Hei kaikki blogini lukijat!
Tässä teille taas uusi kirjoittaja-vierailijan teksti päivienne iloksi. Tällä kertaa kirjoittajana on kirjailija Tarja Okkonen. Suuret kiitokset Tarjalle koskettavasta kirjoituksesta.
Tiedoksi teille muille, että lisää tekstejä saa lähettää. Julkaisen niitä ilomielin.
Jotkut lukijoista ovat valitelleet kommentoinnin vaikeutta nimettömänä. Jos et onnistu kommentoimaan, lähetä minulle siitä tieto (ritva.kattelus@gmail.com), niin yritän auttaa.
 |
| Tarja Okkosen kuvasi Klaukkalan kirjastossa runokirjan julkkareissa Jorma Hyvönen. |
Äitini kuolemasta tulee kohta puolitoista vuotta. Huomaan
edelleen ajattelevani milloin mistäkin asiasta: tästä äiti olisi ilahtunut.
Kyseessä voi olla tv-sarja, lapsenlapseni ryömimistaidot tai kukkivat
lumikellot omenapuun alla.
En tiennyt aiemmin, että kuollut läheinen voisi pysyä näin
lempeän arkisesti ja luonnollisesti elämässäni mukana. Se on lohdullista
kuoleman ehdottomuuden edessä.
Kirjoittavana ihmisenä kirjoitin runon heti samana yönä
saatuani puhelimessa tietää äitini kuolleen. Puhelun loputtua aika oli
hidastunut, aamuun oli pitkä matka. Oli hiljaista. Ulkona marraskuun pimeää,
sytytin parvekkeelle kynttilän. Haparoivasti rukoilin.
Istuin lattialle katsellen parvekkeen lasioven läpi kynttilän
liekkiä ja odotin aamua. Aamulla soittaisin aikuisille lapsilleni heidän rakkaan
mumminsa kuolleen. Odotin aamua ja ajattelin, ehtikö äiti tajuta kuolevansa.
Mitä tapahtui siinä hetkessä?
Ajatteleminen sattui. Kirjoitin runon, muutakaan en voinut.
Muutamia päiviä äitini kuoleman jälkeen pakotin itseni
kirjoittamaan ylös hänen kuolemaansa liittyneitä tapahtumaketjuja. En jaksanut
niitä vielä käsitellä, mutta tiesin haluavani palata niihin joskus myöhemmin.
Kirjoitin vihkoon sivukaupalla tulevaisuutta varten, jolloin olisin
kiitollinen, että asiat olivat näin pysyneet muistissa kaikkine
yksityiskohtineen.
Vielä en ole palannut näihin muistiinpanoihini, niiden aika
kuitenkin joskus tulee. Muistin olen huomannut olevan valikoiva, sen verran
olen löytänyt vanhoista päiväkirjoistani seikkoja, jotka olen täysin unohtanut.
Jos en olisi sivuja itse kirjoittanut, voisin väittää, ettei moisia asioita ole
koskaan tapahtunut.
Äitini kuoleman jälkeisistä ajatuksista ja tunteista
kehkeytyi runokirja Äiti kuoli marraskuussa (BoD 2020). Ilokseni olen
huomannut, että teoksen runoihin on ollut lukijoiden ja kuulijoiden helppo
samaistua.
Sanomalehti Karjalainen julkaisi viime lauantaina Eija Komun
tekemän arvion kirjastani. "Tarja Okkosen viides runoteos Äiti kuoli
marraskuussa tulee lähelle lukijaa, tarttuu käteen ja silittää hiuksia
pakahduttavan surun äärellä", Komu kirjoittaa. Arvio on luettavissa
kokonaisuudessaan blogissani https://kirjailijatarjaokkonen.blogspot.com/.
Uutena Instagramin käyttäjänä löytyy kolme teoksen runoa myös
postauksistani.
Runokirjaa voi tilata nettikirjakaupoista ja vielä hienompaa
olisi, jos kiinnostuneet lukijat tekisivät hankintapyyntöjä omiin
kantakirjastoihinsa. Näin teos tulisi kirjastoon muidenkin luettavaksi.
Tarja Okkonen
Kirjailija, Klaukkala
tarjaokkonen@hotmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti