Puu ja pää - vai jo jotain muutakin?

Kirjan nimi kuvaa hyvin kirjan sisältöä.

En lue pelkästään uusia tänä vuonna tulleita tietokirjoja, vaan tykkään paneutua myös jo vähän vanhempiin kirjoihin, jotka ovat jääneet minulta jostain syystä lukematta. Tällaiset kirjat ovat usein erittäin valaisevia. Ne joko kertovat kirjoittajan kyvystä nähdä tulevaisuuteen tai paljastavat armotta, että eivät ne asiantuntijatkaan aina ole ihan tajunneet, mistä tuulee ja minne ollaan menossa. Vapaavuoren kirja kuuluu mielestäni ensimmäiseen ryhmään.

Vapaavuoren kirja Puoliholtiton Suomi ilmestyi jo vuonna 2016. Vapaavuori esittelee siinä näkemyksiään silloisesta Suomesta ja syistä, miksi maa makaa niin kuin se makaa. Kirjan lukujen otsikoista paras oli mielestäni tämä: Menikö Suomen parasta ennen -päivä jo?

Vapaavuori roimii kirjassaan muun muassa poliitikko-kollegoitaan, joskus myös itseään, hallituksia, uneliasta julkista sektoria, kangistunutta kolmikantaa, kehittymätöntä yrittäjyyskulttuuria, johtajuusvajetta, vinoutuneita motiiveja ja peräänkuuluttaa railakasta asennemuutosta. Hänen mielestään ei riitä, että Suomella on puuta ja hyvin koulutettuja päitä, pitäisi olla paljon myös muuta hyvinvointia synnyttävää toimintaa.

Kirjoittajan mukaan suomalaisten suhde työhön on muuttunut. Työtä ei tehdä enää samalla antaumuksella kuin ennen, mutta kaikki odottavat kuitenkin hyvinvoinnin kasvavan siitä huolimatta. Suomi on laiskistunut ja pulkistunut ja siinä samalla pudonnut muiden Pohjoismaiden vauhdista. 

Suomen talous on hidas uudistumaan. Suomi ei ole nopealiikkeinen ja ketterä. Olemme alisuoriutujia ja tyydymme siihen. Vapaavuoren mukaan elämäntaparemontimme tulee alkaa mentaaliselta puolelta eli asenteesta.

Vapaavuori päättää kirjansa sanoihin "Olen edelleen huolissani siitä, ettemme ymmärrä kuinka huolissamme meidän maamme talouden tilasta pitäisi olla"..."Suomi on rauhan ajan historiansa pahimmassa kriisissä".

Tämä kirja ilmestyi siis vuonna 2016, kun koronakriisistä ei ollut tietoakaan. Jos tilanne silloin oli jo tuota luokkaa, mitä se onkaan koronakriisin jälkeen?

Mutta vielä on toivoa. Koska tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut, voimme oikealla asenteella, oikeilla valinnoilla ja päätöksillä vaikuttaa siihen. Ja eiku hihat heilumaan!