Sivut

maanantai 14. joulukuuta 2020

Joulukalenteri nro 3

Hei kaikki blogini lukijat!

Joulukuussa - 1.12, 7.12 ja tänään 14.12 sekä viimeisen kerran 21.12 - julkaisen blogissani Kirjoittajayhdistys Paltta ry:n jäsenten kirjoittamia jouluaiheisia tekstejä. 

Paltta on vuonna 1963 perustettu kirjoittajien yhdysside Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Paltalla on yli 150 jäsentä pääkaupunkiseutua myöten ja aktiivista toimintaa eri paikkakunnilla Kaakkois-Suomessa. Tervetuloa mukaan toimintaan!



                                                                                                            Joulukuun 14. 1939

Rakas Äiti!

Lämmin tervehdykseni oma kultainen Äiti vanhus. Älä ole minun tähteni liian murheissasi, ei minulla ole mitään hätää keskellä taistelun melskeenkään…

Oma rakas lapseni kiitoksia kirjeestäsi. Kysyit siinä onko minun kovin ikävä. Kyllä minun on sinua ikävä oma tyttöni. Muistan sinua ensimmäiseksi aamulla ja illalla nukkumaan mennessä…

Sinulle sisar viimeiseksi. Sinä kun olet teistä vahvin hoivaa sinä niitä toisia. Koita saada niitä suojaan vihollisen pommeilta. Minun mielestäni ei siellä tehtaan lähellä ole turvallista asua…

Toivon teille kaikille rauhaisaa Joulua. Laulakaan aattona virsi 21 klo 19 niin minä täällä laulan mukana…

Hyvää Joulua, 

Eemil”


Elma laski kirjeen käsistään syliin, hypisteli esiliinan taskun reunaa kuunnellen enkelikynttilän helähdyksiä, katsellen pienten varjoenkelten leikkiä seinäpaperin pinnalla. Miksi ne hiipivät mieleen, aina näin joulunalla, kaksikymmentä vuotta sitten pirtin pihamaalle ammutut velipojat. Miksi sydämestä nouseva, raastava tunne salpasi henkeä ja sumensi silmät. Eemil-veli kirjoitti kauniisti, uskoi, että täällä Mattilan mäellä hän hoivaisi ja vielä suojaankin veisi nuo muut. Vinoon vääntyneen, uupuneena viltin alla makaavan ryppyisen äiti-vanhuksen ja kaksi saman pumpulitäkin alla jalkapohjat toisiaan vasten asettaneet uniaan tuhisevat lapset. Ikioman ja isättömän pojan, veljen oman ja äidittömän tytön.

Elma nousi hitaasti puutuolilta varoen kolauttamasta tuolia pienen pöydän reunaan, tuntui, että oli oltava rikkomatta akkunan takaa huoneeseen pimeyden mukanaan tuomaa hiljaisuutta ja rauhaa. Kirje kädessä kulki tiskikaapin ääreen, veti laatikon auki ja asetteli kirjeen koreasti koristellun, pyöreän peltipurkin viereen. Otti sitten kuitenkin purkin käsiinsä, palasi tuolille ja avasi kannen. Purkin sisällä oli valokuvia, päällimmäisenä pari kesää sitten Mattilan lastenkodin pihalla otettu kuva Elmasta itsestään. Takana kuusi pientä pellavaista päätä, lasten nimet tipahtelivat Elman mieleen kutsumatta. Kuvan reunassa lastenkodin emäntä, kädet puuhkassa, vaalea essu kirjavan mekon  päällä. Lapset isommasta pienimpiin, tukat leikattu kaikilla samaan polkkamalliin, tytöillä mekot, essut ja paljaat kintut, pienillä pojilla polvihousut ja valkoinen paita. Ei lastenkodin lapset ryysyläisiä olleet, suuret silmät maailmalle avoinna puhtaaksi hinkatuissa kasvoissa. Elma katsoi kuvassa leveästi hymyilevää itseään, hattu toisella korvalla ja hameen helmat pohkeisiin asti. Kuvasta tulvahti mieleen omenapiirakan tuoksu, lastenkodin emäntä sitä sunnuntaiaamuina elokuussa laittoi ja silloin oli aina niin hyvä mieli työpäivä aamusella aloittaa unisilmäisiä lapsia pitkän pöydän ääressä  katsellen.

Seuraava kuva oli viime kesältä, taustalla kuohuva vesi ja punatiilinen tehdas. Naisnelikko seisoi puisella sillalla, Elma itse kädet nappimekon taskuissa, vakava hymynpoikanen kasvoilla, silmät auringonpaisteesta sirrillään. Kaikilla naisilla hiukset pinneillä kasvoilta poisvedettynä, siinä sitä oltiin löysistä pois tulossa, mielessä pyykkitupa ja Virtakiven sauna. Hyvä oli tuonkin kuvanoton hetki, lastenkodin pienten hoito vaihtunut siinä sitten jo pölyisiin ja kumiseviin, humiseviin tehdassaleihin ja harjanvarteen.

Katse osui kirjeeseen, ja Eemilin sanat pyörähtivät mieleen tehtaan lähellä asumisesta. Elma mielessään Eemilille muotoili jo lauseita seuraavaan kirjeeseen. Valmiiksi on puhuttuna hevoskyyti Selänpäähän Alman ja Erkin mökille, valmiiksi mietittynä petivaatteet ja evästäkin syrjään laitettuna helposti matkaan otettavaksi jos vaikka kiirekin tulee. Lapsille pässinpökkimät ja äitimuorille villasta alle ja päälle. Alma-sisko tiesi odottaa, pienihän se oli Takojan mettänreunan mökki, mutta pihapiirissä hirsinen sauna  eteisellä. Saunan padasta sai lämmintä vettä ja kiukaasta pihisevät löylyt. Turvallista siellä olisi, metsä ympärillä ja avara taivas pään päällä. Huokaisten Elma vilkaisee hellan luukkua, vieläkö hehkuu pesässä, joko voi pellit sulkea. Mielessä pyörii huolena ajatus tehtaasta ja pommituksista, joista paljon puhetta oli osuuskaupan edessä päivällä kauppareissulla tullut. Väsymys painoi hartioita kasaan, yskitti kun Elma suoristi rankaansa ennen hellan eteen kyykistymistä. Kohensi kekäleitä, kolisutti luukkua. Käveli sulkemaan auki jääneen laatikon, vilkaisten vielä kirjettä. Mietti, että aamulla etsittävä virsikirja, olisi sitten aattoiltasella käsillä kun enkeli taivaan yhdessä veisattaisiin.

Erja Vanhala, Tolkkila (Kouvola)





Molemmat valokuvat: Pixabay.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti