Entäs kun tulee sinun vuorosi?

Katselin eilen illalla (26.4.2018) televisiosta hiuksianostattavaa ohjelmaa A-studio:Talk. Vanhukset heitteillä kotihoidossa. Keskustelemassa olivat peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk), yksi kansanedustaja, Espoon perusturvajohtaja ja erään potilaan omainen. Ministerillä ja perusturvajohtajalla tuntui olevan aivan eri käsitys kotihoidon tasosta ja toimivuudesta kuin  potilaan omaisella ja hoitotyötä tehneellä nykyisellä kansanedustajalla. Potilaan omaisella oli asiasta tuoretta ja omakohtaista kokemusta, ministerillä ja perusturvajohtajalla tilastoja ja työviihtyvyyskyselyn tuloksia.

Vääriä diagnooseja

Olen itse joutunut seuraamaan parin viime kuukauden aikana läheisen vanhuksen pompottelua eri hoitolaitosten ja kodin välillä Kaakkois-Suomessa. Kuuden ensimmäisen viikon aikana potilas vietiin neljä kertaa päivystykseen. Hänet kotiutettiin kolme kertaa ja siirrettiin pari kertaa toiseen  hoitoyksikköön. Kerran potilas kotiutettiin aamulla. Kaksitoista tuntia myöhemmin, samaisena iltana, hänet vietiin taas sairaalaan.

Potilas valitti lääkärille selkäänsä, koska hän oli kaatunut kotonaan. Tarvittiin lähes kuukausi aikaa ja tiukka vaatimus päästä viimeinkin röntgeniin ennen kuin röntgenkuvat selästä otettiin. Ensimmäinen radiologi ei huomannut kuvista, että potilaalla oli kaksi nikamaa murtunut. Vasta toinen radiologi osasi lukea kuvia oikein. Omalääkäri ei myöskään huomannut, että potilaalla oli keuhkokuume. Kaiken lisäksi potilaan omaisille saatettiin sanoa iltapäivällä, että potilasta pidetään hoitopaikassa ainakin vielä pari päivää. Yhtäkkiä illalla ilmoitettiinkin, että potilas siirretään toiseen paikkaan tai kotiutetaan.

Tieto ei kulje

Tieto ei kulkenut myöskään kotihoitopalvelujen sisällä. Hoitajat yrittivät tulla potilaan kotiin ilman avaimia, vaikka iäkäs potilas ei pystynyt avaamaan itse ovea. Kun potilas oli taas kerran siirretty hoitopaikkaan, ylityöllistetyt hoitajat kävivät kuitenkin kolme kertaa potilaan kotona toteamassa, että potilasta ei olekaan siellä.

Vanhuus on haurautta. CCO Creative Commons.

Yksittäistapaus ei ole koko totuus

Ymmärrän hyvin, että yksittäistapaus - ei edes kaksi yksittäistapausta - ole koko totuus. Mutta milloin yksittäistapaukset muuttuvat hälyttäviksi esimerkeiksi hoidon ongelmista? Joko nämä viimeaikaiset vanhusten kotikuolemat kotihoidon potilaina riittävät, vai eikö meitä mikään enää hätkähdytä?

On hyvä muistaa, että meidän kaikkien - myös sinun ja minun - vuoro tulee jossain vaiheessa. Kun olemme hauraimmillamme, kun kykymme sopeutua muutoksiin on jo selvästi heikentynyt, onko meillekin silloin luvassa edestakaisia kyydityksiä, vääriä diagnooseja ja hoidon laiminlyöntejä?

Jos annamme tämän tilanteen jatkua, niin näin tulee käymään. On turha kuvitella, että tuleva sote- ja maakuntauudistus muuttaisi tilannetta lähivuosina radikaalisti. Näin iso muutos vaatii aina vuosien työn ennen kuin kaikki sujuu kitkatta. Silloinkin, jos se onnistuu erinomaisesti.

Hoitohenkilöstö tiukoilla

Hoitohenkilöstö ei ole tähän tilanteeseen syypää. Suurin osa heistä tekee työtä pienellä palkalla kiireen keskellä. Jos on liian vähän resursseja, ei työtä pysty tekemään kunnolla - ei vaikka jättäisi väliin lakisääteiset tauot.

Vanhustenhoitoon tarvitaan lisää resursseja. Työtä voidaan varmasti järkiperäistää ja organisoida paremmin. Myös uudesta teknologiasta on hyötyä. Mutta on meidän myös hyväksyttävä se, että hyvä  hoito maksaa. Rahat on viime kädessä otettava veroja korottamalla, jos muu ei auta.

Millaisia kokemuksia sinulla on vanhusten hoidosta?

Joko olet hankkinut liput?

Nyt ne ovat taas myynnissä. Ai mitkä? No tietysti Lappeenrannan balettigaalan liput. Gaala järjestetään jo yhdeksännen kerran elokuussa 2018. Balettigaalan taiteellisena johtajana toimii Juhani Teräsvuori, jolla on hyvät verkostot ympäri maailmaa. Niinpä me balettigaalafanit olemme saaneet nauttia vuosien mittaan upeista esityksistä. Tänä vuonna esiintyjiä tulee ainakin Portugalista, Italiasta, Koreasta, Virosta ja Suomesta.

Lappeenrannan balettigaalasta tekee mielenkiintoisen se, että siellä on tarjolla sekä klassista balettia että modernia tanssia. Ensi kesänä suhde on 40 - 60. Useat tuttavani, jotka eivät ole varsinaisesti klassisen baletin ystäviä, ovat nauttineet gaalasta juuri tämän monipuolisuuden takia. Tarjolla on aina hieno kattaus taitavien tanssijoiden esityksiä eri puolilta maailmaa. Ei ihme, että gaalaan tullaan Helsingistä asti. Myös Hesari noteeraa tapahtuman yleensä näkyvästi.

Kuvituskuva. CCO Creative Commons.

Korealaisia tanssijoita

Korean Universal-baletin tähdet Hyang-Gee Hong ja Konstantin Novoselov tulevat ensi kertaa Lappeenrantaan. He esittävät muun muassa kuutamo-dueton korealaiseen kansantaruun perustuvasta baletista Shim Chung.

Gaalan pääesiintyjä Introdans

Hollantilainen Introdans-ryhmä on balettigaalan pääesiintyjä tänä vuonna. Ryhmä vieraili gaalassa myös vuonna 2015.

Lappeenrannan balettigaala järjestetään tänä vuonna perjantaina 24. ja lauantaina 25. elokuuta. Perjantaina on vain yksi esitys klo 19, mutta lauantaina voi valita klo 14 ja klo 19 esityksen välillä.
Liput alk. 77,50 €. Liput ovat nousseet vuosien mittaan aika paljon, mutta kyllä ne ovat vieläkin hintansa väärti. Lippuja voi tilata esimerkiksi www.lippu.fistä.

Kuvituskuva. CCO Creative Commons. 

Onko kyseessä syy vai seuraus?

Luin tämän aamun (7.4.2018) Hesarista jutun väriasiantuntija Tuija Maija Piirosesta ja värien vaikutuksesta meihin ihmisiin. Piironen kuuluu kansainväliseen Intercolor-värineuvostoon ja on neuvoston Suomen-osaston puheenjohtaja. Intercolor etsii heikkoja signaaleja ja tekee niistä päätelmiä. Järjestön jäsenet laativat pari kertaa vuodessa väriennusteen tulevan sesongin trendiväreistä omaa maataan varten. Järjestöön kuuluu 15 maata. Pohjoismaista mukana ovat Suomi ja Tanska. Suunnittelijat hyödyntävät laadittua värikarttaa omassa suunnittelussaan. Karttaa käytetään ainakin vaate-, auto- ja kosmetiikkateollisuudessa.

Tulevan kesän värejä ovat turkoosi, sinapinkeltainen,
syvä sininen, siniliila ja harmaa. CCO Creative Commons.

Piirosen mukaan suomalaiset eivät pidä kirkkaista ja voimakkaista väreistä. Suomalaisten suosikkivärejä ovat musta, harmaa, beige ja tummansininen. Tykkäämme tummista vaatteista.

Nyt minun on pakko kysyä, että ihanko oikeesti? Mikä on syy, ja mikä on seuraus?
Itseäni ainakin ärsyttää käydä vaatekaupoissa, koska siellä on tangot täynnä vain tummia vaatteita - mustia ja harmaita. Muutaman kerran olen joutunut ostamaan tumman vaatteen, koska mitään muuta minun mitoille sopivaa ei ole ollut tarjolla.

Tumma katukuva

Jos kaupungin katukuva on tumma, niin voidaanko siitä vetää se johtopäätös, että suomalaiset tykkäävät tummista vaatteista? Minun mielestäni näin yksioikoista päätelmää ei voi tehdä. Onko ensin kysyntä ja vasta sen jälkeen tarjonta, vai joudummeko valitsemaan tarjonnasta? Eikö kyse ole jälkimmäisestä? En muista, että yksikään suunnittelija tai vaatetusteollisuuden edustaja olisi tiedustellut minun värimieltymyksiäni. En myöskään muista tuttavienikaan joutuneen moisen utelun kohteiksi. Väitän, että vaatetusteollisuus ja kauppojen sisäänostajat pelaavat varman päälle ja välttelevät kaikenlaista riskinottoa ja liian laajaa väriskaalaa.

Punainen pikkutakki

Asiakas saattaa tulla kauppaan mielessään hehkuvan punainen pikkutakki ja lähteä kaupasta taas kerran mustan pikkutakin kanssa. Hänen mielensä ei ehtinyt muuttua kaupassa kiertelyn aikana. Hän vain joutui valitsemaan musta takin, koska sitä ihanaa punaista ei ollut tarjolla.

Olen mielihyvällä seurannut kasvavaa kiinnostusta tyytyä vähempään ja panostaa laatuun. Kun valitsee tällaisen elämäntavan, ei tarvitse ostaa sitä mustaa pikkutakkia vaan voi teetättää sen ihanan punaisen takin. Sitä voikin sitten käyttää seuraavat 15 vuotta, koska laadukas kangas ei kulu eivätkä napit tipu. Ja ompeliallakin on töitä.

Kysymys: Kannattaisiko seuraavan kerran äänestää jaloillaan ja suunnata kulkunsa kohti ompelimoa?

Värit ovat tärkeitä elämässämme....vai mitä mieltä olet seuraavista lauseista:
Oletko koskaan nähnyt punaista? Luetko keltaista lehdistöä? Oletko ollut kateudesta vihreä? Tunnetko ketään siniveristä? Oletko perheesi musta lammas? Väriympyrä inspiroi kieltämme.
CCO Creative Commons.

Millainen on oma sukupolveni?

YLE on kerännyt tietoa vuosina 1940 - 2000 syntyneiden ikäluokkien taloustilanteesta, koulutuksesta ja siviilisäädystä. Kun laittaa hakukoneeseen oman syntymävuoden, saa tietää, mitä ikätovereille kuuluu. Kiinnostavaa luettavaa. Suosittelen!

Aika kuluu, ja me vanhenemme. Meillä on kuitenkin vuorokaudessa
24 tuntia käytössämme. Muistammeko aina
käyttää ne huviksi ja hyödyksi? CCO Creative Commons.

Selailin muistin virkistämiseksi myös vastaavaa, pari vuotta vanhaa artikkelia. Sen mukaan 1990-luvulla syntyneet ovat laman lapsia. He ovat nyt 18 - 28-vuotiaita. 1980-luvulla syntyneitä on nykyään enemmän kuin heitä aikoinaan syntyi Suomessa. Tämä johtuu maahanmuutosta. Maahanmuuttajat nuorentavat Suomea. 1970-luvulla syntyneet ovat hyvin koulutettuja ja he ovat onnistuneet parhaiten välttämään työttömyyden. 1960-luvulla syntyneet ovat nykyään vaurain ikäluokka. 1950-luvulla syntyneet ovat jo siirtyneet tai parhaillaan siirtymässä eläkkeelle. Heillä on jo pitkään ollut vaikeuksia työmarkkinoilla. Se johtuu osaksi alhaisesta koulutuksesta ja osaksi ikäsyrjinnästä. Kaikki 1940-luvulla syntyneet ovat jo eläkkeellä. Ennätysvuonna 1947 syntyi peräti 108 168 lasta. Ennätyksellisen vähän lapsia syntyi 90-luvulla, keskimäärin vain noin 62 000 per vuosi. Syntyvyys on tosin laskenut Suomessa 2010-luvulla, joten olemme synnyttämässä uutta ennätystä.

Ikä voi olla uusi Nokia

Samana vuonna kuin minä syntyi Suomessa 89 844 muuta lasta. Täällä kotimaassa meitä asuu tällä hetkellä vain 74 143 henkilöä. Moni on muuttanut ulkomaille ja jäänyt sille tielleen. Osa on jo kuollut, noin 14 prosenttia. Työelämässä meitä on vielä 21 prosenttia.

Tiedän, että monet ystäväni ja tuttavani ovat lähteneet eläkkeelle työilmapiirin takia. He olisivat jatkaneet työntekoa, jos asiat olisivat olleet toisin. Työelämässä ei nykyään arvosteta kokemusta ja näkemystä. Työnantajalle tuntuu olevan tärkeintä työntekijän syntymävuosi ja kuvitelma siitä, että kaikki tietyn ikäiset ovat diginatiiveja. Näinhan asia ei todellisuudessa ole - monella nuorella osaaminen on hyvin pintapuolista, vaikka kännykän ja muiden laitteiden käyttö onkin nopeaa. Monet seniorit ovat puolestaan bloggareita ja tubettajia.

Toivon vielä näkeväni sen ajan, kun Suomessa ymmärretään vanhuustalouden todelliset mahdollisuudet. Ikä voi olla uusi Nokia, jos se oikein oivalletaan. Ikääntyminen ei ole välttämättä kansantaloudellinen ongelma - se voi olla myös tuottoisaa bisnestä isoilla kansainvälisillä markkinoilla. On lyhytnäköistä jättää hyödyntämättä ikääntyvien työntekijöiden osaaminen ja oppimiskyky.

Kysymys: Tiedätkö, mitä sinun ikätovereillesi kuuluu? Olisitko sinä halunnut jatkaa työntekoa?