Sivut

lauantai 6. lokakuuta 2018

Sivistyksen puolustus

Luin eilen illalla viimeiset sivut ajatuksia herättävästä kirjasta Sivistyksen puolustus. Miksi akateemista elämää tarvitaan? Sen ovat kirjoittaneet Sari Kivistö & Sami Pihlström. Kustantaja on Gaudeamus.

Kirjan kirjoittajat kritisoivat aikaamme ja rakenteita, jotka tuottavat pintapuolisia käytänteitä ja ihanteita. Tutkijoita haukutaan "kaikenmaailman dosenteiksi" ja sulavasanaiset konsultit laskuttavat huimia summia selvitystöistä, jotka ovat yksinkertaistuksia monimutkaisista ilmiöistä. Helppoja ratkaisuja tarjotaan vaikeisiin ongelmiin.

Tutkijoiden vuosikymmenien saatossa tuottama tieto rinnastetaan samanarvoiseksi kuin ns. kokemusasiantuntijoiden tieto. Osa ihmisistä suhtautuu täysin välinpitämättömästi tutkittuun tietoon. Tutkijat valittavat joidenkin poliitikkojenkin vähät välittävän tutkitusta tiedosta. Isoja päätöksiä tehdään huterin perustein vastoin tutkimuksen tuloksia.

Onko liikaa vaadittu, että julkinen keskustelu ja päätöksenteko eduskunnassa perustuisivat faktoihin ja tutkittuun tietoon?

Perustutkimusta, soveltavaa tutkimusta vai lippulaivoja?

Vaikka valtiovalta liputtaa elinikäisen oppimisen puolesta, käytännössä päätöksillä kyseenalaistetaan koulutusta, tutkimusta ja oppimista ja vähätellään niiden tuloksia. Tuntuu, että armon saavat vain soveltava tutkimus ja siitä nopeasti saatava hyöty.

Yliopistoilta vähennetään rahoitusta mutta samalla vaaditaan korkeita sijoituksia kansainvälisillä rankinglistoilla. Puhutaan huipuista, lippulaivoista ja keihäänkärjistä. Hallitus vie korkeakouluilta isolla kauhalla ja antaa takaisin teelusikalla. Tee siinä sitten korkealuokkaista tutkimusta, kun ajan henki vaatii tutkijoitakin olemaan jatkuvasti esillä somessa ja muilla estradeilla sekä uhraamaan ison osan työajastaan rahoitushakemusten tehtailuun.

Syy vai seuraus?

Aamulla Hesaria lukiessani huomasin professori Atte Korholan Vieraskynä-kirjoituksen Tiede on ajautunut vakavaan kriisiin. Korholan  mukaan ulkopuolisen rahoituksen osuus on jo 37 prosenttia koko Helsingin yliopiston tuotosta. Miettikää, kuinka monta rahoitushakemusta on täytynyt tehdä näin suuren rahamäärän saamiseksi! Kaikki tämä aika on ollut pois itse tutkimuksesta ja opetuksesta.

Kriisin syy ei taidakaan olla tieteessä. Kriisiä tuottavat enemmän rakenteet ja järjestelmä sekä vähenevä perusrahoitus.

Kysymys: Kenen pitäisi rahoittaa yliopistoja ja tutkimusta?

6 kommenttia:

  1. Tämä on niin surullista. Mihin on hävinnyt suomalaisten ylpeys koulusivistyksen tasosta? Ja ylipäätään sivistyksen?
    Nykyisin voi ihan pokerinaamalla ylpeillä tyhmyydellään ja laukoa suustaan mitä vaan sattuu mieleen tulemaan ilman, että kukaan sitä tuomitsee. Yksilön yksilöllisyyden korostaminen ja palvonta on tässäkin mielessä jo saavuttamassa saturaatiopisteensä. Tuntuu, että tärkeintä on touhottaminen, ei ajattelu.
    Tuo kirja pitäisi ehtiä minunkin lukemaan. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
  2. En olisi vielä 10 - 15 vuotta sitten uskonut joskus ajattelevani, että ennen moni asia oli paremmin. Nykyään minua jurppii tyhmyyden lisääntyminen niin paljon, että ohimoissa kiristää.

    Olettehan, hyvä lukijat, huomanneet, että blogini ylävalikossa on alaotsikoita kuten Kirjat? Kokoan sinne päivittyvää listaa minun mielestäni lukemisen arvoisista kirjoista. En välttämättä ole kaikista asioista kirjoittajien kanssa samaa mieltä, mutta arvostan heidän työtään valaista asiaa monelta eri suunnalta.

    VastaaPoista
  3. Tämä on tärkeä asia ja aihe nostettavaksi esiin. Koulutuksesesta on nipistetty kaikilla tasoilla. Mistä lähtien opiskelijat oppivat asiat yksikseen lukemalla? Hyvä opettaja tuo aina lisäarvoa opettamaansa aineeseen ja samalla innostaa oppilaitaan / opiskelijoita. On käsittämättömän surullista, että vain aineellisilla saavutuksilla on meidän yhteiskunnassamme merkitystä. Kaikki asiat mitataan rahassa. Maksaisin mielelläni enemmänkin veroja, jos rahaa kohdennettaisiin enemmän sivistykseen, tieteeseen, taiteeseen, tutkimukseen. Pidättäydyn vaivoin päättäjiemme suorasta arvostelusta. Raija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen usein ihmetellyt sitä, kuinka paljon nykyopiskelijoilla on "itsenäistä työskentelyä" eli opetustunnit on korvattu omatoimisella opiskelulla. Suoritin aikoinani sosiologian appron käymällä peruskurssin ja tenttimällä loput. Vaikka aihe minua kiinnostikin todella paljon, en oppinut tällä menetelmällä yhtä paljon kuin esim. tiedotusopin luennoilla, joilla käytiin toisinaan kiivaitakin väittelyitä.

      Poista
  4. On selviö että perustutkimusta on rahoitettava julkisin varoin, koska ilman perustutkimusta ei ole soveltavaa tutkimusta ja yksityinen taho kiinnostuu vasta kun sovellusmahdollisuudet ovat näkyvissä. Meiltä puuttuvat USA:n superrikkaat, jotka pystyvät antamaan huomattavia summia oman mielenkiintonsa kohteiden tai esim. tärkeäksi kokemansa terveydellisen ongelman perustutkimukseen. On myöskin muistettava että perustutkimuksen ainoa arvo ei ole luoda pohjaa soveltavalle tutkimuksella, vaan myös tutkijakoulutuksen ja maisterikoulutuksen kautta tuottaa yhteiskunnalle kriittiseen ajatteluun kykeneviä kansalaisia.
    yt. Manta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta haastat...ei voi olla niin, että tieteen rahoitus keskittyy vain tekniikalle tai jollekin muulle tieteelle, joka tuottaa nopeaa hyötyä - jos edes tuottaa.

      Poista