Sivut

tiistai 18. helmikuuta 2020

Sata ensimmäistä mahtuu mukaan!


Päivitetty teksti 23.2:

Sirpa Pääkkösen uuden kirjan Pätkiä & potkuja julkistamistilaisuus pidettiin eilen 22.2 Kumpulan kylätilassa. Tupa oli täynnä väkeä ja tunnelma rento. Mukava tilaisuus!

Kiitos kaikille vieraille läsnäolosta, musiikista, puheista, kirjojen hankinnasta ja siivousavusta.

Kirja on jo saanut hyvin näkyvyyttä mediassa ja lisää on tietojemme mukaan tulossa. Sirpa oli itse haastateltavana Radio Suomessa toissapäivänä ja nyt on tullut myös tuo Kotilieden juttu, jonka pääsette lukemaan oheisesta linkistä. Aihe selvästi kiinnostaa. Juttuja on ollut muissakin lehdissä.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/ikasyrjinta-nain-tunnistat/

Tässä kuvassa Sirpa lukee kirjastaan erään poispotkitun tarinaa julkistamistilaisuudessa. Tällä tositarinalla oli onnellinen loppu. Tarina kertoo myös siitä, että osaavia ihmisiä potkitaan pois, vaikka heillä on tallella sekä työkyky, työmotivaatio että rautainen ammattitaito. Onko suomalaisella yhteiskunnalla tähän todella varaa? Kaikki poispotkitut eivät ole yhtä onnekkaita kuin tämän tarinan Maija (nimi muutettu).

Työnantajien - erityisesti yritysten - pitää nyt viimeinkin päivittää omat asenteensa. Turha vaatia  yhteiskuntaa kouluttamaan lisää väkeä, jos kaikki nykyisetkään työkuntoiset ja työhaluiset eivät kelpaa!


Julkistamistilaisuus lauantaina 22.2. klo 14

Paikka: Kumpulan kylätila, Intiankatu 31, 00560 Hki


Ohjelma:
Sergei Sokolov, piano
Ritva Kattelus, kustantajan puheenvuoro 
Sirpa Pääkkönen: Miten tämä kirja on syntynyt?
Lauttasaaren Laulajat, joht. Victoria Meerson
Tilaisuus on avoin kaikille!

Kirjaa voi ostaa tilaisuudessa tarjoushintaan 
20 €/kpl (ovh 25 €). Vain käteisellä.
Halutessasi saat myös kirjoittajan omistuskirjoituksen kirjaasi.
Tervetuloa! Mukaan mahtuu 100 ensimmäistä.

maanantai 10. helmikuuta 2020

Millainen on sinun mielikuvasi nyky-Viipurista?

Matkalla ravintola Espilään syömään herkullista lounasta.

Kävin viime lauantaina (8.2.20) systerin ja ystävän kanssa päivämatkalla Viipurissa. Bussi lähti Lappeenrannasta klo 8 aamulla ja oli takaisin samassa paikassa lähes 12 tuntia myöhemmin. Edestakainen matka maksoi vain 25 euroa, ja saimme kuulla myös asiantuntevan bussinkuljettaja/matkanjohtajan mielenkiintoisia juttuja entisajan ja nykyajan Viipurista.

Olin edellisen kerran Viipurissa viime marraskuussa ostamassa pellavaverhoja. Tällä kertaa mukaan tarttuivat hauskat venäläiset talvikengät.

Näillä popoilla ei tarvitse pelätä liukastumista. Pohjassa on hyvä pito.
Nyky-Viipurilla on paljon tarjottavaa

Kukapa olisi uskonut vielä 5 vuotta sitten, että Viipurista on nyt kovaa vauhtia kehkeytymässä mielenkiintoinen turistikohde ja hyvä shoppailukaupunki ainakin kaikille meille, jotka pidämme hyvästä ruoasta ja ostamme liikaa kenkiä. Pellavakaupan valikoimatkin ovat todella hyvät.

Viipuri on myös täynnä historiaa ja varmasti monelle myös kipeitä muistoja. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että kaupunki alkaa vähitellen nousta alennustilastaan. Toivon hartaasti, että kaupunki puhkeaa entiseen loistoonsa. Hyvät suomalaiset raamit ovat vielä olemassa, kunhan arvokkaat rakennukset saadaan kunnostettua. Osa venäläisestä uudisrakentamisesta on myös ihan hienoa.

Yksi asia on vielä vaiheessa

Yksi asia vaatii kuitenkin vielä paljon virtaviivaistamista: Paluumatkalla jouduimme viettämään Venäjän puolella raja-asemalla lähes 2 tuntia. Passintarkastukseen tuhrautui yli 45 minuuttia ja sen jälkeen meille 50 turistille ilmoitettiin, että kaikki tavarat pitää ottaa bussista pois. Bussi joutuu läpivalaisuun. Siinä sitten menikin lähes tunti, kun ensin haimme vähäiset tavaramme pois bussista, ja tyhjä bussi lähti sen jälkeen läpivalaisuun. Herää kysymys, miksei tätä tehty samaan aikaan, kun me turistit olimme passintarkastuksessa?

Ulkona oli kylmä, joten sekä maasta poistumista haluavat turistit että kotiin palaavat venäläiset tungeksivat samassa - liian pienessä - hallissa. Jonot etenivät tuskastuttavan hitaasti. Suurimman osan aikaa sekä venäläiset että me suomalaiset odottelimme omalla puolellamme ilman, että mitään tapahtui. Näyttää siltä, että elektroninen viisumikin hidastaa ulkomaalaisten passintarkastusta. Henkilökuntaa passintarkastuksissa ja tullissa oli minimaalisesti. Myös ulkona oli liian vähän tilaa pikkuautoille ja busseille, ohitukset olivat millintarkkaa ajoa. Härdelli oli valmis!

Meiltä meni rajatarkastuksissa menomatkalla Venäjän puolella lähes tunti ja paluumatkalla melkein kaksi tuntia. 12 tuntia kestävästä matkasta se on liian paljon. Sama juttu hoitui Suomen puolella Nuijamaan raja-asemalla 15 minuutissa molempiin suuntiin. Siellä ei ollut paljon jonoja. Vaikuttaa siltä, että Suomen raja-aseman läpäisykyky on huomattavasti parempi kuin Venäjän puolen raja-aseman.

Kunpa maahantulo- ja maastapoistumisproseduurit saataisiin Venäjän puolella nopeammiksi. Mihin ihmeeseen sitä valkoista lappuakaan enää tarvitaan, kun kaikki on koneella? Viipurissa ja Pietarissa kävisi mielellään useamminkin, mutta nuo hitaat rajatarkastukset koettelevat kyllä hermoja!

tiistai 4. helmikuuta 2020

Lukurauhaa meille kaikille!


Ensi sunnuntaina, 9. helmikuuta, on taas jo perinteeksi muodostunut Lukurauhan päivä. Suomen Kirjasäätiö kutsuu meitä kaikkia rauhoittumaan kirjan pariin.

Kirjaa voi lukea tai kuunnella yksin omassa kodissaan tai yhdessä kavereiden kanssa. Kirjaa saa lukea myös busseissa, junissa, tauoilla, lukupiireissä, vanhustentaloissa, kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa, kassajonoissa ja kaikissa sopiviksi katsomissasi paikoissa.

Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.

Lukurauhan lain 5. ja 6. §:n mukaan Toisen tai oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

Nouskaamme kaikki somen suosta ja syventykäämme kirjaan!


lauantai 1. helmikuuta 2020

Livenä opiskelijastudiossa


Moikka kaikki,

Minut kutsuttiin eilen 31.1 HEOMedian tv-studioon puhumaan urasuunnittelusta suorassa lähetyksessä. Oheisesta linkistä pääset katsomaan koko lähetyksen. Tanjan, Jessen ja minun osuus tulee uutisten ja urheilu-uutisten jälkeen ennen elokuvajuttua.

bit.ly/38W8dNC

Oli todella mukavaa olla studiossa. Tuli omat opiskeluajat mieleen, kun Tampereen yliopistossa harjoittelimme tv-studiossa kamera-ajoja ja kuvakulmia.

Ilokseni huomasin, että kehitys on mennyt eteenpäin ja nykyinen tv-kalusto on tosi kevyttä. Mutta jotain oli pysyvääkin - paljon ihmisiä ympärillä, tuttu kollektiivinen jännitys ennen suoraa tv-lähetystä ja sitä edeltävä tekniikan säätö.

Tv-studiossa haastattelun alkupuolella