Uusi vuosi ja unelmat

Vuodenvaihde - mikä ihana sana! Edessä uusi vuosi täynnä odotusta ja jännitystä sekä vielä tällä hetkellä tuntemattomia tapahtumia ja kohtaamisia. Mietin jo nyt, tuleeko vuodesta 2019 kohdallani hyvä vuosi vai muistelenko sitä myöhemmin "ketutuksen" ja epäonnen vuotena? Jaksanko pitää kiinni uudenvuodenlupauksistani ja toteutuvatko tavoitteeni ja unelmani? Haluaisin vielä opiskella ja kirjoittaa kirjoja. Paljon riippuu minusta itsestäni, mutta paljon myös asioista ja ihmisistä, joihin en voi vaikuttaa vaikka haluaisinkin.

Kolme vuodenaikaa

Tumma taivas, räiskettä ja kuplivaa. Näistä monen meistä
uusi vuosi alkaa.
CCO Creative Commons.

Jaan vuoteni yleensä kevääseen, kesään ja syksyyn. Inhoan pakkasia ja liukkaita kelejä, joten yritän ohittaa talven piileskelemällä sisällä.

Vaikka tammikuu on vielä uuden vuoden suhteen toivoa täynnä ja Matkamessutkin ovat tammikuussa, liittyy vuoden alkuun yleensä kovat pakkaset ja toisinaan myös tipaton tammikuu. Sama koskee myös helmikuuta. Pakkanen paukkuu ja kotimme puulattiat ritisevät. Ihmiset kulkevat jalkakäytävällä pimeässä pää allapäin. Ei hymyilytä!

Kevät koittaa viimeistään maaliskuun loppupuolella - ainakin optimisteille. Aurinko paistaa ja lumet alkavat sulaa. Huhtikuussa voi jo tuntea mullan tuoksun puistoissa. Pienet purot etsivät kulku-uomaa ja täyttävät kaikki jalkakäytävien kolot ja kuopat. Ei haittaa!

Kesä koittaa toukokuussa. Jos niin ei tapahdu stadissa, pitää lähteä vähän etelämmäksi harjoittelemaan tulevaa kesäkautta. Kolea vappu viimeistään saa tilaamaan lentolipun Sveitsiin tai jonnekin Espanjaan tai mikseipä tänä vuonna vaikka Romaniaan.

Kesäkuulla on väärä nimi. Juhannus on yleensä kylmä ja tuulinen, ei kesäinen. Onneksi hankimme viime vuonna mökille juhlateltan. Sinne mahtuu 15 henkeä. Nyt on ihan sama, vaikka pohjoistuuli puhaltaisi täydellä teholla ja sataisi läpi koko juhannuksen. Teltan ikkunasta näkee myös sateessa savuavan kokon. Ei huolta!

Heinäkuussa helteet hellivät, jos hellivät. On kuitenkin satavarmasti kesä. Luonto kukkii ja viheriöi.

Elokuussa ilma väreilee jo pahaenteisesti, vaikka luvassa on vielä paljon mukavaa. On perinteiset rapujuhlat ja villa avslutning. Pimeät illatkin ovat kivoja paperilyhtyjen loisteessa. Vielä on kesää jäljellä ja vielä tarkenee!

Syksyistä väri-iloa

Olen syksyn lapsi, syyskuussa syntynyt. Ehkä sen takia pidän syksyn värikirjosta sekä pimeistä aamuista ja illoista. Sadekaan ei haittaa. Kun lomakaan ei enää eläkkeellä lopu kesken, ei tarvitse stressata työkiireitä eikä alkaa tehdä ensi vuoden budjettia. Ehtii käydä Habitaren messuilla. Syksy saa tulla!

Lokakuussa on Helsingin kirjamessut, joita odotan aina innolla. Kun olin vielä töissä, liittyi moneen lokakuuhun myös Frankfurtin kirjamessut. Kun olin tullut kotiin messuilta, loppuivat minulta yleensä aamuiset kävelylenkit. Frankfurtin aurinkoisen sään jälkeen Suomen harmaus ja kylmyys tunkivat  iholle. Syksy oli päättynyt ja luvassa oli marraskuun masennusta ja talven pakkasia. Not for me!

Talvenselkä taittuu

Piileskelen taas kotona odottamassa aikoja parempia. Enää pari kuukautta, niin kevät tulee ja aurinkokin alkaa taas paistaa - ainakin toisinaan.

Oheista Lappeenrannassa otettua kuvaa katsoessa on vaikea uskoa, että kuljemme kohti valoisampia aikoja. Kyllä se kesä sieltä kuitenkin tulee - ainakin jossain muodossa. Ei ehkä yhtä lämpimänä kuin kesä 2018, mutta kesä kuitenkin. Takuuvarmaa on, että Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen!

Sitä odotellessa toivotan kaikille teille, rakkaat lukijat, Onnellista Uutta Vuotta!

Kysymys: Oletko sinä kesä- vai talvi-ihminen vai kelpaavatko sinulle kaikki neljä vuodenaikaa?

Akvaario, taulu vai tarjoiluvaunu?

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat tyytyväisiä kotinsa sisustukseen monta vuotta kunnes iskee ihan hirveä sisustusvimma. Yhtäkkiä huomaan, että puolet kodin huonekaluista on sellaista roinaa, että haluaisin niistä eroon. Verhotkin tuntuvat roikkuvan velttoina. Valo ei riitä eikä matot miellytä. Sohvatyynytkin olisi pitänyt uusia jo kauan sitten. Mitä silloin kannattaa tehdä?

Pidä silmät auki

Sen verran on jo onneksi ikää ja kokemusta, että en enää ryntää ostoksille, kun sisustusvimma iskee. Olen virheostoksista oppinut, että minun ei ainakaan kannata ostaa vain yhtä huonekalua kerrallaan. Odotan mieluummin vaikka viisi vuotta ja uusin sitten kerralla isomman osan. Näin ainakin teoriassa saan paremmin yhteen sopivia kokonaisuuksia.

Isot akvaariot hotellien auloissa ja muissa avarissa tiloissa
ovat hienoja, mutta eivät sovi kovin hyvin pieniin kerrostalohuoneistoihin.

Liikkuessaan ulkona ja ulkomailla kannattaa kuitenkin pitää silmät auki. Hienoja esineitä ja ideoita on tarjolla valtavasti. Käyn matkoilla nykyään enemmän huonekaluliikkeissä ja gallerioissa kuin turistikaupoissa tai vaatekaupoissa.

Matkamuistot

Isoa sohvaa on vaikea ostaa ulkomailta, jos kaupalla ei ole kohtuuhintaista toimitusta. Sen sijaan pienempiä tavaroita voi itsekin kantaa matkatavaroina, varsinkin jos matkustaa laivalla tai junalla. Eräs tuttavani toi matkamuistona polkupyörän, toinen osti hienon tuolin. Yksi raahasi  mukanaan ison peilin.

Olen vasta nyt vanhemmiten alkanut roikkua netissä ihailemassa valikoimia. Paikalliset vepsäläiset, maskut, iskut ja askot eivät anna oikeaa kuvaa tarjonnasta. Maailma on täynnä upeita esineitä. Ei niitä välttämättä tarvitse itselle ostaa. Minä ainakin saan paljon iloa jo pelkästä katselemisesta.

Oikealla oleva kuva ei tee oikeutta tälle kaunokaiselle - funkkishenkinen tarjoiluvaunu, jonka putkirunko on kromattua terästä.

Olen käynyt jo vuosia Kaapelitehtaalla Taidemaalariliiton myyntinäyttelyssä. Valitettavasti hintataso on nykyään aika korkea. Tiedän monta, jotka ovat jättäneet ostokset tekemättä korkeiden hintojen takia.

Minulla on teille kaikille pieni vinkki: menkää Viron gallerioihin. Siellä on myynnissä hienoja tauluja kohtuuhintaan.

Alla oleva taulu on Riina Rillon maalaus Rakveren keskustan galleriasta.

Kysymys: Iskeekö sinuun joskus sisustusvimma?

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin hauskasti erilaista

Parin viimeisen kuukauden aikana olen nähnyt hauskoja juttuja, jotka haluan tässä jakaa kanssanne.

Mitä tykkäätte näistä?

Keltainen talo katollaan. 

Sisällä talossa oli tosi vaikeaa säilyttää tasapaino, kun kaikki oli väärinpäin ja vähän kallellaan. Talo sijaitsee Tartossa lähellä uutta Kansallismuseota. Kannattaa ehdottomasti käydä, jos liikutte siellä päin. Muistakaa myös kurkistaa jääkaappiin sisälle.

Kullattu samettinen sängynpääty

Monenlaisissa sängyissä on tullut elämän aikana nukuttua mutta tämä komistus oli kyllä ihan omassa luokassaan. Kultaa ja samettia ei oltu säästelty.

Ei siis ihme, että olokin oli kuin kuninkaallisella ja unetkin tyyliin sopivia:  mukana runsaasti jalokiviä, samppanjaa, seikkailuja sekä jet set -elämää. Kello soi seitsemältä, jolloin ulkona oli vielä pimeää ja satoi räntää. Paluu todellisuuteen laski hetkellisesti mielialaa mutta sitten vilkaisin sängynpäätyä. Ei voinut muuta kuin nauraa.

Tämä unelma on yksi Aqua Span huoneista Rakveressä Läntisellä Virunmaalla.


Kevyet rantasandaalit

Nämä sandaalit osoittautuivat mainioiksi matkakumppaneiksi. Sopivat hyvin moneen tarkoitukseen ja painavat about gramman kappale.

Jos huoneen lattia on kylmä, sandaalit pitävät jalkapohjat lämpiminä. Jos haluat suojata jalkasi suihkussa, sandaalit toimivat silloinkin.

Ainut ongelma on, että ne ovat one size -kokoa. Kaikille teille, joiden kengännumero on 40+, sandaalit sopivat kuin
käsintehdyt hipsterikengät. Meille vähän pienempijalkaisille ne ovat hieman liian isot.

Nämä sandaalit lähtivät mukaan Rakverestä.

Mietin nyt kuumeisesti, mistä näitä saisi hankittua lisää. Pahoin pelkään, että sandaalien käyttöikä ei ole kovin
pitkä, vaikka ne eivät aivan kertakäyttöisiä olekaan.

Yksinäinen pyöräilijä lumisella tiellä

Ihan ensimmäiseksi ei tulisi mieleen ottaa polkupyörää kulkuvälineeksi Rakveren lumisille teille ja jalkakäytäville mutta toisin oli ennen. Tämä nuori poika, Arvo Pärt,  ikuistettiin mielipuuhassaan kuuntelemassa musiikkia Rakveren keskusaukiolla. Hän tuli sinne aina polkupyörällä.

Kysymys: Onko sinulla hauskoja muistoja matkoilta?

Valoa, valoa...tahtoo valoa!

Pitkä lämmin syksy jatkuu. On pimeää, meri myrskyää, mutta kadut ja jalkakäytävät eivät peity lumeen. Ei edes sada vettä. Ihanaa....muistan vain yhden aikaisemman itsenäisyyspäivän, jolloin olin stadissa ulkona liikenteessä pikkukengät jalassa. Ja kaiken lisäksi vielä korkkarit! No tietysti lunta alkoi sitten tupruttaa myöhemmin illalla, ja minulla oli vaikeuksia liukastella kotiin pikkutunneilla.

Iän lisääntymisen ja eläköitymisen huomaa ainakin siitä - jos ei muusta - että korkkarit on laitettu komeron nurkkaan ja tajuaa, että matalakorkoiset kengät sopivat kuin sopivatkin jopa hameen kanssa. Tärkeintähän on pysyä pystyssä, ei näyttää hyvältä. Bisnespukeutuminen on vain kovaa vauhtia haalistuva muisto menneisyydestä. Ja hyvä niin. Nyt on ihan muut asiat mielessä.

Vanhemmiten olen alkanut kaivata valoa. Nuorena rakastin etelän pimeitä ja samettisia iltoja. Minua eivät myöskään  haitanneet täällä Suomessa syksyn pimeät aamut ja illat, kun kuljin kävellen töihin ja sieltä pois.

Nyt suunnittelen valoremonttia kotiimme. Haluan lisätä valon lähteitä joka huoneeseen. Ei vain jalkalamppuja, vaan ihan katosta roikkuvia lamppuja. Asumme 90 vuotta vanhassa talossa eikä lampun paikkoja ole ylenpalttisesti siroteltu asuntoomme. 1920-luvulla riitti ilmeisesti yksi valopiste huonetta kohden.

Minä haluan enemmän. Haluan lampun lähelle komeroita, jotta näen, mitä komerot pitävät sisällään. Haluan lampun valoa, kun kirjoitan läppärillä. Haluan kunnon valot, kun luen sängyssä. Haluan valoa ruokapöydän yläpuolelle. Haluan valoa lähelle peiliä. Haluan kirkkaat valot kylpyhuoneeseen. Ei haittaa, vaikka jokainen ryppy ja uurre paljastuu. Valoa saa tulla myös saunaan. Kun laitan ruokaa, haluan nähdä kaiken selvästi. Haluan myös, että käytävän varrella naulakossa olevat tarvikkeet löytyvät helposti. Siinäkin valo auttaa. Olen laskeskellut, että tarvitsisimme tuplamäärän valoja nykyiseen verrattuna. Liekö se edes teknisesti mahdollista vanhassa talossa? Täytyypä kysellä heiltä, jotka näistä asioista jotain ymmärtävät.

Blogin molemmat valokuvat on otettu Martin markkinoilla Kaapelitehtaalla viime viikonloppuna, 24. - 25.11.2018.
Kävin siellä kuten aikaisempinakin vuosina. Martin markkinat kuuluvat omiin suosikkeihini. En innostu Singles´ Dayn tai Black Fridayn tarjouksista. Minua kiinnostaa enemmän tutustua pienten tuottajien tarjontaan. Siihen Martin markkinat ja virolaisten käsityöläisten ja muiden kauppiaiden tuotteet sopivat paremmin. Ja tänä vuonna tarjolla oli jopa virolaista designea - ja yllätys, yllätys - hienoja lamppuja. Kun olen seuraavan kerran Tallinnassa, menen näiden designereiden showroomiin tutustumaan koko valikoimaan. Luvassa on paljon valoa!

Kysymys: Onko sinun kodissasi tarpeeksi valoa?