Sivut

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Voiko se olla totta vai sittenkin ihan huuhaata?

Luin tänään hyvän kirjan - Tiina Raevaaran toimittaman Voiko se olla totta? - Skeptisiä näkökulmia nykymenoon. Kirjan on julkaissut Skepsis ry ja kustantanut Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry.

Kirja ilmestyi jo vuonna 2017, mutta minä löysin sen vasta nyt. En malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen loppuun. Suosittelen! 

Mitä enemmän luen näitä mielenkiintoisia tietokirjoja, sitä vähemmän minulla riittää ymmärrystä kaikenmaailman huuhaa-hoitoihin uskoville ja niitä tarjoaville. Mikä ihme saa ihmisen kieltämään huolella tutkitut faktat ja pitämään itseään "kokemusasiantuntijana", joka pystyy päihittämään sen alan


tiedeyhteisön ja tutkijoiden työn tulokset? Eräskin nuori nainen sanoi jokin aika sitten telkkarissa lukevansa itselleen plussaksi sen, että hänellä ei ole rokotuksia koskevaa koulutusta. Hän ei anna rokottaa lapsiaan, koska tietää paremmin kuin alan asiantuntijat, mikä hänen lapsilleen on parasta.

Pari päivää sitten Hesarissa oli puolestaan juttu äideistä, jotka olivat antaneet lapsilleen hopeavettä. Syyttäjä päätti olla nostamatta syytteitä, koska hopeavesiannokset olivat olleet niin pieniä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan hopeavesi on elimistölle myrkyllistä. Miten kukaan voi altistaa pienen lapsensa moiselle moskalle? Minun mielestäni kyseessä on selkeä pahoinpitely ja ihmettelinkin siksi syyttämättäjättämispäätöstä.

Nykypäivänä, kun tietoa on tarjolla ilmaiseksi yllin kyllin ja kun suomalaiset ovat koulutetumpia kuin koskaan aikaisemmin, tietämättömyydestä näyttääkin tietyissä piireissä tulevan se kruunun kirkkain jalokivi. Jotkut jopa ylpeilevät sillä. Voi pyhä yksinkertaisuus!

Lukekaa hyvät ihmiset hyviä tietokirjoja ja varokaa kaikenmaailman humpuukimaakareita.

Haluan toivottaa voimia ja tsemppiä tutkijoille, jotka jaksavat kumota julkisuudessa näitä huuhaa-hoitoja ja humpuukitekniikkaa. Kiitos teille! Työtänne ja aktiivisuuttanne tarvitaan todella.

4 kommenttia:

  1. Huuhaa on huuhaata. Silti, ovatko terveydenalan asiantuntijat liian yksioikoisia suosituksissaan ja päätöksissään. Taannoisen Pandemrix rokotteen aiheuttamat seuraamukset olivat joillekin sairastuneille aika karuja korvausten osalta. Ei vain haluttu myöntää, että syy oli rokotteen. Tällainen herättää epäluottamusta terveydenhoidon asiantuntijoihin siitä huolimatta, että he varmaan ovat oikeassa ainakin 98 % varmuudella. Erilaiset vaihtoehtohoidot ovat tietysti vähän eri asia, niiden osalta asiallinen tiedottaminen on tietysti tarpeen. Yleisesti ottaen aika monet ihmiset taitavat perustaa toimintansa ja päätöksensa satunnaisiin lehtiartikkelehin ja some -juttuihin.

    VastaaPoista
  2. Tottahan se on, että tieteenalojen tulokset ja suositukset muuttuvat, mutta tieteessä on se hyvä puoli, että sen tulokset perustuvat senhetkiseen parhaaseen tutkittuun tietoon ja tutkijakollegat voivat toistaa samoja kokeita omissa töissään ja näin todentaa tulokset tai kyseenalaistaa niitä. Tiede myös korjaa omia tuloksiaan ja myöntää virheet ... ei ehkä aina ihan riittävän nopeasti mutta ajan kanssa kyllä. Kokonaiset paradigmat ovat muuttuneet.
    Me ihmiset olemme erilaisia - samat lääkkeet ja rokotukset eivät sovi kaikille yhtä hyvin, koska esim. perimämme on erilainen. Sataprosenttista varmuutta ja turvaa tuskin koskaan saavutetaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä napakasta postauksesta. Liian harvoin kukaan enää uskaltaa kyseenalaistaa luontaishoitoja ja mitä kaikkea niitä onkaan eri nimisiä vaihtoehtoishoitoja tarjolla. Joskus tuntuu, että tutkittu tieto ja tiede eivät ole enää arvossaan niin kuin oli vielä parikymmentä vuotta sitten. Jokainen kun voi ja saa esiintyä asiantuntijana asiassa kuin asiassa ja some auliisti levittää kaiken höpinän kaikkien luettavaksi.

    VastaaPoista
  4. Totta kirjoitat! Suvaitsevaisuuden nimissä annamme kaikkien kukkien kukkia ja kun vielä tutkijoita ja tieteestä kirjoittavia toimittajia uhkaillaan usein somessa, alkaa moni miettiä kannattaako itsensä altistaa lokakampanjoille ja muulle törylle. Siitä seuraa ensin itsesensuuria ja ajan myötä saattavat järjen äänet vaieta kokonaan. Kun hyvät ihmiset ovat hiljaa, on kenttä vapaa muille. Meillä on 1940-luvun historiasta tästä pelottavia esimerkkejä.

    VastaaPoista