Kallis harrastus?

Olen löytänyt uuden harrastuksen, mutta se ei ole halvimmasta päästä. Onneksi voin harrastaa sitä vain harvoin, sillä tarvittavia kalusteita ei ole jatkuvasti saatavilla. Olen nimittäin innostunut vanhoista, kulahtaneista huonekaluista - omista, kesämökin nurkissa pyörivistä ja kierrätysmyymälöistä hankituista. 

Pidän erityisesti vanhoista (ei kuitenkaan antiikkisista) tuoleista, koska niiden mitoitus on minulle parempi kuin näiden nykyisten "jättiläisille" tarkoitettujen tuolien. Vanhoissa tuoleissa jalkani yltävät sentään koskettamaan lattiaa. Ihmiset olivat entisaikoina lyhyempiä ja kaikki mitoitettiin silloisten standardimittojen mukaan. Nythän keskimitat ovat ihan jotain muuta, ja minun laiseni "pätkät" joutuvat kärsimään. Ei löydy sopivia vaatteita eikä huonekaluja.

Vanhoissa huonekaluissa minua miellyttää koon lisäksi se, että ne ovat laadultaan parempia kuin nykyiset halpamaissa tehdyt huonekalut, ja niitä kannattaa siksi kunnostuttaa. Ammattitaitoinen verhoilija osaa vaihtaa jouset ja muut sisukset sekä loihtia huonekalulle myös uuden ulkonäön, jos sellainen on haussa. Minä vaihdatan yleensä värit, vaikka joku saattaa pitää tätä vääränä lähestymistapana. En halua entisöidä, vaan vain kunnostaa.

Tässä uusin löytöni. En ole vielä nähnyt kunnostettua tuolia, vaan saanut siitä vasta kuvan. Hintaa tälle tuli kaiken kaikkiaan 473 euroa:

- Fidasta hankittu punainen tuoli maksoi 85 €.

- Puuosat kunnostettiin Laptuote-säätiössä hintaan 52 €. Hinta sisälsi työn ja maalin. 

- Kangas maksoi tällä kertaa vain 76 €, koska sain sen 40 prosentin alennuksella.

- Itse kunnostustyö maksoi tarvikkeineen 260 €.

Oliko kunnostus hintansa arvoinen? Samalla hinnalla olisi saanut ihan uuden tuolin huonekalukaupasta - alennusmyynnistä ehkä jopa halvemmalla. Minun mielestäni kunnostus oli kuitenkin hintansa arvoinen. Tuoli kestää ainakin seuraavat 30 vuotta, jos joku tumpelo ei kaada sitä ennen sen päälle punkkua tai jotain muuta huonosti poistettavaa. 

Minua miellyttää myös ajatus siitä, että punainen kulahtanut tuoli sai nyt uuden elämän eikä sitä viety kaatopaikalle mätänemään. Maailmassa on jo ihan tarpeeksi romua ja jätettä. Samalla tuli työllistettyä pienyrittäjää ja organisaatiota, joka tarjoaa kuntouttavaa työtä henkilöille, jotka eivät syystä tai toisesta ole palkkatyössä.

Odotan innolla uusinta hankintaani! Parin viikon kuluttua se on jo meillä kotona.

Tässä pari muutakin jo kunnostettua huonekalua:

Tämän kukkatelineen kunnostin itse viime kesänä mökin pihalla. Se oli punainen mutta punaisen kerroksen alta löytyi vielä ruskeakin maalikerros. Kunnostus kesti kokonaista kolme päivää, kun en ole mikään huonekaluspesialisti, mutta olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen. Isoäidin kukkateline on taas päässyt sisälle mökkiin oltuaan karkotettuna aittaan monta vuotta.

Tässä alkuperäinen tuoli. Se oli niin kulahtanut ja ruma, että jopa minä meinasin luopua siitä. Päätin sitten kuitenkin kunnostuttaa sen. Kunnostus ei maksanut paljon, koska uusi kangas löytyi jäännöspalakorista. Tuolissa on todella hyvä istua. En taida nyt raaskia palauttaa sitä aittaan.