Uusi vuosi ja unelmat

Vuodenvaihde - mikä ihana sana! Edessä uusi vuosi täynnä odotusta ja jännitystä sekä vielä tällä hetkellä tuntemattomia tapahtumia ja kohtaamisia. Mietin jo nyt, tuleeko vuodesta 2019 kohdallani hyvä vuosi vai muistelenko sitä myöhemmin "ketutuksen" ja epäonnen vuotena? Jaksanko pitää kiinni uudenvuodenlupauksistani ja toteutuvatko tavoitteeni ja unelmani? Haluaisin vielä opiskella ja kirjoittaa kirjoja. Paljon riippuu minusta itsestäni, mutta paljon myös asioista ja ihmisistä, joihin en voi vaikuttaa vaikka haluaisinkin.

Kolme vuodenaikaa

Tumma taivas, räiskettä ja kuplivaa. Näistä monen meistä
uusi vuosi alkaa.
CCO Creative Commons.

Jaan vuoteni yleensä kevääseen, kesään ja syksyyn. Inhoan pakkasia ja liukkaita kelejä, joten yritän ohittaa talven piileskelemällä sisällä.

Vaikka tammikuu on vielä uuden vuoden suhteen toivoa täynnä ja Matkamessutkin ovat tammikuussa, liittyy vuoden alkuun yleensä kovat pakkaset ja toisinaan myös tipaton tammikuu. Sama koskee myös helmikuuta. Pakkanen paukkuu ja kotimme puulattiat ritisevät. Ihmiset kulkevat jalkakäytävällä pimeässä pää allapäin. Ei hymyilytä!

Kevät koittaa viimeistään maaliskuun loppupuolella - ainakin optimisteille. Aurinko paistaa ja lumet alkavat sulaa. Huhtikuussa voi jo tuntea mullan tuoksun puistoissa. Pienet purot etsivät kulku-uomaa ja täyttävät kaikki jalkakäytävien kolot ja kuopat. Ei haittaa!

Kesä koittaa toukokuussa. Jos niin ei tapahdu stadissa, pitää lähteä vähän etelämmäksi harjoittelemaan tulevaa kesäkautta. Kolea vappu viimeistään saa tilaamaan lentolipun Sveitsiin tai jonnekin Espanjaan tai mikseipä tänä vuonna vaikka Romaniaan.

Kesäkuulla on väärä nimi. Juhannus on yleensä kylmä ja tuulinen, ei kesäinen. Onneksi hankimme viime vuonna mökille juhlateltan. Sinne mahtuu 15 henkeä. Nyt on ihan sama, vaikka pohjoistuuli puhaltaisi täydellä teholla ja sataisi läpi koko juhannuksen. Teltan ikkunasta näkee myös sateessa savuavan kokon. Ei huolta!

Heinäkuussa helteet hellivät, jos hellivät. On kuitenkin satavarmasti kesä. Luonto kukkii ja viheriöi.

Elokuussa ilma väreilee jo pahaenteisesti, vaikka luvassa on vielä paljon mukavaa. On perinteiset rapujuhlat ja villa avslutning. Pimeät illatkin ovat kivoja paperilyhtyjen loisteessa. Vielä on kesää jäljellä ja vielä tarkenee!

Syksyistä väri-iloa

Olen syksyn lapsi, syyskuussa syntynyt. Ehkä sen takia pidän syksyn värikirjosta sekä pimeistä aamuista ja illoista. Sadekaan ei haittaa. Kun lomakaan ei enää eläkkeellä lopu kesken, ei tarvitse stressata työkiireitä eikä alkaa tehdä ensi vuoden budjettia. Ehtii käydä Habitaren messuilla. Syksy saa tulla!

Lokakuussa on Helsingin kirjamessut, joita odotan aina innolla. Kun olin vielä töissä, liittyi moneen lokakuuhun myös Frankfurtin kirjamessut. Kun olin tullut kotiin messuilta, loppuivat minulta yleensä aamuiset kävelylenkit. Frankfurtin aurinkoisen sään jälkeen Suomen harmaus ja kylmyys tunkivat  iholle. Syksy oli päättynyt ja luvassa oli marraskuun masennusta ja talven pakkasia. Not for me!

Talvenselkä taittuu

Piileskelen taas kotona odottamassa aikoja parempia. Enää pari kuukautta, niin kevät tulee ja aurinkokin alkaa taas paistaa - ainakin toisinaan.

Oheista Lappeenrannassa otettua kuvaa katsoessa on vaikea uskoa, että kuljemme kohti valoisampia aikoja. Kyllä se kesä sieltä kuitenkin tulee - ainakin jossain muodossa. Ei ehkä yhtä lämpimänä kuin kesä 2018, mutta kesä kuitenkin. Takuuvarmaa on, että Suomen kesä on lyhyt mutta vähäluminen!

Sitä odotellessa toivotan kaikille teille, rakkaat lukijat, Onnellista Uutta Vuotta!

Kysymys: Oletko sinä kesä- vai talvi-ihminen vai kelpaavatko sinulle kaikki neljä vuodenaikaa?