Sivut

perjantai 17. heinäkuuta 2020

Puu ja pää - vai jo jotain muutakin?


Mihin tämä tulee
Kirjan nimi kuvaa hyvin kirjan sisältöä.


En lue pelkästään uusia tänä vuonna tulleita tietokirjoja, vaan tykkään paneutua myös jo vähän vanhempiin kirjoihin, jotka ovat jääneet minulta jostain syystä lukematta. Tällaiset kirjat ovat usein erittäin valaisevia. Ne joko kertovat kirjoittajan kyvystä nähdä tulevaisuuteen tai paljastavat armotta, että eivät ne asiantuntijatkaan aina ole ihan tajunneet, mistä tuulee ja minne ollaan menossa. Vapaavuoren kirja kuuluu mielestäni ensimmäiseen ryhmään.

Vapaavuoren kirja Puoliholtiton Suomi ilmestyi jo vuonna 2016. Vapaavuori esittelee siinä näkemyksiään silloisesta Suomesta ja syistä, miksi maa makaa niin kuin se makaa. Kirjan lukujen otsikoista paras oli mielestäni tämä: Menikö Suomen parasta ennen -päivä jo?

Vapaavuori roimii kirjassaan muun muassa poliitikko-kollegoitaan, joskus myös itseään, hallituksia, uneliasta julkista sektoria, kangistunutta kolmikantaa, kehittymätöntä yrittäjyyskulttuuria, johtajuusvajetta, vinoutuneita motiiveja ja peräänkuuluttaa railakasta asennemuutosta. Hänen mielestään ei riitä, että Suomella on puuta ja hyvin koulutettuja päitä, pitäisi olla paljon myös muuta hyvinvointia synnyttävää toimintaa.

Kirjoittajan mukaan suomalaisten suhde työhön on muuttunut. Työtä ei tehdä enää samalla antaumuksella kuin ennen, mutta kaikki odottavat kuitenkin hyvinvoinnin kasvavan siitä huolimatta. Suomi on laiskistunut ja pulkistunut ja siinä samalla pudonnut muiden Pohjoismaiden vauhdista. 

Suomen talous on hidas uudistumaan. Suomi ei ole nopealiikkeinen ja ketterä. Olemme alisuoriutujia ja tyydymme siihen. Vapaavuoren mukaan elämäntaparemontimme tulee alkaa mentaaliselta puolelta eli asenteesta.

Vapaavuori päättää kirjansa sanoihin "Olen edelleen huolissani siitä, ettemme ymmärrä kuinka huolissamme meidän maamme talouden tilasta pitäisi olla"..."Suomi on rauhan ajan historiansa pahimmassa kriisissä".

Tämä kirja ilmestyi siis vuonna 2016, kun koronakriisistä ei ollut tietoakaan. Jos tilanne silloin oli jo tuota luokkaa, mitä se onkaan koronakriisin jälkeen?

Mutta vielä on toivoa. Koska tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut, voimme oikealla asenteella, oikeilla valinnoilla ja päätöksillä vaikuttaa siihen. Ja eiku hihat heilumaan!

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Stadi + kesä

Olemme jo vuosia viettäneet tarkoituksella osan kesästä kotona Helsingissä, vaikka meillä on kesämökki ihan kivalla paikalla Saimaan rannalla. 



Kesäisen Helsingin keskustaa ei voita mikään - ainakaan meidän mielestämme. Kaikkea on ja aurinkokin paistaa yleensä ihan riittävästi. Joka kesä tulee myös jotain uutta nähtävää ja koettavaa. Tänä kesänä uutuuksia ovat mm. Senaatintorin urbaani terassi viheralueineen ja luodolle kunnostettu ravintolarakennus. Näistä ensimmäisessä olemme jo ehtineet käydä ja luotoravintolan laivapysäkkiä etsimme parhaillaan. Olisikohan Kauppatorilla?


Hyvälle mielelle tulee myös joistain julkisista kulkuvälineistä. Tässä malliksi yksi:



keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

The Cat is not yours



Päätin antaa oman panokseni somessa pyöriviin kissavideoihin ja julkaisen tässä uusimman hankintani - kissataulun The Cat is not Yours. Taulun on maalannut kuvataiteilija Vappu Aneri Kärkkäinen, ja se löytyi juuri ennen juhannusta Taidelainaamosta Rikhardinkadulta.

Taidelainaamo on Helsingin Taiteilijaseuran ja Helsingin kaupunginkirjaston yhteistyönä syntynyt aarreaitta, josta voi pientä vuokraa vastaan saada taidetta kotiinsa. Kuukausivuokra on 20 - 500 € riippuen teoksen hinnasta. Teoksen voi myös lunastaa suoraan kertaostona tai maksaa sitä kuukausittain kunnes koko teos on maksettu.

Taidelainaamossa on tällä hetkellä yli 10 000 teosta Helsingin Taiteilijaseuraan kuuluvilta ammattikuvataiteilijoilta. Heitä on seurassa 750, joten tarjontaa riittää.

Olen jo vuosia käynyt maaliskuussa Kaapelitehtaalla tutustumassa kotimaisten kuvataiteilijoiden myyntinäyttelyyn, mutta tämä Taidelainaamo on jostain syystä jäänyt minulta aina väliin, vaikka asioinkin Rikhardinkadun kirjastossa. 

Vierailu Taidelainaamoon kesäkuisena hellepäivänä oli ihana kokemus, ja palvelu siellä oli erinomaisen joustavaa. Sain jopa mukaani koesovitukseen taulun Lappeenrantaan.

Nyt olen ihan koukussa. Roikun monta kertaa viikossa katselemassa Taidelainaamon nettisivuja. Mitähän uutta sinne on nyt tullut?

Suosittelen lämpimästi!