Milloin kuherruskuukausi päättyy?

Kun on päässyt/joutunut/lähtenyt eläkkeelle, alkaa yleensä kuherruskuukausi uuden vapaan elämän kanssa.  Ihminen on silloin aktiivinen ja haluaa toteuttaa kaikkia niitä haaveitaan, joista työelämässä ollessaan pystyi vain unelmoimaan. Haaveita ja unelmia on lykätty vuosia tyyliin Sitku olen eläkkeellä, lähden pitkälle matkalle. Sitku olen eläkkeellä, kirjoitan sen salapoliisiromaanin. Sitku olen eläkkeellä, puran vanhan kesämökkirötiskän ja rakennan uuden. Tätä aktiivista kuherruskuukausi-aikaa kestää yleensä vuodesta pariin vuoteen.

Uudestaan oravanpyörään?

Jos huonosti käy, voikin yhtäkkiä joutua uudestaan oravanpyörään. Stressi vie taas yöunet ja verenpaine nousee. Itse on saattanut epähuomiossa ahnehtia vähän liikaa mielenkiintoista tekemistä. Myös omaan hyvin halittuun kalenteriin saatta olla tunkua ulkopuolelta. Influenssa iskee yllättäen ja kaataa moneksi viikoksi petiin sekoittaen aikataulut. Joku läheinen sairastuu tai tarvitsee muuten apua. Vieraita tulee yllättäen läheltä ja kaukaa. Uusien laitteiden ja ohjelmapäivitysten opettelu syö vapaa-aikaa. Kesämökin putket jäätyvät tai iso puu kaatuu katolle.

Apua! Mitenkäs tässä nyt näin kävi? 

Elefantti syödään pala kerrallaan

Ei niin isoa jättiläistä olekaan, ettei sitä pysty laittamaan palasiksi.
CCO Creative Commons.

Kun tuskailin omien tekemättömien töitteni kanssa, mieleeni muistui työelämästä tuttu ohje Elefantti syödään pala kerrallaan.

Tottahan se on, että ison työn paloittelu auttaa ottamaan sen haltuun. Ensin kannattaa tehdä se kiireisin, pienin, suurin tehtävä tai se tehtävä, jolla saa homman eteenpäin - jaettua tehtäviä myös jollekin toiselle. Silloin voi keskittyä omaan työhön ja samaan aikaan joku toinenkin tekee omaa osuuttaan samasta kokonaisuudesta. Tämä on erityisen tärkeä taito vapaaehtoistyössä.

Jotta delegointi onnistuu, on osattava nähdä tätä hetkeä pidemmälle. On osattava laittaa tehtävät tärkeysjärjestykseen. Aina se kiireellisin tehtävä ei olekaan kokonaisuuden kannalta se kaikkein tärkein.

Eläkeläisen kiireet on usein itse aiheutettuja, mutta ovat ne silti kiireitä. Niihin pätevät samat ajanhallinan keinot kuin työelämässäkin: suunnittele, priorisoi, delegoi ja opettele pitämään monta palloa ilmassa samaan aikaan. Kun tämän oppii, kestää se kuherruskuukausikin uuden elämän kanssa pidempään. Jaksaa ja viitsii toimia ja tehdä kaikkea kivaa.

Kysymys: Onko sinulla liikaa vai sopivasti kiireitä eläkkeellä?