Jotta ei ärsytä muita, on viljeltävä sanoja tyytyväinen ja mielestäni. Jos kehuja on tyytyväinen tuotokseensa, hän ei väitä olevansa paras joukosta, hän on vain tällä kertaa tyytyväinen omaan työhönsä. Jos ymmärtää laittaa tukisanan "mielestäni" lauseeseen, kuulija ärsyyntyy vähemmän, koska tämäkin sana ikään kuin pienentää itsekehua.
Jutusta käy ilmi, että kaikenlainen itsetehostus ja oman hännän nostaminen saa ihmiset ärsyyntymään.
Minä puolestani ärsyynnyin koko jutusta! Minua ärsyttää se, että vielä nykyäänkin hellitään tätä vaatimattomuutta. Se saa toisinaan ihan koomisia piirteitä. Kehuin vähän aikaa sitten eräälle puolitutulle hänen päällään ollutta kaunista vaatetta. No tää nyt on tällanen halpa retku, oli vastaus. Olin odottanut hänen vastaavan jotain tyyliin Mäkin tykkään tästä ihan älyttömästi. Tää on mun lempivaate. Maksoi aika paljon, mutta on joka euron arvoinen. Jos uskoisin hänen sanojaan, alkaisin todella ihmetellä, miksi hän laittoi tärkeään seminaariin tuollaisen halvan retkun, eikö hänellä ole kunnon vaatteita? Aivan ....eihän hän sitä oikeasti tarkoittanut. Todennäköisesti hän laittoi parhaan vaihtoehdon päällensä mutta katsoi kuitenkin parhaaksi mitätöidä oman vaatteensa, vaikka olin jo ehtinyt sitä kehua. Miksi ihmeessä?
Minä ainakin kuuntelen mieluummin vaikka itsetehostusta kuin tätä jatkuvaa itsensä pienentämistä tai peräti mitätöintiä. Ketä se hyödyttää? Miksi osaavien ihmisten pitäisi mitätöidä omia suorituksiaan julkisesti? Miksi alisuoriutumista ja keskinkertaista työpanosta arvostetaan enemmän kuin aktiivisen, työstään aidosti innostuneen ihmisen hyvää suoritusta?
Minulla käy valmennettavina ihmisiä, jotka ovat joutuneet työpaikoillaan silmätikuiksi siksi, että ovat liian innostuneita hommistaan ja haluavat olla monessa mukana. Peruspirkot ja -petterit eivät katso tätä hyvällä, koska kollegan liiallinen innokkuus saa oman suorituksen näyttämään niin vaatimattomalta. Juuri siltä, mitä se ehkä onkin? Ja auta armias, jos tämä energiapakkaus erehtyy vielä kertomaan olevansa tosi hyvä näissä hommissa tai vertailee omia suorituksiaan jonkun muun suorituksiin. Silloin koko porukka kääntyy häntä vastaan.
Olen asunut ulkomailla, eri pituisissa pätkissä ja eri maissa, yhteensä yli 12 vuotta. En muista koskaan maailmalla kohdanneeni tällaista oman itsen ja osaamisen aliarvostamista. Miksi me täällä Suomessa pitäisimme sitä edelleen yllä?
Jos joku kehuu estoitta itseään ja omaa suoritustaan, mutta me muut tiedämme, ettei se tulos nyt niin kummoinen ollut, antaa hänen kehua. Jos hän on harhainen, kyllä elämä häntä opettaa ja asettaa oikealle paikalle. Annetaan hänen itse löytää realistinen käsitys itsestään. Pitää myös muistaa, että meitä on moneksi. Jotkut nyt vaan ovat osaavampia kuin toiset, ei siitä mihinkään pääse. Totta on onneksi myös se, että oikealla asenteella ja innolla pääsee pitkälle, harvat hommat ovat rakettitiedettä.
Kehutaan ja ihastellaan mieluummin omia ja toistemme saavutuksia kuin yritetään tasapäistää meidät kaikki alisuoriutujiksi. Meillä kaikilla on paljon potentiaalia, mutta se ei pääse toteutumaan, jos jo kulttuurin läpileikkaava ominaisuus on olla huolissaan siitä, ettei vaan ärsytä ketään omalla osaamisellaan.
Kysymys: Arvostammeke me suomalaiset osaamista?
Nyt osuit villakoiran ytimeen. Olen usein ihmetellyt tätä samaa asiaa. Tuli vastikään mieleeni, kun nuorena muistetltiin suomalaisia sananlaskuja. Esimerkiksi "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa." "Rumat ne vaatteilla koreilee." Eikö tämä viesti sitä, että meille on syötetty bullshittia läpi sukupolvien. Kasvatuskin lähtee siitä, mitä pahaa olet tehnyt. Ei koskaan korosteta sitä, mitä hyvää sait aikaan. Kehuminen suomalaisessa työelämässä on vieläkin kuin kirosana. Nyt on jopa väläytetty kaikkien työntekijöiden palkkojen avoimuutta. Se ei toivottavasti koskaan toteudu. Jo tällä hetkellä luottamushenkilöllä on tietyissä tilanteissa mahdollisuus saada työntekijän palkkatieto. Se pitää riittää. En ymmärrä mistä tämä tasapäistäminen on kotoisin. Kukaan ei uskalla korostaa sukupuolensa hyviä omnaisuuksia. Pitää olla yhteiset vessat. Lapset eivät saisi olla tyttöjä ja poikia vaan androgyynejä. Halutaanko tässä välttyä siltä ettei intersukupuolisille tulisi paha mieli vai mitä? Miksi emme anna kaikkien kukkien kukkia.
VastaaPoistaUudet vaatteet. Jokainen meistä tekee varmasti ostoksen oman mieltymyksen mukaan. Uskon, että vähättely on vain tapa reagoida kohteliaasti annettuun kommenttiin. Tämä on suomalainen syvälle juurtunut tapa. Kuten mainitsit eihän meistä kukaan halua ostaa mekkoa, joka on riepu jo maksettaessa. Itse olen valinnut kommentiksi pelkän "Kiitos". Se viestii toiselle, että olen tehnyt tämän valinnan positiivisen mieltymyksen mukaan ja olen kiitollinen siitä, että huomasit minun tehneen oikean valinnan.
Yritetään kaikki tahoillamme päästä irti näistä ikivanhoista itsensä alentamisen sanonnoista ja korostetaan itseämme vastapuolelle niillä positiivisillä ominaisuuksilla, jotka tiedämme olevan vahvuuksiamme.
Sori. En heti huomannut kysymystäsi eikä tämä ole vastaus siihen.
VastaaPoistaPeukutan Marjutin kommenttia! Kyllä omista vahvuuksistaan saa olla ylpeä. Alas bullshitin syöttäminen!
VastaaPoistaPalkoista: en kannata samaa palkkaa kaikille, vaan olen sitä mieltä, että hyvästä työpanoksesta ja hyvistä tuloksista on oikein maksaa parempaa palkkaa kuin keskinkertaisesta työpanoksesta ja tuloksesta. Itse kannatan kyllä palkkojen avoimuutta, koska se luultavimmin toimisi naisten eduksi...naiset saisivat viimeinkin sen 18 prosentin palkanlisän, joka heiltä on nyt puuttunut miehiin verrattuna. Jos palkat olisivat avoimia, olisi työnantajan vaikeampi perustella palkkaeroja muulla kuin tuloksilla. Tämä taas osoittaisi työntekijöille, millä sitä omaa palkkaansa voisi nostaa - hyvillä tuloksilla. Julkisella puolellahan palkat ovat jo avoimia.
Arvostan osaamista ja annan minä osaajien itseään kehua, jokainen saa kehua ja kiittää itseään, mutta sitten pitäisi saman henkilön osata myös kehua muitakin, jottei se omakehu ala ärsyttää. Usein nämä kehujat tosin kehuvat vain itseään eivätkä huomaa ja kuuntele toisia ollenkaan, se on ylimielistä leuhkuutta, se ärsyttää.
VastaaPoistaHaluaisin myös tarkentaa kommenttiasi siitä "jotkut nyt ovat osaavampia kuin toiset", siten että joissakin asioissa ja ettei se silti minusta oikeuta ylimieliseen itsekehuun ja itsensä jalustalle nostamiseen. Voisi myös sanoa, että jotkut ovat motivoituneempia joissakin asioissa kuin toiset ja siksi saavat niissä joissakin asioissa enemmän aikaan, jotkut ovat myös luonteeltaan kilpailuhaluisempia kuin toiset. Joillakin on älyä ja lahjakkuutta vaikka muille jakaa, ja toisille on niin vähän annettu, että tarvitsevat toisten apua. Kaikki ihmiset silti samanarvoisia ihmisinä. Onnistumisiin vaikuttaa myös moni muu asia kuin geeniperimä, joille ei itse mitään voi. Ennen kaikkea kaikkeen tekemiseen vaikuttaa ympäristö eli muut ihmiset, tukijoukot ja mahdollisuudet, tulos ei ole yksin itsestä kiinni.
Ja on myös ihmisiä, jotka osaavat moniakin asioita, eivätkä silti niillä kehu itseään muille, koska ovat itseensä tarpeeksi tyytyväisiä ilmankin.
Hyviä pointteja nostit Hesarin artikkelista esille, vaikka ei se minusta itsensä vähättelyyn kannustanut, päin vastoin. Se kertoi minun mielestäni hyvän tavan tuoda esiin omaa osaamistaan ja onnistumistaan, toisin sanoen "mielestäni" ja "olen itseeni tyytyväinen" -sanoilla eli minä-viesteillä puhuttaessa minä puhun vain omasta mielipiteestäni en objektiivisesta totuudesta. Minä olen nyt tyytyväinen tähän suoritukseeni, kun kirjoitin postaukseesi näin pitkän ja seikkaperäisen kommentin :)
Ja hyvän kommentin kirjoititkin, kiitos siitä!
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä siitä, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo on sitten töissä, työtön, vanhempainvapaalla, eläkkeellä, koulutettu tai kouluttamaton, terve tai sairas, motivoitunut tai ei-motivoitunut, nuori tai vanha jne.
Minua "jurppii" se, että kaikki yritetään tasapäistää tällä vaatimattomuus-vaatimuksella. Se on kulttuuriimme sisään leivottu piirre, josta -minun mielestäni - olisi jo aika luopua. Tämä maa tarvitsee osaavia ja motivoituneita tekijöitä. TEKIJÖITÄ isolla T:llä. Kaikki eivät halua antaa työlleen enempää kuin ne määrätyt tunnit, ja sitä työtäkin voi tehdä niin monella tavalla. Ne suurimmat velttoilijat ovat yleensä niitä, jotka ovat ensimmäisinä arvostelemassa muita. Itse arvelen heidän pelkäävän sitä, että vaatimustaso nousee, kun ympärillä on osaavia ihmisiä tekemässä tyytyväisenä hommia. Silloin se oma työsuoritus alkaa pistää silmään. Tähän sopii hyvin aseeksi näiden tehopakkausten mollaaminen itsensätehostajina. Entäs jos nämä ihmiset vain haluavat tuoda omaa iloaaan ilmoille, koska ovat tyytyväisiä saavutuksiinsa ja katsovat sen hyödyttävän koko organisaatiota?
Hyvä tarkennus, Hopeasurffari, olen samaa mieltä kanssasi, että tekijöitä tarvitaan. Mutta vaikka kuinka yritän miettiä, minulle ei tule mieleen montaa työssä tai muuallakaan velttoilijaa, joka velttoilisi pelkästä laiskuudestaan. Ja työn vaatimustason noususta minulla on ollut sellainen kokemus, ettei sitä useillakaan aloilla voi enää kukaan nostaa, koska se jo on niin korkea kuin mahdollista. Mutta varmastikin nuo esille ottamasi esimerkit ovat olemassa joillakin työpaikoilla, vaikka minä en ole sellaista itse havainnut. Kateutta ainakin on ja työnarkomaniaa ja osaamattomuutta ja vääriä ammatinvalintoja ja sitten vielä niitä arvovalintoja. Kiitos kun vastasit kommentiini. Sinulla on postauksissasi aina mielenkiintoisia aiheita, joista riittäisi vaikka kuinka paljon puhuttavaa.
PoistaSamaa mieltä, kyllä kehitettävää vielä riittää työpaikoilla. Kun väki väistämättä vähenee pienten ikäluokkien myötä, ja yhteiskunnan vauhti todennäköisesti edelleen kiihtyy, on löydettävä uusia keinoja tehdä tulosta....ja tuloksella en tarkoita pelkästään rahaa ja taloudellisia voittoja.
VastaaPoista