Ei mennyt ihan putkeen

En ole mikään leipuri kuten kuvasta näkyy. Sain ystävältäni viime viikolla ruisleivän juuren ja ohjeet maukkaan ruisleivän tekoon. Edellisestä yrityksestäni olikin kulunut jo yli 40 vuotta. Silloin tuskailin leivänteon kanssa Tansaniassa. Siellä ei kaupoissa myyty ruisjauhoja eikä lämmin ilmastokaan kuulemma suosinut juuren teon onnistumista. Valkoinen paahtoleipä ei minulle maistunut, joten pistin haun päälle.

Onnistuin hankkimaan ruisjauhot, mutta siihen se sitten tyssäsi. Taikina ei noussut eikä sitä mössöä kannattanut edes yrittää paistaa. Paiskasin litkun muutaman päivän kuluttua takapihallamme olleeseen maakuoppaan, johon siihen aikaan jätteet dumpattiin. Onneksi jätehuolto on niistä ajoista kehittynyt.

Nyt siis uusi yritys. Hellin taikina-aihiota useamman päivän ohjeiden mukaisesti lisäten aina lämmitettyä vettä ja jauhoja. Viimeisenä päivänä piti lisätä myös suolaa. En onnistunut noudattamaan "idätysaikoja" täsmällisesti, vaan aika saattoi ylittyä useammalla tunnilla. Tästä huolimatta taikina nousi ja näytti lupaavalta. Tuoksu oli melkoinen. 

Muovailin taikinasta kolme leipää, joita olisi pitänyt vielä nostattaa 1- 2 tuntia. Minulla ei ollut siihen aikaa, joten laitoin ne uuniin puolen tunnin kuluttua. A BIG MISTAKE! Ei mennyt ihan putkeen. Leivät eivät kohonneet uunissa, vaan paloivat hieman ja paistuivat tosi tiiviiksi. Tuoksu oli kyllä huumaava. Koko kämppä tuoksui ruisleivältä potenssiin viisi ja pelkäsimme, että naapurit tulevat valittamaan, koska tuoksu levisi myös portaikkoon.

Mutta kuitenkin: kun viimein voimaa ja terävää veistä on käyttänyt tarpeeksi, saa syötäväkseen leipäpalan, joka todella maistuu. Ihan uskomattoman hyvä maku! Kiitos Maini!

Täytyy kokeilla uudelleen ja kannattaa varmaan tulevalla kerralla noudattaa ohjeita ihan niin kuin ne on reseptiin kirjoitettu. Maku korvaa vaivannäön.