Haluatko tulla mukaan?

Hei kaikki blogini lukijat!

Nyt kun elämme kaikin puolin poikkeuksellista aikaa, päätin itsekin tehdä jotain poikkeuksellista. 

Moniäänistä faktaa ja fiktiota

Kuvan lähde: www.pixabay.com

Haluan tarjota blogini lukijoille parin seuraavan kuukauden aikana vähän moniäänisempää viihdykettä ajanvietteeksi ja kutsun myös Sinut mukaan kirjoittajien joukkoon. 

Riittää, että haluat kirjoittaa jostain sinua kiinnostavasta tai mietityttävästä asiasta tai haluat saada oman kaunokirjallisen tekstisi julki. Tämä on tavallisten ihmisten blogi, joten sinun ei tarvitse olla kirjoittamisen ammattilainen. Voin tarvittaessa vähän editoida tekstiä.  

Kirjoittamisohjeet

Jos haluat kirjoittaa blogiini, tässä avuksesi lyhyet ohjeet:

* Voit kirjoittaa mistä tahansa sinua kiinnostavasta aiheesta.

* Teksti voi olla faktaa tai fiktiota.

* Kirjoita noin yhden A4:n verran. Laita pääotsikko ja väliotsikoita.

* Voit kirjoittaa suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, viroksi, saksaksi, espanjaksi ja venäjäksi tai miksei myös jollain murteella. Myös muut kielivaihtoehdot ovat sallittuja.

* Voit myös liittää tekstiin kuvan/kuvia edellyttäen, että sinulla on näiden kuvien oikeudet tai ne ovat vapaasti käytettävissä.

* Voit kirjoittaa omalla nimelläsi tai nimimerkillä.

* Lähetä teksti ja mahdolliset kuvat liitetiedostoina tähän sähköpostiosoitteeseen: ritva.kattelus@gmail.com.

Julkaisen tekstejä tulojärjestyksessä. 

Kuvan lähde: www.pixabay.com

En valitettavasti voi maksaa teksteistä mitään, mutta uskallan luvata, että tekstisi saa ainakin jonkin verran lukijoita blogissani. 

Tuhannet kiitokset jo etukäteen teksteistä! 

Tiedä mitä hauskaa tästä yhdessä syntyy!

Löytyisikö tästä jotain positiivista?

Nyt kun koronaviruksen takia on jo suljettu tai kohta suljetaan teatterit, museot, tapahtumat, ravintolat, koulut ja kohta ilmeisesti koko Suomi, onko tilanteesta löydettävissä mitään positiivista?

Itse ajattelen, että saattaa hyvinkin löytyä:

* Perheillä on nyt enemmän keskinäistä laatuaikaa, kun lapsia ei tarvitse rahdata harrastuksesta toiseen.
* Osa työkiireistä väkisinkin vähenee, kun kaikkia töitä ei edes pysty etänä tekemään eikä työpaikalle saa ainakaan sairaana mennä. Stressitaso voi hyvinkin laskea.
* Vauvoja voi syntyä enemmän joulukuussa ja alkuvuodesta 2021.
* Nyt on aikaa lukea kaikki ne lukemattomat kirjat.
* Nyt on aikaa miettiä myös omaa tulevaisuuttaan. Mitä vielä haluan tehdä?
* Nyt on aikaa pitää yhteyttä ystäviin - somen ja kännykän avulla.
* Nyt on aikaa pysähtyä ja alkaa miettiä koronaviruksen jälkeistä aikaa. Mitä sitten?


Kysymys: Mitä muita positiivisia seurauksia tästä karmeasta tilanteesta voisi löytää?

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan tässä todeta, että en missään nimessä väheksy koronaviruksen vaikutuksia ihmisten terveyteen, maailmantalouteen, Suomen talouteen, yksittäisten ihmisten omaan talouteen ja yritysten kannattavuuteen.

Olemme ikään kuin tahtomattamme joutuneet koekaniineiksi laboratorioon, jossa testataan maailmaa ilman kulutusta ja jossa inhimilliset kontaktit joudutaan pääsääntöisesti hoitamaan verkon kautta.

Pidetään huolta toisistamme! Tsemppiä ylioppilaskokelaille!

Huomatkaa nyt viimein meidän "harmaat" euromme

Hesari julkaisi tänään (9.3) Tomin ja minun lyhyen mielipidekirjoituksen, jonka alkuperäinen pidempi versio on tässä:

Helsingin Sanomissa oli 6.3.2020 kaksi ansiokasta kirjoitusta aktiivisista eläkeläisistä kuluttajina ja potentiaalisina keikkatyöntekijöinä. Kirjoitimme samoista asioista jo viime vuonna ilmestyneessä kirjassamme Eläkettä & eliksiiriä. Valitettavasti mitään suurempaa muutosta ei vieläkään näy, vaikka tämä aktiivisten eläkeläisten määrä kasvaa koko ajan. Myös Suomessa on jo olemassa uusi kohderyhmä, jolle on maailmalla annettu nimi Whops. Nimi tulee sanoista Wealthy, healthy older people.

Ikäsyrjintä on yleistä

Juhlapuheissa korostetaan yhdenvertaisuutta ja ikäystävällisyyttä, mutta käytännössä ikäsyrjintää joutuvat kokemaan jo työelämässä olevat yli viisikymppiset työntekijät, erityisesti naiset. Suomessa on kymmeniätuhansia naisia, joita syrjitään työelämässä heidän ikänsä vuoksi. Harva heistä saa potkujen jälkeen uutta työtä, koska monet organisaatiot syrjivät ikääntyviä rekrytoinneissa. Sirpa Pääkkösen uusi kirja Pätkiä & potkuja osoittaa syrjinnän laajuudeen ja koko karsean kuvan.

Henkilöstön monimuotoisuus on tunnustettu kilpailutekijä – teoriassa. Milloin tämä alkaa näkyä myös työpaikoilla ja rekrytoinneissa?

Moni meistä äskettäin eläkkeelle lähteneistä kuuluu interreilaajasukupolveen, joka on tottunut liikkumaan ja kuluttamaan. Meitä senioreita, jotka haluamme olla edelleen mukana kehittämässä suomalaista yhteiskuntaa, on jo paljon. Haluamme pysyä aktiivisina toimijoina, kuluttajina ja tuottajina niin kauan kuin mahdollista. Meillä on vielä paljon annettavaa. Anne Linnonmaan ehdottama K-63-keikkatyöfoorumi on erinomainen idea. Suomi tarvitsee kaikkien työhaluisten työpanoksen.

"Harmaat" eurot 

Markkinat eivät vieläkään tunnista riittävästi meitä yli 65-vuotiaita, vaikka meitä on jo melkein 1,2 miljoonaa. Suomen kotitalouksista joka kolmas on jo eläkeläistalous. Eläkkeellä voidaan olla nykyään kymmeniä vuosia. Näihin vuosiin mahtuu paljon myös kuluttamista, teemme hankintoja sekä itsellemme että läheisillemme.

Yritysten olisi jo korkea aika tarjota nykyistä paljon enemmän kohdennettuja palveluita ja tuotteita meille kolmatta ikää eläville senioreille. Huomatkaa nyt viimein meidän ”harmaat” euromme. Jos tarjontaa ei ole tai se ei ole käyttäjäystävällistä, ei se ratkaise ongelmiamme. Se saa korkeintaan verenpaineen nousemaan.

On myös tärkeää ymmärtää, että me kolmatta ikää elävät ihmiset haluamme toisenlaisia tuotteita ja palveluita kuin nuoret tai neljännessä iässä olevat. Neljännen iän katsotaan alkavan noin 80-vuotiaana. Silloin avun ja hoivan tarve lisääntyy ja kulutuksessakin tapahtuu muutoksia.

Henkilöstön monimuotoisuus ja senioreiden hyödyntäminen asiantuntijoina uusien tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa on hyvä pohja kestävälle bisnekselle. Meidän eläkeläisten määrä lisääntyy vielä pitkään.

Kymppitonni ylittyi

Eilen ylittyi blogissani yksi haamuraja. Silloin blogillani oli ollut 10 000 näyttökertaa. Pakko myöntää, että mukaan mahtuu muutama omakin vilkaisu, mutta 99,9 % on muiden lukijoiden avauksia. Kiitos niistä!

Aloin kirjoittaa blogiani viimeisenä työpäivänäni, 30.9.2017. Siitä tuntuu olevan jo iäisyys. Tämä on järjestyksessä 85. kirjoitukseni. Minusta tuntuu edelleen siltä, että minulla riittää sanomista vielä tulevaisuudessakin. Maailma on täynnä asioita, jotka ilahduttavat ja toisinaan taas saavat verenpaineeni kohoamaan. Toivottavasti teillä, hyvät blogini lukijat, riittää vielä intoa lukea ja kommentoida.

Juhlan kunniaksi

Hyvät blogini lukijat,

Meillä on juhlan aika. Yrityksemme Avisadon toiminta alkoi 20 vuotta sitten, vuonna 2000, rekrytointi- ja valmennusyrityksenä. Myöhemmin aloimme julkaista myös tietokirjoja. Toiminta on ollut pienimuotoista, sillä meillä kaikilla osakkailla on ollut varsinainen päivätyö muualla lähes koko ajan. Toiminta on kuitenkin ollut sen verran motivoivaa, että olemme jaksaneet jatkaa kaikki nämä vuodet. Joinakin vuosina toiminta on painottunut mentorointiin, toisinaan taas enemmän uravalmennukseen ja viimeisen vuoden aikana erityisesti kirjankustantamiseen. Olemme erityisen ylpeitä uusimmista neljästä kirjastamme, joiden kansikuvat ovat tämän viestin lopussa.  Laitan kansikuvat 2 eri tavalla, koska kaikille ei ilmeisesti näy ryhmäkuva.

Kirjatarjouksia

Juhlavuotemme kunniaksi olemme tehneet näistä kirjoista kolme edullista tarjouspakettia. Kahden kirjan paketti maksaa vain 40 € + postituskulut 6,50 €.

Tilauksen voi tehdä verkkokauppamme kautta (www.avisado.fi). Tarjous on voimassa maaliskuun tai niin kauan kuin kirjoja riittää.

Kenelle nämä kirjat on tehty?

Mökkeilyä & mansikoita on tarkoitettu kaikille meille city-tumpeloille, jotka olemme perineet kesämökin mutta emme oikein tiedä, miten sitä pitäisi hoitaa. Kirja ilmestyi viikko sitten, 28.2.2020. (Ovh 20 €).

Pätkiä & potkuja esittelee naisten kokemaa ikäsyrjintää työelämässä. Kirja on saanut jo nyt paljon huomiota mediassa ajankohtaisen aiheensa takia. (Ovh 25 €).

Työtä & timantteja on tarkoitettu kaikille niille, jotka etsivät vielä omaa paikkaansa työelämässä. Tämä kirja sopii hyvin esimerkiksi valmistujaislahjaksi. Se on itsetuntemuksen ja urasuunnittelun tehtävä- ja tietokirja. (Ovh 30 €).

Eläkettä & eliksiiriä on tarkoitettu kaikille niille, jotka suunnittelevat lähtevänsä eläkkeelle tai ovat äskettäin eläköityneet. (Ovh 34 €).

         
 Toivotan kaikille lukemisen iloa!

Sata ensimmäistä mahtuu mukaan!

Päivitetty teksti 23.2:

Sirpa Pääkkösen uuden kirjan Pätkiä & potkuja julkistamistilaisuus pidettiin eilen 22.2 Kumpulan kylätilassa. Tupa oli täynnä väkeä ja tunnelma rento. Mukava tilaisuus!

Kiitos kaikille vieraille läsnäolosta, musiikista, puheista, kirjojen hankinnasta ja siivousavusta.

Kirja on jo saanut hyvin näkyvyyttä mediassa ja lisää on tietojemme mukaan tulossa. Sirpa oli itse haastateltavana Radio Suomessa toissapäivänä ja nyt on tullut myös tuo Kotilieden juttu, jonka pääsette lukemaan oheisesta linkistä. Aihe selvästi kiinnostaa. Juttuja on ollut muissakin lehdissä.

https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/ikasyrjinta-nain-tunnistat/

Tässä kuvassa Sirpa lukee kirjastaan erään poispotkitun tarinaa julkistamistilaisuudessa. Tällä tositarinalla oli onnellinen loppu. Tarina kertoo myös siitä, että osaavia ihmisiä potkitaan pois, vaikka heillä on tallella sekä työkyky, työmotivaatio että rautainen ammattitaito. Onko suomalaisella yhteiskunnalla tähän todella varaa? Kaikki poispotkitut eivät ole yhtä onnekkaita kuin tämän tarinan Maija (nimi muutettu).

Työnantajien - erityisesti yritysten - pitää nyt viimeinkin päivittää omat asenteensa. Turha vaatia  yhteiskuntaa kouluttamaan lisää väkeä, jos kaikki nykyisetkään työkuntoiset ja työhaluiset eivät kelpaa!

Julkistamistilaisuus lauantaina 22.2. klo 14

Paikka: Kumpulan kylätila, Intiankatu 31, 00560 Hki

Ohjelma:

Sergei Sokolov, piano

Ritva Kattelus, kustantajan puheenvuoro 

Sirpa Pääkkönen: Miten tämä kirja on syntynyt?

Lauttasaaren Laulajat, joht. Victoria Meerson

Tilaisuus on avoin kaikille!

Kirjaa voi ostaa tilaisuudessa tarjoushintaan 20 €/kpl (ovh 25 €). Vain käteisellä.

Halutessasi saat myös kirjoittajan omistuskirjoituksen kirjaasi.

Tervetuloa! Mukaan mahtuu 100 ensimmäistä.

https://www.avisado.fi/uutiset.html?171974.

Millainen on sinun mielikuvasi nyky-Viipurista?

Matkalla ravintola Espilään syömään herkullista lounasta.

Kävin viime lauantaina (8.2.20) systerin ja ystävän kanssa päivämatkalla Viipurissa. Bussi lähti Lappeenrannasta klo 8 aamulla ja oli takaisin samassa paikassa lähes 12 tuntia myöhemmin. Edestakainen matka maksoi vain 25 euroa, ja saimme kuulla myös asiantuntevan bussinkuljettaja/matkanjohtajan mielenkiintoisia juttuja entisajan ja nykyajan Viipurista.

Olin edellisen kerran Viipurissa viime marraskuussa ostamassa pellavaverhoja. Tällä kertaa mukaan tarttuivat hauskat venäläiset talvikengät.

Näillä popoilla ei tarvitse pelätä liukastumista. Pohjassa on hyvä pito.

Nyky-Viipurilla on paljon tarjottavaa

Kukapa olisi uskonut vielä 5 vuotta sitten, että Viipurista on nyt kovaa vauhtia kehkeytymässä mielenkiintoinen turistikohde ja hyvä shoppailukaupunki ainakin kaikille meille, jotka pidämme hyvästä ruoasta ja ostamme liikaa kenkiä. Pellavakaupan valikoimatkin ovat todella hyvät.

Viipuri on myös täynnä historiaa ja varmasti monelle myös kipeitä muistoja. On kuitenkin ilahduttavaa huomata, että kaupunki alkaa vähitellen nousta alennustilastaan. Toivon hartaasti, että kaupunki puhkeaa entiseen loistoonsa. Hyvät suomalaiset raamit ovat vielä olemassa, kunhan arvokkaat rakennukset saadaan kunnostettua. Osa venäläisestä uudisrakentamisesta on myös ihan hienoa.

Yksi asia on vielä vaiheessa

Yksi asia vaatii kuitenkin vielä paljon virtaviivaistamista: Paluumatkalla jouduimme viettämään Venäjän puolella raja-asemalla lähes 2 tuntia. Passintarkastukseen tuhrautui yli 45 minuuttia ja sen jälkeen meille 50 turistille ilmoitettiin, että kaikki tavarat pitää ottaa bussista pois. Bussi joutuu läpivalaisuun. Siinä sitten menikin lähes tunti, kun ensin haimme vähäiset tavaramme pois bussista, ja tyhjä bussi lähti sen jälkeen läpivalaisuun. Herää kysymys, miksei tätä tehty samaan aikaan, kun me turistit olimme passintarkastuksessa?

Ulkona oli kylmä, joten sekä maasta poistumista haluavat turistit että kotiin palaavat venäläiset tungeksivat samassa - liian pienessä - hallissa. Jonot etenivät tuskastuttavan hitaasti. Suurimman osan aikaa sekä venäläiset että me suomalaiset odottelimme omalla puolellamme ilman, että mitään tapahtui. Näyttää siltä, että elektroninen viisumikin hidastaa ulkomaalaisten passintarkastusta. Henkilökuntaa passintarkastuksissa ja tullissa oli minimaalisesti. Myös ulkona oli liian vähän tilaa pikkuautoille ja busseille, ohitukset olivat millintarkkaa ajoa. Härdelli oli valmis!

Meiltä meni rajatarkastuksissa menomatkalla Venäjän puolella lähes tunti ja paluumatkalla melkein kaksi tuntia. 12 tuntia kestävästä matkasta se on liian paljon. Sama juttu hoitui Suomen puolella Nuijamaan raja-asemalla 15 minuutissa molempiin suuntiin. Siellä ei ollut paljon jonoja. Vaikuttaa siltä, että Suomen raja-aseman läpäisykyky on huomattavasti parempi kuin Venäjän puolen raja-aseman.

Kunpa maahantulo- ja maastapoistumisproseduurit saataisiin Venäjän puolella nopeammiksi. Mihin ihmeeseen sitä valkoista lappuakaan enää tarvitaan, kun kaikki on koneella? Viipurissa ja Pietarissa kävisi mielellään useamminkin, mutta nuo hitaat rajatarkastukset koettelevat kyllä hermoja!