Nyt on taas se aika vuodesta, kun ihmiset alkavat miettiä elämäntaparemonttia. Tipaton tammikuu tai terveellinen tammikuu ovat jo perinteitä monille meistä.
Nenänvalkaisuviikot
Mieleeni muistui tänä aamuna puhelinsoitto 15 vuoden takaa. Soittaja oli systerini, joka ilmoitti, että me molemmat aloitamme nyt tipattoman tammikuun. Yritin vähän vastustella, sillä tiesin, että minulla oli edessä todella kiireiset ajat. Mitkään syyt eivät systerille kelvanneet, joten sovimme viettävämme nenänvalkaisuviikkoja koko tammikuun.
Kuun lopussa vertailimme tilastojamme. Systeri oli joutunut kieltäytymään kerran ja minä kokonaista 18 kertaa alkoholijuomista! Molemmat pysyimme yhteisessä sopimuksessamme, joten viinit ja muut drinkit saivat juoda muut. Vähän kateellisena seurasin vierestä.
Ystävä- ja kollegapiirini ei suinkaan koostu Suomen suurimmista juopoista. Työskentelin siihen aikaan alalla, jossa jouluglögejä vietettiin vasta tammikuussa. Se selittää lukuisat kutsut pippaloihin.
Nyt eläkkeellä kutsut ovat harvenneet, joten terveellisten elintapojen vaaliminen onnistuu helpommin, jos niin haluaa.
Kitudieetit
Viinasta kieltäytymisen lisäksi monet ihmiset aloittavat myös laihduttamisen vuoden alussa. Tavoitteena siintää bikinikunto kesällä tai ainakin muutaman liikakilon karistaminen joulun jälkeen. Lehdet ovat pullollaan dieettiohjeita, vyötärönympärysmittoja, verensokerin vahtimista ja kaikenlaisia terveyttä vaanivia uhkakuvia.
Kokemuksesta tiedän, että kitudieetit eivät ole minua varten. Haluan kuitenkin päästä edes lähelle entisiä mittojani, joten liityin maksulliseen verkkoyhteisöön. Se lupaa pysyviä tuloksia eli katoavia kiloja.
Perästä kuuluu! Pysykää kanavalla!
Kysymys: Aiotko sinä tehdä uudenvuodenlupauksen?
torstai 28. joulukuuta 2017
lauantai 16. joulukuuta 2017
Sutta ja sekundaa
Tämä viikko ei todellakaan kuulu suosikkiviikkoihini, sillä tänään lauantaina tuli taas asiakaspalvelukokemus, joka sai verenpaineeni nousemaan.
Ostin talvikengät. Koska kengät tuntuivat hieman liian isoilta, pyysin myyjältä pohjallisia. Hän antoi yhden pohjallisen toiseen kenkään. Pohjallisen laiton jälkeen kenkä tuntui sopivalta, joten teimme kaupat.
Toinen myyjä pakkasi kengät ja otti maksun vastaan. Varmistin häneltä, että hän oli pakannut mukaan myös sen toisen pohjallisen.
- Kyllä, kyllä,- hän vastasi. Paketissa ovat sekä kengät että pohjalliset.
Arvaattekin jo varmaan loput.
Kotona, kun purin pakettia, huomasin, että vain toisessa kengässä oli pohjallinen. Toinen pohjallinen puuttui.
Soitin liikkeeseen, jossa pahoiteltiin kovin tapahtunutta, ja kysyttiin, haluanko tulla hakemaan sen puuttuvan pohjallisen vai laittavatko he sen postiin? Molemmat vaihtoehdot olivat minulle huonoja. Jos jäisin odottamaan postia, saisinko puuttuvan pohjallisen ennen vuodenvaihdetta? Kaikkihan me tiedämme postin jakeluongelmat. Jos taas lähtisin takaisin kauppaan, siirtyisi lounas myöhäisemmäksi. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja palasin kauppaan.
Kauppiaan kunniaksi täytyy sanoa, että hän korvasi heidän tekemänsä virheen pienellä tavarahyvityksellä.
Heikko kannattavuus
Olen usein miettinyt, miksei Suomessa puhuta työn laadun heikkenemisestä ja virheiden korjaamisesta aiheutuvien kustannusten vaikutuksesta kannattavuuteen ja hintoihin? Eihän mikään bisness voi olla kannattavaa, jos ensin tehdään virhe ja sitten se joudutaan korjaamaan omalla kustannuksella. Asiakas maksaa vain kerran, mutta muistaa ikänsä saaneensa huonolaatuista tavaraa/palvelua. Lisäksi hän joutuu uhraamaan myös omaa aikaansa sotkun selvittämiseen. Seuraavalla kerralla hän miettii tarkkaan, mistä tavaran/palvelun ostaa. Valmistaja tai palvelun tuottaja puolestaan tutkailee tuloslaskelmaa ja päättelee, että kustannukset ovat liian korkeita ja voittoprosentti liian pieni. Hintoja on pakko nostaa. Ja vot - hinnat nousevat ja myynti sakkaa.
Aikoinaan opin jo kauppiksen kursseilla, että ei kannata tehdä sutta ja sekundaa. Tekemällä kerralla oikein välttää korjauskustannukset ja kannattavuus pysyy hyvänä.
Mikähän vaikutus sillä olisi ollut, jos hallitus ei olisikaan pidentänyt työaikaamme, vaan olisi vaatinut työn laadun parantamista ja virheiden vähentämistä?
Tuntuuko teistäkin siltä, että työn laatu on huonontunut Suomessa?
Ostin talvikengät. Koska kengät tuntuivat hieman liian isoilta, pyysin myyjältä pohjallisia. Hän antoi yhden pohjallisen toiseen kenkään. Pohjallisen laiton jälkeen kenkä tuntui sopivalta, joten teimme kaupat.
Toinen myyjä pakkasi kengät ja otti maksun vastaan. Varmistin häneltä, että hän oli pakannut mukaan myös sen toisen pohjallisen.
- Kyllä, kyllä,- hän vastasi. Paketissa ovat sekä kengät että pohjalliset.
Arvaattekin jo varmaan loput.
Kotona, kun purin pakettia, huomasin, että vain toisessa kengässä oli pohjallinen. Toinen pohjallinen puuttui.
Soitin liikkeeseen, jossa pahoiteltiin kovin tapahtunutta, ja kysyttiin, haluanko tulla hakemaan sen puuttuvan pohjallisen vai laittavatko he sen postiin? Molemmat vaihtoehdot olivat minulle huonoja. Jos jäisin odottamaan postia, saisinko puuttuvan pohjallisen ennen vuodenvaihdetta? Kaikkihan me tiedämme postin jakeluongelmat. Jos taas lähtisin takaisin kauppaan, siirtyisi lounas myöhäisemmäksi. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja palasin kauppaan.
Kauppiaan kunniaksi täytyy sanoa, että hän korvasi heidän tekemänsä virheen pienellä tavarahyvityksellä.
Heikko kannattavuus
Olen usein miettinyt, miksei Suomessa puhuta työn laadun heikkenemisestä ja virheiden korjaamisesta aiheutuvien kustannusten vaikutuksesta kannattavuuteen ja hintoihin? Eihän mikään bisness voi olla kannattavaa, jos ensin tehdään virhe ja sitten se joudutaan korjaamaan omalla kustannuksella. Asiakas maksaa vain kerran, mutta muistaa ikänsä saaneensa huonolaatuista tavaraa/palvelua. Lisäksi hän joutuu uhraamaan myös omaa aikaansa sotkun selvittämiseen. Seuraavalla kerralla hän miettii tarkkaan, mistä tavaran/palvelun ostaa. Valmistaja tai palvelun tuottaja puolestaan tutkailee tuloslaskelmaa ja päättelee, että kustannukset ovat liian korkeita ja voittoprosentti liian pieni. Hintoja on pakko nostaa. Ja vot - hinnat nousevat ja myynti sakkaa.
Aikoinaan opin jo kauppiksen kursseilla, että ei kannata tehdä sutta ja sekundaa. Tekemällä kerralla oikein välttää korjauskustannukset ja kannattavuus pysyy hyvänä.
Mikähän vaikutus sillä olisi ollut, jos hallitus ei olisikaan pidentänyt työaikaamme, vaan olisi vaatinut työn laadun parantamista ja virheiden vähentämistä?
Tuntuuko teistäkin siltä, että työn laatu on huonontunut Suomessa?
tiistai 12. joulukuuta 2017
Tyydymmekö tällaiseen palveluun?
Verenpaineeni kohosi eilen taas korkeuksiin. Kerron teille tässä lyhyesti kolmesta asiakaspalvelusta.
Instrumentarium
Silmälääkäri määräsi minulle lukulasit uusilla vahvuuksilla. Päätin, että laitatan uudet linssit vanhoihin pokiin. Nämä kehykset ovat käyttämättömät, sillä jostain syystä niihin muutama vuosi sitten laitetut linssit eivät sopineetkaan minulle. Asuin silloin ulkomailla, joten en voinut tulla Suomeen vaihdattamaan linssejä. Uudet lasit jäivät käyttämättä, ja minä sinnittelin vanhoilla laseilla.
Nyt, kun halusin vaihdattaa näihin kehyksiin uudet linssit, myyjä Instrumentariumin liikkeessä Helsingissä antoi minulle allekirjoitettavaksi lomakkeen, jonka mukaan otan itse vastuun kehysten mahdollisesta rikkoutumisesta linssienvaihdon yhteydessä.
Ilmoitin, että en tuollaista paperia allekirjoita. Mielestäni linssien tekijällä pitää olla sen verran ammattitaitoa, että homma onnistuu ilman, että asiakas joutuu kantamaan tästä riskin. Yrittäjät voivat ottaa vastuuvakuutuksen vahinkojen varalta.
Kun sanoin ostavani siinä tapauksessa lasit muualta, perääntyi Instrumentariumin myyjä, ja otti työn vastaan ilman minun allekirjoitustani. Lupasin mahdollisessa vahinkotapauksessa tyytyä vastaavanlaisiin pokiin enkä vaatisi samanlaisia pokia tilalle.
Kaiken kaikkiaan koko juttu on minusta ihan uskomaton. Miltä teistä tuntuisi, jos esimerkiksi hammaslääkäri antaisi allekirjoitettavaksi paperin, jossa ilmoitatte suostuvanne maksamaan itse vahingot, jos jotain tapahtuu, kun hammaslääkäri vaihtaa uuden paikan hampaaseenne? Tai jos viette auton renkaanvaihtoon, ja taas vaadittaisiin teitä ottamaan vastuu siitä, jos vaikka auto naarmuuntuisi renkaanvaihdon yhteydessä?
Ei kai nyt mitä tahansa riskiä voida siirtää asiakkaalle?
Osuuspankki
Osuuspankki kertoo nettisivuillaan arvoikseen mm. ihmisläheisyyden ja kertoo "kehittävänsä paveluja ja tuotteita asiakkaiden tarpeiden mukaisesti". Todellisuus arjessa on kuitenkin ihan toista.
Jouduin itse jonottamaan Etelä-Karjalan osuuspankissa pari tuntia muutama vuosi sitten, sillä asiakaspalvelijoita oli aivan liian vähän suhteessa asiakasmäärään. Olin asiasta niin raivoissani, että soitin yksityisasiakkaista vastaavalle johtajalle ja annoin konkreettista palautetta asiakkaiden kyykyttämisestä.
Vanha äitini yritti käydä eilen nostamassa rahaa kyseisestä pankista. Maanantai on ainoa päivä viikossa, jolloin rahaa voi pankista nostaa. Sama asiakkaiden kyykytys näyttää jatkuvan edelleen. Jonossa oli yli 40 ihmistä ja asiakaspalvelussa vain yksi henkilö. Odotettuaan toista tuntia äiti lähti pois ilman rahoja.
Hyvä Osuuspankki: Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että toimitte arvojenne mukaisesti?
Jälkisanat 16.12.2017:
Pahoittelen, että kirjoitin hieman epäselvästi. Maanantai on ainoa päivä, jolloin rahaa voi nostaa myös iltapäivällä ilman ajanvarausta kyseisestä pankista. Turvallisuussyistä sisareni vie äitimme aina pankkiin. Systeri on opettaja, joten hän on töissä aamusta pitkälle iltapäivään. Asiointi aamupäivällä tai lyhyellä ruokatunnilla ei siis onnistu.
En tiedä, kuinka nopeasti ajanvarauksen nykyään saisi. Aikoinaan, kun itse yritin varata aikaa, olisin saanut sen parin viikon päästä. Se ei minulle sopinut, koska tiesin olevani silloin jo 1000 kilometrin päässä Lrannasta. Ja muutenkin....miksi tehdä rahannostosta näin byrokraattista? Sehän vaatii yhteydenoton, ajanvarauksen ja pankkiin tulemisen. Kyllä omia rahoja pitää saada pankista helposti silloin, kun tarve on, eikä silloin, kun pankille sopii. Eikö?
Nordea
Lappeenrannan Nordea on puolestaan lopettanut kokonaan mahdollisuuden nostaa rahaa pankin konttorista. Lähin nostopiste on Kouvolassa, noin 90 kilometriä Lappeenrannasta.
Tällä päätöksellä pankki säästää ainakin siivouskuluissa. Eiväthän asiakkaat kanna hiekkaa jaloissaan pankkikonttoriin, kun sieltä ei edes saa mitään palvelua!
Hyvä Nordea: Tämäkö on teidän käsityksenne modernista asiakaspalvelusta?
Tämä osa tekstiä on lisätty myöhemmin, 16.12.2017:
Kiitos paljon kaikille teille, jotka lähetitte minulle omia pankkikokemuksianne sähköpostitse. Monet monivuotiset asiakkaat kertoivat "äänestäneensä jaloillaan" ja vaihtaneensa pankkia huonon asiakaspalvelun takia.
Aloin muistella omia pankkikokemuksiani aikuisiältä. Ennen kuin rahaa sai seinästä ja asioita pystyi hoitamaan nettipankissa, jouduimme me kaikki asioimaan pankkikonttoreissa. Niissä oli yleensä aina jonot ainakin palkkapäivinä ja niinä päivinä, jolloin ihmisillä oli tavallista enemmän maksettavia laskuja kuten kuukauden alussa, puolivälissä ja lopussa.
Yksi syy jonoihin oli varmasti se, että pankit avasivat ovensa vasta sen jälkeen, kun ihmiset olivat jo menneet töihin, ja sulkivat ne niin aikaisin, että ei meinannut millään ehtiä pankkiin oman työpäivän päätyttyä. Ruokatuntikaan ei yleensä riittänyt jonottamiseen.
Asuntolainaakin piti lakki kourassa nöyrästi anoa pankinjohtajalta. Nythän niitä tuputetaan. Meiltä jäi ensimmäinen laina saamatta KOP:sta, vaikka olimme mieheni kanssa olleet kyseisen pankin asiakkaita vuosia, olimme valmistuneet korkeakoulusta, olimme hoitaneet kunnialla opintolainamme ja meillä molemmilla oli vakituinen työ. Meillä oli myös tilillämme lainaan vaadittava omarahoitusosuus, 30 000 markkaa.
Syy lainan epäämiseen oli se, että emme olleet vuosia säästäneet vähitellen omaa osuuttamme, vaan olimme saaneet summan kasaan vuodessa ulkomaankomennuksella! Sanoimme tilimme irti ja marssimme toiseen pankkiin, josta laina irtosi heti normaaleilla ehdoilla.
Vuosia myöhemmin avasin samaisessa KOP:n konttorissa uudelleen tilin, sillä konttori sijaitsi lähellä asuntoamme. Eipä aikaakaan, kun sieltä tuli kirje, jossa pyydettiin tulemaan allekirjoittamaan uusia sopimuksia heidän atk-järjestelmänsä muutosten takia. Homma piti hoitaa päiväsaikaan, mikä oli minulle erittäin hankalaa, koska työpaikkani ei ollut konttorin vieressä.
Kirjeen tyyli oli mielestäni ylimielinen. KOP olisi voinut lähettää paperit allekirjoitettavaksi palautuskuoressa tai luvata edes tarjota pullakahvit, mikäli tulen konttoriin auttamaan heitä järjestelmämuutoksessa. Päätin, että en mene. Jos he tarvitsevat apuani, tulkoot hakemaan tai korvatkoot minun vaivani.
Myös moni muu pankin asiakkaista oli päätynyt samaan ratkaisuun. Lopputulos oli, että pankki ei saanut kaikkia asiakkaita tulemaan konttoriinsa, vaan joutui tekemään jonkun sisäisen järjestelyn, jolla vanhat tilinumerot säilyivät asiakkailla. Se oli mielestäni ensimmäinen kerta, kun tavalliset ja kunnolliset ihmiset saivat tarpeekseen pankin kyykyttämisestä ja osoittivat aktiivisesti kansalaistottelemattomuutta.
Nettipankki on erinomainen juttu, mutta heti, jos tarvitsee jotain muuta, alkavat ongelmat. Puhelimitse hoidettavaan asiakaspalveluun joutuu jonottamaan ja viimein, kun saa virkailijan kiinni, ei tämä aina osaakaan vastata siihen minun kysymykseeni. Puhelinasiakaspalvelussa on usein nuoria, jotka eivät ikänsä takia ole vielä ehtineet kohdata kaikkia pankkiasiointiin liittyviä ongelmia.
Vuosien mittaan minulle on kertynyt pankeista paljon kokemusta, koska minulla on monia tilejä. Valitettavasti kokemukset ovat pääsääntöisesti keskiarvon huonommalla puolella. Ainoat pankit, jotka ovat ainakin tähän asti hoitaneet hyvin asiakaspalvelunsa minun kohdallani, ovat olleet Nooa ja Ålandsbanken. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan asiakaspalvelusta syntynyt henkilökohtainen kokemus, jonka haluan tässä sanoa kiitokseksi hyvästä ja joustavasta palvelusta!
Instrumentarium
Silmälääkäri määräsi minulle lukulasit uusilla vahvuuksilla. Päätin, että laitatan uudet linssit vanhoihin pokiin. Nämä kehykset ovat käyttämättömät, sillä jostain syystä niihin muutama vuosi sitten laitetut linssit eivät sopineetkaan minulle. Asuin silloin ulkomailla, joten en voinut tulla Suomeen vaihdattamaan linssejä. Uudet lasit jäivät käyttämättä, ja minä sinnittelin vanhoilla laseilla.
Nyt, kun halusin vaihdattaa näihin kehyksiin uudet linssit, myyjä Instrumentariumin liikkeessä Helsingissä antoi minulle allekirjoitettavaksi lomakkeen, jonka mukaan otan itse vastuun kehysten mahdollisesta rikkoutumisesta linssienvaihdon yhteydessä.
Ilmoitin, että en tuollaista paperia allekirjoita. Mielestäni linssien tekijällä pitää olla sen verran ammattitaitoa, että homma onnistuu ilman, että asiakas joutuu kantamaan tästä riskin. Yrittäjät voivat ottaa vastuuvakuutuksen vahinkojen varalta.
Kun sanoin ostavani siinä tapauksessa lasit muualta, perääntyi Instrumentariumin myyjä, ja otti työn vastaan ilman minun allekirjoitustani. Lupasin mahdollisessa vahinkotapauksessa tyytyä vastaavanlaisiin pokiin enkä vaatisi samanlaisia pokia tilalle.
Kaiken kaikkiaan koko juttu on minusta ihan uskomaton. Miltä teistä tuntuisi, jos esimerkiksi hammaslääkäri antaisi allekirjoitettavaksi paperin, jossa ilmoitatte suostuvanne maksamaan itse vahingot, jos jotain tapahtuu, kun hammaslääkäri vaihtaa uuden paikan hampaaseenne? Tai jos viette auton renkaanvaihtoon, ja taas vaadittaisiin teitä ottamaan vastuu siitä, jos vaikka auto naarmuuntuisi renkaanvaihdon yhteydessä?
Ei kai nyt mitä tahansa riskiä voida siirtää asiakkaalle?
Osuuspankki
Osuuspankki kertoo nettisivuillaan arvoikseen mm. ihmisläheisyyden ja kertoo "kehittävänsä paveluja ja tuotteita asiakkaiden tarpeiden mukaisesti". Todellisuus arjessa on kuitenkin ihan toista.
Jouduin itse jonottamaan Etelä-Karjalan osuuspankissa pari tuntia muutama vuosi sitten, sillä asiakaspalvelijoita oli aivan liian vähän suhteessa asiakasmäärään. Olin asiasta niin raivoissani, että soitin yksityisasiakkaista vastaavalle johtajalle ja annoin konkreettista palautetta asiakkaiden kyykyttämisestä.
Vanha äitini yritti käydä eilen nostamassa rahaa kyseisestä pankista. Maanantai on ainoa päivä viikossa, jolloin rahaa voi pankista nostaa. Sama asiakkaiden kyykytys näyttää jatkuvan edelleen. Jonossa oli yli 40 ihmistä ja asiakaspalvelussa vain yksi henkilö. Odotettuaan toista tuntia äiti lähti pois ilman rahoja.
Hyvä Osuuspankki: Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että toimitte arvojenne mukaisesti?
Jälkisanat 16.12.2017:
Pahoittelen, että kirjoitin hieman epäselvästi. Maanantai on ainoa päivä, jolloin rahaa voi nostaa myös iltapäivällä ilman ajanvarausta kyseisestä pankista. Turvallisuussyistä sisareni vie äitimme aina pankkiin. Systeri on opettaja, joten hän on töissä aamusta pitkälle iltapäivään. Asiointi aamupäivällä tai lyhyellä ruokatunnilla ei siis onnistu.
En tiedä, kuinka nopeasti ajanvarauksen nykyään saisi. Aikoinaan, kun itse yritin varata aikaa, olisin saanut sen parin viikon päästä. Se ei minulle sopinut, koska tiesin olevani silloin jo 1000 kilometrin päässä Lrannasta. Ja muutenkin....miksi tehdä rahannostosta näin byrokraattista? Sehän vaatii yhteydenoton, ajanvarauksen ja pankkiin tulemisen. Kyllä omia rahoja pitää saada pankista helposti silloin, kun tarve on, eikä silloin, kun pankille sopii. Eikö?
Nordea
Lappeenrannan Nordea on puolestaan lopettanut kokonaan mahdollisuuden nostaa rahaa pankin konttorista. Lähin nostopiste on Kouvolassa, noin 90 kilometriä Lappeenrannasta.
Tällä päätöksellä pankki säästää ainakin siivouskuluissa. Eiväthän asiakkaat kanna hiekkaa jaloissaan pankkikonttoriin, kun sieltä ei edes saa mitään palvelua!
Hyvä Nordea: Tämäkö on teidän käsityksenne modernista asiakaspalvelusta?
Tämä osa tekstiä on lisätty myöhemmin, 16.12.2017:
Kiitos paljon kaikille teille, jotka lähetitte minulle omia pankkikokemuksianne sähköpostitse. Monet monivuotiset asiakkaat kertoivat "äänestäneensä jaloillaan" ja vaihtaneensa pankkia huonon asiakaspalvelun takia.
Aloin muistella omia pankkikokemuksiani aikuisiältä. Ennen kuin rahaa sai seinästä ja asioita pystyi hoitamaan nettipankissa, jouduimme me kaikki asioimaan pankkikonttoreissa. Niissä oli yleensä aina jonot ainakin palkkapäivinä ja niinä päivinä, jolloin ihmisillä oli tavallista enemmän maksettavia laskuja kuten kuukauden alussa, puolivälissä ja lopussa.
Yksi syy jonoihin oli varmasti se, että pankit avasivat ovensa vasta sen jälkeen, kun ihmiset olivat jo menneet töihin, ja sulkivat ne niin aikaisin, että ei meinannut millään ehtiä pankkiin oman työpäivän päätyttyä. Ruokatuntikaan ei yleensä riittänyt jonottamiseen.
Asuntolainaakin piti lakki kourassa nöyrästi anoa pankinjohtajalta. Nythän niitä tuputetaan. Meiltä jäi ensimmäinen laina saamatta KOP:sta, vaikka olimme mieheni kanssa olleet kyseisen pankin asiakkaita vuosia, olimme valmistuneet korkeakoulusta, olimme hoitaneet kunnialla opintolainamme ja meillä molemmilla oli vakituinen työ. Meillä oli myös tilillämme lainaan vaadittava omarahoitusosuus, 30 000 markkaa.
Syy lainan epäämiseen oli se, että emme olleet vuosia säästäneet vähitellen omaa osuuttamme, vaan olimme saaneet summan kasaan vuodessa ulkomaankomennuksella! Sanoimme tilimme irti ja marssimme toiseen pankkiin, josta laina irtosi heti normaaleilla ehdoilla.
Vuosia myöhemmin avasin samaisessa KOP:n konttorissa uudelleen tilin, sillä konttori sijaitsi lähellä asuntoamme. Eipä aikaakaan, kun sieltä tuli kirje, jossa pyydettiin tulemaan allekirjoittamaan uusia sopimuksia heidän atk-järjestelmänsä muutosten takia. Homma piti hoitaa päiväsaikaan, mikä oli minulle erittäin hankalaa, koska työpaikkani ei ollut konttorin vieressä.
Kirjeen tyyli oli mielestäni ylimielinen. KOP olisi voinut lähettää paperit allekirjoitettavaksi palautuskuoressa tai luvata edes tarjota pullakahvit, mikäli tulen konttoriin auttamaan heitä järjestelmämuutoksessa. Päätin, että en mene. Jos he tarvitsevat apuani, tulkoot hakemaan tai korvatkoot minun vaivani.
Myös moni muu pankin asiakkaista oli päätynyt samaan ratkaisuun. Lopputulos oli, että pankki ei saanut kaikkia asiakkaita tulemaan konttoriinsa, vaan joutui tekemään jonkun sisäisen järjestelyn, jolla vanhat tilinumerot säilyivät asiakkailla. Se oli mielestäni ensimmäinen kerta, kun tavalliset ja kunnolliset ihmiset saivat tarpeekseen pankin kyykyttämisestä ja osoittivat aktiivisesti kansalaistottelemattomuutta.
Nettipankki on erinomainen juttu, mutta heti, jos tarvitsee jotain muuta, alkavat ongelmat. Puhelimitse hoidettavaan asiakaspalveluun joutuu jonottamaan ja viimein, kun saa virkailijan kiinni, ei tämä aina osaakaan vastata siihen minun kysymykseeni. Puhelinasiakaspalvelussa on usein nuoria, jotka eivät ikänsä takia ole vielä ehtineet kohdata kaikkia pankkiasiointiin liittyviä ongelmia.
Vuosien mittaan minulle on kertynyt pankeista paljon kokemusta, koska minulla on monia tilejä. Valitettavasti kokemukset ovat pääsääntöisesti keskiarvon huonommalla puolella. Ainoat pankit, jotka ovat ainakin tähän asti hoitaneet hyvin asiakaspalvelunsa minun kohdallani, ovat olleet Nooa ja Ålandsbanken. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan asiakaspalvelusta syntynyt henkilökohtainen kokemus, jonka haluan tässä sanoa kiitokseksi hyvästä ja joustavasta palvelusta!
torstai 7. joulukuuta 2017
Sormus palasi sormeen
 |
| Kultaseppä Harri Hamberg työssä |
Kävin pari päivää sitten Korugalleria Robassa hankkimassa kellooni uuden patterin. Puheeksi tuli myös tämä sormusongelma. Kultaseppä Harri Hamberg lupasi ratkaista ongelmani.
Ja kas - nyt sormukset mahtuvat taas sormeen! Toiseen niistä laitettiin lisäpala ja toista vain venytettiin. Seurasin mielenkiinnolla Harrin ammattitaitoista työtä, jossa oli monta
eri vaihetta. Oli poistettava jännitys, juotettava lisäpala, kilkuteltava reunoja, hiottava, putsattava, kiillotettava, jäähdytettävä ja mitä kaikkia muita työvaiheita siinä olikaan.
Kaiken kaikkiaan vakuuttavaa ja upeaa työtä!
PS. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan kokemuksen tuomaa tietoa.
tiistai 5. joulukuuta 2017
Sinivalkoinen maailma
Hyvä ystäväni Tallinnasta onnitteli eilen minua ja miestäni Suomen 100-vuotisjuhlan johdosta. Hän kertoi, että Virossa on juhlittu Suomea koko vuosi. Media on täynnä Suomea käsitteleviä juttuja ja telkkarissa on näytetty paljon suomalaisia elokuvia.
Sinivalkoinen juhlavalaistus maailmalla
Tämän päivän (5.12.2017) Helsingin Sanomatkin kertoi Suomen juhlinnasta ulkomailla. Juhlaohjelmaa järjestetään noin 100 maassa. Eilinen Saanatunturin juhlavalaistus saa jatkoa ympäri maailmaa. Hesarin mukaan kohteita valaistaan ainakin Alankomaissa, Argentiinassa, Australiassa, Brasiliassa, Bulgariassa, Etiopiassa, Irlannissa, Islannissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Itävallassa, Kanadassa, Kazakhstanissa, Kreikassa, Kyproksella, Latviassa, Meksikossa, Mosambikissa, Norjassa, Portugalissa, Puolassa, Ruotsissa, Serbiassa, Sveitsissä, Tšekissä, Ukrainassa, Unkarissa, Venäjällä ja Virossa.
Näin Moskovassa
Moskovassa Suomen suurlähetystö valaisee oman lähetystörakennuksensa. Rakennus vihittiin käyttöön 6.12.1938. Se on Suomen ensimmäinen varta vasten tähän tarkoitukseen rakentama talo ja ensimmäinen Neuvostoliiton pääkaupunkiin rakennettu ulkovaltojen edustusto.
Talvisodan aikana rakennuksessa majaili ainakin Terijoen hallituksen edustajia, sillä Neuvostoliitto ei hyväksynyt Ruotsia Suomen etujen valvojaksi. Rakennus oli erittäin huonossa kunnossa sodan jälkeen.
Jatkosodan aikana Suomen etuja Neuvostoliitossa valvoi Ruotsi, joka piti huolta myös lähetystörakennuksesta. Suomen hallitus vuokrasi osan rakennuksesta Yhdysvaltain Moskovan-lähetystölle toukokuussa 1945. Vuokrasopimus oli voimassa vuoden loppuun asti.
Suurlähetystön rakennus on edelleen yksi harvoista toimivista funkkisrakennuksista Moskovassa. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Hilding Ekelund. Lisärakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Helin & Siitonen ja se vihittiin käyttöön vuonna 1996. Kokonaisuus on erittäin onnistunut.
Paljon onnea 100-vuotias Suomi! Olet pärjännyt hyvin!
Sinivalkoinen juhlavalaistus maailmalla
Tämän päivän (5.12.2017) Helsingin Sanomatkin kertoi Suomen juhlinnasta ulkomailla. Juhlaohjelmaa järjestetään noin 100 maassa. Eilinen Saanatunturin juhlavalaistus saa jatkoa ympäri maailmaa. Hesarin mukaan kohteita valaistaan ainakin Alankomaissa, Argentiinassa, Australiassa, Brasiliassa, Bulgariassa, Etiopiassa, Irlannissa, Islannissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Itävallassa, Kanadassa, Kazakhstanissa, Kreikassa, Kyproksella, Latviassa, Meksikossa, Mosambikissa, Norjassa, Portugalissa, Puolassa, Ruotsissa, Serbiassa, Sveitsissä, Tšekissä, Ukrainassa, Unkarissa, Venäjällä ja Virossa.
Näin Moskovassa
Moskovassa Suomen suurlähetystö valaisee oman lähetystörakennuksensa. Rakennus vihittiin käyttöön 6.12.1938. Se on Suomen ensimmäinen varta vasten tähän tarkoitukseen rakentama talo ja ensimmäinen Neuvostoliiton pääkaupunkiin rakennettu ulkovaltojen edustusto.
Talvisodan aikana rakennuksessa majaili ainakin Terijoen hallituksen edustajia, sillä Neuvostoliitto ei hyväksynyt Ruotsia Suomen etujen valvojaksi. Rakennus oli erittäin huonossa kunnossa sodan jälkeen.
Jatkosodan aikana Suomen etuja Neuvostoliitossa valvoi Ruotsi, joka piti huolta myös lähetystörakennuksesta. Suomen hallitus vuokrasi osan rakennuksesta Yhdysvaltain Moskovan-lähetystölle toukokuussa 1945. Vuokrasopimus oli voimassa vuoden loppuun asti.
Suurlähetystön rakennus on edelleen yksi harvoista toimivista funkkisrakennuksista Moskovassa. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Hilding Ekelund. Lisärakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Helin & Siitonen ja se vihittiin käyttöön vuonna 1996. Kokonaisuus on erittäin onnistunut.
Paljon onnea 100-vuotias Suomi! Olet pärjännyt hyvin!
 |
| Suomen suurlähetystö Moskovassa. Kuvassa ei valitettavasti näy hieno sisäpiha. Punaiset kilvet autoissa ovat diplomaattiautojen tunnuksia. |
torstai 30. marraskuuta 2017
Kirjoitammeko Suomenkielellä vai suomen kielellä?
Kun aloin tarkemmin ajatella muutoksen seurauksia, tulin surulliseksi. Monet rekrytoijat valittavat jo nyt, että työhakemukset vilisevät kirjoitusvirheitä. En pidä itseäni kielipoliisina enkä kannata "punakynän" tolkutonta käyttöä, mutta jotain rajaa uudistuksillakin. Eikö?
 |
| Montako kirjoitusvirhettä löydät kyseisestä ilmoituksesta? |
Tunnetko nosebon?
Osallistuin eilen Huoli herkistää, pelko myy -tiedeviestinnän kongressiin. Sen järjestivät Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta ja Suomen tiedetoimittajain liitto Helsingin yliopiston uudessa Tiedekulmassa.
Kongressissa pohdittiin sitä, kuka ja miten viestinsä saa läpi mediassa. Alustuksissa puhuttiin muun muassa siitä, onko kokemus-
asiantuntijoilla sijaa viestinnässä. Esiin nostettiin myös kysymys, miksi viranomaiset näyttävät nukkuvan, vaikka sosiaalisessa mediassa jyllää kansanterveydellisestikin vaarallisia valheita kuten esimerkiksi hopeavesi.
Plasebo vai nosebo?
Kati Juva esitteli omassa alustuksessaan toiminnallisia oireita sekä plasebon (lumelääke) ja nosebon (pahennevaikutus) roolia lääketieteellisissä kokeissa ja hoidoissa. Tutkimuksissa on havaittu, että lumehoito synnyttää aivoissa todellisia muutoksia. Nosebo-ilmiössä puolestaan kielteiset odotukset tuottavat haitallisia vaikutuksia. Potilas, joka on saanut lumelääkettä, voi uskoa kärsivänsä tämän lääkkeen sivuvaikutuksista. Juvan mukaan nämä vaikutukset johtuvat peloista, eivät itse lääkkeestä.
Tietokirja.fi -tapahtuma
Viime elokuussa meitä tietoa etsiviä hemmoteltiin myös toisella mielenkiintoisella tilaisuudella. Silloin järjestettiin kaksipäiväinen tietokirjafestivaali Tieteiden talolla Helsingissä. Sen järjestivät Suomen tietokirjailijat ry yhteistyössä kahdeksan muun organisaation kanssa.
Sekä tiedeviestinnän kongressi että tietokirjafestivaali ovat ehdottomasti käymisen arvoisia tapahtumia. Lämmin kiitos kaikille järjestäjille ja esiintyjille! Aivan mahtavaa! Tiedekulma sopii hyvin tällaisten tilaisuuksien pitopaikaksi.
Kysymys
Uskotko sinä plasebon tai nosebon voivan vaikuttaa potilaaseen?
asiantuntijoilla sijaa viestinnässä. Esiin nostettiin myös kysymys, miksi viranomaiset näyttävät nukkuvan, vaikka sosiaalisessa mediassa jyllää kansanterveydellisestikin vaarallisia valheita kuten esimerkiksi hopeavesi.
Plasebo vai nosebo?
Kati Juva esitteli omassa alustuksessaan toiminnallisia oireita sekä plasebon (lumelääke) ja nosebon (pahennevaikutus) roolia lääketieteellisissä kokeissa ja hoidoissa. Tutkimuksissa on havaittu, että lumehoito synnyttää aivoissa todellisia muutoksia. Nosebo-ilmiössä puolestaan kielteiset odotukset tuottavat haitallisia vaikutuksia. Potilas, joka on saanut lumelääkettä, voi uskoa kärsivänsä tämän lääkkeen sivuvaikutuksista. Juvan mukaan nämä vaikutukset johtuvat peloista, eivät itse lääkkeestä.
Tietokirja.fi -tapahtuma
Viime elokuussa meitä tietoa etsiviä hemmoteltiin myös toisella mielenkiintoisella tilaisuudella. Silloin järjestettiin kaksipäiväinen tietokirjafestivaali Tieteiden talolla Helsingissä. Sen järjestivät Suomen tietokirjailijat ry yhteistyössä kahdeksan muun organisaation kanssa.
Sekä tiedeviestinnän kongressi että tietokirjafestivaali ovat ehdottomasti käymisen arvoisia tapahtumia. Lämmin kiitos kaikille järjestäjille ja esiintyjille! Aivan mahtavaa! Tiedekulma sopii hyvin tällaisten tilaisuuksien pitopaikaksi.
Kysymys
Uskotko sinä plasebon tai nosebon voivan vaikuttaa potilaaseen?
lauantai 25. marraskuuta 2017
Lisäoppia senioreille
Elinikäinen oppiminen on nykyään sekä pakko että suuri ilon aihe. Ilman omien tietojen päivittämistä ei yksinkertaisesti pärjää, sillä koko ajan tulee kaikenlaista uutta, uusia laitteita ja ohjelmia, tietoturvavaatimuksia ja itsepalvelua verkon kautta. Pitää hallita kaiken maailman älypuhelimet ja pilvipalvelut ja osata erottaa Pietarin trollien feikkiuutiset oikeista uutisista.
Onneksi on apua saatavilla
Yksi parhaimmista palveluista on työväen- ja kansalaisopistojen ja muiden vastaavien opistojen opetustarjonta. Kurssien kirjo on valtava pääkaupunkiseudulla. Jokainen löytää tarjonnasta jotain itseä kiinnostavaa. Kurssien hinnatkin ovat kohtuullisia. Yksityisellä puolella vastaaviin kurssihintoihin saa lisätä ainakin yhden nollan.
Senioreille omia kursseja
Meille senioreille on tarjolla omia kursseja erittäin edulliseen hintaan. Lisäksi työväenopiston Opistotalolla on hyvä kirjasto sekä tarjolla apua ja ohjausta erilaisissa tietoteknisissä ongelmissa.
Uusi ohjelma pian julki
Ilmonetissä on jo katsottavissa Helsingin kaupungin työväenopiston kevään 2018 opetusohjelma. Paperinen kurssiohjelma julkaistaan joulukuun alussa. Ilmoittautuminen kevään kursseille alkaa joulukuun alkupuolella.
Oppia ikä kaikki! Opiskelu pitää mielen virkeänä ja aivot kunnossa!
Onneksi on apua saatavilla
Yksi parhaimmista palveluista on työväen- ja kansalaisopistojen ja muiden vastaavien opistojen opetustarjonta. Kurssien kirjo on valtava pääkaupunkiseudulla. Jokainen löytää tarjonnasta jotain itseä kiinnostavaa. Kurssien hinnatkin ovat kohtuullisia. Yksityisellä puolella vastaaviin kurssihintoihin saa lisätä ainakin yhden nollan.
Senioreille omia kursseja
Meille senioreille on tarjolla omia kursseja erittäin edulliseen hintaan. Lisäksi työväenopiston Opistotalolla on hyvä kirjasto sekä tarjolla apua ja ohjausta erilaisissa tietoteknisissä ongelmissa.
Uusi ohjelma pian julki
Ilmonetissä on jo katsottavissa Helsingin kaupungin työväenopiston kevään 2018 opetusohjelma. Paperinen kurssiohjelma julkaistaan joulukuun alussa. Ilmoittautuminen kevään kursseille alkaa joulukuun alkupuolella.
Oppia ikä kaikki! Opiskelu pitää mielen virkeänä ja aivot kunnossa!
maanantai 20. marraskuuta 2017
Hellinna vai Talsinki?
Helsingin Sanomissa oli viime lauantaina (18.11.2017) juttu Tallinna-tunnelista ja siihen liittyvistä henkilöliikenteen juna-asemista Helsingissä. Ajatus Helsingin ja Tallinnan yhdistävästä rautatietunnelista esitettiin ensimmäisen kerran jo 1990-luvun alussa, mutta vasta ensi helmikuussa valmistuu Euroopan unionin rahoittama virallinen esiselvitys tunnelista. Tässä FinEst Link -selvityksessä ovat mukana Helsingin ja Tallinnan kaupungit, Uudenmaan liitto ja Harjun maakunta sekä Suomen ja Viron valtiot. Lisätietoja saa osoitteesta www.finestlink.fi.
Rail Baltica - Helsingistä Berliiniin
Tallinna-tunneli liittyy läheisesti Rail Balticaan. Rail Baltica on rakenteilla oleva junareitti Tallinnasta Latvian ja Liettuan halki Puolaan. Varsovasta matkaa voi jatkaa sujuvasti Berliiniin.
Helsingin ja Tallinnan välillä matkustaa noin 9 miljoonaa ihmistä vuodessa. Rahtiakin kulkee lähes 4 miljoonaa tonnia vuodessa. Mitkään ennusteet eivät povaa liikenteen vähenemistä.
Hellinna vai Talsinki?
Nopea ja ympäristöystävällinen tapa matkustaa lahden ali on erittäin tervetullut uusi vaihtoehto. Se palvelisi sekä pendelöiviä työmatkalaisia ja turisteja että rahtiliikennettä. Todennäköisesti se myös nopeuttaisi Helsingin ja Tallinnan kaksoiskaupunkihanketta. Ihmisillä ja hallinnolla on jo tiiviit verkostot lahden molemmin puolin. Ennen kuin kaksoiskaupunki vaihtaa nimensä Hellinnaksi tai Talsingiksi tarvitaan kuitenkin vielä paljon infrastruktuurin kehittämistä ja kulttuurista integraatiota. Osaaminen ja bisnes keskittyvät sinne, missä on hyvä toimia.
Öresundin yhteistyöhanke ja osaamiskeskittymä Kööpenhaminan ja Malmön välillä on hyvä esimerkki meille kaikille. Ruotsi ja Tanska ovat jo tehneet sen, mitä me virolaisten kanssa vasta suunnittelemme.
Monet suomalaiset eläkeläiset ovat muuttaneet Viroon maan edullisemman hintatason takia. Myös monet suomalaiset yritykset ovat siirtyneet Viroon tai ne on suoraan perustettu Viroon maan tarjoamien etujen takia. Moni suomalainen hakee viinansa ja villalankansakin Virosta. Hellinnassa tai Talsingissa ei tästä virrasta tarvitsisi olla huolissaan, sillä integraatio olisi poistanut erot. Päinvastoin, liike ja sekoittuminen olisivat hyvä asia.
Monelle suomalaiselle Kanarian saaret ja Thaimaa ovat tutumpia kuin lähinaapurit. Itse toivoisin, että Itämeren rantavaltiot alkaisivat kiinnostaa meitä suomalaisia enemmän kuin kaukaiset aurinkorannat.
Lähellä on paljon nähtävää!
Kuinka hyvin sinä tunnet esimerkiksi Puolan tai Liettuan, Malmön, Pietarin tai Hiidenmaan?
sunnuntai 19. marraskuuta 2017
Martin markkinat Kaapelitehtaalla
Kävin eilen systerin kanssa Martin markkinoilla Kaapelitehtaalla. Onneksi menimme sinne jo aamupäivällä, koska heti puolenpäivän jälkeen siellä alkoi olla kova tungos ja porukkaa tuli lisää tasaisena virtana.
Martin markkinat ovat jo perinne, jota ei kannata jättää väliin. Tarjolla on virolaisia käsitöitä, ruokaa, kirjallisuutta ja musiikkia. Sieltä löytää helposti hienoja joululahjoja kohtuuhintaan, kunhan muistaa ottaa mukaan käteistä rahaa. Korteilla ei yleensä pysty maksamaan.
Markkinat järjestää Tuglas-seura. Helsingissä markkinat kestävät vain kaksi päivää (18. - 19.11.2017) mutta lahden toisella puolella Tallinnassa ne ovat nelipäiväiset (16. - 19.11.2017).
Tallinnan markkinat ovat suuremmat ja ne järjestetäänkin Saku-suurhallissa. Niistä saa lisätietoa googlaamalla sanalla Mardilaat.
Marraskuun sateet ja synkkyys unohtuvat, kun maistelee hyvää savujuustoa ja hirvimakkaraa.
Ensi vuonna uudelleen! Olisikohan silloin Tallinnan markkinoiden vuoro?
Ilmoitelkaa, jos matka Tallinnaan ensi vuonna kiinnostaa. Voisimme järjestää vaikka ryhmämatkan.
Martin markkinat ovat jo perinne, jota ei kannata jättää väliin. Tarjolla on virolaisia käsitöitä, ruokaa, kirjallisuutta ja musiikkia. Sieltä löytää helposti hienoja joululahjoja kohtuuhintaan, kunhan muistaa ottaa mukaan käteistä rahaa. Korteilla ei yleensä pysty maksamaan.
Markkinat järjestää Tuglas-seura. Helsingissä markkinat kestävät vain kaksi päivää (18. - 19.11.2017) mutta lahden toisella puolella Tallinnassa ne ovat nelipäiväiset (16. - 19.11.2017).
Tallinnan markkinat ovat suuremmat ja ne järjestetäänkin Saku-suurhallissa. Niistä saa lisätietoa googlaamalla sanalla Mardilaat.
Marraskuun sateet ja synkkyys unohtuvat, kun maistelee hyvää savujuustoa ja hirvimakkaraa.
Ensi vuonna uudelleen! Olisikohan silloin Tallinnan markkinoiden vuoro?
Ilmoitelkaa, jos matka Tallinnaan ensi vuonna kiinnostaa. Voisimme järjestää vaikka ryhmämatkan.
maanantai 13. marraskuuta 2017
Ravintoketjun pohjimmainen
Sain juuri valmiiksi huomisen esitelmäni Käsikirjoituksesta kirjaksi. Minut on kutsuttu Kouvolan kaupunginkirjastoon kertomaan tietokirjailijan työstä. Myös kaksi kustantajaa osallistuu tilaisuuteen.
Kun aloin miettiä esitykseni sisältöä, kirjoittamisesta tuli ensimmäisenä mieleeni, että "tuntipalkoille ei tässä pääse". Tietokirjan teko on hidasta. Ei riitä, että saa aikaan mielenkiintoisen sisällön. Sen lisäksi pitää tehdä huolellista työtä faktojen tarkistuksessa ja lähteiden merkitsemisessä. Lukijat toivovat usein myös sanastoa, jossa selvitetään tärkeimmät termit lyhyesti ja ytimekkäästi.
Kirjoitin Tom Jokisen kanssa kirjan Uraopas - Työelämän lyhyt oppimäärä. Kirja ilmestyi Gaudeamuksen kustantamana tämän vuoden tammikuussa. Kirjan tekoprosessi kesti kaiken kaikkiaan syyskuusta 2015 tammikuuhun 2017, seitsemäntoista kuukautta.
Illat, viikonloput ja kesäloma
Tekoprosessin aikana ehdin lukea kymmeniä aihetta käsitteleviä kirjoja, tutustua lukemattomiin nettisivuihin ja avata tekstitiedostoni 56 kertaa. Kirjoitin lisää tekstiä tai korjailin jo olemassa olevia tekstejä.
Päivätyön ohessa teksti valmistui hitaasti. Käytin siihen useamman viikonlopun ja lähes koko kesälomani. Istuin läppärin äärellä myös monet illat keväällä 2016. Loppuvaiheessa aikaa kului paljon faktojen tarkistukseen, linkkien toimivuuden varmistamiseen ja kaikenlaiseen muuhun sälään. Syksyllä 2016 luimme Tomin kanssa oikovedoksia, joita tuli pari eri versiota. Kirjoitimme takakannen tekstiluonnoksia ja kirjoittaja-esittelyjä, otimme kantaa kansikuvaan. Ja viimein tämän vuoden tammikuussa kirja oli valmis!
Kolme euroa kirjalta
Monet kirjoja lukevat valittavat kirjojen olevan kalliita ostaa. Kirjoittaja saa jokaisesta myydystä kirjasta noin 3 euroa miinus verot. Jos tekijöitä on useampia, tämä summa jaetaan vielä tekijöiden kesken. Kirjan myyntituloista ison osan vievät jakeluporras (esim. kirjatukku ja kirjakaupat) ja kustantajat. Myös verottaja ottaa omansa. Kirjoittaja on ravintoketjun pohjimmainen, vaikka ilman hänen luovaa panostaan ei olisi mitään myytävää.
Onko sinun mielestäsi kirjat kalliita Suomessa?
Kun aloin miettiä esitykseni sisältöä, kirjoittamisesta tuli ensimmäisenä mieleeni, että "tuntipalkoille ei tässä pääse". Tietokirjan teko on hidasta. Ei riitä, että saa aikaan mielenkiintoisen sisällön. Sen lisäksi pitää tehdä huolellista työtä faktojen tarkistuksessa ja lähteiden merkitsemisessä. Lukijat toivovat usein myös sanastoa, jossa selvitetään tärkeimmät termit lyhyesti ja ytimekkäästi.
Kirjoitin Tom Jokisen kanssa kirjan Uraopas - Työelämän lyhyt oppimäärä. Kirja ilmestyi Gaudeamuksen kustantamana tämän vuoden tammikuussa. Kirjan tekoprosessi kesti kaiken kaikkiaan syyskuusta 2015 tammikuuhun 2017, seitsemäntoista kuukautta.
Illat, viikonloput ja kesäloma
Tekoprosessin aikana ehdin lukea kymmeniä aihetta käsitteleviä kirjoja, tutustua lukemattomiin nettisivuihin ja avata tekstitiedostoni 56 kertaa. Kirjoitin lisää tekstiä tai korjailin jo olemassa olevia tekstejä.
Päivätyön ohessa teksti valmistui hitaasti. Käytin siihen useamman viikonlopun ja lähes koko kesälomani. Istuin läppärin äärellä myös monet illat keväällä 2016. Loppuvaiheessa aikaa kului paljon faktojen tarkistukseen, linkkien toimivuuden varmistamiseen ja kaikenlaiseen muuhun sälään. Syksyllä 2016 luimme Tomin kanssa oikovedoksia, joita tuli pari eri versiota. Kirjoitimme takakannen tekstiluonnoksia ja kirjoittaja-esittelyjä, otimme kantaa kansikuvaan. Ja viimein tämän vuoden tammikuussa kirja oli valmis!
Kolme euroa kirjalta
Monet kirjoja lukevat valittavat kirjojen olevan kalliita ostaa. Kirjoittaja saa jokaisesta myydystä kirjasta noin 3 euroa miinus verot. Jos tekijöitä on useampia, tämä summa jaetaan vielä tekijöiden kesken. Kirjan myyntituloista ison osan vievät jakeluporras (esim. kirjatukku ja kirjakaupat) ja kustantajat. Myös verottaja ottaa omansa. Kirjoittaja on ravintoketjun pohjimmainen, vaikka ilman hänen luovaa panostaan ei olisi mitään myytävää.
Onko sinun mielestäsi kirjat kalliita Suomessa?
maanantai 6. marraskuuta 2017
Sohvaperunan onnellisuuspilleri
Luin eilen aivan mainion kirjan - Anders Hansenin uutuuden Aivovoimaa. Näin vahvistat aivojasi liikunnalla. Tämän kirjan luettuaan ei yksinkertaisesti uskalla enää jäädä sohvalle makaamaan telkkaria tuijottamaan.
Hansenin mukaan liikunta ei pelkästään kohota kuntoa vaan se myös vahvistaa aivojamme. Liikunta tekee olon iloisemmaksi, stressi ja ahdistuneisuus vähenevät, luovuus ja keskittyminen lisääntyvät. Liikkumattomuus vaikuttaa päinvastoin. Ahdistus ja alakuloisuus lisääntyvät, tarkkaavaisuus vähenee.
Hansen väittää, että monien nyky-yhteiskunnassa yleisten psyykkisten ongelmien taustasyy on liian vähäinen fyysinen aktiivisuus.
Tutkijat uskoivat ennen, että uusia aivosoluja muodostuu vain lapsilla. Nyt tiedetään, että uusia aivosoluja muodostuu myös aikuisilla - läpi elämän.
BDNF (Brain-Derived Neurotrophic Factor) on aivojen valmistama proteiini, joka osallistuu moniin eri toimintoihin. Niitä ovat mm. aivosolujen muodostuminen sekä muisti ja vointi. Ihminen voi nostaa omaa BDNF-tasoaan liikunnalla!
Liikunta on meidän kaikkien sohvaperunoiden onnellisuuspilleri. Juoksu, kävely, uinti tai pyöräily - kaikki nämä ovat hyväksi!
Lähde: Ander Hansen: Aivovoimaa. Näin voimistat aivojasi liikunnalla. Atena, 2017.
Hansenin mukaan liikunta ei pelkästään kohota kuntoa vaan se myös vahvistaa aivojamme. Liikunta tekee olon iloisemmaksi, stressi ja ahdistuneisuus vähenevät, luovuus ja keskittyminen lisääntyvät. Liikkumattomuus vaikuttaa päinvastoin. Ahdistus ja alakuloisuus lisääntyvät, tarkkaavaisuus vähenee.
Hansen väittää, että monien nyky-yhteiskunnassa yleisten psyykkisten ongelmien taustasyy on liian vähäinen fyysinen aktiivisuus.
Tutkijat uskoivat ennen, että uusia aivosoluja muodostuu vain lapsilla. Nyt tiedetään, että uusia aivosoluja muodostuu myös aikuisilla - läpi elämän.
BDNF (Brain-Derived Neurotrophic Factor) on aivojen valmistama proteiini, joka osallistuu moniin eri toimintoihin. Niitä ovat mm. aivosolujen muodostuminen sekä muisti ja vointi. Ihminen voi nostaa omaa BDNF-tasoaan liikunnalla!
Liikunta on meidän kaikkien sohvaperunoiden onnellisuuspilleri. Juoksu, kävely, uinti tai pyöräily - kaikki nämä ovat hyväksi!
Lähde: Ander Hansen: Aivovoimaa. Näin voimistat aivojasi liikunnalla. Atena, 2017.
torstai 2. marraskuuta 2017
Terveysvinkki
Kun vanhenee riittävästi, kroppa alkaa rapistua sisältä ja ulkoa. Ihminen pienenee ja kuivuu, lihakset menettävät kimmoisuutensa, luusto haurastuu. Me yli 6-kymppiset tiedämme tämän yleensä jo kokemuksesta.
Nyt viimeistään pitäisi kiinnittää huomiota kolesterolitasoon, verenpaineeseen ja painoindeksiin sekä huolehtia riittävästä liikunnasta ja ravitsemuksesta. Tupakasta ja liiallisesta alkoholin käytöstä olisi hyvä päästä eroon. Lääkärit suosittelevat meille kalkkia ja vitamiini D:tä.
Tyrninmarjaöljy auttaa
Itse löysin muutama vuosi sitten ystävän suosituksesta tyrninmarjaöljyn. Sitä voi käyttää sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tyrninmarjaöljy voitelee limakalvoja, saa hiukset kiiltämään ja kynnet vahvoiksi. Kuivasta ihosta kärsivätkin saavat siitä apua.
Virosta ja Venäjältä edullisemmin
Tyrninmarjaöljyä voi ostaa suurista ruokakaupoista, luontaistuotekaupoista ja monista apteekeista Suomessa.
Mikäli liikutte Virossa tai Venäjällä, kannattaa tätä ihmeainetta ostaa sieltä, sillä hinnat ovat edullisemmat kuin Suomessa.
* Venäjällä öljyä saa apteekeista nimellä Maslo Oblepihovoje.
* Virosta öljyä löytyy ainakin apteekeista, luontaistuotekaupoista ja isoista ruokakaupoista. Vironkielinen nimi on Astelpajuõli.
Tallinnasta öljyä saa edullisesti esimerkiksi osoitteessa Hobujaama 12/Narva maantee 9 E olevasta kaupasta. Kauppa on kahvilan yhteydessä. Paikka on hieman vaikea löytää, koska se sijaitsee sisäpihalla parkkipaikan vieressä. Kannattaa mennä Foorum-keskuksen läpi ja kääntyä sisäpihalla oikealle, jolloin jo näkee parkkipaikan.
Puolen litran pullo öljyä maksaa n. 22 €. Tämän öljyn pohjana on rapsiöljy, johon on lisätty tyrninmarjaa. Suositus on 2 - 3 teelusikallista kolme kertaa päivässä. Minä otan hörpyn aamulla suoraan pullosta ja hyvin toimii!
Pieni 10 ml pullo tyrninmarjasiemenöljyä maksaa n. 9 €, mutta sitä tarvitseekin ottaa vain ½ tl päivässä. Tämä pikkupullo sisältää vain tyrninmarjaöljyä.
Osoitteesta www.tervix.ee löytyy lisätietoa tuotteista. Tervixen nettikaupassa hinnat ovat hieman edullisemmat mutta hintoihin pitää lisätä toimituskulut Suomeen.
PS. Tämä ei ole maksettu mainos.
Kysymys?
Onko teillä omia terveysvinkkejä, jotka haluatte jakaa? Kommenttikenttä sopii siihen hyvin.
Nyt viimeistään pitäisi kiinnittää huomiota kolesterolitasoon, verenpaineeseen ja painoindeksiin sekä huolehtia riittävästä liikunnasta ja ravitsemuksesta. Tupakasta ja liiallisesta alkoholin käytöstä olisi hyvä päästä eroon. Lääkärit suosittelevat meille kalkkia ja vitamiini D:tä.
Tyrninmarjaöljy auttaa
Itse löysin muutama vuosi sitten ystävän suosituksesta tyrninmarjaöljyn. Sitä voi käyttää sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tyrninmarjaöljy voitelee limakalvoja, saa hiukset kiiltämään ja kynnet vahvoiksi. Kuivasta ihosta kärsivätkin saavat siitä apua.
Virosta ja Venäjältä edullisemmin
Tyrninmarjaöljyä voi ostaa suurista ruokakaupoista, luontaistuotekaupoista ja monista apteekeista Suomessa.
Mikäli liikutte Virossa tai Venäjällä, kannattaa tätä ihmeainetta ostaa sieltä, sillä hinnat ovat edullisemmat kuin Suomessa.
* Venäjällä öljyä saa apteekeista nimellä Maslo Oblepihovoje.
* Virosta öljyä löytyy ainakin apteekeista, luontaistuotekaupoista ja isoista ruokakaupoista. Vironkielinen nimi on Astelpajuõli.
Tallinnasta öljyä saa edullisesti esimerkiksi osoitteessa Hobujaama 12/Narva maantee 9 E olevasta kaupasta. Kauppa on kahvilan yhteydessä. Paikka on hieman vaikea löytää, koska se sijaitsee sisäpihalla parkkipaikan vieressä. Kannattaa mennä Foorum-keskuksen läpi ja kääntyä sisäpihalla oikealle, jolloin jo näkee parkkipaikan.
Puolen litran pullo öljyä maksaa n. 22 €. Tämän öljyn pohjana on rapsiöljy, johon on lisätty tyrninmarjaa. Suositus on 2 - 3 teelusikallista kolme kertaa päivässä. Minä otan hörpyn aamulla suoraan pullosta ja hyvin toimii!
Pieni 10 ml pullo tyrninmarjasiemenöljyä maksaa n. 9 €, mutta sitä tarvitseekin ottaa vain ½ tl päivässä. Tämä pikkupullo sisältää vain tyrninmarjaöljyä.
Osoitteesta www.tervix.ee löytyy lisätietoa tuotteista. Tervixen nettikaupassa hinnat ovat hieman edullisemmat mutta hintoihin pitää lisätä toimituskulut Suomeen.
PS. Tämä ei ole maksettu mainos.
Kysymys?
Onko teillä omia terveysvinkkejä, jotka haluatte jakaa? Kommenttikenttä sopii siihen hyvin.
maanantai 30. lokakuuta 2017
Kannattaako kirjamessuilla käydä?
Helsingin Kirjamessut päättyivät sunnuntaina ennätykseen. Messuilla vieraili yli 84 000 kävijää. Kävijöiden joukossa oli paljon meitä, jotka pystyivät tulemaan messuille kesken päivää, mutta myös koululaisia ja nuoria aikuisia.
Minäkin ehdin käydä siellä kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kiertelin kustantajien ja kirjakauppojen osastoilla ja sunnuntaina metsästin edullisia alekirjoja, kuuntelin lavaohjelmaa ja kävin ostamassa ne tietyt kirjat, jotka halusin ehdottomasti omakseni. Yksi niistä oli Yuval Noah Hararin Sapiens. Ihmisen lyhyt historia. Luin kirjan jo viime vuonna mutta halusin sen omaan käsikirjastooni.
Paljon ohjelmaa
Ohjelmaa oli tarjolla yllin kyllin - lapsille omaa ohjelmaa, runoista pitäville teemapäivä ja lukemattomia kirjailijahaastatteluja ja keskusteluja sekä Käännösmaailma ja Tiedetori. Myös harrastajakirjoittajille ja lukupiiriläisille oli varattu omat tilat.
Paljon myös muuta
Kirjamessujen ohessa olivat antikvariaatit, postimerkkimessut, levymessut sekä viini- ja ruokamessut ja paljon muuta. Tarjolla oli mm. postikortteja, hiustenkuivaajia, metrilakua ja koruja.
Itse en jaksanut käydä kaikilla osastoilla ja välillä oli sellainen tunne, että
enemmän kirjoja ja vähemmän muuta sälää, please.
Kysymys
Mitä mieltä te olette? Kannattaako kirjamessuja kehittää kirjamessuina vai tarjota yleisölle monipuolinen kattaus asiaa ja siinä sivussa myös kaikenlaista muuta?
 |
| Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2017. |
lauantai 28. lokakuuta 2017
Hyvää matkaa sinne jonnekin
Sisareni oli meillä kylässä. Hän tuli Helsingin kirjamessuille ja shoppailuretkelle. Kotiin lähtee kaunis punainen silkkipaita, pari neuletta ja kasa kirjoja.
Tänään vähän ennen kahtatoista, juuri kun olimme sopimassa seuraavaa tapaamista, siskon puhelin soi. Soittaja oli serkkumme, joka kertoi, että yhteinen ystävämme oli kuollut tänä aamuna. Vaikka tiesimme tämän hetken koittavan jossain vaiheessa, pysäytti suruviesti meidät. Alakulo hiipi mieleen ja silmät kostuivat kyyneleistä.
Tässä iässä näitä suruviestejä alkaa jo tulla. Järjellä sen ymmärtää mutta sydän ei suostu hyväksymään. Lähtö tuntuu tulevan aina liian varhain. Meidänkin ystävistämme on jo kolme lähtenyt. Kaikki hyviä miehiä.
Tänään vähän ennen kahtatoista, juuri kun olimme sopimassa seuraavaa tapaamista, siskon puhelin soi. Soittaja oli serkkumme, joka kertoi, että yhteinen ystävämme oli kuollut tänä aamuna. Vaikka tiesimme tämän hetken koittavan jossain vaiheessa, pysäytti suruviesti meidät. Alakulo hiipi mieleen ja silmät kostuivat kyyneleistä.
Tässä iässä näitä suruviestejä alkaa jo tulla. Järjellä sen ymmärtää mutta sydän ei suostu hyväksymään. Lähtö tuntuu tulevan aina liian varhain. Meidänkin ystävistämme on jo kolme lähtenyt. Kaikki hyviä miehiä.
torstai 26. lokakuuta 2017
Lomat on lusittu
Työväenopiston syysloma tuli ja meni mutta ei hätää, sillä luvassa on syyskauden huipennus. Tänään alkavat Helsingin kirjamessut - jokavuotinen must, jota ei voi jättää väliin. Tulen sieltä aina painavien kirjakassien kanssa, vaikka kirjahylly on ollut täynnä jo vuosia. Nyt alkavat kodin nurkatkin täyttyä kirjoista.
Ryhdistäydyin muutama vuosi sitten ja päätin raivata kirjahyllystä tarpeettomat kirjat. Tarkoitus oli lajitella pois heitettävät kirjat kierrätykseen ja suoraan roskikseen meneviin pinoihin kuten konmari-menetelmä neuvoo.
Lopputulos oli, että kierrätyspinoon ei tullut yhtään kirjaa ja roskispinossakin oli vain yksi kirja - venäjänkielinen Neuvostoliiton kommunistipuolueen historia, osa II. Mistä lie tarttunut mukaan ja missähän osa I on? Revin kirjasta kannet pois ja vein sisällön taloyhtiömme roskalaatikkoon. Historiikki hautautui muun paperiroskan joukkoon.
Lukija varmasti tajuaa jo tässä vaiheessa, että en pysty luopumaan kirjoista eikä kirjahyllyyn tullut kipeästi kaivattua lisätilaa. Kesämökillekään en voi enää dumpata kirjoja, koska siellä niitä on jo siroteltu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Kirjoista on paljon iloa ja hyötyä, mutta jossain vaiheessa sitä alkaa väkisinkin toivoa, että olisi käyttänyt enemmän kirjaston kuin kirjakaupan palveluita.
Lopuksi haluan suositella uutta löytöäni, Eeva Kilven päiväkirjateksteistään kokoamaa kirjaa Kuolinsiivous. Siinä oli mainio oivallus ihmiselämän lyhyydestä ja siitä, kuinka nopeasti aika kuluu.
Kilpi kirjoitti: "4.3 Maanantai. Elämä on kuin viikko. Se alkaa - ja sitten se on jo lopussa. Aivan äsken minulla oli vielä koira, äiti, lapset pieniä, isä, puoliso... Nyt on aina edessä perjantai. "(1996) (Lähde: Kilpi, Kuolinsiivous, 26)
Ryhdistäydyin muutama vuosi sitten ja päätin raivata kirjahyllystä tarpeettomat kirjat. Tarkoitus oli lajitella pois heitettävät kirjat kierrätykseen ja suoraan roskikseen meneviin pinoihin kuten konmari-menetelmä neuvoo.
Lopputulos oli, että kierrätyspinoon ei tullut yhtään kirjaa ja roskispinossakin oli vain yksi kirja - venäjänkielinen Neuvostoliiton kommunistipuolueen historia, osa II. Mistä lie tarttunut mukaan ja missähän osa I on? Revin kirjasta kannet pois ja vein sisällön taloyhtiömme roskalaatikkoon. Historiikki hautautui muun paperiroskan joukkoon.
Lukija varmasti tajuaa jo tässä vaiheessa, että en pysty luopumaan kirjoista eikä kirjahyllyyn tullut kipeästi kaivattua lisätilaa. Kesämökillekään en voi enää dumpata kirjoja, koska siellä niitä on jo siroteltu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Kirjoista on paljon iloa ja hyötyä, mutta jossain vaiheessa sitä alkaa väkisinkin toivoa, että olisi käyttänyt enemmän kirjaston kuin kirjakaupan palveluita.
Lopuksi haluan suositella uutta löytöäni, Eeva Kilven päiväkirjateksteistään kokoamaa kirjaa Kuolinsiivous. Siinä oli mainio oivallus ihmiselämän lyhyydestä ja siitä, kuinka nopeasti aika kuluu.
Kilpi kirjoitti: "4.3 Maanantai. Elämä on kuin viikko. Se alkaa - ja sitten se on jo lopussa. Aivan äsken minulla oli vielä koira, äiti, lapset pieniä, isä, puoliso... Nyt on aina edessä perjantai. "(1996) (Lähde: Kilpi, Kuolinsiivous, 26)
Aloitimme kirjoittaa uutta kirjaa
Viime viikko meni taas kivan projektin parissa. Minä ja mieheni aloitimme nimittäin uuden kirjaprojektin. Teemme kirjaa eläkeikää lähestyville ja eläkkeelle äskettäin jo siirtyneille. Saimme mukaan yhteisen tuttavamme Kööpenhaminasta. Hän kirjoittaa vain yhden luvun, mutta sitäkin mielenkiintoisemman.
Tanskassa entiset hipit ovat keksineet elvyttää yhteisöllisen asumisen uudelleen. Kyseessä ei ole entisaikojen kommuunit vaan uudentyyppiset yhteisöllisen asumisen muodot, jotka tarjoavat sekä seuraa että omaa rauhaa silloin, kun sitä tarvitsee. Odotan todella innolla tätä tekstiä! Onhan Suomessakin jo uudentyyppisiä kokeiluja, mutta kyllä tanskalaiset ovat meitä edellä.
Kaikki, jotka ovat tehneet töitä kirjojen parissa, tietävät, että kirjan teko on hidasta. Tarkoituksemme on saada kässäri valmiiksi ensi syksyyn 2018 mennessä. Kirja ilmestyy tammikuussa 2019, jos kaikki menee "po planu". Siihen väliin mahtuu oikovedoksia, kannen luonnoksia ja erinäinen määrä kaikenlaista tarkkaa työtä, tiedontarkistusta, nimien oikeinkirjoituksen varmistamista, painovuosien korjaamista ja muuta sälää.
Tanskassa entiset hipit ovat keksineet elvyttää yhteisöllisen asumisen uudelleen. Kyseessä ei ole entisaikojen kommuunit vaan uudentyyppiset yhteisöllisen asumisen muodot, jotka tarjoavat sekä seuraa että omaa rauhaa silloin, kun sitä tarvitsee. Odotan todella innolla tätä tekstiä! Onhan Suomessakin jo uudentyyppisiä kokeiluja, mutta kyllä tanskalaiset ovat meitä edellä.
Kaikki, jotka ovat tehneet töitä kirjojen parissa, tietävät, että kirjan teko on hidasta. Tarkoituksemme on saada kässäri valmiiksi ensi syksyyn 2018 mennessä. Kirja ilmestyy tammikuussa 2019, jos kaikki menee "po planu". Siihen väliin mahtuu oikovedoksia, kannen luonnoksia ja erinäinen määrä kaikenlaista tarkkaa työtä, tiedontarkistusta, nimien oikeinkirjoituksen varmistamista, painovuosien korjaamista ja muuta sälää.
torstai 5. lokakuuta 2017
Ensimmäistä viikkoa eläkkeellä
Ensimmäinen eläkeläisviikko on nyt puolivälissä. Kiirettä on pitänyt. Tiistaina olin sisustussuunnittelukurssilla, keskiviikkoaamuna espanjan tunnilla ja illalla kävin vielä mieheni kanssa Suomen Tietokirjailijoiden uusien jäsenten tutustumisillassa. Läsnä oli korkeasti koulutettua ja iloista väkeä. Hyvät tarjoilut ja hienot tilat!
Nyt torstaina olen bloggauskurssilla ja toimin samalla sukulaistytön hoitajana. Täältä menemme tytön kanssa vielä musiikkiopistolle musiikin teoriatunnille ja sitten kotiin syömään. Aamulla tytön koulu alkaa kahdeksalta eli meidän pitää lähteä Rööperistä jo seitsemältä.
Koululta ryntään sitten ompelukurssille ja kahdelta olen taas koululla hakemassa tyttöä pariksi tunniksi meille kotiin....ja sitten vielä illalla laitan hänet bussiin kohti Kaakkois-Suomea. Ai juu, unohdin mainita, että huomenna koulun jälkeen pitää hakea tytön viikonloppukamat hänen kotoaan
ja ruokkia heidän kissa. Kissa viettää vuorokauden yksin, mutta huolehdimme siitä, että sillä on ruokaa ja juomaa riittävästi.
Eläkeläisellä on siis todella kiire! Mutta oli sitä usein kiire myös työaikana. Maanantai-aamut olivat kaikkein vaikeimpia, jos stressi oli vaivannut jo pitkään. Onneksi siitä on päässyt.
Nyt torstaina olen bloggauskurssilla ja toimin samalla sukulaistytön hoitajana. Täältä menemme tytön kanssa vielä musiikkiopistolle musiikin teoriatunnille ja sitten kotiin syömään. Aamulla tytön koulu alkaa kahdeksalta eli meidän pitää lähteä Rööperistä jo seitsemältä.
Koululta ryntään sitten ompelukurssille ja kahdelta olen taas koululla hakemassa tyttöä pariksi tunniksi meille kotiin....ja sitten vielä illalla laitan hänet bussiin kohti Kaakkois-Suomea. Ai juu, unohdin mainita, että huomenna koulun jälkeen pitää hakea tytön viikonloppukamat hänen kotoaan
 |
| Kissa laatikossa piilossa pahalta maailmalta. |
Eläkeläisellä on siis todella kiire! Mutta oli sitä usein kiire myös työaikana. Maanantai-aamut olivat kaikkein vaikeimpia, jos stressi oli vaivannut jo pitkään. Onneksi siitä on päässyt.
sunnuntai 1. lokakuuta 2017
Ensimmäistä päivää eläkkeellä!
Heräsin tänä aamuna klo 5.52. Tajusin heti, että olin ollut jo melkein kuusi tuntia eläkkeellä. Tuntui kuin olisin katsellut itseäni ulkoapäin tai että mieleni olisi jossain muualla kuin sängyssä makaava ruumiini. Olo ei tuntunut eläkeläiseltä. Mielessä sinkoili kaikenlaisia ajatuksia ja uusia suunnitelmia.
Systeri soitti jo eilen ja tiedusteli millaiselta eläkkeellä olo tuntuu. Hänellä se on edessä vasta kolmen vuoden kuluttua. Hän on sen ikäinen, että hänelle tuli eläkeuudistuksessa kolme kuukautta lisää työuraa. Muistutin häntä, että en suinkaan vielä ollut eläkkeellä. Hänen mielestään väistelyni ja eläkeläis-sanan välttelyni alkoi jo saada koomisia piirteitä! Mutta minkäs mahdat, kun ei tunnu todelliselta! Aivan kuin tämä kaikki tapahtuisi jollekin toiselle.
Mieleeni muistuu aika, jolloin oli 45+. Tein töitä todella paljon, en laskenut tunteja enkä säästänyt voimiani. Halusin menestyä. Tarkoitukseni oli tehdä lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi työura. Tavoitteena oli siirtyä pois työelämästä jo 55-vuotiaana. Kerroin suunnitelmastani kaikille ystävillenikin.
Kun viimein täytin 55, ei tullut mieleenikään lähteä eläkkeelle. Hain sen sijaan töihin Moskovaan ja sain paikan. Siitä seurasikin sitten kolmen vuoden tauoton raadanta mielenkiintoisissa tehtävissä edistämässä Suomen tunnettuutta ja kulttuuria. Hetkeäkään en niistä vaihtaisi pois! Suurlähettiläs Matti Anttonen oli hyvä pomo ja kiinnostunut tuloksista. Hän oli aina valmis pitämään avajaispuheen järjestämissäni tilaisuuksissa ja kestitsemään vieraita suurlähetystön vastaanotolla. Kiitos Matti!
Joulupukin vierailu Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2011 sai paikallisen diplomaattikunnan aivan sekaisin. Vieraat kuvasivat itsensä joulupukin kanssa ja lähettivät kuvat kännykkänsä kautta maailmalle. Puolessa tunnissa koko maailma tiesi, että joulupukki on parhaillaan Suomen Moskovan suurlähetystössä vierailulla.
Voisin kertoa monta muutakin mukavaa muistoa työurani varrelta mutta säästän ne tulevaisuuteen ja kerron sen sijaan opiskelustani.
Olen henkisesti valmistautunut uuteen elämänvaiheeseen lukemalla kymmeniä aiheeseen liittyviä kirjoja. Minulle on mm. selvinnyt, että ainakin USA:ssa ja Australiassa ei ole enää virallista eläkeikää. Ihmiset saavat olla töissä niin kauan kuin haluavat. Eläkeiän asettamista pidetään siellä ikärasismina, mikä kohdistuu ikääntyviin työntekijöihin. Mielestäni tämä järjestely on huomattavasti parempi kuin kaikenmaailman kiky-sopimukset ja keskustelut työajan pidentämisestä, eläkepommista sekä eläkeiän ala- ja ylärajoista. Eikö?
Päivitin illalla LinkedIn-profiilini. Päätin vakituisen työni merkintään 30.9.2017 ja lisäsin uudet hakusanat: Mentor, Coach, Teacher, Non-fiction writer. Freelance. Retired but ready to face a new career and open for short-term assignments. Tästä on hyvä jatkaa!
Systeri soitti jo eilen ja tiedusteli millaiselta eläkkeellä olo tuntuu. Hänellä se on edessä vasta kolmen vuoden kuluttua. Hän on sen ikäinen, että hänelle tuli eläkeuudistuksessa kolme kuukautta lisää työuraa. Muistutin häntä, että en suinkaan vielä ollut eläkkeellä. Hänen mielestään väistelyni ja eläkeläis-sanan välttelyni alkoi jo saada koomisia piirteitä! Mutta minkäs mahdat, kun ei tunnu todelliselta! Aivan kuin tämä kaikki tapahtuisi jollekin toiselle.
Mieleeni muistuu aika, jolloin oli 45+. Tein töitä todella paljon, en laskenut tunteja enkä säästänyt voimiani. Halusin menestyä. Tarkoitukseni oli tehdä lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi työura. Tavoitteena oli siirtyä pois työelämästä jo 55-vuotiaana. Kerroin suunnitelmastani kaikille ystävillenikin.
Kun viimein täytin 55, ei tullut mieleenikään lähteä eläkkeelle. Hain sen sijaan töihin Moskovaan ja sain paikan. Siitä seurasikin sitten kolmen vuoden tauoton raadanta mielenkiintoisissa tehtävissä edistämässä Suomen tunnettuutta ja kulttuuria. Hetkeäkään en niistä vaihtaisi pois! Suurlähettiläs Matti Anttonen oli hyvä pomo ja kiinnostunut tuloksista. Hän oli aina valmis pitämään avajaispuheen järjestämissäni tilaisuuksissa ja kestitsemään vieraita suurlähetystön vastaanotolla. Kiitos Matti!
Joulupukin vierailu Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2011 sai paikallisen diplomaattikunnan aivan sekaisin. Vieraat kuvasivat itsensä joulupukin kanssa ja lähettivät kuvat kännykkänsä kautta maailmalle. Puolessa tunnissa koko maailma tiesi, että joulupukki on parhaillaan Suomen Moskovan suurlähetystössä vierailulla.
Voisin kertoa monta muutakin mukavaa muistoa työurani varrelta mutta säästän ne tulevaisuuteen ja kerron sen sijaan opiskelustani.
Olen henkisesti valmistautunut uuteen elämänvaiheeseen lukemalla kymmeniä aiheeseen liittyviä kirjoja. Minulle on mm. selvinnyt, että ainakin USA:ssa ja Australiassa ei ole enää virallista eläkeikää. Ihmiset saavat olla töissä niin kauan kuin haluavat. Eläkeiän asettamista pidetään siellä ikärasismina, mikä kohdistuu ikääntyviin työntekijöihin. Mielestäni tämä järjestely on huomattavasti parempi kuin kaikenmaailman kiky-sopimukset ja keskustelut työajan pidentämisestä, eläkepommista sekä eläkeiän ala- ja ylärajoista. Eikö?
Päivitin illalla LinkedIn-profiilini. Päätin vakituisen työni merkintään 30.9.2017 ja lisäsin uudet hakusanat: Mentor, Coach, Teacher, Non-fiction writer. Freelance. Retired but ready to face a new career and open for short-term assignments. Tästä on hyvä jatkaa!
lauantai 30. syyskuuta 2017
Mittarissa 60+
Tänään oli elämäni viimeinen työpäivä. Ensi sunnuntaina olen jo eläkkeellä. Lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2017 yksi elämäni ovista sulkeutuu ja toinen avautuu. Tosin yksi aikaisemmin maksettu, määräaikainen eläke loppui jo elokuussa. Se oli ensimmäinen konkreettinen muistutus siitä, että olen tullut jonkun tien päähän. Olo on vähän haikea, vaikka vitsikkäitä onnitteluja on tullut ystäviltä läheltä ja kaukaa. Vastasin heille kaikille samalla tavalla: "enää ei ole paluuta entiseen".
Varsinaista eläkettä en tosin vielä lokakuun alussa saa, sillä eläkeyhtiössä on 63 päivän käsittelyaika. Minä onneton lähetin hakemukseni vasta elokuun lopussa. Viivyttelin asian kanssa, koska en tuntenut itseäni eläkeläiseksi. Minä olen niitä ihmisiä, joille 60 on uusi 40. Meitä on nykyään aika paljon.
Olisi varmaan pitänyt lähettää hakemus jo ennen juhannusta. Toivoa sopii, että ensimmäinen eläkkeeni ehtii tulla ennen joulua. Sukulaispojan lainanlyhennyskin on riippuvainen minun hänelle antamasta joululahjarahasta.
Tässä joutuu väkisin ajattelemaan myös taloudellisia asioita, vaikka monta vuotta on menneyt ilman rahahuolia. Kävi nimittäin niin huonosti, että samaan aikaan, kun minä lähdin eläkkeelle, meidän taloyhtiössämme valmistui katto- ja julkisivuremontti. Meidän osuus laskusta on 63 000 €. Kymmenen seuraavan vuoden sisällä tulee myös putkiremontti. Sen lasku nykyhinnoilla on meidän osalta n. 125 000 € mikäli remontti tehdään perinteisen mallin mukaan. Elämme toivossa, että menetelmät kehittyvät lähitulevaisuudessa ja hinta laskee.
Varsinaista eläkettä en tosin vielä lokakuun alussa saa, sillä eläkeyhtiössä on 63 päivän käsittelyaika. Minä onneton lähetin hakemukseni vasta elokuun lopussa. Viivyttelin asian kanssa, koska en tuntenut itseäni eläkeläiseksi. Minä olen niitä ihmisiä, joille 60 on uusi 40. Meitä on nykyään aika paljon.
Olisi varmaan pitänyt lähettää hakemus jo ennen juhannusta. Toivoa sopii, että ensimmäinen eläkkeeni ehtii tulla ennen joulua. Sukulaispojan lainanlyhennyskin on riippuvainen minun hänelle antamasta joululahjarahasta.
Tässä joutuu väkisin ajattelemaan myös taloudellisia asioita, vaikka monta vuotta on menneyt ilman rahahuolia. Kävi nimittäin niin huonosti, että samaan aikaan, kun minä lähdin eläkkeelle, meidän taloyhtiössämme valmistui katto- ja julkisivuremontti. Meidän osuus laskusta on 63 000 €. Kymmenen seuraavan vuoden sisällä tulee myös putkiremontti. Sen lasku nykyhinnoilla on meidän osalta n. 125 000 € mikäli remontti tehdään perinteisen mallin mukaan. Elämme toivossa, että menetelmät kehittyvät lähitulevaisuudessa ja hinta laskee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)