Sivut

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Synnytystuskia

Clouds, 360 ° Panorama, Sky

Oheinen kuva kuvastaa hyvin eilisen, sunnuntaiaamun (26.4) fiilistäni. Pankkini Nordea oli lähettänyt viimeisen ilmoituksensa - huhtikuun lopussa päättyy yritysasiakkailta mahdollisuus hoitaa pankkiasioitaan viivailemalla yli tunnuslukuja paperisesta numerolistasta. Sen jälkeen vaihtoehtoina olisivat vain tunnuslukusovellus tai tunnuslukulaite.
Olin saanut pankilta ensimmäisen ilmoituksen jo heinäkuussa 2019, ja kuuliaisena asiakkaana olin tilannut sovellusta varten tarvittavan aktivointikoodin ja väliaikaisen pin-koodin. Olin myös imuroinut Play Kaupasta tunnuslukusovelluksen ja mobiilipankin. JA SITTEN SE ROCK AND ROLL  ALKOI!
Homma ei toimi                                                                                                                                   
Tehtyäni tarvittavat toimenpiteet tunnuslukusovellus ilmoitti, että "Tunnuslukusovellus on valmiina käyttöön ja voit nyt kirjautua, tunnistautua tai vahvistaa eli voin tehdä sitä, mitä haluan verkkopankissa tehdä. Paitsi että en voinut. Homma ei ilmoituksesta huolimatta toiminut.
Minut tuntevat tietävät, että siinä vaiheessa verenpaineeni alkoi nousta jo uusiin ennätyslukemiin. Jätin koko homman, koska ajattelin, että minulla on vielä aikaa. Tilasin myöhemmin syksyllä uuden aktivointikoodin ja uuden pin-koodin ja yritin uudelleen. Ei vieläkään toiminut, joten tilasin jälleen uudet koodit ja yritin manuaalia lukemalla ymmärtää, mitä ihmettä teen väärin.
Nyt huhtikuussa, kun aika oli käymässä vähiin, yritin soittaa Nordean yrityksille varattuun puhelintukeen. Maksullisella linjalla oli yli 32 minuutin jono! En jäänyt odottelemaan. 
Stressitaso nousee                                                                                                                                
Yöuneni laatu huononi, stressitasoni nousi ja tummia pilviä alkoi kasaantua mieleeni, kun laskin päiviä huhtikuun loppuun. Siirsin varmuuden vuoksi suurimman osan yrityksen rahoista omalle tililleni, jotta rahat eivät jäisi "lukkojen taakse". Koronan takia myös käyntejä pankkikonttoreissa apua hakemassa rajoitetaan, joten pankkiinkin oli ihan turha yrittää.
Meneekö pankki vaihtoon?                                                                                                                
Eilen sunnuntaina päätin vielä soittaa puhelintukeen. Olin mielessäni päättänyt, että pankki menee vaihtoon, jos tämä asia ei tänään ratkea. Olin jo pari päivää aikaisemmin tykittänyt saman tiedon pankin palautelomakkeen kautta.
Ilmeisesti kaikki muut ihmiset viettivät lepopäivää, koska pääsin 12 minuutin jonotuksen jälkeen läpi ja kaikeksi onnekseni sain vielä puhelimeen palvelualttiin nuorenmiehen, joka sanoi, että "laitetaan tämä homma nyt kerralla kuntoon". 
Kuntoon laittaminen kesti jonotuksineen tasan tunnin. Puhelu jouduttiin sulkemaan kaksi kertaa, jotta ko. nuorimies pystyi tekemään joitain omia toimenpiteitään. Ilman niitä homma ei olisi jatkunut. Ja heti kohta 60 minuutin jälkeen homma toimi! 
Minulla on nyt toimivat tunnuslukusovellukset sekä yrityspuolella että henkilökohtaisessa pankissani. Jälkimmäistä en olisi edes halunnut, mutta se tuli nyt vähän puolivahingossa, kun yrityspuolta ei ensin saatu toimimaan, joten päätimme testata samaa henkilökohtaisella puolella.
Syy siihen, että minä tai mieheni emme saaneet 12-sivuisen (!) manuaalin  kanssa hommaa toimimaan oli se, että tunnuslukusovellus oli jotenkin vaurioitunut, kun olin sen imuroinut  nettikaupasta kännykkääni!!!!!!!!!! Siinähän ei voi itse juurikaan töpeksiä, joten syy vaurioitumiseen jää epäselväksi. Liekö linjoissa ollut vikaa vai...?
Mieheni ehdotti eilen aamulla, että poistaisimme nykyisen sovelluksen ja aloittaisimme asian kokonaan uudelleen alusta, mutta kun siihen olisi pitänyt saada taas uusi aktivointikoodi ja väliaikainen pin-koodi, jonka tulo olisi pankin ilmoituksen mukaan kestänyt 2-5 pankkipäivää, en halunnut sitä tehdä. Laskin, että pankkipalvelu ehtisi sulkeutua ennen kuin uusi pin-koodi olisi tullut minulle. Nyt jälkikäteen tiedän, että se oli kuitenkin se ainut ratkaisu. Millään muilla toimenpiteillä tai kenenkään muunkaan asiantuntemuksella en olisi saanut hommaa toimimaan, koska juurisyy (mikä ällö sana!) oli tällä kertaa itse sovelluksessa.
Miksi?                                                                                                                                                   
Kun asiakkaiden avuksi perustettu puhelintuki on yleensä aina kovin ruuhkainen, ja kun tuollaisia vioittumisia ylipäätään pääsee tapahtumaan, ja kun vielä samaan aikaan Teliassa hajoavat systeemit, niin ainakin minulla herää kysymys: 
Miksi Nordea on niin innokas ottamaan käyttöön tätä uutta tekniikkaa, kun selvästikään järjestelmät eivät vielä toimi moitteettomasti, kun monet asiakkaat tarvitsevat vierihoitoa mutta kun asiakkaiden opastus ei aina toimi kunnolla, koska linjat ovat tukossa, ja kun käyttöönotto VAATII 12-SIVUISEN MANUAALIN!? 
Minulle sanottiin, että yleensä tämä käyttöönotto sujuu ihan helposti mutta jostain syystä minulla nyt oli huono tuuri ja sovellus vioittui imuroitaessa. Huono tuuri minulla varmasti oli, mutta en hetkeäkään usko, että minä olen ainoa, jolla on ongelmia näiden juttujen kanssa. Jos minä olisin ainoa, miksi puhelintuessa on 32 minuutin jono ja sunnuntainakaan sinne ei päässyt suoraan?
Eihän tämä nyt näin vaikeaa saa olla! Vauva syntyy 9 kuukaudessa - minä onnistuin siinä ajassa saamaan vain toimivan tunnuslukusovelluksen pankkikätilön avustuksella!  
Tuhannet kiitokset                                                                                                              
Haluan tässä lopuksi kiittää sitä tukicenterin nuortamiestä, joka otti asiani hoitaakseen. Ilman hänen osaamistaan ja sitkeyttään olisi pankki mennyt vaihtoon.







perjantai 24. huhtikuuta 2020

Kirjoja, juttuja, riimejä ja tekijänoikeuksia

Copyright, Symbol, Intellectual 



Jokaisen copyright-merkin (©) takana on aina tekijä - ihminen - jonka luovan työn tulos on lukemasi kirja, lehtijuttu tai vaikkapa kuulemasi laulun sanat. 

Tulevana lauantaina (25.4.2020) vietetään tekijänoikeuspäivää. Tämä kuluva viikko on nimetty ©-DAY-viikoksi. Viikon aikana juhlistetaan luovan työn arvoa vihreän eri sävyissä. 

Näinä poikkeuksellisina aikoina luovan työn tulokset ilahduttavat ja tuovat lohtua kotonaan pysytteleville kunnon kansalaisille. Jaetaan siis kiitosta niille luovan alan toimijoille, joille kiitos kuuluu!

Vihreä väri kuvaa sitoutumista vastuulliseen toimintaan, jossa tekijöiden oikeuksia kunnioitetaan ja jossa he saavat oikeudenmukaisen korvauksen tekemästään työstä.

Tule mukaan kampanjaan sosiaalisen median kanavissa. 

Mikä teos on ilahduttanut sinua ja miksi? Jaa vastauksesi perusteluineen somessa tunnisteilla #kiitosteoksesta sekä #CDAY ja kiitä tekijää.

Voit osallistua myös kommentoimalla tässä blogissa.

Lue lisää: cday.fi.

maanantai 20. huhtikuuta 2020

Narvan reissu


Russia Estonia, Fortress Of Ivangorod

Huomenna ti 21.4 aioimme alkuperäisen suunnitelman mukaan lähteä ystävän kanssa Narvaan. Odotin matkaa innolla, sillä olin vain pari kertaa aikaisemmin ajanut Narvan ohi matkalla Tallinnasta Pietariin mutta en ollut koskaan pysähtynyt kaupungissa.

Nyt tämä Narvan reissu siirtyy valitettavasti hamaan tulevaisuuteen.

Olemme harrastaneet Viroon tutustumista jo useamman vuoden ajan ja tavoitteemme on vierailla kaikissa Viron kaupungeissa. 

Olemme nyt puolivälissä tavoitettamme. Tallinna, Pärnu, Kuressaari, Tartto, Kärdla, Haapsalu, Paldiski, Viljandi ja Rakvere on jo nähty. Narva oli seuraavana listassa.

Tämän matkan peruuntuminen kirpaisee enemmän kuin koko Uudenmaan saartorengas ja karanteeni. Mutta minkäs teet...

Estonia, Narva, Hermann Festivals
Narvan linna Viron ja Venäjän rajalla.
Pitää henkisesti varautua myös siihen, että juhannusjuhlat ja juhannuksen jälkeinen Pietarin matkakaan eivät toteudu alkuperäisen suunnitelman mukaan. Amerikkalaiset ystävämme ilmoittivat vähän aikaa sitten, että heidän lentonsa Suomeen kesäkuussa on peruttu. Meidän oli tarkoitus viettää juhannus yhdessä suuren ystäväjoukon kanssa ja lähteä sen jälkeen amerikkalaisten kanssa Pietariin. Pieleen meni sekin suunnitelma...

Olimme poikkeuksellisesti varanneet tälle vuodelle myös pari muuta matkaa. Nekään tuskin toteutuvat.

Paniikki alkaa hiipiä mieleen, kun vähitellen valkenee, että terassikausista paras eli kevään terassikausi on jo peruttu, vappua ei tule perinteisessä mielessä, tuskin juhannustakaan eikä todennäköisesti myöskään mökkikauden lopettajaisia. Voi olla, että systerikään ei pääse ulkomailta kesälomalle Suomeen. Onkohan joulukin jo peruttu?

Viime vuosi, 2019, oli itselleni hyvi raskas monesta eri syystä. Ajattelin vuoden lopussa, että onneksi tämä vuosi on nyt ohi ja kohta alkaa uusi vuosi 2020. Lukunakin 2020 sointui niin somasti! Niin vähän sitä ihminen tulevaisuudestaan tietää.




sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Sunday at the Beach

Hyvät blogini lukijat!

Tässä taas uusi vierailevan kirjoittajan teksti sunnuntain iloksi. Tällä kertaa teksti tulee kaukaa Kaliforniasta. Lämpimät kiitokset Valerie Harwinille tunnelmat hyvin välittävästä pienestä makupalasta.

Tiedoksi teille muille, että lisää tekstejä saa lähettää. Julkaisen niitä mielelläni, ja tilastojen mukaan myös lukijat tykkäävät lukea niitä. 


Boat, Lake Constance, Constance, Water, Sailing Boats


Strange to see the beach devoid of people; the serpentine bike path empty with only an occasional aircraft rising up over it from the nearby airport.  Surreal to know that we are forbidden to step foot onto the sand, barred from getting close to the crashing waves.  

A few boats could be seen heading out through the marina channel to the open ocean to join the couple already out sailing in the distance, enjoying an otherwise perfect Southern California spring day, sunny with a cool breeze.  

I suddenly had a strong impulse to leap up over the sand and land into one of those boats – to sail past the sand barrier, past the unnatural restrictions, and experience once more expansive freedom.

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Lähelle tulevat runot


Hei kaikki blogini lukijat!
Tässä teille taas uusi kirjoittaja-vierailijan teksti päivienne iloksi. Tällä kertaa kirjoittajana on kirjailija Tarja Okkonen. Suuret kiitokset Tarjalle koskettavasta kirjoituksesta.

Tiedoksi teille muille, että lisää tekstejä saa lähettää. Julkaisen niitä ilomielin.

Jotkut lukijoista ovat valitelleet kommentoinnin vaikeutta nimettömänä. Jos et onnistu kommentoimaan, lähetä minulle siitä tieto (ritva.kattelus@gmail.com), niin yritän auttaa.

Tarja Okkosen kuvasi Klaukkalan kirjastossa
runokirjan julkkareissa Jorma Hyvönen.
Äitini kuolemasta tulee kohta puolitoista vuotta. Huomaan edelleen ajattelevani milloin mistäkin asiasta: tästä äiti olisi ilahtunut. Kyseessä voi olla tv-sarja, lapsenlapseni ryömimistaidot tai kukkivat lumikellot omenapuun alla.
 
En tiennyt aiemmin, että kuollut läheinen voisi pysyä näin lempeän arkisesti ja luonnollisesti elämässäni mukana. Se on lohdullista kuoleman ehdottomuuden edessä.

Kirjoittavana ihmisenä kirjoitin runon heti samana yönä saatuani puhelimessa tietää äitini kuolleen. Puhelun loputtua aika oli hidastunut, aamuun oli pitkä matka. Oli hiljaista. Ulkona marraskuun pimeää, sytytin parvekkeelle kynttilän. Haparoivasti rukoilin.

Istuin lattialle katsellen parvekkeen lasioven läpi kynttilän liekkiä ja odotin aamua. Aamulla soittaisin aikuisille lapsilleni heidän rakkaan mumminsa kuolleen. Odotin aamua ja ajattelin, ehtikö äiti tajuta kuolevansa. Mitä tapahtui siinä hetkessä?

Ajatteleminen sattui. Kirjoitin runon, muutakaan en voinut.

Muutamia päiviä äitini kuoleman jälkeen pakotin itseni kirjoittamaan ylös hänen kuolemaansa liittyneitä tapahtumaketjuja. En jaksanut niitä vielä käsitellä, mutta tiesin haluavani palata niihin joskus myöhemmin. Kirjoitin vihkoon sivukaupalla tulevaisuutta varten, jolloin olisin kiitollinen, että asiat olivat näin pysyneet muistissa kaikkine yksityiskohtineen.

Vielä en ole palannut näihin muistiinpanoihini, niiden aika kuitenkin joskus tulee. Muistin olen huomannut olevan valikoiva, sen verran olen löytänyt vanhoista päiväkirjoistani seikkoja, jotka olen täysin unohtanut. Jos en olisi sivuja itse kirjoittanut, voisin väittää, ettei moisia asioita ole koskaan tapahtunut.

Äitini kuoleman jälkeisistä ajatuksista ja tunteista kehkeytyi runokirja Äiti kuoli marraskuussa (BoD 2020). Ilokseni olen huomannut, että teoksen runoihin on ollut lukijoiden ja kuulijoiden helppo samaistua.

Sanomalehti Karjalainen julkaisi viime lauantaina Eija Komun tekemän arvion kirjastani. "Tarja Okkosen viides runoteos Äiti kuoli marraskuussa tulee lähelle lukijaa, tarttuu käteen ja silittää hiuksia pakahduttavan surun äärellä", Komu kirjoittaa. Arvio on luettavissa kokonaisuudessaan blogissani https://kirjailijatarjaokkonen.blogspot.com/.

Uutena Instagramin käyttäjänä löytyy kolme teoksen runoa myös postauksistani.

Runokirjaa voi tilata nettikirjakaupoista ja vielä hienompaa olisi, jos kiinnostuneet lukijat tekisivät hankintapyyntöjä omiin kantakirjastoihinsa. Näin teos tulisi kirjastoon muidenkin luettavaksi.

Tarja Okkonen
Kirjailija, Klaukkala
tarjaokkonen@hotmail.com  

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Kulttuurien kohtaamisen kipukohtia


Hei taas kaikki blogini lukijat! 
Tässä teille uusi teksti uudelta kirjoittaja-vieraalta. Tällä kertaa hän on Raija Rissanen. Raijan teksti pistää miettimään. Tuhannet kiitokset Raijalle.

Tiedoksi kaikille, että lisää tekstejä saa lähettää. 


Map Of The World, Background, Paper


Kulttuurien kirjo rikastuttaa nykyään suomalaista elämää. Menneinä vuosisatoina ja valtaosin viime vuosisadallakin kulttuurivaihto liittyi eurooppalaisten ja eurooppalaisen kulttuurin kulkeutumiseen maasta toiseen, Suomeenkin. Kulttuurien sopeutuminen muualta tuleviin vaikutuksiin oli suhteellisen luontevaa yhteiseksi tunnistetun historian, lainsäädännön ja arvomaailman perusteella.

Nykyisin maahanmuuton myötä elämäntapamme, kulttuuriimme ja arvomme kohtaavat uudenlaisia haasteita. Monella maassamme asuvalla, ehkä jo Suomen kansalaisuuden saaneella tai kolmannen polven ”uussuomalaisella”, on taustallaan hyvin erilainen uskonto, tapakulttuuri ja normisto kuin kantasuomalaisilla. Tämä normisto perustuu usein uskontoon liittyviin käytäntöihin ja määräyksiin. Ongelmalliseksi nämä käytännöt muodostuvat silloin, kun ne ovat ristiriidassa oman lainsäädäntömme, arvojemme ja kansainvälisen yhteistyön kautta tulevien yleisesti hyväksyttyjen arvojen kanssa.

Tasa-arvo ja itsemääräämisoikeus perinteen paineen alla

Suomen perustuslaki turvaa kaikille kansalaisille oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen sekä suojaa kansalaisten tasa-arvoa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Samat oikeudet nostetaan esiin YK:n ihmisoikeusjulistuksessa ja YK:n alaisen UNESCO:n lapsenoikeuksia koskevassa julistuksessa. Noudatetaanko näiden oikeuksien velvoitteita Suomessa? Valvommeko niiden toteutumista? Turvaako lainsäädäntömme ja oikeuslaitoksemme näiden oikeuksien toteutumisen kaikille kansalaisille? Pelkään pahoin, että käytännössä näin ei ole.

Olen pitkään pohtinut, miksi Suomeen asettautuneet toisenlaisesta kulttuurista tulevat ihmiset pitävät tiukasti kiinni oman kulttuurinsa monenlaisista ilmenemismuodoista ja tavoista, jotka ovat selvästi ristiriidassa niin lakiemme kuin arvojemme ja ihmis- ja lastenoikeuksien kanssa. Vaikka ongelmat näkyvät käytännössä yleensä nuorten naisten ja tyttöjen elämän rajoittamisena, emme saa unohtaa näiden rajoitteiden asettajien roolia vanhojen tapojen ylläpitämisessä. Hekin ovat tapojensa vankeja.

On kohtuutonta, että suomalaista peruskoulua käyvien tyttöjen vapautta valita harrastuksiaan, kavereitaan ja viimekädessä myöhemmin puolisoaan rajoitetaan. Tyttöjen jalkapalloharrastuksesta puuttuu se pelaajien kirjo, joka poikien harrastuksessa näkyy. Miksi tyttöjen edellytetään pukeutuvan tavalla, joka estää monenlaiset liikuntaharrastukset? Kuinka monen tytön haaveet jäävät toteutumatta perinteiden noudattamisen paineessa? Miten voimme hyväksyä sen, että nuoren tytön veli toimii vahtina sisarelleen? Eivätkö lapset olekaan tasa-arvoisia? Miksi me joudumme lukemaan nuorista pakkoavioliittoon joutuneista tytöistä?

Lain turva

Clause, Paragraph, Book, Right, Jura

Joissain tapauksissa Suomen lainsäädäntöön on toivottu lisättävän uusia pykäliä, joilla ei ole mitään tekemistä meidän arvojemme ja lakiemme kanssa. On ehdotettu uskonnosta ja perinteestä kumpuavien erillislakien säätämistä tiettyjen ryhmien tarpeita varten. Viimeisin esimerkki Suomen lainsäädäntöön liittyen koski pakkoavioliiton mitätöimistä. Suomen lakien mukaan avioliiton voi päättää avioeroon. 

Perusteluna avioliiton mitätöimiselle on meidän kulttuurillemme vieras käsite avioeron aiheuttamasta stigmasta. Avioliittoja ja eroja koskevat lait poikkeavat maittain. Suomen kansalaista turvaa Suomen laki. Perimmäinen kysymys on, miksi meillä ei ole kriminalisoitu pakkoavioliittoja, eikä näin siis turvata pakkoavioliittoon joutuneen naisen – joskus jopa tytön – oikeuksia sen sijaan, että pohtisimme oman lainsäädäntömme sopeuttamista meille vieraisiin arvoihin.


Keskustelujen ja kohtaamisten kautta yhteiseen arvopohjaan

Mielestäni maahanmuutto ja kulttuurien kirjo on lähtökohtaisesti myönteistä. Viestini on, että meidän tulee kiinnittää enemmän huomiota siihen, ettei epätasa-arvoa ja ihmisarvoa loukkaavia tapoja ylläpidetä. Meidän tulee kaikin tavoin kannustaa maahamme muista kulttuureista muuttavia ja täällä ehkä jo muutaman vuosikymmenen asuneita pohtimaan, miten he voisivat paremmin ymmärtää uuden kotimaansa lainsäädäntöä, kulttuuria ja arvoja sekä omaksua niiden parhaita käytäntöjä luopumatta omasta uskonnostaan tai oman kulttuurinsa myönteisistä perinteistä.

Tämän kirjoituksen tarkoitus on kannustaa keskustelemaan, mitä keinoja meillä on ”kotouttaa” maahan muuttaneita ja tulevaisuudessa maahan muuttavia muiden maiden kansalaisia siten, ettei uuden maan tuoma kulttuurishokki johda omien pariin käpertymiseen ja uuden kotimaan arvomaailman kieltämiseen.
Raija Rissanen