Sivut

tiistai 7. huhtikuuta 2020

Lähelle tulevat runot


Hei kaikki blogini lukijat!
Tässä teille taas uusi kirjoittaja-vierailijan teksti päivienne iloksi. Tällä kertaa kirjoittajana on kirjailija Tarja Okkonen. Suuret kiitokset Tarjalle koskettavasta kirjoituksesta.

Tiedoksi teille muille, että lisää tekstejä saa lähettää. Julkaisen niitä ilomielin.

Jotkut lukijoista ovat valitelleet kommentoinnin vaikeutta nimettömänä. Jos et onnistu kommentoimaan, lähetä minulle siitä tieto (ritva.kattelus@gmail.com), niin yritän auttaa.

Tarja Okkosen kuvasi Klaukkalan kirjastossa
runokirjan julkkareissa Jorma Hyvönen.
Äitini kuolemasta tulee kohta puolitoista vuotta. Huomaan edelleen ajattelevani milloin mistäkin asiasta: tästä äiti olisi ilahtunut. Kyseessä voi olla tv-sarja, lapsenlapseni ryömimistaidot tai kukkivat lumikellot omenapuun alla.
 
En tiennyt aiemmin, että kuollut läheinen voisi pysyä näin lempeän arkisesti ja luonnollisesti elämässäni mukana. Se on lohdullista kuoleman ehdottomuuden edessä.

Kirjoittavana ihmisenä kirjoitin runon heti samana yönä saatuani puhelimessa tietää äitini kuolleen. Puhelun loputtua aika oli hidastunut, aamuun oli pitkä matka. Oli hiljaista. Ulkona marraskuun pimeää, sytytin parvekkeelle kynttilän. Haparoivasti rukoilin.

Istuin lattialle katsellen parvekkeen lasioven läpi kynttilän liekkiä ja odotin aamua. Aamulla soittaisin aikuisille lapsilleni heidän rakkaan mumminsa kuolleen. Odotin aamua ja ajattelin, ehtikö äiti tajuta kuolevansa. Mitä tapahtui siinä hetkessä?

Ajatteleminen sattui. Kirjoitin runon, muutakaan en voinut.

Muutamia päiviä äitini kuoleman jälkeen pakotin itseni kirjoittamaan ylös hänen kuolemaansa liittyneitä tapahtumaketjuja. En jaksanut niitä vielä käsitellä, mutta tiesin haluavani palata niihin joskus myöhemmin. Kirjoitin vihkoon sivukaupalla tulevaisuutta varten, jolloin olisin kiitollinen, että asiat olivat näin pysyneet muistissa kaikkine yksityiskohtineen.

Vielä en ole palannut näihin muistiinpanoihini, niiden aika kuitenkin joskus tulee. Muistin olen huomannut olevan valikoiva, sen verran olen löytänyt vanhoista päiväkirjoistani seikkoja, jotka olen täysin unohtanut. Jos en olisi sivuja itse kirjoittanut, voisin väittää, ettei moisia asioita ole koskaan tapahtunut.

Äitini kuoleman jälkeisistä ajatuksista ja tunteista kehkeytyi runokirja Äiti kuoli marraskuussa (BoD 2020). Ilokseni olen huomannut, että teoksen runoihin on ollut lukijoiden ja kuulijoiden helppo samaistua.

Sanomalehti Karjalainen julkaisi viime lauantaina Eija Komun tekemän arvion kirjastani. "Tarja Okkosen viides runoteos Äiti kuoli marraskuussa tulee lähelle lukijaa, tarttuu käteen ja silittää hiuksia pakahduttavan surun äärellä", Komu kirjoittaa. Arvio on luettavissa kokonaisuudessaan blogissani https://kirjailijatarjaokkonen.blogspot.com/.

Uutena Instagramin käyttäjänä löytyy kolme teoksen runoa myös postauksistani.

Runokirjaa voi tilata nettikirjakaupoista ja vielä hienompaa olisi, jos kiinnostuneet lukijat tekisivät hankintapyyntöjä omiin kantakirjastoihinsa. Näin teos tulisi kirjastoon muidenkin luettavaksi.

Tarja Okkonen
Kirjailija, Klaukkala
tarjaokkonen@hotmail.com  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti