2-vuotissynttärit

Blogini täyttää tänään kokonaista kaksi vuotta. Aloitin sen 30.9.2017, jolloin oli viimeinen työpäiväni. Olin tosin silloin jo vuosilomalla. Seuraavana päivänä astuin uuteen joukkoon. Minusta tuli eläkeläinen.

Olen kirjoittanut näiden kahden vuoden aikana 73 blogia ja täydentänyt Hyvien kirjojen listaani lukemattomat kerrat. Blogini on avattu lähes 8300 kertaa. Suosituin blogipostaukseni, African Fashion Week, saavutti yli 300 lukijaa.

En ole bloggarina mikään superhitti. Blogi.fi -sivusto on rankannut minut omassa sarjassani 50 - 180 parhaan joukkoon riippuen aktiivisuudestani. Meitä suomenkielisiä bloggareita oli yli 4000 jo silloin, kun itse aloitin. Nykyistä määrää en valitettavasti tiedä. En ole enää aikoihin seurannut sijoitustani, sillä sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Kirjoitan niistä aiheista, jotka minua kiinnostavat tai saavat verenpaineeni nousemaan.

Olen ylen kiitollinen, jos joku ulkopuolinen haluaa sepustuksiani lukea. Lämpimät kiitokset kaikille teille, jotka olette kulkeneet mukanani nämä kaksi vuotta. On ollut todella kivaa saada kommentteja. Odotan niitä aina innolla. Samaan asiaan on monta näkökulmaa.

On aiheita ja aiheita

Aiheiden kirjo on ollut aika laaja. Olen kirjoittanut eniten kirjoittamisesta, kirjailijoista, lukijoista, suomen kielestä ja kirjoista. Näitä kirjoituksia on ollut seitsemän. Yhtä paljon olen kirjoittanut myös Suomesta ja muutamasta muusta maasta. Yllätyksekseni Venäjä-aiheiset postaukset ovat olleet todella vähäisiä, vaikka maa ja kieli ovat minulle hyvin tuttuja.

Monet yhteiskunnalliset ilmiöt ovat saaneet kynäni kirjoittamaan. Olen ottanut kantaa osaamiseen ja sen rapautumiseen, työn laatuun, vanhustenhuoltoon, itsepalvelun lisääntymiseen ja muihin polttaviin yhteiskunnallisiin asioihin. Olen kirjoittanut yllättävän vähän eläkeläiselämästä, vaikka alunperin perustinkin blogin eläkeläisblogiksi. Tämä kertonee siitä, että en ole osannut asettua eläkeläiseksi.

Unelma toteutuu

Nytkin pitää kiirettä. On saatava sisustussuunnittelun opinnot ja projektityö valmiiksi. Suunnittelen sisustuksen kohta eläköityvälle naiselle.

Tämä suunnitelma kaipaa vielä työstämistä.

Kun eläkeläinen muuttaa uuteen asuntoon, kannattaa tehdä kerralla muutamat asiat kuntoon. Asunnon perusremppa on järkevää tehdä ennen muuttoa, mikäli kyseessä ei ole uudisrakennus. Kun rempan tekee kunnolla, ei siitä tarvitse huolehtia enää koskaan. Kun seuraavan kerran remontti olisi ajankohtainen, on itsekin jo todennäköisesti valmis muuttamaan palvelutaloon.

Asuntoa ei saa täyttää liian täyteen. Siellä on pystyttävä liikkumaan rollaattorin kanssa. Kynnyksetkin on siksi hyvä tässä vaiheessa poistaa. Turhaa tavaraa ja roinaakaan ei kannata enää tähän asuntoon siirtää.

Eläkeläisasunnon yksi tärkeimpiä suunnittelukohteita ovat värit ja valaistus. Värien olisi hyvä olla aika kirkkaita, jotta vanhenevat silmät pystyvät ne erottamaan myös tulevina vuosina. Valaistusta ei voi olla koskaan liikaa. Mitä vanhempi asukas, sitä enemmän hän tarvitsee valoa.

Eläkeläiselämässä on se hyvä puoli, että voi harrastaa kaikenlaista, mistä työssä ollessaan pystyi vain unelmoimaan. Sisustussuunnittelun opinnot ovat minun unelmani, jota olen viimeinkin päässyt toteuttamaan. Olen oppinnut paljon sisustamisesta,  ja nyt sormenpäissä jo kihelmöi. Haluan päästä mahdollisimman pian toteuttamaan oikeita projekteja. Ensimmäisenä on vuorossa oma koti.

Kysymys: Oletko sinä miettinyt omaa kotiasi ikääntymisen kannalta?

Mitä tietoja sinusta on somessa?

Oletko koskaan googlettanut omia tietojasi? Itse teen sitä noin kerran vuodessa varmistaakseni, että mitään sopimatonta ei ole nimiini laitettu.

Tällä kertaa sain heti aamiaiseksi hyvät naurut. Kun etsin tietoja itsestäni, Google toi tiedokseni myös osan mieheni tiedoista, koska olemme kirjoittaneet yhdessä kirjoja. Myös verkkokauppa Adlibris tiesi kertoa, että Tom on ollut mukana kirjoittamassa kirjoja Uraopas, Eläkettä & eliksiiriä sekä Curtains.

Tämä on kuvakaappaus verkkokirjakaupan sivusta. Pahoittelen
kuvan heikkoa laatua.

Jos en tietäisi paremmin, olisi tämä "urapolku" kirjoittajana ihan uskottava. Ensin mies kirjoittaa kirjan urasuunnittelusta, sitten kun oma eläkkeellelähtö on ajankohtainen, kirjoittaa hän kirjan eläkkeellelähdöstä, ja kun vuodet vierivät, tulee ajankohtaiseksi kirjoittaa kirja kuolemasta ja hautaamisesta. Loogisesti ihan järkeenkäypää... MUTTA...

Curtains-kirjan on kirjoittanut samanniminen mies kuin oma rakas mieheni, mutta kyseessä on kuitenkin ihan toinen mies.

Tämä toinen mies asuu Kanadassa, hän kirjoittaa englanniksi ja on  hautausurakoitsija. Hän kirjoittaa kirjassaan Curtains omasta työstään. Meidän Tompalla ei ole mitään tekemistä tämän kirjan kanssa, vaikka Adlibriksen mainonnasta voisi niin päätelläkin.

Onneksi tämä ei ole niin vakavaa. Myös itselläni on samanniminen kaksoisolento Helsingissä. Hyvin aktiivinen hänkin. Olemme Tompan kanssa saaneet jo monet hyvät naurut näistä nimisotkuista.

Kysymys: Oletko sinä etsinyt tietoa itsestäsi Googlesta?

Aika ja sen ankaruus

Miksi aika tuntuu joskus matelevan ja toisinaan taas kiitävän liian nopeasti? Ihan äskettäin sitä vielä kuvitteli olevansa keski-ikäinen. Nyt ei edes kestä ajatella, mikä seuraavan syntymäpäivän saldo on. Saldo on kasaantunut aivan liian korkeaksi aivan liian nopeasti.

Kuva on Sinebrychoffin talomuseosta.

Meillä kaikilla on samanpituiset vuorokaudet, viikot, kuukaudet ja vuodet. Miksi toiset saavat sinä aikana paljon aikaan ja toisilla hyvätkin aikomukset haihtuvat ilmaan jälkiä jättämättä?

Venäläisen kirjailijan Ivan Gontsharovin Oblomov on jahkailun ja saamattomuuden malliesimerkki. Kaikenlaisia aikomuksia on, mutta mistään ei tule mitään valmista.
Kun vuosia sitten luin kyseistä kirjaa, halusin potkaista Oblomovia persuksiin. Nyt vauhtia hommiin - eihän tuosta muuten mitään tule! 

Olen vakuuttunut siitä, että tulosten aikaan saaminen on tekniikkalaji. Olen alkanut miettiä kerralla oikein -ohjetta perinpohjaisesti. Järkevintä ja edullisinta olisi laittaa ensimmäisellä kerralla työn tekemiseen riittävästi aikaa ja pitää ajatukset työssä. Homma tulisi kerralla tehtyä oikein ja kunnollisesti.

Todellisuus on jotain muuta. Monilla ihmisillä on nykyään kova kiire koko ajan - niin kotona kuin töissäkin. Aika ei tunnu rittävän, vaikka mutkalle vääntyisi. Päädymme toheloimaan jo työn alussa. Teemme tätä työtä, mutta ajatuksemme ovat jo seuraavassa ja sitä seuraavassa hommassa. Syntyy sutta ja sekundaa, jota sitten joudumme jälkeenpäin korjaamaan. Aikaa ja energiaa kuluu ja tuottavuus laskee.

Huonona päivänä tuntuu, että kaikki toheloivat nykyään Suomessa. Kenelläkään ei ole enää aikaa hoitaa hommia kunnolla. Ulos lähetetään raakileita, joita sitten korjaa sekä se alkuperäinen tekijä että myös se virheen havainnut henkilö. Verenpainehan siinä nousee. Reklamaatioiden teko on aina myös jostain muusta pois.

Elämme nykyään huonon laadun syöksykierteessä, joka tulee todella kalliiksi. Aika on ankara laskuttaja. Kello käy - tik, tak, tik, tak...

Myös tämä hieno kello löytyy Sinebrychoffin talomuseosta Bulevardilta.

Kysymys: Riittääkö sinun aikasi niihin asioihin, joita haluat tehdä?