Hei kaikki blogini lukijat!
Joulukuussa - 1.12, 7.12 ja tänään 14.12 sekä viimeisen kerran 21.12 - julkaisen blogissani Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n jäsenten kirjoittamia jouluaiheisia tekstejä.
Paltta on vuonna 1963 perustettu kirjoittajien yhdysside Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Paltalla on yli 150 jäsentä pääkaupunkiseutua myöten ja aktiivista toimintaa eri paikkakunnilla Kaakkois-Suomessa. Tervetuloa mukaan toimintaan!
”Rakas
Äiti!
Lämmin
tervehdykseni oma kultainen Äiti vanhus. Älä ole minun tähteni liian
murheissasi, ei minulla ole mitään hätää keskellä taistelun melskeenkään…
Oma rakas
lapseni kiitoksia kirjeestäsi. Kysyit siinä onko minun kovin ikävä. Kyllä minun
on sinua ikävä oma tyttöni. Muistan sinua ensimmäiseksi aamulla ja illalla
nukkumaan mennessä…
Sinulle
sisar viimeiseksi. Sinä kun olet teistä vahvin hoivaa sinä niitä toisia. Koita
saada niitä suojaan vihollisen pommeilta. Minun mielestäni ei siellä tehtaan
lähellä ole turvallista asua…
Toivon
teille kaikille rauhaisaa Joulua. Laulakaan aattona virsi 21 klo 19 niin minä
täällä laulan mukana…
Hyvää Joulua,
Eemil”
Elma laski
kirjeen käsistään syliin, hypisteli esiliinan taskun reunaa kuunnellen
enkelikynttilän helähdyksiä, katsellen pienten varjoenkelten leikkiä
seinäpaperin pinnalla. Miksi ne hiipivät mieleen, aina näin joulunalla,
kaksikymmentä vuotta sitten pirtin pihamaalle ammutut velipojat. Miksi
sydämestä nouseva, raastava tunne salpasi henkeä ja sumensi silmät. Eemil-veli
kirjoitti kauniisti, uskoi, että täällä Mattilan mäellä hän hoivaisi ja vielä
suojaankin veisi nuo muut. Vinoon vääntyneen, uupuneena viltin alla makaavan
ryppyisen äiti-vanhuksen ja kaksi saman pumpulitäkin alla jalkapohjat toisiaan
vasten asettaneet uniaan tuhisevat lapset. Ikioman ja isättömän pojan, veljen
oman ja äidittömän tytön.
Elma nousi
hitaasti puutuolilta varoen kolauttamasta tuolia pienen pöydän reunaan, tuntui,
että oli oltava rikkomatta akkunan takaa huoneeseen pimeyden mukanaan tuomaa
hiljaisuutta ja rauhaa. Kirje kädessä kulki tiskikaapin ääreen, veti laatikon
auki ja asetteli kirjeen koreasti koristellun, pyöreän peltipurkin viereen. Otti
sitten kuitenkin purkin käsiinsä, palasi tuolille ja avasi kannen. Purkin
sisällä oli valokuvia, päällimmäisenä pari kesää sitten Mattilan lastenkodin
pihalla otettu kuva Elmasta itsestään. Takana kuusi pientä pellavaista päätä,
lasten nimet tipahtelivat Elman mieleen kutsumatta. Kuvan reunassa lastenkodin
emäntä, kädet puuhkassa, vaalea essu kirjavan mekon päällä. Lapset isommasta pienimpiin, tukat
leikattu kaikilla samaan polkkamalliin, tytöillä mekot, essut ja paljaat kintut, pienillä pojilla
polvihousut ja valkoinen paita. Ei lastenkodin lapset ryysyläisiä olleet,
suuret silmät maailmalle avoinna puhtaaksi hinkatuissa kasvoissa. Elma katsoi
kuvassa leveästi hymyilevää itseään, hattu toisella korvalla ja hameen helmat
pohkeisiin asti. Kuvasta tulvahti mieleen omenapiirakan tuoksu, lastenkodin emäntä
sitä sunnuntaiaamuina elokuussa laittoi ja silloin oli aina niin hyvä mieli
työpäivä aamusella aloittaa unisilmäisiä lapsia pitkän pöydän ääressä katsellen.
Seuraava
kuva oli viime kesältä, taustalla kuohuva vesi ja punatiilinen tehdas.
Naisnelikko seisoi puisella sillalla, Elma itse kädet nappimekon taskuissa,
vakava hymynpoikanen kasvoilla, silmät auringonpaisteesta sirrillään. Kaikilla
naisilla hiukset pinneillä kasvoilta poisvedettynä, siinä sitä oltiin löysistä
pois tulossa, mielessä pyykkitupa ja Virtakiven sauna. Hyvä oli tuonkin
kuvanoton hetki, lastenkodin pienten hoito vaihtunut siinä sitten jo pölyisiin
ja kumiseviin, humiseviin tehdassaleihin ja harjanvarteen.
Katse osui
kirjeeseen, ja Eemilin sanat pyörähtivät mieleen tehtaan lähellä asumisesta.
Elma mielessään Eemilille muotoili jo lauseita seuraavaan kirjeeseen. Valmiiksi
on puhuttuna hevoskyyti Selänpäähän Alman ja Erkin mökille, valmiiksi mietittynä
petivaatteet ja evästäkin syrjään laitettuna helposti matkaan otettavaksi jos
vaikka kiirekin tulee. Lapsille pässinpökkimät ja äitimuorille villasta alle ja
päälle. Alma-sisko tiesi odottaa, pienihän se oli Takojan mettänreunan mökki,
mutta pihapiirissä hirsinen sauna
eteisellä. Saunan padasta sai lämmintä vettä ja kiukaasta pihisevät
löylyt. Turvallista siellä olisi, metsä ympärillä ja avara taivas pään päällä. Huokaisten
Elma vilkaisee hellan luukkua, vieläkö hehkuu pesässä, joko voi pellit sulkea.
Mielessä pyörii huolena ajatus tehtaasta ja pommituksista, joista paljon
puhetta oli osuuskaupan edessä päivällä kauppareissulla tullut. Väsymys painoi
hartioita kasaan, yskitti kun Elma suoristi rankaansa ennen hellan eteen
kyykistymistä. Kohensi kekäleitä, kolisutti luukkua. Käveli sulkemaan auki
jääneen laatikon, vilkaisten vielä kirjettä. Mietti, että aamulla etsittävä
virsikirja, olisi sitten aattoiltasella käsillä kun enkeli taivaan yhdessä
veisattaisiin.
Erja
Vanhala, Tolkkila (Kouvola)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti