Millainen on sinun mielikuvasi nyky-Viipurista?

Matkalla ravintola Espilään syömään herkullista lounasta.

Kävin viime lauantaina (8.2.20) systerin ja ystävän kanssa päivämatkalla Viipurissa. Bussi lähti Lappeenrannasta klo 8 aamulla ja oli takaisin samassa paikassa lähes 12 tuntia myöhemmin. Edestakainen matka maksoi vain 25 euroa, ja saimme kuulla myös asiantuntevan bussinkuljettaja/matkanjohtajan mielenkiintoisia juttuja entisajan ja nykyajan Viipurista.

Olin edellisen kerran Viipurissa viime marraskuussa ostamassa pellavaverhoja. Tällä kertaa mukaan tarttuivat hauskat venäläiset talvikengät.

Näillä popoilla ei tarvitse pelätä liukastumista. Pohjassa on hyvä pito.

Nyky-Viipurilla on paljon tarjottavaa

Kukapa olisi uskonut vielä 5 vuotta sitten, että Viipurista on nyt kovaa vauhtia kehkeytymässä mielenkiintoinen turistikohde ja hyvä shoppailukaupunki ainakin kaikille meille, jotka pidämme hyvästä ruoasta ja ostamme liikaa kenkiä. Pellavakaupan valikoimatkin ovat todella hyvät.

Viipuri on myös täynnä historiaa ja varmasti monelle myös kipeitä muistoja. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että kaupunki alkaa vähitellen nousta alennustilastaan. Toivon hartaasti, että kaupunki puhkeaa entiseen loistoonsa. Hyvät suomalaiset raamit ovat vielä olemassa, kunhan arvokkaat rakennukset saadaan kunnostettua. Osa venäläisestä uudisrakentamisesta on myös ihan hienoa.

Yksi asia on vielä vaiheessa

Yksi asia vaatii kuitenkin vielä paljon virtaviivaistamista: Paluumatkalla jouduimme viettämään Venäjän puolella raja-asemalla lähes 2 tuntia. Passintarkastukseen tuhrautui yli 45 minuuttia ja sen jälkeen meille 50 turistille ilmoitettiin, että kaikki tavarat pitää ottaa bussista pois. Bussi joutuu läpivalaisuun. Siinä sitten menikin lähes tunti, kun ensin haimme vähäiset tavaramme pois bussista, ja tyhjä bussi lähti sen jälkeen läpivalaisuun. Herää kysymys, miksei tätä tehty samaan aikaan, kun me turistit olimme passintarkastuksessa?

Ulkona oli kylmä, joten sekä maasta poistumista haluavat turistit että kotiin palaavat venäläiset tungeksivat samassa - liian pienessä - hallissa. Jonot etenivät tuskastuttavan hitaasti. Suurimman osan aikaa sekä venäläiset että me suomalaiset odottelimme omalla puolellamme ilman, että mitään tapahtui. Näyttää siltä, että elektroninen viisumikin hidastaa ulkomaalaisten passintarkastusta. Henkilökuntaa passintarkastuksissa ja tullissa oli minimaalisesti. Myös ulkona oli liian vähän tilaa pikkuautoille ja busseille, ohitukset olivat millintarkkaa ajoa. Härdelli oli valmis!

Meiltä meni rajatarkastuksissa menomatkalla Venäjän puolella lähes tunti ja paluumatkalla melkein kaksi tuntia. 12 tuntia kestävästä matkasta se on liian paljon. Sama juttu hoitui Suomen puolella Nuijamaan raja-asemalla 15 minuutissa molempiin suuntiin. Siellä ei ollut paljon jonoja. Vaikuttaa siltä, että Suomen raja-aseman läpäisykyky on huomattavasti parempi kuin Venäjän puolen raja-aseman.

Kunpa maahantulo- ja maastapoistumisproseduurit saataisiin Venäjän puolella nopeammiksi. Mihin ihmeeseen sitä valkoista lappuakaan enää tarvitaan, kun kaikki on koneella? Viipurissa ja Pietarissa kävisi mielellään useamminkin, mutta nuo hitaat rajatarkastukset koettelevat kyllä hermoja!