän mielenmuutokseen olivat opettajan kommentit minulle.

Olen melkoinen tumpelo tekniikan kanssa. Ei siis ihme, että en pysynyt opettajan vauhdissa. Kun hetken kuluttua ilmoitin, että en saanut tehtyä niitä juttuja, joita meidän jokaisen piti omalla koneellamme tehdä, maikka hermostui minulle ja sanoi, että suu pitää saada heti auki, jos tulee ongelmia. Kerroin olevani täysi aloittelija. Tähän hän sanoi, että kyllähän nämä muutkin ovat aloittelijoita ja pysyvät silti mukana ja että vauhti on todella hidas!!!!! ...Mitäs tuohon enää voi opiskelijaparka sanoa. Jotta en olisi hidastanut muiden oppimasta katsoin parhaaksi sanoa, että yritän itsekseni opetella ohjelmaa. Opettaja jätti minut rauhaan.

Olen opiskellut Helsingin työväenopistossa säännöllisesti 1980-luvulta lähtien. Tänäkin syksynä olen kahdeksalla eri kurssilla. Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut opettajaa, joka  olisi muiden kurssilaisten kuullen vähätellyt kykyjäni oppia. Piti tämäkin nyt kokea!

Johdatus alkeiskurssille

Meitä oppijoita on monenlaisia. Joku oppii itse tekemällä, joku kuuntelemalla, kolmas tarvitsee manuaalin tueksi, neljäs käy saman kurssin monta kertaa ennen kuin pääsee jyvälle. Kaikille meille pitäisi olla tilaa työväenopiston kursseilla.

Puhuimme jo aikaisemmin tänä syksynä eräällä muulla digi-pohjaisella kurssilla, että alkeiskursseille tulee nykyään ihmisiä, jotka ovat jo käyttäneet ko. ohjelmia. Tällaisessa joukossa aito aloittelija tuntee itsensä tyhmäksi ja hitaaksi. Työkkärin pitäisikin aloittaa uusi sarja Johdatuskurssi alkeiskurssille. Näille kursseille saisivat osallistua vain ihan oikeat aloittelijat.

Kaikesta huolimatta...sisustaminen on mukavaa

Tässä kuvassa on etualalla seitsemän euron sohvapöytälöytö Fidasta. Etsimme pitkään sopivaa pöytää huonekaluliikkeistä. Kävimme myös kalliissa designmyymälöissä,

Kun olimme palaamassa tyhjin käsin kotiin, päätimme poiketa kotimme lähellä olevassa Fidassa. Ja yllätys, yllätys - sinne oli juuri tuotu kuvassa oleva pöytä. Sille ei oltu ehditty antaa vielä edes hintaa. Nappasimme sen mukaamme. Eikä maksanut paljon.

Tässä kuvassa on yksi suosikkitauluistani. Hankimme sen pari vuotta sitten Kaapelitehtaalla vuosittain järjestettävästä taidemaalareiden myyntinäyttelystä.

Kävin taas tänä vuonna samassa näyttelyssä. Hintataso alkoi olla yli minun sietokykyni. Samoja kommentteja sain parilta muultakin tuttavaltani.

Kysymys: Minkälaisia kokemuksia sinulla on työväenopiston kursseista?