Sivut

torstai 28. joulukuuta 2017

Uudenvuodenlupaus

Nyt on taas se aika vuodesta, kun ihmiset alkavat miettiä elämäntaparemonttia. Tipaton tammikuu tai terveellinen tammikuu ovat jo perinteitä monille meistä.

Nenänvalkaisuviikot

Mieleeni muistui tänä aamuna puhelinsoitto 15 vuoden takaa. Soittaja oli systerini, joka ilmoitti, että me molemmat aloitamme nyt tipattoman tammikuun. Yritin vähän vastustella, sillä tiesin, että minulla oli edessä todella kiireiset ajat. Mitkään syyt eivät systerille kelvanneet, joten sovimme viettävämme nenänvalkaisuviikkoja koko tammikuun.

Kuun lopussa vertailimme tilastojamme. Systeri oli joutunut kieltäytymään kerran ja minä kokonaista 18 kertaa alkoholijuomista! Molemmat pysyimme yhteisessä sopimuksessamme, joten  viinit ja muut drinkit saivat juoda muut. Vähän kateellisena seurasin vierestä.

Ystävä- ja kollegapiirini ei suinkaan koostu Suomen suurimmista juopoista. Työskentelin siihen aikaan alalla, jossa jouluglögejä vietettiin vasta tammikuussa. Se selittää lukuisat kutsut pippaloihin.

Nyt eläkkeellä kutsut ovat harvenneet, joten terveellisten elintapojen vaaliminen onnistuu helpommin, jos niin haluaa.

Kitudieetit

Viinasta kieltäytymisen lisäksi monet ihmiset aloittavat myös laihduttamisen vuoden alussa. Tavoitteena siintää bikinikunto kesällä tai ainakin muutaman liikakilon karistaminen joulun jälkeen. Lehdet ovat pullollaan dieettiohjeita, vyötärönympärysmittoja, verensokerin vahtimista ja kaikenlaisia terveyttä vaanivia uhkakuvia.

Kokemuksesta tiedän, että kitudieetit eivät ole minua varten. Haluan kuitenkin päästä edes lähelle entisiä mittojani, joten liityin maksulliseen verkkoyhteisöön. Se lupaa pysyviä tuloksia eli katoavia kiloja.

Perästä kuuluu! Pysykää kanavalla!

Kysymys: Aiotko sinä tehdä uudenvuodenlupauksen?




lauantai 16. joulukuuta 2017

Sutta ja sekundaa

Tämä viikko ei todellakaan kuulu suosikkiviikkoihini, sillä tänään lauantaina tuli taas asiakaspalvelukokemus, joka sai verenpaineeni nousemaan.

Ostin talvikengät. Koska kengät tuntuivat hieman liian isoilta, pyysin myyjältä pohjallisia. Hän antoi yhden pohjallisen toiseen kenkään. Pohjallisen laiton jälkeen kenkä tuntui sopivalta, joten teimme kaupat.

Toinen myyjä pakkasi kengät ja otti maksun vastaan. Varmistin häneltä, että hän oli pakannut mukaan myös sen toisen pohjallisen.

- Kyllä, kyllä,- hän vastasi. Paketissa ovat sekä kengät että pohjalliset.

Arvaattekin jo varmaan loput.

Kotona, kun purin pakettia, huomasin, että vain toisessa kengässä oli pohjallinen. Toinen pohjallinen puuttui.

Soitin liikkeeseen, jossa pahoiteltiin kovin tapahtunutta, ja kysyttiin, haluanko tulla hakemaan sen puuttuvan pohjallisen vai laittavatko he sen postiin? Molemmat vaihtoehdot olivat minulle huonoja. Jos jäisin odottamaan postia, saisinko puuttuvan pohjallisen ennen vuodenvaihdetta? Kaikkihan me tiedämme postin jakeluongelmat. Jos taas lähtisin takaisin kauppaan, siirtyisi lounas myöhäisemmäksi. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja palasin kauppaan.

Kauppiaan kunniaksi täytyy sanoa, että hän korvasi heidän tekemänsä virheen pienellä tavarahyvityksellä.

Heikko kannattavuus

Olen usein miettinyt, miksei Suomessa puhuta työn laadun heikkenemisestä ja virheiden korjaamisesta aiheutuvien kustannusten vaikutuksesta kannattavuuteen ja hintoihin?  Eihän mikään bisness voi olla kannattavaa, jos ensin tehdään virhe ja sitten se joudutaan korjaamaan omalla kustannuksella. Asiakas maksaa vain kerran, mutta muistaa ikänsä saaneensa huonolaatuista tavaraa/palvelua. Lisäksi hän joutuu uhraamaan myös omaa aikaansa sotkun selvittämiseen. Seuraavalla kerralla hän miettii tarkkaan, mistä tavaran/palvelun ostaa. Valmistaja tai palvelun tuottaja puolestaan tutkailee tuloslaskelmaa ja päättelee, että kustannukset ovat liian korkeita ja voittoprosentti liian pieni. Hintoja on pakko nostaa. Ja vot - hinnat nousevat ja myynti sakkaa.

Aikoinaan opin jo kauppiksen kursseilla, että ei kannata tehdä sutta ja sekundaa. Tekemällä kerralla oikein välttää korjauskustannukset ja kannattavuus pysyy hyvänä.

Mikähän vaikutus sillä olisi ollut, jos hallitus ei olisikaan pidentänyt työaikaamme, vaan olisi vaatinut työn laadun parantamista ja virheiden vähentämistä?

Tuntuuko teistäkin siltä, että työn laatu on huonontunut Suomessa?


tiistai 12. joulukuuta 2017

Tyydymmekö tällaiseen palveluun?

Verenpaineeni kohosi eilen taas korkeuksiin. Kerron teille tässä lyhyesti kolmesta asiakaspalvelusta.

Instrumentarium

Silmälääkäri määräsi minulle lukulasit uusilla vahvuuksilla. Päätin, että laitatan uudet linssit vanhoihin pokiin. Nämä kehykset ovat käyttämättömät, sillä jostain syystä niihin muutama vuosi sitten laitetut linssit eivät sopineetkaan minulle. Asuin silloin ulkomailla, joten en voinut tulla Suomeen vaihdattamaan linssejä. Uudet lasit jäivät käyttämättä, ja minä sinnittelin vanhoilla laseilla.

Nyt, kun halusin vaihdattaa näihin kehyksiin uudet linssit, myyjä Instrumentariumin liikkeessä Helsingissä antoi minulle allekirjoitettavaksi lomakkeen, jonka mukaan otan itse vastuun kehysten mahdollisesta rikkoutumisesta linssienvaihdon yhteydessä.

Ilmoitin, että en tuollaista paperia allekirjoita. Mielestäni linssien tekijällä pitää olla sen verran ammattitaitoa, että homma onnistuu ilman, että asiakas joutuu kantamaan tästä riskin. Yrittäjät voivat ottaa vastuuvakuutuksen vahinkojen varalta.

Kun sanoin ostavani siinä tapauksessa lasit muualta, perääntyi Instrumentariumin myyjä, ja otti työn vastaan ilman minun allekirjoitustani. Lupasin mahdollisessa vahinkotapauksessa tyytyä vastaavanlaisiin pokiin enkä vaatisi samanlaisia pokia tilalle.

Kaiken kaikkiaan koko juttu on minusta ihan uskomaton. Miltä teistä tuntuisi, jos esimerkiksi hammaslääkäri antaisi allekirjoitettavaksi paperin, jossa ilmoitatte suostuvanne maksamaan itse vahingot, jos jotain tapahtuu, kun hammaslääkäri vaihtaa uuden paikan hampaaseenne? Tai jos viette auton renkaanvaihtoon, ja taas vaadittaisiin teitä ottamaan vastuu siitä, jos vaikka auto naarmuuntuisi renkaanvaihdon yhteydessä?

Ei kai nyt mitä tahansa riskiä voida siirtää asiakkaalle?

Osuuspankki

Osuuspankki kertoo nettisivuillaan arvoikseen mm. ihmisläheisyyden ja kertoo "kehittävänsä paveluja ja tuotteita asiakkaiden tarpeiden mukaisesti". Todellisuus arjessa on kuitenkin ihan toista.

Jouduin itse jonottamaan Etelä-Karjalan osuuspankissa pari tuntia muutama vuosi sitten, sillä asiakaspalvelijoita oli aivan liian vähän suhteessa asiakasmäärään. Olin asiasta niin raivoissani, että soitin yksityisasiakkaista vastaavalle johtajalle ja annoin konkreettista palautetta asiakkaiden kyykyttämisestä.

Vanha äitini yritti käydä eilen nostamassa rahaa kyseisestä pankista. Maanantai on ainoa päivä viikossa, jolloin rahaa voi pankista nostaa. Sama asiakkaiden kyykytys näyttää jatkuvan edelleen. Jonossa oli yli 40 ihmistä ja asiakaspalvelussa vain yksi henkilö. Odotettuaan toista tuntia äiti lähti pois ilman rahoja.

Hyvä Osuuspankki: Ihanko oikeasti olette sitä mieltä, että toimitte arvojenne mukaisesti? 

Jälkisanat 16.12.2017:
Pahoittelen, että kirjoitin hieman epäselvästi. Maanantai on ainoa päivä, jolloin rahaa voi nostaa myös iltapäivällä ilman ajanvarausta kyseisestä pankista. Turvallisuussyistä sisareni vie äitimme aina pankkiin. Systeri on opettaja, joten hän on töissä aamusta pitkälle iltapäivään. Asiointi aamupäivällä tai lyhyellä ruokatunnilla ei siis onnistu.

En tiedä, kuinka nopeasti ajanvarauksen nykyään saisi. Aikoinaan, kun itse yritin varata aikaa, olisin saanut sen parin viikon päästä. Se ei minulle sopinut, koska tiesin olevani silloin jo 1000 kilometrin päässä Lrannasta. Ja muutenkin....miksi tehdä rahannostosta näin byrokraattista? Sehän vaatii yhteydenoton, ajanvarauksen ja pankkiin tulemisen. Kyllä omia rahoja pitää saada pankista helposti silloin, kun tarve on, eikä silloin, kun pankille sopii. Eikö?

Nordea

Lappeenrannan Nordea on puolestaan lopettanut kokonaan mahdollisuuden nostaa rahaa pankin konttorista. Lähin nostopiste on Kouvolassa, noin 90 kilometriä Lappeenrannasta.

Tällä päätöksellä pankki säästää ainakin siivouskuluissa. Eiväthän asiakkaat kanna hiekkaa jaloissaan pankkikonttoriin, kun sieltä ei edes saa mitään palvelua!

Hyvä Nordea: Tämäkö on teidän käsityksenne modernista asiakaspalvelusta?


Tämä osa tekstiä on lisätty myöhemmin, 16.12.2017:

Kiitos paljon kaikille teille, jotka lähetitte minulle omia pankkikokemuksianne sähköpostitse. Monet monivuotiset asiakkaat kertoivat "äänestäneensä jaloillaan" ja vaihtaneensa pankkia huonon asiakaspalvelun takia.

Aloin muistella omia pankkikokemuksiani aikuisiältä. Ennen kuin rahaa sai seinästä ja asioita pystyi hoitamaan nettipankissa, jouduimme me kaikki asioimaan pankkikonttoreissa. Niissä oli yleensä aina jonot ainakin palkkapäivinä ja niinä päivinä, jolloin ihmisillä oli tavallista enemmän maksettavia laskuja kuten kuukauden alussa, puolivälissä ja lopussa.

Yksi syy jonoihin oli varmasti se, että pankit avasivat ovensa vasta sen jälkeen, kun ihmiset olivat jo menneet töihin, ja sulkivat ne niin aikaisin, että ei meinannut millään ehtiä pankkiin oman työpäivän päätyttyä. Ruokatuntikaan ei yleensä riittänyt jonottamiseen.

Asuntolainaakin piti lakki kourassa nöyrästi anoa pankinjohtajalta. Nythän niitä tuputetaan. Meiltä jäi ensimmäinen laina saamatta KOP:sta, vaikka olimme mieheni kanssa olleet kyseisen pankin asiakkaita vuosia, olimme valmistuneet korkeakoulusta, olimme hoitaneet kunnialla opintolainamme ja meillä molemmilla oli vakituinen työ. Meillä oli myös tilillämme lainaan vaadittava omarahoitusosuus, 30 000 markkaa.

Syy lainan epäämiseen oli se, että emme olleet vuosia säästäneet vähitellen omaa osuuttamme, vaan olimme saaneet summan kasaan vuodessa ulkomaankomennuksella! Sanoimme tilimme irti ja marssimme toiseen pankkiin, josta laina irtosi heti normaaleilla ehdoilla.

Vuosia myöhemmin avasin samaisessa KOP:n konttorissa uudelleen tilin, sillä konttori sijaitsi lähellä asuntoamme. Eipä aikaakaan, kun sieltä tuli kirje, jossa pyydettiin tulemaan allekirjoittamaan uusia sopimuksia heidän atk-järjestelmänsä muutosten takia. Homma piti hoitaa päiväsaikaan, mikä oli minulle erittäin hankalaa, koska työpaikkani ei ollut konttorin vieressä.

Kirjeen tyyli oli mielestäni ylimielinen. KOP olisi voinut lähettää paperit allekirjoitettavaksi palautuskuoressa tai luvata edes tarjota pullakahvit, mikäli tulen konttoriin auttamaan heitä järjestelmämuutoksessa. Päätin, että en mene. Jos he tarvitsevat apuani, tulkoot hakemaan tai korvatkoot minun vaivani.

Myös moni muu pankin asiakkaista oli päätynyt samaan ratkaisuun. Lopputulos oli, että pankki ei saanut kaikkia asiakkaita tulemaan konttoriinsa, vaan joutui tekemään jonkun sisäisen järjestelyn, jolla vanhat tilinumerot säilyivät asiakkailla. Se oli mielestäni ensimmäinen kerta, kun tavalliset ja kunnolliset ihmiset saivat tarpeekseen pankin kyykyttämisestä ja osoittivat aktiivisesti kansalaistottelemattomuutta.

Nettipankki on erinomainen juttu, mutta heti, jos tarvitsee jotain muuta, alkavat ongelmat. Puhelimitse hoidettavaan asiakaspalveluun joutuu jonottamaan ja viimein, kun saa virkailijan kiinni, ei tämä aina osaakaan vastata siihen minun kysymykseeni. Puhelinasiakaspalvelussa on usein nuoria, jotka eivät ikänsä takia ole vielä ehtineet kohdata kaikkia pankkiasiointiin liittyviä ongelmia.

Vuosien mittaan minulle on kertynyt pankeista paljon kokemusta, koska minulla on monia tilejä. Valitettavasti kokemukset ovat pääsääntöisesti keskiarvon huonommalla puolella. Ainoat pankit, jotka  ovat ainakin tähän asti hoitaneet hyvin asiakaspalvelunsa minun kohdallani, ovat olleet Nooa ja Ålandsbanken. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan asiakaspalvelusta syntynyt henkilökohtainen kokemus, jonka haluan tässä sanoa kiitokseksi hyvästä ja joustavasta palvelusta!



torstai 7. joulukuuta 2017

Sormus palasi sormeen

Kultaseppä Harri Hamberg työssä
En ole enää muutamaan vuoteen pystynyt pitämään kihla- ja vihkisormuksia nivelrikon takia. Asia on harmittanut minua, sillä varsinkin vihkisormus on mielestäni todella kaunis.

Kävin pari päivää sitten Korugalleria Robassa hankkimassa kellooni uuden patterin. Puheeksi tuli myös tämä sormusongelma. Kultaseppä Harri Hamberg lupasi ratkaista ongelmani.

Ja kas - nyt sormukset mahtuvat taas sormeen! Toiseen niistä laitettiin lisäpala ja toista vain venytettiin. Seurasin mielenkiinnolla Harrin ammattitaitoista työtä, jossa oli monta

eri vaihetta. Oli poistettava jännitys, juotettava lisäpala, kilkuteltava reunoja, hiottava, putsattava, kiillotettava, jäähdytettävä ja mitä kaikkia muita työvaiheita siinä olikaan.

Kaiken kaikkiaan vakuuttavaa ja upeaa työtä!
Voin lämpimästi suositella Korugalleria Robaa osoitteessa Iso Roobertinkatu 17 - 19 (www.korugalleriaroba.fi). Sieltä saa kelloja, koruja, huoltoa, korjausta ja kaiverruspalveluja. Harri osaa suunnitella myös uniikkeja koruja. Tuotteiden hinnat ovat kohdillaan ja ystävällinen palvelu on taattu. Hyvä paikka tehdä jouluostoksia!

PS. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan kokemuksen tuomaa tietoa.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Sinivalkoinen maailma

Hyvä ystäväni Tallinnasta onnitteli eilen minua ja miestäni Suomen 100-vuotisjuhlan johdosta. Hän kertoi, että Virossa on juhlittu Suomea koko vuosi. Media on täynnä Suomea käsitteleviä juttuja ja telkkarissa on näytetty paljon suomalaisia elokuvia.

Sinivalkoinen juhlavalaistus maailmalla

Tämän päivän (5.12.2017) Helsingin Sanomatkin kertoi Suomen juhlinnasta ulkomailla. Juhlaohjelmaa järjestetään noin 100 maassa. Eilinen Saanatunturin juhlavalaistus saa jatkoa ympäri maailmaa. Hesarin mukaan kohteita valaistaan ainakin Alankomaissa, Argentiinassa, Australiassa, Brasiliassa, Bulgariassa, Etiopiassa, Irlannissa, Islannissa, Iso-Britanniassa, Italiassa, Itävallassa, Kanadassa, Kazakhstanissa, Kreikassa, Kyproksella, Latviassa, Meksikossa, Mosambikissa, Norjassa, Portugalissa, Puolassa, Ruotsissa, Serbiassa, Sveitsissä, Tšekissä, Ukrainassa, Unkarissa, Venäjällä ja Virossa.

Näin Moskovassa

Moskovassa Suomen suurlähetystö valaisee oman lähetystörakennuksensa. Rakennus vihittiin käyttöön 6.12.1938. Se on Suomen ensimmäinen varta vasten tähän tarkoitukseen rakentama talo ja ensimmäinen Neuvostoliiton pääkaupunkiin rakennettu ulkovaltojen edustusto.

Talvisodan aikana rakennuksessa majaili ainakin Terijoen hallituksen edustajia, sillä Neuvostoliitto ei hyväksynyt Ruotsia Suomen etujen valvojaksi. Rakennus oli erittäin huonossa kunnossa sodan jälkeen.

Jatkosodan aikana Suomen etuja Neuvostoliitossa valvoi Ruotsi, joka piti huolta myös lähetystörakennuksesta. Suomen hallitus vuokrasi osan rakennuksesta Yhdysvaltain Moskovan-lähetystölle toukokuussa 1945. Vuokrasopimus oli voimassa vuoden loppuun asti.

Suurlähetystön rakennus on edelleen yksi harvoista toimivista funkkisrakennuksista Moskovassa. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Hilding Ekelund. Lisärakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Helin & Siitonen ja se vihittiin käyttöön vuonna 1996. Kokonaisuus on erittäin onnistunut.

Paljon onnea 100-vuotias Suomi! Olet pärjännyt hyvin!

Suomen suurlähetystö Moskovassa. Kuvassa ei valitettavasti näy hieno sisäpiha. Punaiset kilvet autoissa ovat diplomaattiautojen tunnuksia.