Olisiko tässä selitys?

Olen koko aikuisikäni harmitellut sitä, että minulla ei ole ollut mitään työhön kohdistuvaa intohimoa. Minun on ollut helppo vaihtaa työtä ja työpaikkaa, vaikka olen itse asiassa pitänyt kaikista töistäni. Olen jopa toisinaan tuntenut niissä sitä paljon mainostettua flowta. Flowhan   tarkoittaa sitä, että tykkää senhetkisestä työstään niin paljon, että uppoutuu siihen kokonaan. Aika ja paikka häviävät jonnekin taka-alalle. Kyseistä työtä haluaa tehdä sen itsensä takia - ei palkan, kiitoksen tai maineen takia.

Laskin pikaisesti, että minulla on ollut yli 35 vuotta kestäneen työurani aikana ainakin 15 eri työtä. Olen työskennellyt niin yksityisellä sektorilla kuin myös julkisella ja kolmannella sektorilla. Pyöritin omaa yritystäkin yli kolme vuotta. Listalta puuttuvat ainoastaan vuokratyö ja franchising!

Nyt eläkeläisenä olen taas aloittanut yritystoiminnan - valmennukseen ja kustannustoimintaan keskittyvän Oy Avisado Ab:n. Avisado valmentaa ihmisiä elämän muutos- ja valintatilanteissa sekä julkaisee elämänhallintaa käsitteleviä kirjoja. Ensimmäinen kirjamme - Eläkettä & eliksiiriä - on juuri ilmestynyt.

Olen monesti kokenut ahdistusta lukiessani elämänhallintaoppaita, jotka neuvovat löytämään sen "oman jutun", sen oman intohimon, jota haluaa tehdä elämänsä loppuun asti. Minulla sellaista kutsumusta ei ole koskaan ollut, enkä suoraan sanoen usko, että sen "oman jutun" veivaaminen riittää kenellekään muullekaan loppuiäksi. Maailma ympärillämme muuttuu koko ajan ja nopeaan tahtiin. Myös me ihmiset muutumme. Sitä, mitä halusi nuorena, ei välttämättä haluakaan enää nelikymppisenä.

Minun neuvoni kaikille omaa suuntaa etsiville on se, että kannattaa hankkia osaamista mahdollisimman monelta alalta. Näin pystyy sujuvasti vaihtamaan työtehtäviä ja jopa alaa ilman suurempaa heikotusta. Maailmanluokan tutkijaksi meistä tuskin kukaan kehittyy lyhyessä ajassa, mutta normaalijärkinen oppii yleensä puolessa vuodessa tavalliset työt. Riittää, kun pää kestää sen puoli vuotta, kun säännöllisin väliajoin huomaa vielä puutteita omassa osaamisessaan. Mutta hei - puutteethan ovat kehittymiskohteita. Sanoita ongelmasi uudelleen - kehittymistavoitteiksi - ja eipä aikaakaan, kun tunnet jo hallitsevasi uuden työsi.

Ilahduin, kun luin tällä viikolla Hesarista jutun Liikaa vaihtoehtoja. Kaikki me generalistit, työpaikkoja kiertävät moniosaajat, saimme itsellemme uuden nimen yhdysvaltalaiselta yrittäjältä Emilie Wapnickilta. Me olemme multipotentialite. Tunnistin heti ihmistyypin, koska omasta mielestäni kuulun itsekin heihin.

Hesarin mukaan me "multipotentiaaliset" ihmiset olemme helposti mukautuvia ja opimme nopeasti uusia asioita. Me olemme ihmisiä, joita kiinnostaa vähän kaikki. En ainakaan tällä hetkellä muista kuin yhden asian, joka minua ei todellakaan kiinnosta - urheilu, ei sen harjoittaminen eikä sen seuraaminen.

Meidän multipotentiaalisten kutsumus on kaikki. Jokaisessa työssä on jotain mielenkiintoista. Me olimme tulevaisuuden työntekijöitä jo 1970 - 1990 -luvuilla, kun kukaan ei ollut vielä keskinyt kieltää kysymystä Mikä sinusta isona tulee?

Nykyäänhän tällaista kysymystä ei kannata enää kysyä, koska tiedetään, että ihmiset joutuvat vaihtamaan työtehtäviään ja moni jopa alaa monta kertaa työuransa aikana.

Voin vilpittömästi sanoa teille nykypäivän työntekijöille, että älkää pelätkö. Työpaikan vaihto pitää virkeänä ja kasvattaa omaa henkistä pääomaa. Potentianne aktualisoituu kuten filosofit sanovat. Kaikessa moninaisuudessaan! Suosittelen!

Ainut pieni miinus, seuraus, jonka vaihdot aiheuttivat itselleni oli se, että en ehtinyt kunnolla juurtua millekään alalle. Minulla ei ole monia kollegoja, koska olen vaihtanut työpaikkaa niin usein. Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan tässä kuitenkin mainita, että en suinkaan ole vaihtanut työpaikkaa monta kertaa vuodessa. Toisinaan vaihdoin työtä, mutta työnantaja pysyi samana. Lyhin työsuhteeni kesti vuoden ja pisin 10 vuotta. Muut olivat siltä väliltä. Jokaisesta näistä lähdin itse - eri syistä. Usein syynä oli urakehitys, parempi palkka tai työtehtävät ulkomailla.

Multipotentiaalinen ihminen ei parane koskaan. Hän on eläkkeelläkin vielä kiinnostunut kaikesta. Minulla on edessä nyt sisustussuunnittelun opinnot. Jos joku keksii kysyä minulta, mikä minusta isona tulee, voin nyt vastata: sisustussuunnittelija....ensi joulukuussa kypsässä eläkeiässä! En olisi itsekään osannut tätä kuvitella vielä kymmenen vuotta sitten.

Kysymys: Millaisia työntekijöitä tulevaisuudessa tarvitaan?