Sivut

maanantai 21. joulukuuta 2020

Joulukalenteri nro 4

Hei kaikki blogini lukijat!

Joulukuussa - 1.12, 7.12, 14.12 ja nyt 21.12 viimeisen kerran - julkaisen blogissani Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n jäsenten kirjoittamia jouluaiheisia tekstejä. 

Paltta on vuonna 1963 perustettu kirjoittajien yhdysside Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Paltalla on yli 150 jäsentä pääkaupunkiseutua myöten ja aktiivista toimintaa eri paikkakunnilla Kaakkois-Suomessa. Joulukalenteri päättyy tähän mutta toiminta Paltassa jatkuu. Tervetuloa mukaan!

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Jouluruokia

Yritän saada selvää vieraskielisestä reseptistä. Salaattia, suolakurkkua, mustaa kaviaaria, ravunpyrstöjä, kaprista, soijapaputahnaa, keitettyä munaa, marinoituja vihanneksia ja teeren lihaa. Kaupasta ei löytynyt  teeren lihaa, joten tilalle on laitettava broilerin fileesuikaleita. Päälle etikasta, keltuaisesta ja oliiviöljystä sekoitettua kastiketta. Nyt vihdoin Salat Olivier alkaa olla valmis. Vähän vielä lehtipersiljaa koristeeksi.

Kinkku, rosolli ja kalat ovat jo pöydässä. Perunatkin valmiina liedellä. Laatikoista luovuimme jo vuosia sitten, kun ne eivät olleet kenenkään toivelistalla. 

Ainut jouluvieraamme on vierashuoneessa vaihtamassa vaatteita. Mies viimeistelee kuusta ja laittaa latvaan sipulikupolin. Kuusi on täynnä eri puolilta maailmaa hankittuja joulukoristeita – muistoja menneisyydestä. Ajalta, jolloin elämä oli vielä normaalia.

Ritva Kattelus, Helsinki


Kuvat: Pixabay.

maanantai 14. joulukuuta 2020

Joulukalenteri nro 3

Hei kaikki blogini lukijat!

Joulukuussa - 1.12, 7.12 ja tänään 14.12 sekä viimeisen kerran 21.12 - julkaisen blogissani Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n jäsenten kirjoittamia jouluaiheisia tekstejä. 

Paltta on vuonna 1963 perustettu kirjoittajien yhdysside Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Paltalla on yli 150 jäsentä pääkaupunkiseutua myöten ja aktiivista toimintaa eri paikkakunnilla Kaakkois-Suomessa. Tervetuloa mukaan toimintaan!



                                                                                                            Joulukuun 14. 1939

Rakas Äiti!

Lämmin tervehdykseni oma kultainen Äiti vanhus. Älä ole minun tähteni liian murheissasi, ei minulla ole mitään hätää keskellä taistelun melskeenkään…

Oma rakas lapseni kiitoksia kirjeestäsi. Kysyit siinä onko minun kovin ikävä. Kyllä minun on sinua ikävä oma tyttöni. Muistan sinua ensimmäiseksi aamulla ja illalla nukkumaan mennessä…

Sinulle sisar viimeiseksi. Sinä kun olet teistä vahvin hoivaa sinä niitä toisia. Koita saada niitä suojaan vihollisen pommeilta. Minun mielestäni ei siellä tehtaan lähellä ole turvallista asua…

Toivon teille kaikille rauhaisaa Joulua. Laulakaan aattona virsi 21 klo 19 niin minä täällä laulan mukana…

Hyvää Joulua, 

Eemil”


Elma laski kirjeen käsistään syliin, hypisteli esiliinan taskun reunaa kuunnellen enkelikynttilän helähdyksiä, katsellen pienten varjoenkelten leikkiä seinäpaperin pinnalla. Miksi ne hiipivät mieleen, aina näin joulunalla, kaksikymmentä vuotta sitten pirtin pihamaalle ammutut velipojat. Miksi sydämestä nouseva, raastava tunne salpasi henkeä ja sumensi silmät. Eemil-veli kirjoitti kauniisti, uskoi, että täällä Mattilan mäellä hän hoivaisi ja vielä suojaankin veisi nuo muut. Vinoon vääntyneen, uupuneena viltin alla makaavan ryppyisen äiti-vanhuksen ja kaksi saman pumpulitäkin alla jalkapohjat toisiaan vasten asettaneet uniaan tuhisevat lapset. Ikioman ja isättömän pojan, veljen oman ja äidittömän tytön.

Elma nousi hitaasti puutuolilta varoen kolauttamasta tuolia pienen pöydän reunaan, tuntui, että oli oltava rikkomatta akkunan takaa huoneeseen pimeyden mukanaan tuomaa hiljaisuutta ja rauhaa. Kirje kädessä kulki tiskikaapin ääreen, veti laatikon auki ja asetteli kirjeen koreasti koristellun, pyöreän peltipurkin viereen. Otti sitten kuitenkin purkin käsiinsä, palasi tuolille ja avasi kannen. Purkin sisällä oli valokuvia, päällimmäisenä pari kesää sitten Mattilan lastenkodin pihalla otettu kuva Elmasta itsestään. Takana kuusi pientä pellavaista päätä, lasten nimet tipahtelivat Elman mieleen kutsumatta. Kuvan reunassa lastenkodin emäntä, kädet puuhkassa, vaalea essu kirjavan mekon  päällä. Lapset isommasta pienimpiin, tukat leikattu kaikilla samaan polkkamalliin, tytöillä mekot, essut ja paljaat kintut, pienillä pojilla polvihousut ja valkoinen paita. Ei lastenkodin lapset ryysyläisiä olleet, suuret silmät maailmalle avoinna puhtaaksi hinkatuissa kasvoissa. Elma katsoi kuvassa leveästi hymyilevää itseään, hattu toisella korvalla ja hameen helmat pohkeisiin asti. Kuvasta tulvahti mieleen omenapiirakan tuoksu, lastenkodin emäntä sitä sunnuntaiaamuina elokuussa laittoi ja silloin oli aina niin hyvä mieli työpäivä aamusella aloittaa unisilmäisiä lapsia pitkän pöydän ääressä  katsellen.

Seuraava kuva oli viime kesältä, taustalla kuohuva vesi ja punatiilinen tehdas. Naisnelikko seisoi puisella sillalla, Elma itse kädet nappimekon taskuissa, vakava hymynpoikanen kasvoilla, silmät auringonpaisteesta sirrillään. Kaikilla naisilla hiukset pinneillä kasvoilta poisvedettynä, siinä sitä oltiin löysistä pois tulossa, mielessä pyykkitupa ja Virtakiven sauna. Hyvä oli tuonkin kuvanoton hetki, lastenkodin pienten hoito vaihtunut siinä sitten jo pölyisiin ja kumiseviin, humiseviin tehdassaleihin ja harjanvarteen.

Katse osui kirjeeseen, ja Eemilin sanat pyörähtivät mieleen tehtaan lähellä asumisesta. Elma mielessään Eemilille muotoili jo lauseita seuraavaan kirjeeseen. Valmiiksi on puhuttuna hevoskyyti Selänpäähän Alman ja Erkin mökille, valmiiksi mietittynä petivaatteet ja evästäkin syrjään laitettuna helposti matkaan otettavaksi jos vaikka kiirekin tulee. Lapsille pässinpökkimät ja äitimuorille villasta alle ja päälle. Alma-sisko tiesi odottaa, pienihän se oli Takojan mettänreunan mökki, mutta pihapiirissä hirsinen sauna  eteisellä. Saunan padasta sai lämmintä vettä ja kiukaasta pihisevät löylyt. Turvallista siellä olisi, metsä ympärillä ja avara taivas pään päällä. Huokaisten Elma vilkaisee hellan luukkua, vieläkö hehkuu pesässä, joko voi pellit sulkea. Mielessä pyörii huolena ajatus tehtaasta ja pommituksista, joista paljon puhetta oli osuuskaupan edessä päivällä kauppareissulla tullut. Väsymys painoi hartioita kasaan, yskitti kun Elma suoristi rankaansa ennen hellan eteen kyykistymistä. Kohensi kekäleitä, kolisutti luukkua. Käveli sulkemaan auki jääneen laatikon, vilkaisten vielä kirjettä. Mietti, että aamulla etsittävä virsikirja, olisi sitten aattoiltasella käsillä kun enkeli taivaan yhdessä veisattaisiin.

Erja Vanhala, Tolkkila (Kouvola)





Molemmat valokuvat: Pixabay.

maanantai 7. joulukuuta 2020

Joulukalenteri nro 2

Hei kaikki blogini lukijat!

Joulukuussa - 1.12 ja tänään 7.12 sekä 14.12 ja viimeisen kerran 21.12 - julkaisen blogissani Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n jäsenten kirjoittamia jouluaiheisia tekstejä. 

Paltta on vuonna 1963 perustettu kirjoittajien yhdysside Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Paltalla on yli 150 jäsentä pääkaupunkiseutua myöten ja aktiivista toimintaa eri paikkakunnilla Kaakkois-Suomessa. Tervetuloa mukaan toimintaan!



Joulu tulee jokaiselle

kaikille se kerkiävi.

Tulee  pieniinkin tupihin

asuntoihin asettuvi,

vierasta ei vaurautta

saapuu suuriinkin saleihin.

Joulu joutuu vaikka jouten

vaivalla aivan vähällä,

ilman ruokain runsautta

hikipäässä hyörimistä.

Ei se katso kammareita

komeroita kurkistele,

eikä kysy kinkkujamme

lukumäärää laatikoiden,

saati pengo paketteja

lahjojamme laskeskele.

Sovun tahtoo tuoda meille

rauhanhetken raadantahan,

kertoilla Suuren Sanoman

ilon jakaa ilmaiseksi.

Eira Vainikka



Image by Gerd Altmann from Pixabay.

tiistai 1. joulukuuta 2020

Joulukalenteri

 Hei kaikki blogini lukijat!

Joulukuussa - tänään 1.12 ja 7.12, 14.12 sekä viimeisen kerran 21.12 - julkaisen blogissani Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n jäsenten kirjoittamia jouluaiheisia tekstejä. 

Paltta on vuonna 1963 perustettu kirjoittajien yhdysside Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Paltalla on yli 150 jäsentä pääkaupunkiseutua myöten ja aktiivista toimintaa eri paikkakunnilla Kaakkois-Suomessa. Tervetuloa mukaan toimintaan!



Joulu on leikki

se kynttilät heitti

tuohon pöydälle.

Tinttiseni talipallolla

Odotatko kanssani

lipeäkalaa?

Sirpa Minkkinen, Lappeenranta


Kuvat: Image by Pexels from Pixabay


lauantai 7. marraskuuta 2020

Joulutungoksessa vai verkkokaupan kautta?

Joululahjojen hankinta alkaa olla kohta taas ajankohtaista. Pelkkä ajatuskin siitä, että näinä pandemia-aikoina joutuisi tungeksimaan jossain kauppakeskuksessa tai tavaratalossa muiden ostoksilla olevien kanssa, saa ainakin minut kääntämään katseeni verkkokauppojen suuntaan. 

Tapanani on ollut ostaa joululahjoja pitkin vuotta matkoilla ollessani tai käydessäni jossain näyttelyssä, festivaaleilla tai messuilla. Nyt kun ulkomaanmatkat on peruttu eikä mieli tee oikein väentungoksiin, on verkkokauppa hyvä vaihtoehto. Jos ja kun ostokset tekee jo nyt marraskuussa, ehtii lahjat toimittaa saajille ennen jouluaattoa.

Myös me Avisadossa päätimme helpottaa joululahjahankintoja ja tarjoamme helpon ja edullisen tavan hankkia kirjalahjoja useammalle henkilölle samalla kertaa. 

Tässä vinkkimme: 

Osta kerralla neljä (4) kirjaa edullisella yhteishinnalla 40 € ja saat lahjat niin uudelle kesämökin omistajalle ja eläkkeellelähtöä suunnittelevalle kuin myös suvun nuorisolle ja uranvaihtoa pohtivalle. Ilmainen toimitus postin kautta. Samat kirjat yksittäin tilattuina maksavat yhteensä 109 €.

Kirjat perustuvat tutkittuun tietoon ja ovat saaneet mediassa hyvät arviot. Tässä niistä lyhyet esittelyt.






Tom Jokinen

Mökkeilyä & mansikoita. Tumpelokin pärjää kesämökin kanssa

Nid. 96 s. Nyt vain 10 € osana yhteistilausta. (Ovh 20 €)

Kirja on tarkoitettu ensiavuksi uusille kesämökin omistajille. Kirjan ohjeilla tumpelokin pärjää mökkinsä kanssa, sillä kirjassa käsitellään mm. mökkeilyyn liittyviä mielikuvia ja todellisuutta, omistamiseen liittyviä kustannuksia, töitä ja velvollisuuksia, yhteisomistajuutta ja kesämökkinaapureita. Kesämökki on paljon muutakin kuin työleiri. Se voi olla ainakin mansikkapaikka, lepopaikka, pakopaikka ja etätyöpaikka.

 

Sirpa Pääkkönen

Pätkiä & potkuja. Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä

Nid. 160 s. Nyt vain 10 € osana yhteistilausta. (Ovh 25 €)

Kirja käsittelee naisten kokemaa ikäsyrjintää työelämässä. Suomessa on kymmeniätuhansia naisia, joita syrjitään työelämässä heidän ikänsä vuoksi. Syrjintä kohdistuu erityisesti nuoriin ja yli viisikymppisiin naisiin. Kirja antaa myös hyviä neuvoja ja toimintaohjeita ikäsyrjinnän kohteeksi joutuneille henkilöille.

 

Ritva Kattelus – Milka Ukkonen

Työtä & timantteja. Ohjeita. Vinkkejä. Ideoita. Neuvoja

Nid. 190 s. Nyt vain 10 € osana yhteistilausta. (Ovh 30 €)

Kirja on tehty omaa paikkaansa työelämässä etsiville nuorille. Se sopii myös alanvaihtoa suunnitteleville. Kirja on itsetuntemukseen, elämänhallintaan ja urasuunnitteluun keskittyvä tehtävä- ja tietokirja.

 

Ritva Kattelus – Tom Jokinen – Carita Peltonen – Valerie Harwin

Eläkettä & eliksiiriä. Ohjeita. Vinkkejä. Ideoita. Neuvoja

Nid. 288 s. Nyt vain 10 € osana yhteistilausta. (Ovh 34 €)

Kirja on tuhti tietopaketti eläkkeelle lähtöä suunnitteleville ja äskettäin eläkkeelle siirtyneille. Elämä muuttuu, kun työ loppuu. Elämä eläkeläisenä voi olla elämän parasta aikaa tai elämänpiiri voi kutistua niin pieneksi, että mielen valtaa alakulo. Omilla valinnoilla voi rakentaa itselleen hyvän elämän.

Kirjatilaukset: www.avisado.fi kohdasta Joululahjatarjous: 4 kirjaa 40 eurolla.

maanantai 28. syyskuuta 2020

Peilitön perjantai?

Luin juuri mielenkiintoisen kirjan ulkonäön ja elämässä menestymisen välisestä yhteydestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirjan ovat kirjoittaneet turkulaiset taloussosiologit Iida Kukkonen, Tero Pajunen, Outi Sarpila ja Erica Åberg. Tarkemmat tiedot kirjasta löydät blogin kohdasta Kirjat.

Kirjassa käsitellään ulkonäön markkinoita, ulkonäköä muokattavana ominaisuutena ja ulkonäköpääoman sosiaalista säätelyä. Kirjan mukaan esteettinen pääoma on yhdistelmä ulkonäköön liittyviä resursseja. Näitä ovat muun muassa ruumiin koko ja muoto, kasvonpiirteet, hiukset, parta sekä ehostus-, pukeutumis- ja laittautumistyylit. 

Aihe oli tuore ja olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Parisataasivuinen kirja pystyi valottamaan aihetta monipuolisesti mutta analyysit jäivät sivumäärän vähyyden takia vähäisiksi. Lisää tällaista!

Kirja sai ainakin minut pohtimaan ulkonäköön kohdistuvan kulutuksen mielekkyyttä ja mielettömyyttä. Miksi ihmeessä me suostumme kaikkeen tähän näyttääksemme ehkä vähän paremmilta tai hoikemmilta tai pidemmiltä tai fiksummilta tai nuoremmilta?

Me ulkonäkötyöläiset

Ennen kuninkaat, aatelisto tai muuten menestyneet erottuivat rahvaasta hyvinsyöneellä ulkomuodollaan. Pyöreys ja jopa suorainen lihavuus oli kaunista, koska se liittyi rikkaisiin ja arvovaltaisiin ihmisiin. 

Tänä päivänä kauneuden ideaali on aivan toinen. Sairaalloisen laihat mallit esittelevät mainoksissa ja näytöksissä meille uusia vaatteita ja muita tuotteita. Kaunis on nykyään useimmiten sama kuin laiha ja ikuisesti nuori. Kauneus määrittyy sosiaalisesti ja se saa arvoa valtasuhteissa. Kauneus ei siis olekaan vain katsojan silmässä niin kuin usein väitetään, vaan meidät on saatu sisäistämään vallassa olevat kauneusnormit. 

Meistä kaikista on tullut enemmän tai vähemmän ulkonäkötyöläisiä. Kirjan kirjoittajat arvioivat eri tutkimusten perusteella, että suomalainen mies viettää 60 vuoden aikana yhteensä kolmisen kuukautta ja nainen noin yksitoista (11 !) kuukautta peilin ääressä. Mitä visuaalisempi kulutuskulttuuri on, sitä enemmän aikaa käytämme ulkonäkötyöhön. Nykynuoret ehtivät siis elämänsä aikana seisoa peilin ääressä vanhempiaan kauemmin. Kuka vielä väittää, ettei ulkonäkö kiinnosta suomalaisia?

Tähän asti ulkonäkönormien purkaminen on ollut lähinnä aktivistien kontolla. He puhuvat kehopositiivisuudesta ja kannustavat ihmisiä julkaisemaan omia, ei-retusoituja kuviaan. Rypyt, makkarat ja muut elämän merkit saavat näkyä. 

Kannattaisiko itse kunkin meistä miettiä, onko tässä kaikessa ulkonäkötyössä mitään mieltä? Voisiko aikansa ja euronsa käyttää paremmin?

Kirjan kirjoittajat haastavat meidät kokeilemaan peilitöntä perjantaita. Peilittömänä perjantaina ei katsota peiliin eikä edes vilkuilla oman kuvan heijastuksia kodin tai työpaikan ikkunoista eikä edes  näyteikkunoista. Olisiko se perjantai jo tällä viikolla?

torstai 24. syyskuuta 2020

Ylös, ulos ja museoon!


Sain synttärilahjaksi Museokortin rakkaalta mieheltäni. Muutaman viikon odottelun jälkeen posti toi tänään varsinaisen kortin. Sitä ennenkin olisin jo päässyt museoon näyttämällä väliaikaista korttiani.

Kortilla pääsee noin 300 museoon. Voisin siis käydä tulevan vuoden aikana melkein joka päivä jossain museossa! Ajatus sekä innostaa että kauhistuttaa. Ei kai tässä nyt ole tarkoitus ryhtyä suorittamaan museoita ja näyttelyitä? 

Miten sitä kaikesta tästä tarjonnasta onnistuisi löytämään ne itseä kiinnostavat kohteet? En nimittäin erityisemmin nauti netissä roikkumisesta. En saa kiksejä verkkokaupoista, joten pelkään pahoin, että en jaksa roikkua aktiivisesti netissä seuraamassa museoidenkaan tarjontaa. Paperikirja vie voiton.

Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö museot kiinnostaisi. Päinvastoin, kyllä taas kiinnostavat mutta eivät ihan kaikki museot. Työskentelin matkailualalla nuoruudessani melkein 10 vuotta. Sinä aikana ehdin käydä monissa eri museoissa ulkomailla. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että kun on nähnyt yhden museon, on nähnyt ne kaikki. Varsinkin taidemuseot ja paikallismuseot menivät päässäni iloiseksi sekamelskaksi ja aloin jo vältellä uusien paikkakuntien museotarjontaa. Onneksi muutaman vuoden tauon jälkeen kiinnostukseni museoihin heräsi uudelleen.

En ole tosin vieläkään käynyt esimerkiksi traktorimuseossa tai meijerimuseossa. Tuskin käyn myöskään kaikissa kotiseutumuseoissa, vaikka aionkin alkaa harrastaa kotimaan matkailua. Sen sijaan monet taidemuseot, arkkitehtuurimuseo, designmuseo, Lapissa sijaitsevat museot, Kansallismuseo, merkittävien henkilöiden kotimuseot ja monet muut kiinnostavat oikein paljon.

Seuraavaksi pitäisi saada nostettua takapuoli sohvalta telkkarin äärestä ja lähteä ensimmäiseen museokohteeseen. Minkähän valitsisi? 

keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Uusi normaali


Tässä elämää Uuden normaalin aikakaudella. Olen kuvassa lähdössä ruokakauppaan varustautuneena kertakäyttöisellä kasvomaskilla ja kertakäyttöisillä nitriilikäsineillä. Koska aloitin maskin käytön jo maaliskuussa, on euro jos toinenkin tullut jo kulutettua suojautumiseen.

Huomenna pitäisi lähteä skannaamaan kuvia, mutta Ilmatieteenlaitos lupaa kovaa myrskyä. Mietin, että on kai pakko mennä spåralla, vaikka yleensä tykkään kävellä kaikkiin paikkoihin. Seuraavaksi mietin, missähän minun HSL:n lippuni mahtaa olla. Siinä on vielä arvoa jäljellä. Ja heti sen jälkeen tajusin, että en edes muista, miten sillä kortilla maksetaan spårassa. Viimeisestä spåramatkasta on varmaan jo 7 kuukautta. Ei ihme, jos HSL:n tulot ovat tippuneet. Minunlaisiani, spåraa ja busseja vältteleviä, on varmasti monia muitakin korona-aikana.

Koronan lisäksi voi olla yksi toinenkin syy matkustajakatoon. Tämän päivän (16.9.20)  Hesari otsikoi yhden juttunsa seuraavasti: Helsinkiin halutaan edullisempi kertalippu. Kaupunginvaltuutettu Laura Rissanen on tehnyt asiasta valtuustoaloitteen. Hänen mukaansa tällainen "citylippu" lisäisi kiinnostusta joukkoliikenteeseen. Vihdoinkin joku ajattelee omilla aivoillaan! Kiitos siitä.

HSL:n vyöhykeuudistus nosti raitiovaunujen kertalipun hinnan 1,70 eurosta 2,80 euroon. Melkoinen kertakorotus! Näiden lippujen hinta kallistui huomattavasti enemmän kuin kausilippujen. Kun kertalipun hinta nousi, alkoivat yhdessä matkustavat pariskunnat ja perheet suosia omaa autoa. Se tuli halvemmaksi. Herää kysymys, eikö tätä yhteenlaskua voitu tehdä ennen kuin päätös hinnankorotuksista tehtiin? Hesarin mukaan Kuntayhtymä vastustaa yhden vyöhykkeen lippua.

Nyt järki käteen ja spåralippu takaisin, please!



perjantai 17. heinäkuuta 2020

Puu ja pää - vai jo jotain muutakin?


Mihin tämä tulee
Kirjan nimi kuvaa hyvin kirjan sisältöä.


En lue pelkästään uusia tänä vuonna tulleita tietokirjoja, vaan tykkään paneutua myös jo vähän vanhempiin kirjoihin, jotka ovat jääneet minulta jostain syystä lukematta. Tällaiset kirjat ovat usein erittäin valaisevia. Ne joko kertovat kirjoittajan kyvystä nähdä tulevaisuuteen tai paljastavat armotta, että eivät ne asiantuntijatkaan aina ole ihan tajunneet, mistä tuulee ja minne ollaan menossa. Vapaavuoren kirja kuuluu mielestäni ensimmäiseen ryhmään.

Vapaavuoren kirja Puoliholtiton Suomi ilmestyi jo vuonna 2016. Vapaavuori esittelee siinä näkemyksiään silloisesta Suomesta ja syistä, miksi maa makaa niin kuin se makaa. Kirjan lukujen otsikoista paras oli mielestäni tämä: Menikö Suomen parasta ennen -päivä jo?

Vapaavuori roimii kirjassaan muun muassa poliitikko-kollegoitaan, joskus myös itseään, hallituksia, uneliasta julkista sektoria, kangistunutta kolmikantaa, kehittymätöntä yrittäjyyskulttuuria, johtajuusvajetta, vinoutuneita motiiveja ja peräänkuuluttaa railakasta asennemuutosta. Hänen mielestään ei riitä, että Suomella on puuta ja hyvin koulutettuja päitä, pitäisi olla paljon myös muuta hyvinvointia synnyttävää toimintaa.

Kirjoittajan mukaan suomalaisten suhde työhön on muuttunut. Työtä ei tehdä enää samalla antaumuksella kuin ennen, mutta kaikki odottavat kuitenkin hyvinvoinnin kasvavan siitä huolimatta. Suomi on laiskistunut ja pulkistunut ja siinä samalla pudonnut muiden Pohjoismaiden vauhdista. 

Suomen talous on hidas uudistumaan. Suomi ei ole nopealiikkeinen ja ketterä. Olemme alisuoriutujia ja tyydymme siihen. Vapaavuoren mukaan elämäntaparemontimme tulee alkaa mentaaliselta puolelta eli asenteesta.

Vapaavuori päättää kirjansa sanoihin "Olen edelleen huolissani siitä, ettemme ymmärrä kuinka huolissamme meidän maamme talouden tilasta pitäisi olla"..."Suomi on rauhan ajan historiansa pahimmassa kriisissä".

Tämä kirja ilmestyi siis vuonna 2016, kun koronakriisistä ei ollut tietoakaan. Jos tilanne silloin oli jo tuota luokkaa, mitä se onkaan koronakriisin jälkeen?

Mutta vielä on toivoa. Koska tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut, voimme oikealla asenteella, oikeilla valinnoilla ja päätöksillä vaikuttaa siihen. Ja eiku hihat heilumaan!

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Stadi + kesä

Olemme jo vuosia viettäneet tarkoituksella osan kesästä kotona Helsingissä, vaikka meillä on kesämökki ihan kivalla paikalla Saimaan rannalla. 



Kesäisen Helsingin keskustaa ei voita mikään - ainakaan meidän mielestämme. Kaikkea on ja aurinkokin paistaa yleensä ihan riittävästi. Joka kesä tulee myös jotain uutta nähtävää ja koettavaa. Tänä kesänä uutuuksia ovat mm. Senaatintorin urbaani terassi viheralueineen ja luodolle kunnostettu ravintolarakennus. Näistä ensimmäisessä olemme jo ehtineet käydä ja luotoravintolan laivapysäkkiä etsimme parhaillaan. Olisikohan Kauppatorilla?


Hyvälle mielelle tulee myös joistain julkisista kulkuvälineistä. Tässä malliksi yksi:



keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

The Cat is not yours



Päätin antaa oman panokseni somessa pyöriviin kissavideoihin ja julkaisen tässä uusimman hankintani - kissataulun The Cat is not Yours. Taulun on maalannut kuvataiteilija Vappu Aneri Kärkkäinen, ja se löytyi juuri ennen juhannusta Taidelainaamosta Rikhardinkadulta.

Taidelainaamo on Helsingin Taiteilijaseuran ja Helsingin kaupunginkirjaston yhteistyönä syntynyt aarreaitta, josta voi pientä vuokraa vastaan saada taidetta kotiinsa. Kuukausivuokra on 20 - 500 € riippuen teoksen hinnasta. Teoksen voi myös lunastaa suoraan kertaostona tai maksaa sitä kuukausittain kunnes koko teos on maksettu.

Taidelainaamossa on tällä hetkellä yli 10 000 teosta Helsingin Taiteilijaseuraan kuuluvilta ammattikuvataiteilijoilta. Heitä on seurassa 750, joten tarjontaa riittää.

Olen jo vuosia käynyt maaliskuussa Kaapelitehtaalla tutustumassa kotimaisten kuvataiteilijoiden myyntinäyttelyyn, mutta tämä Taidelainaamo on jostain syystä jäänyt minulta aina väliin, vaikka asioinkin Rikhardinkadun kirjastossa. 

Vierailu Taidelainaamoon kesäkuisena hellepäivänä oli ihana kokemus, ja palvelu siellä oli erinomaisen joustavaa. Sain jopa mukaani koesovitukseen taulun Lappeenrantaan.

Nyt olen ihan koukussa. Roikun monta kertaa viikossa katselemassa Taidelainaamon nettisivuja. Mitähän uutta sinne on nyt tullut?

Suosittelen lämpimästi!


tiistai 2. kesäkuuta 2020

Pitääkö olla huolissaan?

Nyt kun koululaiset ovat lähteneet kesälomalle, on hyvä aika pohtia  heidän tulevaisuuttaan. Päättäjät haluavat pidentää oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen asti ja tehdä mm. toisen asteen opinnoista maksuttomia.

Nykyään jo noin 5000 nuorta tippuu joka vuosi koulun vauhdista. Heidän luku- ja kirjoitustaitonsa jäävät niin heikoiksi, että uuden oppiminen, abstrakti ajattelu ja elämänhallinta on vaikeaa.

Pisa-tutkimuksissakaan suomalaiset koululaiset eivät enää loista niin kuin ennen. Pystytäänkö koulupudokkuutta ehkäisemään ja kansan koulutustasoa nostamaan pidentämällä oppivelvollisuutta parilla vuodella? Itse vähän epäilen tätä. En usko, että koulupudokkaat innostuisivat yhtäkkiä oppimisesta enemmän, jos "pakkopullaa" olisi tarjolla pari vuotta nykyistä enemmän. Ne, jotka haluavat jatkaa opiskelua, jatkavat sitä joka tapauksessa oli oppivelvollisuusikä 16 tai 18 vuotta. Toisen asteen maksuttomuudella voi olla jonkinlainen merkitys, mutta eikö senkin voisi hoitaa jonkinlaisilla opintoseteleillä halvemmalla kuin tarjoamalla maksutonta opetusta kaikille?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän uskon enää ilmaiseen tarjontaan. Kaikella tekemisellä ja tarjonnalla on aina hinta, ja joku muu sen maksaa, jos kyseisen palvelun tai tuotteen sattuu itse saamaan ilmaiseksi. Mitä laajempi ilmainen tarjonta, sitä korkeammat verot ja .....kun riittävän kauan lisätään ilmaisia palveluita, sitä vähemmän tarjontaa on.

Tämä kehitys - tarjonnan väheneminen ja yksipuolistuminen - alkaa jo näkyä sekä kirja- että musiikkialoilla. Kun kirjoja saa ilmaiseksi kirjastoista ja ilmaista musiikkiakin on tarjolla valtavat määrät, ihmiset tottuvat siihen, että näistä ei tarvitse maksaa. Lopputuloksena on, että viimeistään kymmenessä vuodessa tarjonta supistuu sekä määrällisesti että laadullisesti, koska julkiset palvelut yksinään eivät pysty pitämään hengissä lukuisia kirja- ja musiikkikustantajia. Tarvitaan myös niitä omalla rahalla maksavia asiakkaita.

Onko kysymyksiä kohta enemmän kuin vastauksia?
Lähde: Pixabay.


Älykkyys laskee    

Olemme tuudittautuneet siihen, että ihmiskunnan älykkyys, osaaminen ja kaikenlaiset erityistaidot kasvavat koko ajan. Suomessa myös väestön koulutustaso on noussut pitkään ja Suomen menestys johtuu pitkälti koulutetusta väestöstä. Meillä ei ole pääomia, öljyä, timantteja tai muitakaan luonnonvaroja ylenpalttisesti mutta onneksi meillä on koulutettua väkeä.

Tämä kaikki on ollut totta monta vuosikymmentä, mutta 1990-luvun puolivälistä alkaen on nuorten älykkyys laskenut ainakin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Pysähdystä on tapahtunut myös Iso-Britanniassa, Alankomaissa, Virossa ja Saksassa (Hbl, 26.5.20). Jos sama vauhti jatkuu myös tulevaisuudessa, Suomen kansa tyhmistyy selvästi. Lasku on jo alkanut. Mikä vaikutus tällä laskulla ehtiikään olla seuraavien 30 vuoden aikana? Kuinka paljon tyhmempää Suomen kansa on vuonna 2050 kuin vuonna 2020? Pelkkä ajatuskin puistattaa.


Pitääkö olla huolissaan?

Mikä vaikuttaa älykkyyteen eniten - geenit vai perhetausta vai muu ympäristö? Vallitseva käsitys on edelleen, että geneettiset erot eli perintötekijät selittävät huomattavan osan älykkyyseroista. Onko opiskelu ja ponnistelu siis turhaa, jos on sattunut saamaan tyhmät vanhemmat ja perintönä huonot geenit?

Onneksi asia ei ole näin. Myös ympäristöllä ja omilla teoilla on merkitystä älykkyyden eroissa. Tutkimuksista tiedetään, että koulutettujen perheiden lapset menestyvät koulussa paremmin kuin vähän koulutettujen. Vanhempien sosioekonominen tausta ja kasvuympäristö vaikuttavat moneen asiaan, myös lapsen opintomenestykseen. Jos varakas vanhempi ei itse pysty tai ehdi ohjaamaan lastaan koulutehtävissä, voi hän ehkä palkata jonkun toisen, joka pystyy ja ehtii.

Myös lapsen ja nuoren omilla teoilla ja motivaatiolla on merkitystä. Jos läksyt jättää usein tekemättä, alkaa vähitellen kierre alaspäin, ja lopputuloksena on koulun päättyessä heikko luku- ja kirjoitustaito, heikko kielitaito ja heikot taidot kaikissa muissakin opiskelua vaativissa aineissa.

Itse olen huolissani erityisesti lukutaidosta, sillä jos se ei ole kunnossa, vaikeutuu moni muukin asia. Ilman, että lukee paljon, ei opi edes uusia sanoja eikä ymmärrys maailmasta kasva. Somepeukutukset ja facebookpäivitykset eivät lukutaitoa ja sanavarastoa kovin paljon kasvata. Sanonta Lue enemmän, luulet vähemmän kiteyttää hyvin lukemisen annin.

Hyvästä lukutaidosta ja lukemisesta syntyy myös hyvä kirjoitustaito. Lukiessaan ihminen oppii huomaamattaan sanojen lisäksi myös kielioppia, tyyliä ja rakenteita. Ilmaisu paranee. Kirjoitettu teksti on sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti miellyttävää lukea. Viestintätaidot ovat jo nyt, ja tulevaisuudessa vielä enemmän, taitoja, jotka tulee hallita, jos mielii elämässä eteenpäin.

Lukeminen kannattaa aina!






keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Kesä ei ala ilman mökin siivousta

Toukokuinen myöhäisilta mökillämme. Harvoin on näin tyyntä ja rauhaisaa.

Olimme mökillä siivoamassa talven jäljiltä. Kevätsiivous ei kuulu suosikkitöihini mutta pakkohan se on sekin tehdä. Varsinkin nykyään, kun mökin laajennuksen jälkeen pienet päästäiset tai mitkä lie metsähiiret pääsevät jostain raosta sisälle mökkiin talven aikana ja sotkevat paikat. Siivottavaa riittää, vaikka käymme mökillä myös talvisin ja siivoamme silloinkin. Emme ole saaneet apua rotanloukuista, hiirenpyydystyshärpäkkeistä, käytetyn kissanhiekan hajusta emmekä hiiribaareista.

Olen nyt saanut tarpeekseni tästä mellastuksesta ja heti kun Korona helpottaa, kutsun mökille korjaajan, joka tukkii kaikki raot ja reiät. Jokohan sitten helpottaisi?

Kesämökit kiinnostavat

Nyt kun Korona on lopettanut turistimatkat ulkomaille, käyvät kesämökit hyvin kaupaksi Suomessa. Myös nuoret ovat taas kiinnostuneita hankkimaan mökin. Mökkeily muuttaa muotoaan, kun nuoremmat alkavat periä kesämökkejä enenevässä määrin tällä vuosikymmenellä, mutta mökkeilyn loppumista ennustaneet joutuvat nyt toteamaan olleensa väärässä. Mökkeilyinto ei osoita laantumista.

Tämän tiesi jo Avisadon keväällä julkaisema kirja Mökkeilyä & mansikoita, joka on nyt todella ajankohtainen. Sopii hyvin myös lahjaksi eikä hintakaan päätä huimaa.


Kirjaa saa muun muassa Avisadon verkkokaupasta ( https://www.avisado.fi/tuotteet.html )               hintaan 20 €/kpl + toimituskulut. Kirjaa myyvät myös muut hyvin varustetut kirjakaupat ja sen voi lainata halutessaan myös kirjastoista.

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Ujo ei ole poikkeava eikä introvertti huono

Blogiteksti perustuu tähän kirjaan.
Näinä Korona-aikoina yksi sun toinen meistä on pysytellyt enimmäkseen kotonaan ja rajoittanut fyysiset sosiaaliset kontaktinsa minimiin.

Luin vähän aikaa sitten jutun, jossa kerrottiin, että tämä aika on introverteille, itsekseen viihtyville suomalaisille helpompaa kuin ekstroverteille etelämaalaisille. Mene ja tiedä?

Heti kohta ym. jutun jälkeen sain kirjastosta varaamani kirjan. Se oli psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen viime vuonna ilmestynyt kirja Ujot ja introvertit. 

Olen aikaisemminkin lukenut monia Keltikangas-Järvisen kirjoja. Hän kirjoittaa selkeästi ja osaa selittää akateemista tutkimustakin niin ymmärrettävästi, että lukija voi halutessaan hyödyntää tutkimustuloksia vaikka omassa elämässään.

Ujot ja introvertit

Nyt lukemani kirjan aiheena olivat siis ujot ja introvertit, joita vertailtiin rohkeisiin ja ekstrovertteihin ihmiselämän eri aikoina, lapsuudesta aikuisuuteen.

Tämä uusi kirjakaan ei pettänyt odotuksiani. Se oli hyvin kirjoitettu ja se sai ainakin minut taas kerran ihmettelemään, miksi jotkut persoonallisuudenpiirteet nostetaan muita paremmiksi, vaikka tieteellinen tutkimus on nimenomaan osoittanut, että näin ei ainakaan yksiselitteisesti ole. Olisiko jo aika tuulettaa näitä totuuksia?

Ujous, introversio ja ekstroversio ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä. Noin 25 % länsimaisista ihmisistä täyttää ujouden tuntomerkit.

Nykykäsitys introversiosta ja ekstroversiosta perustuu Hans Eysenckin persoonallisuusteoriaan. Sen mukaan ekstroversio on jatkumo, jonka toista päätä kutsutaan ekstroversioksi ja toista päätä introversioksi.

Introversio-nimistä itsenäistä ominaisuutta tai kategoriaa ei tässä teoriassa ole. Ihmisiä ei siis saisi jakaa kahteen eri ryhmään, introvertteihin ja ekstrovertteihin, sillä kyseessä on jatkumo. Ihminen asettuu tällä jatkumolla johonkin kohtaan. Valtaosa meistä on jotain intro- ja ekstrovertin väliltä. Monet ovat ambivertteja, lähellä keskiarvoa. Ääripäihin sijoittuu hyvin vähän ihmisiä.

Ujoudessa ja introversiossa on päällekkäisyyttä, vaikka ne ovat eri asioita. Ihminen voi olla introvertti olematta ujo ja päinvastoin. Introversioon eivät sovi ujouden määritelmät: sosiaalinen pelko ja krooninen tietoisuus itsestä. Introversio on yhteydessä ihmisen sisäiseen viritystilaan, joka hakee tasapainoa ja vaatii introverttia välttämään liiallista stimulaatiota.

Ujouteen ja introversioon liittyy paljon positiivisia asioita, joita ihmisten ja työnantajien kannattaisi oppia ymmärtämään ja hyödyntämään. Ujo ei ole poikkeava eikä introvertti huono ihminen. Maailma tarvitsee monenlaisia ihmisiä.

Länsimaissa ihaillaan kuitenkin edelleen ekstroverttejä ja rohkeita ihmisiä. Ujoja ihmisiä vaaditaan muuttumaan ja opettelemaan pois ujoudestaan. Tämä trendi näkyy nykyään myös Kiinassa, vaikka ujoutta on siellä arvostettu huomattavasti kauemmin kuin länsimaissa, näihin päiviin asti.

Sosiaaliset ekstrovertit ja luuloteltu merkitys

Miksi monet työnantajat etsivät edelleen sosiaalisia ekstroverttejä?  Ekstroversion merkitys rekrytoinneissa on selvästi suurempi kuin mitä tutkimustulokset antaisivat olettaa.

Vastaus lienee tässä: Nykykulttuuri on antanut ekstroversiolle voimakkaan face-validiteetin eli luulotellun merkityksen. Ekstroversioon liitetään asioita, jotka eivät oikeasti liity siihen. Kyseessä on positiivisuusharha.

Työelämässäkin ekstroverttien ajatellaan pärjäävän paremmin, vaikka ekstroversiolla ei tällaista ennustearvoa todellisuudessa olekaan.

On hyvä muistaa, että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot eivät ole sama asia. Sosiaalinen ihminen haluaa olla muiden kanssa, kun taas hyvät sosiaaliset taidot omaavalla ihmisellä on kyky olla muiden kanssa. Näin hän myös saavuttaa omat tavoitteensa. Työnantajien kannattaisi rekrytoida ihmisiä, joilla on hyvä sosiaaliset taidot. Pelkkä sosiaalisuus ei ennusta työssä pärjäämistä juuri mitenkään.

Työssä tarvitaan osaamista ja ammattitaitoa, joiden pohjana on useimmiten koulutus ja kognitiiviset kyvyt. Harva pärjää pelkällä persoonallisuudellaan, vaikka nykyään moni työnantaja kertoo rekrytointi-ilmoituksessaan etsivänsä hyviä tyyppejä. 

Lue enemmän, luulet vähemmän

Luettuani tämän kirjan voin jälleen kerran yhtyä sanontaan: Lue enemmän, luulet vähemmän.
Suosittelen kirjaa lämpimästi!

PS. Muita hyviä kirjoja löydät blogini yläosasta kohdasta Kirjat.

torstai 14. toukokuuta 2020

Jotain vanhaa, jotain uutta

Jotain vanhaa

Jotain on onneksi pysyvää, sillä kevät on tullut niin kuin aina ennenkin! Talvitakin saa nyt viimein heittää komeron nurkkaan ja päälle voi pukea jotain kevyempää.

Värikkäät kukat ovat jo nupussa puistoissa ja rakennusten edessä. Vielä vähän aikaa ja saamme ihailla kukkaloistoa.

Lehtipuissa on jo pienet vihreät lehdenalut ja kirsikkapuut ovat nyt kauneimmillaan.

Vaikka en ole mikään viherpeukalo, olen jo vuosia ihaillut Helsingin kaupungin istutuksia. Jotkut puistoista ovat niin kauniita, että sielu lepää siellä istuessa ja nauttiessa väriloistosta. Tunnistan tulppaanin ja ruusun, mutta suurin osa hienoista kukista ja pensaista jää minulle tuntemattomiksi. Ei haittaa. Arvostan kasvien kauneutta ja kiitän sitä kaupungin puistotyöntekijää, joka ne on meidän kaikkien iloksi puistoon istuttanut. Vaikka tätä kauneutta kestää vain muutaman kuukauden, ovat ne kaikki päivät ja viikot vaivan ja verorahojen väärti. Rahaa palaa paljon turhempiinkin kohteisiin.

Jotain uutta

copyright: Running Wyld

Myös uudet ilmiöt leimaavat tätä kevättä koronan takia. Luovuus ja mielikuvitus ovat nyt voimissaan. Netissä kiertää uskomattomia ja hauskoja oivalluksia ja huumoripläjäyksiä, joilla ihmiset viihdyttävät itseään ja muita. Tässä niistä yksi. Kuvan sammakko pohtii viinilasi vatsan päällä (vapaasti käännettynä), että "hänen täytyy pitää sosiaalista etäisyyttä jääkaappiin, jotta hän saisi madallettua vatsakumpuaan". Samoja ajatuksia alkaa olla kieltämättä itsellänikin.

En tiedä, kuinka pitkän matkan tämä sammakko on jo vaeltanut, mutta itse sain sen Sveitsistä. Sveitsiin sammakko oli tullut Irlannista. Minneköhän sen matka täältä jatkuu?

Pysykää terveinä ja iloisella mielellä!

tiistai 5. toukokuuta 2020

Kuka korvaa?


Money, Bank Note, Euro, Banknote
Piti tämäkin kokea! Erehdyin tilaamaan Finnish Design Shopista, verkkokaupasta, uuden pöytälampun viime viikolla. Lupasivat, että lähetys saapuu tilaamaani lähipostiin muutamassa päivässä. Samalla hinnalla olisin saanut paketin toimitettuna kotiin, mutta en voinut pyytää kotiinkuljetusta vapun takia. Emme olleet silloin kotona.

Vähän sinnepäin palvelua postilta

Ja sitten se - nykyään niin tyypillinen - rock and roll taas alkoi! Paketti ei tullut pyytämääni lähipostiin, vaan ihan toiseen postiin. Tämä smartposti-pakettiautomaatti sijaitsee kaiken lisäksi kauppakeskuksessa, mikä lisäsi  ihmiskontaktien määrää huomattavasti. Tälläkin on merkitystä näinä korona-aikoina. En ollut alunperin tilannut pakettia pakettiautomaattiin, vaan postiin. Aikaakin meiltä kului noutamisessa toista tuntia. Omasta lähipostista olisin saanut paketin 15 minuutissa. Onneksi mieheni lähti mukaan kantamaan pakettia. Minulla itselläni olisi ollut ison paketin kanssa aikamoiset ongelmat pitkän matkan takia.

Yllätysten yllätys

Voitte uskoa, että ällistykseni oli suuri, kun avasin tämän ison paketin kotona. Siellä oli vain lampun alaosa ja valtavasti kuplamuovia. Itse  runko ja kupu puuttuivat. Siispä soittamaan kauppaan, josta kerrottiin, että tilaukseni oli lähetetty kahtena eri pakettina valmistajan ohjeiden mukaisesti ja jostain syystä paketit olivat erkaantuneet matkalla.

Kontulasta Kontulaan ja vielä kerran Kontulaan

Muutaman päivän kuluttua sain tiedon, että minulle on saapunut (uusi) postipakettilähetys Kontulan K-markettiin. Haloo hei! Kontulaan on Punavuoresta ainakin 14 kilometriä! Onko Posti sitä mieltä, että asiakkaita voi juoksuttaa minne tahansa Koronan varjolla? Heillä kun on kuulemma nyt ruuhkaa.

En suostunut tähän, vaan otin taas yhteyttä paketin lähettäneeseen verkkokauppaan. Ja heti kohta minulle tulikin uusi ilmoitus: pakettini odottaa nyt noutajaansa Kontulan postissa.

En suostunut tähänkään, vaan otin taas yhteyttä verkkokauppaan. Ja uskokaa tai älkää - sain uuden ilmoituksen postista: voin noutaa pakettini Kontulan K-marketista! Voi pyhä yksinkertaisuus! Tämä kaikki siis sen jälkeen, kun verkkokauppa oli jo päiviä aikaisemmin tehnyt reklamaation ja pyytänyt uudelleen ohjaamaan paketin kotiini.

Viimein tänään tiistaina, kolmen sähköpostin, pitkän jonottamisen postin maksulliseen puhelinasiakaspalveluun (eivät koskaan vastanneet!) ja Annankadun postissa käynnin jälkeen, paketti nro 2 saapui kotiovelleni. Ei tarvinnut odottaa kuin kolme tuntia. Posti ilmoitti eilen illalla, että pakettini saapuu tiistaina klo 9 - 14 välillä. Onneksi minun tarvitsi päivystää vain kolme tuntia!

Nyt uusi lamppu valaisee tämänkin blogin kirjoittamista.



Vaadin Finnish Design Shopilta hyvitystä puhelinkuluista ja ajasta, jonka jouduin tämän sotkun selvittämiseen käyttämään. Aikaa minulta kului ainakin kaksi tuntia ja kohonneet puhelinkulut saan tietää myöhemmin. Annoin verkkokaupan itse päättää hyvityksen määrän. Sain heiltä äsken 20 euron lahjakortin ja pitkät pahoittelut. Puhelinkuluja ja käytettyä aikaa ei ko. lahjakortti kata, mutta onhan se tietysti parempi kuin ei mitään.

Kaupan kunniaksi täytyy sanoa, että he hoitivat reklamaatiotani aktiivisesti. Verkkokauppana heidän bisneksensä on täysin riippuvainen toimitusten sujuvuudesta. Ajattelin jo hetken, että en enää koskaan tilaa mitään ko. kaupasta, mutta olen nyt päättänyt antaa heille vielä mahdollisuuden, koska he ryhtyivät ratkomaan ongelmaa saatuaan siitä tiedon.

En osaa sanoa, lähtikö paketti väärin heti alussa verkkokaupasta vai onnistuiko posti sössimään asian? Aivan varmaa on ainakin se, että postin lajittelijan pitää mennä maantiedonkurssille. Keskusta ja Kontula eivät ole sama asia eivätkä ne ole edes vierekkäin. Välimatkaa on ainakin 14 km reittikartan mukaan!

Miksi kerron tämän tarinan?

Kerron tämän tarinan teille siksi, koska minun mielestäni näitä sössimisiä sattuu nykyään aivan liian usein. Niitä on sattunut liian usein jo aikaisemminkin, aikana ennen Koronaa.

Ja nyt korona-aikana vielä enemmän. Viime viikolla mieheni onnistui esimerkiksi ostamaan isosta Citymarketista Ruoholahdesta vanhentuneen sillin muovipaketissa. Parasta ennen päivämäärä oli ollut jo viisi päivää aikaisemmin ennen kuin hän sen poimi ostoskoriinsa. Söimme mökillä sitten perunat ilman silliä. Ja samasta kaupasta tarttui käteen myös muoviin pakattu kokonainen kurkku, joka homehtui täysin parissa päivässä. Emme ehtineet sitä edes aloittaa, vaan kurkku lensi suoraan roskakoriin. Ruokahävikki ei aina ole oma vika!

Näitä tarinoita on niin paljon kuin viitsii kertoa. Tässä vielä yksi: vuosi sitten tilasimme vuodesohvan, mutta saimme monen viikon odotuksen jälkeen tavallisen sohvan. Ja heti kohta kolmen kuukauden jälkeen saimme viimein sen, minkä alunperin tilasimme! Hyvityksestä käytiin kovaa vääntöä. Sen verran pahan mielen pieleen mennyt tilaus ja asiasta vääntäminen jätti, että en ihan heti mene Askoon uudelleen! Jne, jne...

Olen aivan varma, että monet teistä lukijoistakin olette kokeneet jotain vastaavaa jo ennen Koronaa. Asioita tehdään nykyään luvattoman usein vähän sinnepäin!

Valitan, koska...

Olen jo muutama vuosi sitten päättänyt alkaa valittaa kaikista asioista ja palveluista, jotka eivät täytä niitä kriteereitä, jotka niiden pitäisi täyttää. Pääsisin huomattavasti helpommalla, jos en valittaisi, mutta valitan kuitenkin. Valitan, vaikka saan yleensä aina verenpaineeni kohoamaan ja useimmiten vain laimeat pahoittelut ilman minkäänlaista rahallista hyvitystä, vaikka minulle olisi heidän virheestään aiheutunut puhelinkuluja ja ajankulua. Valitan kuitenkin, koska pelkään, että jos kaikki vaan tyytyvät kohtaloonsa ja pitävät suunsa kiinni, homma menee koko ajan huonompaan suuntaan.

Sen sijaan, jos kaupat ja muut palveluntuottajat saavat aina sössittyään kimppuunsa minunkaltaisiani herhiläisiä, ne alkavat ehkä ihan tosissaan kiinnittää huomiota palvelun laatuun ja kerralla oikein -toimintaan. Silloin me kaikki voitamme: me asiakkaat saamme sitä, mitä olemme tilanneet, ja kaupankin kate paranee huomattavasti, kun virheet vähenevät. Postinkin kannattavuus paranisi, jos samaa pakettia ei siirreltäisi Kontulasta Kontulaan!

Jos saisimme aikaan ryhtiliikkeen, niin tiedä, vaikka hinnatkin sitten vähitellen laskisivat, kun asiakkailla ei tarvitsisi maksattaa omia virheitään.

Muussa tapauksessa rahaa palaa tolkuttomia määriä, mutta valmista ei meinaa syntyä.

Vaikka olen monesti kokenut taistelevani tuulimyllyjä vastaan, agitoin kuitenkin koko ajan lisää samanhenkisiä aktiiviseen toimintaan. Onneksi olen jo saanut muutamia mukaan!

Jo riittää! Vaikka nämä murheet ovat tietysti pieniä Korona-murheisiin verrattuna, on sillä myös iso taloudellinen merkitys, miten työtä tehdään nyt ja tulevaisuudessa. Tehdäänkö kerralla oikein vai  korjaillaanko useasti ja monta kertaa?

Riittävän hyvä ei aina ole riittävän hyvä, vaikka kauppakorkean kurssikirjat niin väittäisivätkin! Monesti homman pitää toimia 100 prosenttisesti oikein!

Kaikki maailman valittajat liittykää yhteen!

Kysymys: Oletko sinä joutunut selvittelemään ostossotkuja?

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Synnytystuskia

Clouds, 360 ° Panorama, Sky

Oheinen kuva kuvastaa hyvin eilisen, sunnuntaiaamun (26.4) fiilistäni. Pankkini Nordea oli lähettänyt viimeisen ilmoituksensa - huhtikuun lopussa päättyy yritysasiakkailta mahdollisuus hoitaa pankkiasioitaan viivailemalla yli tunnuslukuja paperisesta numerolistasta. Sen jälkeen vaihtoehtoina olisivat vain tunnuslukusovellus tai tunnuslukulaite.
Olin saanut pankilta ensimmäisen ilmoituksen jo heinäkuussa 2019, ja kuuliaisena asiakkaana olin tilannut sovellusta varten tarvittavan aktivointikoodin ja väliaikaisen pin-koodin. Olin myös imuroinut Play Kaupasta tunnuslukusovelluksen ja mobiilipankin. JA SITTEN SE ROCK AND ROLL  ALKOI!
Homma ei toimi                                                                                                                                   
Tehtyäni tarvittavat toimenpiteet tunnuslukusovellus ilmoitti, että "Tunnuslukusovellus on valmiina käyttöön ja voit nyt kirjautua, tunnistautua tai vahvistaa eli voin tehdä sitä, mitä haluan verkkopankissa tehdä. Paitsi että en voinut. Homma ei ilmoituksesta huolimatta toiminut.
Minut tuntevat tietävät, että siinä vaiheessa verenpaineeni alkoi nousta jo uusiin ennätyslukemiin. Jätin koko homman, koska ajattelin, että minulla on vielä aikaa. Tilasin myöhemmin syksyllä uuden aktivointikoodin ja uuden pin-koodin ja yritin uudelleen. Ei vieläkään toiminut, joten tilasin jälleen uudet koodit ja yritin manuaalia lukemalla ymmärtää, mitä ihmettä teen väärin.
Nyt huhtikuussa, kun aika oli käymässä vähiin, yritin soittaa Nordean yrityksille varattuun puhelintukeen. Maksullisella linjalla oli yli 32 minuutin jono! En jäänyt odottelemaan. 
Stressitaso nousee                                                                                                                                
Yöuneni laatu huononi, stressitasoni nousi ja tummia pilviä alkoi kasaantua mieleeni, kun laskin päiviä huhtikuun loppuun. Siirsin varmuuden vuoksi suurimman osan yrityksen rahoista omalle tililleni, jotta rahat eivät jäisi "lukkojen taakse". Koronan takia myös käyntejä pankkikonttoreissa apua hakemassa rajoitetaan, joten pankkiinkin oli ihan turha yrittää.
Meneekö pankki vaihtoon?                                                                                                                
Eilen sunnuntaina päätin vielä soittaa puhelintukeen. Olin mielessäni päättänyt, että pankki menee vaihtoon, jos tämä asia ei tänään ratkea. Olin jo pari päivää aikaisemmin tykittänyt saman tiedon pankin palautelomakkeen kautta.
Ilmeisesti kaikki muut ihmiset viettivät lepopäivää, koska pääsin 12 minuutin jonotuksen jälkeen läpi ja kaikeksi onnekseni sain vielä puhelimeen palvelualttiin nuorenmiehen, joka sanoi, että "laitetaan tämä homma nyt kerralla kuntoon". 
Kuntoon laittaminen kesti jonotuksineen tasan tunnin. Puhelu jouduttiin sulkemaan kaksi kertaa, jotta ko. nuorimies pystyi tekemään joitain omia toimenpiteitään. Ilman niitä homma ei olisi jatkunut. Ja heti kohta 60 minuutin jälkeen homma toimi! 
Minulla on nyt toimivat tunnuslukusovellukset sekä yrityspuolella että henkilökohtaisessa pankissani. Jälkimmäistä en olisi edes halunnut, mutta se tuli nyt vähän puolivahingossa, kun yrityspuolta ei ensin saatu toimimaan, joten päätimme testata samaa henkilökohtaisella puolella.
Syy siihen, että minä tai mieheni emme saaneet 12-sivuisen (!) manuaalin  kanssa hommaa toimimaan oli se, että tunnuslukusovellus oli jotenkin vaurioitunut, kun olin sen imuroinut  nettikaupasta kännykkääni!!!!!!!!!! Siinähän ei voi itse juurikaan töpeksiä, joten syy vaurioitumiseen jää epäselväksi. Liekö linjoissa ollut vikaa vai...?
Mieheni ehdotti eilen aamulla, että poistaisimme nykyisen sovelluksen ja aloittaisimme asian kokonaan uudelleen alusta, mutta kun siihen olisi pitänyt saada taas uusi aktivointikoodi ja väliaikainen pin-koodi, jonka tulo olisi pankin ilmoituksen mukaan kestänyt 2-5 pankkipäivää, en halunnut sitä tehdä. Laskin, että pankkipalvelu ehtisi sulkeutua ennen kuin uusi pin-koodi olisi tullut minulle. Nyt jälkikäteen tiedän, että se oli kuitenkin se ainut ratkaisu. Millään muilla toimenpiteillä tai kenenkään muunkaan asiantuntemuksella en olisi saanut hommaa toimimaan, koska juurisyy (mikä ällö sana!) oli tällä kertaa itse sovelluksessa.
Miksi?                                                                                                                                                   
Kun asiakkaiden avuksi perustettu puhelintuki on yleensä aina kovin ruuhkainen, ja kun tuollaisia vioittumisia ylipäätään pääsee tapahtumaan, ja kun vielä samaan aikaan Teliassa hajoavat systeemit, niin ainakin minulla herää kysymys: 
Miksi Nordea on niin innokas ottamaan käyttöön tätä uutta tekniikkaa, kun selvästikään järjestelmät eivät vielä toimi moitteettomasti, kun monet asiakkaat tarvitsevat vierihoitoa mutta kun asiakkaiden opastus ei aina toimi kunnolla, koska linjat ovat tukossa, ja kun käyttöönotto VAATII 12-SIVUISEN MANUAALIN!? 
Minulle sanottiin, että yleensä tämä käyttöönotto sujuu ihan helposti mutta jostain syystä minulla nyt oli huono tuuri ja sovellus vioittui imuroitaessa. Huono tuuri minulla varmasti oli, mutta en hetkeäkään usko, että minä olen ainoa, jolla on ongelmia näiden juttujen kanssa. Jos minä olisin ainoa, miksi puhelintuessa on 32 minuutin jono ja sunnuntainakaan sinne ei päässyt suoraan?
Eihän tämä nyt näin vaikeaa saa olla! Vauva syntyy 9 kuukaudessa - minä onnistuin siinä ajassa saamaan vain toimivan tunnuslukusovelluksen pankkikätilön avustuksella!  
Tuhannet kiitokset                                                                                                              
Haluan tässä lopuksi kiittää sitä tukicenterin nuortamiestä, joka otti asiani hoitaakseen. Ilman hänen osaamistaan ja sitkeyttään olisi pankki mennyt vaihtoon.







perjantai 24. huhtikuuta 2020

Kirjoja, juttuja, riimejä ja tekijänoikeuksia

Copyright, Symbol, Intellectual 



Jokaisen copyright-merkin (©) takana on aina tekijä - ihminen - jonka luovan työn tulos on lukemasi kirja, lehtijuttu tai vaikkapa kuulemasi laulun sanat. 

Tulevana lauantaina (25.4.2020) vietetään tekijänoikeuspäivää. Tämä kuluva viikko on nimetty ©-DAY-viikoksi. Viikon aikana juhlistetaan luovan työn arvoa vihreän eri sävyissä. 

Näinä poikkeuksellisina aikoina luovan työn tulokset ilahduttavat ja tuovat lohtua kotonaan pysytteleville kunnon kansalaisille. Jaetaan siis kiitosta niille luovan alan toimijoille, joille kiitos kuuluu!

Vihreä väri kuvaa sitoutumista vastuulliseen toimintaan, jossa tekijöiden oikeuksia kunnioitetaan ja jossa he saavat oikeudenmukaisen korvauksen tekemästään työstä.

Tule mukaan kampanjaan sosiaalisen median kanavissa. 

Mikä teos on ilahduttanut sinua ja miksi? Jaa vastauksesi perusteluineen somessa tunnisteilla #kiitosteoksesta sekä #CDAY ja kiitä tekijää.

Voit osallistua myös kommentoimalla tässä blogissa.

Lue lisää: cday.fi.

maanantai 20. huhtikuuta 2020

Narvan reissu


Russia Estonia, Fortress Of Ivangorod

Huomenna ti 21.4 aioimme alkuperäisen suunnitelman mukaan lähteä ystävän kanssa Narvaan. Odotin matkaa innolla, sillä olin vain pari kertaa aikaisemmin ajanut Narvan ohi matkalla Tallinnasta Pietariin mutta en ollut koskaan pysähtynyt kaupungissa.

Nyt tämä Narvan reissu siirtyy valitettavasti hamaan tulevaisuuteen.

Olemme harrastaneet Viroon tutustumista jo useamman vuoden ajan ja tavoitteemme on vierailla kaikissa Viron kaupungeissa. 

Olemme nyt puolivälissä tavoitettamme. Tallinna, Pärnu, Kuressaari, Tartto, Kärdla, Haapsalu, Paldiski, Viljandi ja Rakvere on jo nähty. Narva oli seuraavana listassa.

Tämän matkan peruuntuminen kirpaisee enemmän kuin koko Uudenmaan saartorengas ja karanteeni. Mutta minkäs teet...

Estonia, Narva, Hermann Festivals
Narvan linna Viron ja Venäjän rajalla.
Pitää henkisesti varautua myös siihen, että juhannusjuhlat ja juhannuksen jälkeinen Pietarin matkakaan eivät toteudu alkuperäisen suunnitelman mukaan. Amerikkalaiset ystävämme ilmoittivat vähän aikaa sitten, että heidän lentonsa Suomeen kesäkuussa on peruttu. Meidän oli tarkoitus viettää juhannus yhdessä suuren ystäväjoukon kanssa ja lähteä sen jälkeen amerikkalaisten kanssa Pietariin. Pieleen meni sekin suunnitelma...

Olimme poikkeuksellisesti varanneet tälle vuodelle myös pari muuta matkaa. Nekään tuskin toteutuvat.

Paniikki alkaa hiipiä mieleen, kun vähitellen valkenee, että terassikausista paras eli kevään terassikausi on jo peruttu, vappua ei tule perinteisessä mielessä, tuskin juhannustakaan eikä todennäköisesti myöskään mökkikauden lopettajaisia. Voi olla, että systerikään ei pääse ulkomailta kesälomalle Suomeen. Onkohan joulukin jo peruttu?

Viime vuosi, 2019, oli itselleni hyvi raskas monesta eri syystä. Ajattelin vuoden lopussa, että onneksi tämä vuosi on nyt ohi ja kohta alkaa uusi vuosi 2020. Lukunakin 2020 sointui niin somasti! Niin vähän sitä ihminen tulevaisuudestaan tietää.




sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

Sunday at the Beach

Hyvät blogini lukijat!

Tässä taas uusi vierailevan kirjoittajan teksti sunnuntain iloksi. Tällä kertaa teksti tulee kaukaa Kaliforniasta. Lämpimät kiitokset Valerie Harwinille tunnelmat hyvin välittävästä pienestä makupalasta.

Tiedoksi teille muille, että lisää tekstejä saa lähettää. Julkaisen niitä mielelläni, ja tilastojen mukaan myös lukijat tykkäävät lukea niitä. 


Boat, Lake Constance, Constance, Water, Sailing Boats


Strange to see the beach devoid of people; the serpentine bike path empty with only an occasional aircraft rising up over it from the nearby airport.  Surreal to know that we are forbidden to step foot onto the sand, barred from getting close to the crashing waves.  

A few boats could be seen heading out through the marina channel to the open ocean to join the couple already out sailing in the distance, enjoying an otherwise perfect Southern California spring day, sunny with a cool breeze.  

I suddenly had a strong impulse to leap up over the sand and land into one of those boats – to sail past the sand barrier, past the unnatural restrictions, and experience once more expansive freedom.

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Lähelle tulevat runot


Hei kaikki blogini lukijat!
Tässä teille taas uusi kirjoittaja-vierailijan teksti päivienne iloksi. Tällä kertaa kirjoittajana on kirjailija Tarja Okkonen. Suuret kiitokset Tarjalle koskettavasta kirjoituksesta.

Tiedoksi teille muille, että lisää tekstejä saa lähettää. Julkaisen niitä ilomielin.

Jotkut lukijoista ovat valitelleet kommentoinnin vaikeutta nimettömänä. Jos et onnistu kommentoimaan, lähetä minulle siitä tieto (ritva.kattelus@gmail.com), niin yritän auttaa.

Tarja Okkosen kuvasi Klaukkalan kirjastossa
runokirjan julkkareissa Jorma Hyvönen.
Äitini kuolemasta tulee kohta puolitoista vuotta. Huomaan edelleen ajattelevani milloin mistäkin asiasta: tästä äiti olisi ilahtunut. Kyseessä voi olla tv-sarja, lapsenlapseni ryömimistaidot tai kukkivat lumikellot omenapuun alla.
 
En tiennyt aiemmin, että kuollut läheinen voisi pysyä näin lempeän arkisesti ja luonnollisesti elämässäni mukana. Se on lohdullista kuoleman ehdottomuuden edessä.

Kirjoittavana ihmisenä kirjoitin runon heti samana yönä saatuani puhelimessa tietää äitini kuolleen. Puhelun loputtua aika oli hidastunut, aamuun oli pitkä matka. Oli hiljaista. Ulkona marraskuun pimeää, sytytin parvekkeelle kynttilän. Haparoivasti rukoilin.

Istuin lattialle katsellen parvekkeen lasioven läpi kynttilän liekkiä ja odotin aamua. Aamulla soittaisin aikuisille lapsilleni heidän rakkaan mumminsa kuolleen. Odotin aamua ja ajattelin, ehtikö äiti tajuta kuolevansa. Mitä tapahtui siinä hetkessä?

Ajatteleminen sattui. Kirjoitin runon, muutakaan en voinut.

Muutamia päiviä äitini kuoleman jälkeen pakotin itseni kirjoittamaan ylös hänen kuolemaansa liittyneitä tapahtumaketjuja. En jaksanut niitä vielä käsitellä, mutta tiesin haluavani palata niihin joskus myöhemmin. Kirjoitin vihkoon sivukaupalla tulevaisuutta varten, jolloin olisin kiitollinen, että asiat olivat näin pysyneet muistissa kaikkine yksityiskohtineen.

Vielä en ole palannut näihin muistiinpanoihini, niiden aika kuitenkin joskus tulee. Muistin olen huomannut olevan valikoiva, sen verran olen löytänyt vanhoista päiväkirjoistani seikkoja, jotka olen täysin unohtanut. Jos en olisi sivuja itse kirjoittanut, voisin väittää, ettei moisia asioita ole koskaan tapahtunut.

Äitini kuoleman jälkeisistä ajatuksista ja tunteista kehkeytyi runokirja Äiti kuoli marraskuussa (BoD 2020). Ilokseni olen huomannut, että teoksen runoihin on ollut lukijoiden ja kuulijoiden helppo samaistua.

Sanomalehti Karjalainen julkaisi viime lauantaina Eija Komun tekemän arvion kirjastani. "Tarja Okkosen viides runoteos Äiti kuoli marraskuussa tulee lähelle lukijaa, tarttuu käteen ja silittää hiuksia pakahduttavan surun äärellä", Komu kirjoittaa. Arvio on luettavissa kokonaisuudessaan blogissani https://kirjailijatarjaokkonen.blogspot.com/.

Uutena Instagramin käyttäjänä löytyy kolme teoksen runoa myös postauksistani.

Runokirjaa voi tilata nettikirjakaupoista ja vielä hienompaa olisi, jos kiinnostuneet lukijat tekisivät hankintapyyntöjä omiin kantakirjastoihinsa. Näin teos tulisi kirjastoon muidenkin luettavaksi.

Tarja Okkonen
Kirjailija, Klaukkala
tarjaokkonen@hotmail.com