It´s not what you know. It´s who you know

Tämän otsikon viesti masentaa minua mutta antaa kyllä myös hieman toivoa.

Otetaan ensin masennukset syyt

Herää kysymys, eikö yleissivistys ja asiantuntemus olekaan enää kovaa valuuttaa? Pystynkö pelaamaan itseni hyviin asemiin ilman aitoa osaamista ja taitoa? Riittääkö, että tunnen oikeat ihmiset, saan heidät pitämään minusta ja ymmärrän itse olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa päästämässä suustani oikeita latteuksia ja ammattijargonia?

Pahoin pelkään, että tämä riittää usein. Hyvä veli- ja muut verkostot käyttävät suurta valtaa ja sijoittelevat jäseniään sopiviin asemiin. Osa johtajista, päälliköistä ja asiantuntijoista on selvästikin itselleen liian vaativassa paikassa. Kompetenssi ei riitä. Joku on kuitenkin heitä näihin töihin suositellut ja joku toinen heidät valinnut. Sääliksi käy sekä näitä valittuja henkilöitä että muuta henkilökuntaa.

Hämähäkistä kannattaa ottaa oppia. Verkosto kasvaa kutomalla.
CCO Creative Commons

Ja sitten toivo

Suomalaiset pärjäävät usein yksilölajeissa. Kesäisin moni haluaa vetäytyä mökille kauaksi muista kanssakulkijoista. Väitetään, että olemme ujoja eikä meiltä suju small talk. Sitran tutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät omia verkostoitumistaitojaan huonoina.

Jos tämä kaikki on totta, niin on omien taitojen päivityksen aika. Maailma on nykyään verkottunut ja töitäkin tehdään usein tiimeissä yli maarajojen. Soolosuorittajia tarvitaan enää harvoin.  Useimmiten tarvitaan joukkuepelaajia, joilla on laajat verkostot ja jotka osaavat käyttää niitä.

Ja sitten se toivo:

Tekemällä oppii...myös verkostoitumaan. Olemalla aktiivinen ja monessa mukana verkostoituu väistämättä. Kun antaa sattumille mahdollisuuden, verkostoituu väistämättä. Kun tekee systemaattista työtä verkostoituakseen, verkostoituu väistämättä. Verkostoitumista ei yksinkertaisesti voi estää, jos on aktiivinen ja pitää silmät ja korvat auki.

Verkostoituminen alkaa kuitenkin toimia vasta sitten omaksi hyväksi, kun tutustumisen jälkeen jatkaa yhteydenpitoa. Jos kontaktin antaa hiipua, ei siitä ole mitään hyötyä. Kun pidät yhteyttä uusiin tuttaviisi ja annat heille jotain heille tärkeää, hekin alkavat muistaa sinut. Ja jonain päivänä joku heistä sitten suosittelee sinua siihen unelmapaikkaan, jonka haluat saada.

Meillä pitkän työuran tehneillä on tässä peiliinkatsomisen paikka. Olemmeko auttaneet tarpeeksi kyvykkäitä nuoria pääsemään mukaan verkostoihin, ottaneet heidät mukaan projekteihin?

Milloin kuherruskuukausi päättyy?

Kun on päässyt/joutunut/lähtenyt eläkkeelle, alkaa yleensä kuherruskuukausi uuden vapaan elämän kanssa.  Ihminen on silloin aktiivinen ja haluaa toteuttaa kaikkia niitä haaveitaan, joista työelämässä ollessaan pystyi vain unelmoimaan. Haaveita ja unelmia on lykätty vuosia tyyliin Sitku olen eläkkeellä, lähden pitkälle matkalle. Sitku olen eläkkeellä, kirjoitan sen salapoliisiromaanin. Sitku olen eläkkeellä, puran vanhan kesämökkirötiskän ja rakennan uuden. Tätä aktiivista kuherruskuukausi-aikaa kestää yleensä vuodesta pariin vuoteen.

Uudestaan oravanpyörään?

Jos huonosti käy, voikin yhtäkkiä joutua uudestaan oravanpyörään. Stressi vie taas yöunet ja verenpaine nousee. Itse on saattanut epähuomiossa ahnehtia vähän liikaa mielenkiintoista tekemistä. Myös omaan hyvin halittuun kalenteriin saatta olla tunkua ulkopuolelta. Influenssa iskee yllättäen ja kaataa moneksi viikoksi petiin sekoittaen aikataulut. Joku läheinen sairastuu tai tarvitsee muuten apua. Vieraita tulee yllättäen läheltä ja kaukaa. Uusien laitteiden ja ohjelmapäivitysten opettelu syö vapaa-aikaa. Kesämökin putket jäätyvät tai iso puu kaatuu katolle.

Apua! Mitenkäs tässä nyt näin kävi? 

Elefantti syödään pala kerrallaan

Ei niin isoa jättiläistä olekaan, ettei sitä pysty laittamaan palasiksi.
CCO Creative Commons.

Kun tuskailin omien tekemättömien töitteni kanssa, mieleeni muistui työelämästä tuttu ohje Elefantti syödään pala kerrallaan.

Tottahan se on, että ison työn paloittelu auttaa ottamaan sen haltuun. Ensin kannattaa tehdä se kiireisin, pienin, suurin tehtävä tai se tehtävä, jolla saa homman eteenpäin - jaettua tehtäviä myös jollekin toiselle. Silloin voi keskittyä omaan työhön ja samaan aikaan joku toinenkin tekee omaa osuuttaan samasta kokonaisuudesta. Tämä on erityisen tärkeä taito vapaaehtoistyössä.

Jotta delegointi onnistuu, on osattava nähdä tätä hetkeä pidemmälle. On osattava laittaa tehtävät tärkeysjärjestykseen. Aina se kiireellisin tehtävä ei olekaan kokonaisuuden kannalta se kaikkein tärkein.

Eläkeläisen kiireet on usein itse aiheutettuja, mutta ovat ne silti kiireitä. Niihin pätevät samat ajanhallinan keinot kuin työelämässäkin: suunnittele, priorisoi, delegoi ja opettele pitämään monta palloa ilmassa samaan aikaan. Kun tämän oppii, kestää se kuherruskuukausikin uuden elämän kanssa pidempään. Jaksaa ja viitsii toimia ja tehdä kaikkea kivaa.

Kysymys: Onko sinulla liikaa vai sopivasti kiireitä eläkkeellä?

Viimeinen piste

Viimeinen piste! Tätä hetkeä olen odottanut. Sain viimeinkin editoitua tulevan kirjamme  käsikirjoituksen ja saatoin laittaa loppusanojen jälkeen viimeisen pisteen.

Kirja, kesä ja kahvi. Onko parempaa? CCO Creative Commons.

Eläkettä ja eliksiiriä

Kässäristä on tarkoitus tehdä kirja, jonka työnimi on Eläkettä ja eliksiiriä. Kirja on tarkoitettu eläkkeellelähtöä suunnitteleville ja juuri eläkkeelle lähteneille.

Olemme kirjoittaneet kirjaa viime syksystä lähtien. Näillä näkymin kirja ilmestyy ensi tammikuussa. Kirjantekoprosessi on uskomattoman pitkä - ainakin tietokirjoissa. Olen nähnyt joidenkin kaunokirjailijoiden kehuvan kirjoittavansa kirjan viikonlopussa. Kaunokirjallisen kässärin voi ehkä luodakin yhdessä viikonlopussa omasta päästään. Tietokirjassa sen sijaan faktojen pitää olla oikein, joten kirjoitusprosessia ennen pitää jo lukea kymmeniä kirjoja. Kun paperia ei kannata tuhlata turhan takia, on myös mietittävä, mitä uutta annettavaa meillä on aiheen käsittelyyn. Tietokirjan prosessi ideasta valmiiksi kirjaksi on todella pitkä. Siihen menee helposti 1,5 vuotta.

Yhteistyössä on voimaa

Eläkettä ja eliksiiriä -kirjaan kirjoittivat Tompan ja minun lisäksi myös Carita Kööpenhaminasta ja Valerie Los Angelesista. Uskon, että lukijoita kiinnostaa lukea tanskalaisten eläkeläisten uusista asumismuodoista ja amerikkalaisten eläkeläisten kolmesta eri tavasta viettää eläkevuosiaan.

Mistä onnellisuus syntyy?

Eläkkeelle lähtö on kuin kuherruskuukausi. Alussa kaikki on ihanaa. Vasta vähitellen hiljenevä arki iskee toden teolla. Onko tämä uusi elämä sittenkään niin kivaa? Mitä minä teen kaikella tällä vapaa-ajalla?

Psykologian professori Seligmanin mukaan onnellisuus syntyy hyvästä elämästä, iloisesta elämästä ja merkityksellisyydestä. Olemme käyttäneet tätä jakoa myös omassa kirjassamme. Hyvä elämä koostuu mielestämme terveellisistä elämäntavoista, kohtuudesta, oikeaoppisesta ravinnosta, riittävästä liikunnasta ja omasta pääomasta huolehtimisesta. Aivot ovat parasta omaa pääomaamme. Jos pää ei toimi, ei toimi mikään muukaan.

Vaikka ikääntymisen myötä kroppa rapistuukin, on ikääntyvillä monta syytä ja monia keinoja viettää iloista elämää. Annamme kirjassamme siihen hyviä vinkkejä.

Jos omalla elämällä ei tunnu olevan merkitystä, katoaa elämän mielekkyys. Tutkimuksista tiedämme, että elämän merkityksellisyys löytyy muun muassa toisten auttamisesta, vapaaehtoistyöstä, hyväntekeväisyydestä ja luovasta työstä. Käsittelemme kirjassamme myös näitä asioita.

Kysymys: Mistä sinun mielestäsi syntyy onnellinen ja hyvä elämä?