Sivut

tiistai 18. helmikuuta 2020

Sata ensimmäistä mahtuu mukaan!


Päivitetty teksti 23.2:

Sirpa Pääkkösen uuden kirjan Pätkiä & potkuja julkistamistilaisuus pidettiin eilen 22.2 Kumpulan kylätilassa. Tupa oli täynnä väkeä ja tunnelma rento. Mukava tilaisuus!

Kiitos kaikille vieraille läsnäolosta, musiikista, puheista, kirjojen hankinnasta ja siivousavusta.

Kirja on jo saanut hyvin näkyvyyttä mediassa ja lisää on tietojemme mukaan tulossa. Sirpa oli itse haastateltavana Radio Suomessa toissapäivänä ja nyt on tullut myös tuo Kotilieden juttu, jonka pääsette lukemaan oheisesta linkistä. Aihe selvästi kiinnostaa. Juttuja on ollut muissakin lehdissä.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/ikasyrjinta-nain-tunnistat/

Tässä kuvassa Sirpa lukee kirjastaan erään poispotkitun tarinaa julkistamistilaisuudessa. Tällä tositarinalla oli onnellinen loppu. Tarina kertoo myös siitä, että osaavia ihmisiä potkitaan pois, vaikka heillä on tallella sekä työkyky, työmotivaatio että rautainen ammattitaito. Onko suomalaisella yhteiskunnalla tähän todella varaa? Kaikki poispotkitut eivät ole yhtä onnekkaita kuin tämän tarinan Maija (nimi muutettu).

Työnantajien - erityisesti yritysten - pitää nyt viimeinkin päivittää omat asenteensa. Turha vaatia  yhteiskuntaa kouluttamaan lisää väkeä, jos kaikki nykyisetkään työkuntoiset ja työhaluiset eivät kelpaa!


Julkistamistilaisuus lauantaina 22.2. klo 14

Paikka: Kumpulan kylätila, Intiankatu 31, 00560 Hki


Ohjelma:
Sergei Sokolov, piano
Ritva Kattelus, kustantajan puheenvuoro 
Sirpa Pääkkönen: Miten tämä kirja on syntynyt?
Lauttasaaren Laulajat, joht. Victoria Meerson
Tilaisuus on avoin kaikille!

Kirjaa voi ostaa tilaisuudessa tarjoushintaan 
20 €/kpl (ovh 25 €). Vain käteisellä.
Halutessasi saat myös kirjoittajan omistuskirjoituksen kirjaasi.
Tervetuloa! Mukaan mahtuu 100 ensimmäistä.

maanantai 10. helmikuuta 2020

Millainen on sinun mielikuvasi nyky-Viipurista?

Matkalla ravintola Espilään syömään herkullista lounasta.

Kävin viime lauantaina (8.2.20) systerin ja ystävän kanssa päivämatkalla Viipurissa. Bussi lähti Lappeenrannasta klo 8 aamulla ja oli takaisin samassa paikassa lähes 12 tuntia myöhemmin. Edestakainen matka maksoi vain 25 euroa, ja saimme kuulla myös asiantuntevan bussinkuljettaja/matkanjohtajan mielenkiintoisia juttuja entisajan ja nykyajan Viipurista.

Olin edellisen kerran Viipurissa viime marraskuussa ostamassa pellavaverhoja. Tällä kertaa mukaan tarttuivat hauskat venäläiset talvikengät.

Näillä popoilla ei tarvitse pelätä liukastumista. Pohjassa on hyvä pito.
Nyky-Viipurilla on paljon tarjottavaa

Kukapa olisi uskonut vielä 5 vuotta sitten, että Viipurista on nyt kovaa vauhtia kehkeytymässä mielenkiintoinen turistikohde ja hyvä shoppailukaupunki ainakin kaikille meille, jotka pidämme hyvästä ruoasta ja ostamme liikaa kenkiä. Pellavakaupan valikoimatkin ovat todella hyvät.

Viipuri on myös täynnä historiaa ja varmasti monelle myös kipeitä muistoja. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että kaupunki alkaa vähitellen nousta alennustilastaan. Toivon hartaasti, että kaupunki puhkeaa entiseen loistoonsa. Hyvät suomalaiset raamit ovat vielä olemassa, kunhan arvokkaat rakennukset saadaan kunnostettua. Osa venäläisestä uudisrakentamisesta on myös ihan hienoa.

Yksi asia on vielä vaiheessa

Yksi asia vaatii kuitenkin vielä paljon virtaviivaistamista: Paluumatkalla jouduimme viettämään Venäjän puolella raja-asemalla lähes 2 tuntia. Passintarkastukseen tuhrautui yli 45 minuuttia ja sen jälkeen meille 50 turistille ilmoitettiin, että kaikki tavarat pitää ottaa bussista pois. Bussi joutuu läpivalaisuun. Siinä sitten menikin lähes tunti, kun ensin haimme vähäiset tavaramme pois bussista, ja tyhjä bussi lähti sen jälkeen läpivalaisuun. Herää kysymys, miksei tätä tehty samaan aikaan, kun me turistit olimme passintarkastuksessa?

Ulkona oli kylmä, joten sekä maasta poistumista haluavat turistit että kotiin palaavat venäläiset tungeksivat samassa - liian pienessä - hallissa. Jonot etenivät tuskastuttavan hitaasti. Suurimman osan aikaa sekä venäläiset että me suomalaiset odottelimme omalla puolellamme ilman, että mitään tapahtui. Näyttää siltä, että elektroninen viisumikin hidastaa ulkomaalaisten passintarkastusta. Henkilökuntaa passintarkastuksissa ja tullissa oli minimaalisesti. Myös ulkona oli liian vähän tilaa pikkuautoille ja busseille, ohitukset olivat millintarkkaa ajoa. Härdelli oli valmis!

Meiltä meni rajatarkastuksissa menomatkalla Venäjän puolella lähes tunti ja paluumatkalla melkein kaksi tuntia. 12 tuntia kestävästä matkasta se on liian paljon. Sama juttu hoitui Suomen puolella Nuijamaan raja-asemalla 15 minuutissa molempiin suuntiin. Siellä ei ollut paljon jonoja. Vaikuttaa siltä, että Suomen raja-aseman läpäisykyky on huomattavasti parempi kuin Venäjän puolen raja-aseman.

Kunpa maahantulo- ja maastapoistumisproseduurit saataisiin Venäjän puolella nopeammiksi. Mihin ihmeeseen sitä valkoista lappuakaan enää tarvitaan, kun kaikki on koneella? Viipurissa ja Pietarissa kävisi mielellään useamminkin, mutta nuo hitaat rajatarkastukset koettelevat kyllä hermoja!

tiistai 4. helmikuuta 2020

Lukurauhaa meille kaikille!


Ensi sunnuntaina, 9. helmikuuta, on taas jo perinteeksi muodostunut Lukurauhan päivä. Suomen Kirjasäätiö kutsuu meitä kaikkia rauhoittumaan kirjan pariin.

Kirjaa voi lukea tai kuunnella yksin omassa kodissaan tai yhdessä kavereiden kanssa. Kirjaa saa lukea myös busseissa, junissa, tauoilla, lukupiireissä, vanhustentaloissa, kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa, kassajonoissa ja kaikissa sopiviksi katsomissasi paikoissa.

Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.

Lukurauhan lain 5. ja 6. §:n mukaan Toisen tai oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

Nouskaamme kaikki somen suosta ja syventykäämme kirjaan!


lauantai 1. helmikuuta 2020

Livenä opiskelijastudiossa


Moikka kaikki,

Minut kutsuttiin eilen 31.1 HEOMedian tv-studioon puhumaan urasuunnittelusta suorassa lähetyksessä. Oheisesta linkistä pääset katsomaan koko lähetyksen. Tanjan, Jessen ja minun osuus tulee uutisten ja urheilu-uutisten jälkeen ennen elokuvajuttua.

bit.ly/38W8dNC

Oli todella mukavaa olla studiossa. Tuli omat opiskeluajat mieleen, kun Tampereen yliopistossa harjoittelimme tv-studiossa kamera-ajoja ja kuvakulmia.

Ilokseni huomasin, että kehitys on mennyt eteenpäin ja nykyinen tv-kalusto on tosi kevyttä. Mutta jotain oli pysyvääkin - paljon ihmisiä ympärillä, tuttu kollektiivinen jännitys ennen suoraa tv-lähetystä ja sitä edeltävä tekniikan säätö.

Tv-studiossa haastattelun alkupuolella



perjantai 10. tammikuuta 2020

Pätkiä & potkuja

Kirjan kannet on tehnyt Katja Kuittinen.
2. päivitys 5.2.2020

Kirjasta on ilmestynyt jo ensimmäinen arvio. Kannattaa lukea! Teksti löytyy oheisen linkin avulla.

https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit/artikkelit-kirjallisuus/riittaisi-kun-tuntisi-lain-ja-ihmista-sirpa-paakkonen-teki-tarkean-kirjan-naisten-kokemasta-ikasyrjinnasta/

1. päivitys 24.1.2020:

Kirja ilmestyi tänään, perjantaina 24.1.2020. Kirjakauppoihin se ehtii vasta muutaman viikon kuluttua, mutta meidän omasta verkkokaupasta (www.avisado.fi) sitä saa jo heti.

Sirpa on koonnut mielenkiintoisen paketin ikäsyrjinnän eri puolista. Kannattaa lukea!

Sirpa Pääkkönen
Pätkiä & potkuja. Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä.
Ovh 25 € + postituskulut.

                      *************


Loppuvuosi meni "koomassa" ja flunssassa ja blogin päivityksetkin jäivät tekemättä. Entisen pääministerimme sanoja lainaten "Sorry siitä!"

Nyt on taas täysi höyry päällä ja valmista tulee. Seuraavaksi meidän pieneltä kustantamoltamme Avisadolta ilmestyy ajankohtainen puheenvuoro. Se on Sirpa Pääkkösen kirja Pätkiä & potkuja. Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä.

Seurasin Sirpan kirjan syntyä hyvin läheltä ja en voi muuta kuin onnitella Sirpaa. Hän teki aivan uskomattoman työn kaivaessaan esiin kaiken sen tiedon, joka kirjassa on.

Ikäsyrjintä on totta

Suomalainen työelämä näyttää aika rumalta naisten kannalta, kun sitä katsoo läheltä. Vaikka eduskunnalla ja poliittisilla puolueilla on hyvin tiedossa naisiin kohdistuva ikäsyrjintä, muutoksia ei ole juurikaan tehty. Tarjolla on enimmäkseen hurskaita toiveita.

Lainsäädäntö on kunnossa mutta riittävä valvonta puuttuu. Kymmenettuhannet nuoret ja ikääntyvät naiset ovat kohdanneet työelämässä ikäsyrjintää. Nuorille naisille tarjotaan vain pätkätöitä "raskausriskin" takia ja yli 5-kymppiset naiset saavat potkut töistä yt-neuvotteluiden seurauksena. Sen jälkeen heidän on erittäin vaikea työllistyä uudelleen.

Suomi esiintyy eurooppalaisissa tilastoissa korkean työsyrjinnän maana. Tasa-arvosta ollaan vielä kaukana. Onko meillä todella tähän varaa? Ikäsyrjinnän torjumisen luulisi olevan koko yhteiskunnan etu. Maassahan tarvitaan lisää veronmaksajia, jotta hyvinvointivaltiota voidaan ylläpitää. On asenteiden päivityksen aika!

Mitä voidaan tehdä?

Sirpan kirjassa on hyviä vinkkejä siitä, miten ikäsyrjintää voidaan torjua. Kirjassa monet naiset kertovat kokemastaan syrjinnästä. Kertomukset saavat vuoroin ihmettelemään ja vuoroin raivostumaan. Tällä tasollako työelämä vielä on? Huh-huh, ei hyvältä vaikuta.

Syrjinnän uhriksi ei kuitenkaan kannata jäädä. Avisadolta tuli loppuvuodesta 2019 Työtä & timantteja -kirja. Se on itsetuntemukseen ja urasuunnitteluun keskittyvä tehtäväkirja, joka auttaa omaa paikkaansa työelämässä etsiviä. Kirja sopii niin nuorille kuin vähän vanhemmillekin.

Saat molemmista kirjoista lisätietoa Avisadon nettisivuilta www.avisado.fi.
Halutessasi voit myös tilata kirjoja verkkokaupastamme saman linkin kautta.
                                       
Kysymys: Tunnetko jonkun ikäsyrjintää työelämässä kokeneen naisen?


maanantai 11. marraskuuta 2019

Webinaari huomenna ti 12.11 klo 18




Hei kaikki blogini lukijat,

Tervetuloa mukaan webinaariin vaihtamaan ajatuksia meille

kaikille tärkeästä asiasta - ajanhallinnasta!  


Minna, minä ja ainakin pari sataa muuta osallistumme huomenna
tiistaina 12.11.2019 klo 18 Kumouksen webinaariin. Aiheena on ajanhallinta
työnhaussa, kun arki on täynnä muutakin tekemistä ja kiirettä. 

Lue tästä seuraavaksi Minnan kutsu huomiseen webinaariin. 





Kun tein gradua vuonna 2013, en uskaltanut jättää sitä viimeiseksi asiaksi opinnoissani, koska pelkäsin, ettei gradun kirjoittamista voi mitenkään yhdistää työnhakuun. Tein siis gradun jälkeen vielä pari kirjatenttiä, jotka olin säästänyt viimeiseksi. Huomenna tiistaina pidämme webinaarin, jonka sisältö olisi auttanut minua tuolloin!
(Tiedätkö muuten ketään muuta joka jätti tarkoituksella kirjatenttejä viimeiseksi –olin ainakin omassa kaveripiirissäni ainut, joka teki näin?)
Miksi pelkäsin työnhaun yhdistämistä graduun niin paljon? Varmaan siksi, että kaksi epämääräistä projektia yhtä aikaa tuntui olevan liikaa. Lisäksi pelkäsin varmaan myös sitä, että saankin työpaikan, ja gradu jää kokonaan kesken. Työnhaun yhdistäminen kirjatentteihin lukemiseen tuntui yksinkertaisemmalta.
Sinulla voi olla suurinpiirtein samanlainen tilanne meneillään: töitä pitäisi hakea, vaikka oikeasti aika menee ihan kaikkeen muuhun. Esimerkiksi nykyisen työn hoitamiseen, vaippojen vaihtoon tai opintojen ryhmätyöprojekteihin. Mitä tahansa se onkin, niin voit olla varma, ettet ole tämän ongelman kanssa yksin.
Tiistaina (12.11.19) pidämme webinaarin, joka auttaa kaikkia työnhakuprojektin ajanhallinnan kanssa tuskailevia. Webinaarissa on mukana minun (Minnan) lisäksi Ritva Kattelus, uravalmentaja ja tietokirjailija. Ritva on juuri julkaissut yhdessä Milka Ukkosen kanssa aiheeseen sopivan tehtäväkirjan, jonka nimi on Työtä & timantteja. 
Webinaarin jälkeen osaat:
  1. Löytää viikostasi ne hetket, jolloin työnhakua voi realistisesti edistää
  2. Erottamaan oikeasti hyödylliset teot työnhaussa sellaisista, jotka vain syövät aikaasi
  3. Aikatauluttamaan työnhaun niin, että se mahtuu elämääsi ja saat tuloksia
Joko ilmoittauduit webinaariin? Webinaari pidetään tiistaina 12.11.2019. klo 18, se on ilmainen (tietty), ja haluan sinut kysymyksinesi paikalle!

Jes, ilmoittaudun heti mukaan!
Ensilumisin terveisin Helsingistä,
Minna Rantama, perustaja ja työnhakusparraaja
minna@kumous.com
+358505667888

tiistai 5. marraskuuta 2019

Hölmöläisten hommaa

Hyvä Helsingin pormestari Jan,

tiedän, että tämä asia ei varsinaisesti kuulu sinun ydintehtäviisi, mutta koska olet Helsingin kaupungin henkilöstön korkein  pomo, lähestyn nyt kuitenkin sinua. Jospa tämä lähestymistyyli tuottaisi paremman lopputuloksen kuin puhelinsoitot aikaisemmin.


Under Construction, Construction, Sign
Lähde: Molemmat kuvat Pixabaysta.


Iso Roobertinkadun kunnostus

Seurasin kadun varressa asuvana Iso Roobertinkadun suurta remonttia, joka valmistui viimein vuosi sitten. Työ kesti kauan, koska kunnostustyö oli vaativa ja varsinkin tekniikan upottaminen ja kivetyksen laitto hidasta. Lopputulos oli hieno ja asukkaille mieleinen - olihan katu päässyt jo todella huonoon kuntoon. Kiitos kunnostuksesta!

Mutta sitten se alkoi...

Nyt taas - ties kuinka monennetta kertaa sen jälkeen kun remontti valmistui - revitään kävelykatuosaa auki. Tällä kertaa Fredrikinkadun kulmassa. Työntekijöiden mukaan siihen asennetaan liikkuvat pylväät, joilla estetään yleinen autoilu kävelykadulle.


Sign, Cone, Symbol, Traffic, Warning


Kysymys: Miksi vasta nyt?

Ennen remonttia kyseisessä kohtaa oli pylväät. Miksi näitä uusia pylväitä ei asennettu samaan aikaan, kun katua remontoitiin ja kivetystä asennettiin? Nyt tehdään sama hidas kivetyksen laitto kahteen kertaan ja osa katuakin revitään auki jälleen kerran. 

Nykyinen tyyli, jossa yksi toimija tekee ensin yhden työn valmiiksi ja heti kohta tulee toinen toimija, joka repii saman kadunpätkän auki, on erittäin kallista ja ihan hölmöläisten hommaa. Jälkimmäisen työn lopputuloskaan ei yleensä ole yhtä hyvä kuin se alkuperäinen työ.

Helsingin veronmaksajana edellytän, että kaupungin pyörittämisestä vastaavat ovat töidensä tasolla ja pystyvät koordinoimaan kunnostustöitä eri toimijoiden kesken. Jos näin ei ole, he eivät ansaitse olla töissä kaupungilla. 

En myöskään itse tunne olevani velvollinen maksamaan veroissa samasta työstä monta kertaa. Tämä Iso Roban nykyinen korjaustyöhän ei ole ainoa luokassaan. Samanlaista suunnittelun puutetta näkyy jatkuvasti kantakaupungissa. Ja nyt en puhu poikkeuksista - kuten putken yllättävästä hajoamisesta - vaan ihan normaaleista kunnostus- ja lisäystöistä.

Sääliksi käy myös kadun varrella olevia liikkeitä. Jatkuvat katuremontit vähentävät viihtyvyyttä ja samalla varmasti myös asiakkaiden määrää kyseisissä liikkeissä.

Jotain tarttis tehdä!

Terveisin

Iso Roban asukas Ritva


******
Tässä teille pormestarin vastaus, jonka sain tänään 7.11. Arvostan suuresti sitä, että hän otti asiasta selvää ja vastasi. T. rk.


Kiitos palautteesta ja huomioista koskien Ison Roobertinkadun tietöitä. Vastaukseni perustuu kaupunkiympäristön toimialalta saamiini tietoihin.

Ison Roobertinkadun peruskorjauksen yhteydessä korvattiin osa kiinteistä pollareista Yrjönkadun ja Fredrikinkadun kohdalla irrotettavilla pollareilla ja automaattipollareilla. Automaattipollareiden tarkoitus oli päästää kaikki ajoneuvoliikenne ulos kävelykadulta ja poistaa suurin osa peruuttamistarpeesta. Peruttamistarpeen poistaminen on merkittävä turvallisuutta lisäävä tekijä kävelykadulla.

Automaattipollareilla avautuva ajoaukko suunniteltiin peruskorjauksen yhteydessä 3,5 metriä leveäksi, minkä teoriassa piti riittää kaikille kävelykadulla liikkuville ajoneuvoille. Käytännössä kuitenkin viereisiin irrotettaviin pollareihin törmättiin niin usein, ettei niitä kannata enää uusia. Nyt korjaamme tilanteen lisäämällä automaattipollareiden määrää niin, että avautuvasta ajoaukosta tulee käytännössäkin riittävän leveä ilman manuaalisesti irrotettavien pollareiden poistamista.

Kaupungin yleisillä alueilla automaattipollareiden tekniikka ja hallinta ovat osoittautuneet haastaviksi ja myös Ison Roobertinkadun kävelykadulla niiden saaminen tarkoitettuun toimintavalmiuteen on kestänyt valitettavan kauan.

Ystävällisin terveisin,
Jan Vapaavuori