Helsingin Sanomissa oli 6.3.2020 kaksi ansiokasta
kirjoitusta aktiivisista eläkeläisistä kuluttajina ja potentiaalisina keikkatyöntekijöinä.
Kirjoitimme samoista asioista jo viime vuonna ilmestyneessä kirjassamme Eläkettä
& eliksiiriä. Valitettavasti mitään suurempaa muutosta ei vieläkään näy,
vaikka tämä aktiivisten eläkeläisten määrä kasvaa koko ajan. Myös Suomessa on
jo olemassa uusi kohderyhmä, jolle on maailmalla annettu nimi Whops.
Nimi tulee sanoista Wealthy, healthy older people.
Ikäsyrjintä on yleistä
Juhlapuheissa korostetaan yhdenvertaisuutta ja
ikäystävällisyyttä, mutta käytännössä ikäsyrjintää joutuvat kokemaan jo työelämässä
olevat yli viisikymppiset työntekijät, erityisesti naiset. Suomessa on
kymmeniätuhansia naisia, joita syrjitään työelämässä heidän ikänsä vuoksi. Harva
heistä saa potkujen jälkeen uutta työtä, koska monet organisaatiot syrjivät
ikääntyviä rekrytoinneissa. Sirpa Pääkkösen uusi kirja Pätkiä & potkuja osoittaa syrjinnän laajuudeen ja koko karsean kuvan.
Henkilöstön monimuotoisuus on tunnustettu
kilpailutekijä – teoriassa. Milloin tämä alkaa näkyä myös työpaikoilla ja rekrytoinneissa?
Moni meistä äskettäin eläkkeelle lähteneistä kuuluu interreilaajasukupolveen, joka on tottunut liikkumaan ja kuluttamaan. Meitä senioreita, jotka haluamme olla edelleen mukana kehittämässä suomalaista yhteiskuntaa, on jo paljon. Haluamme pysyä aktiivisina toimijoina, kuluttajina ja tuottajina niin kauan kuin mahdollista. Meillä on vielä paljon annettavaa. Anne Linnonmaan ehdottama K-63-keikkatyöfoorumi on erinomainen idea. Suomi tarvitsee kaikkien työhaluisten työpanoksen.
"Harmaat" eurot
Markkinat eivät vieläkään tunnista riittävästi meitä yli
65-vuotiaita, vaikka meitä on jo melkein 1,2 miljoonaa. Suomen kotitalouksista
joka kolmas on jo eläkeläistalous. Eläkkeellä voidaan olla nykyään kymmeniä
vuosia. Näihin vuosiin mahtuu paljon myös kuluttamista, teemme hankintoja sekä itsellemme
että läheisillemme.
On myös tärkeää ymmärtää, että me kolmatta ikää elävät
ihmiset haluamme toisenlaisia tuotteita ja palveluita kuin nuoret tai neljännessä
iässä olevat. Neljännen iän katsotaan alkavan noin 80-vuotiaana. Silloin avun
ja hoivan tarve lisääntyy ja kulutuksessakin tapahtuu muutoksia.
Henkilöstön monimuotoisuus ja senioreiden hyödyntäminen asiantuntijoina
uusien tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa on hyvä pohja kestävälle bisnekselle.
Meidän eläkeläisten määrä lisääntyy vielä pitkään.
En tiedä voiko meidän harmaiden olosuhteita verrata Suomen ja Ruotsin välillä (asun viimeksimainitussa maassa) mutta tuntuu että kyllä voi.
VastaaPoistaMinua kiukuttaa television ja radion ohjelmavalinta missä vanhuksia syrjitään päivittäin. Miksi eläkejärjestöt eivät ota asiakseen ajaa tähän muutosta?
Eläkeläisten ei tulisi maksaa veroa eläkeestään, sehän on jo kerran suoritettu työelämässä. Veroa maksamme kuluttajina kuitenkin miltei kaikesta.
Hei Hanna Helena!
VastaaPoistaKiitos kommenteistasi. Hauska tietää, että Ruotsissakin luetaan blogiani.
Minäkin kaipaan ikäisilleni suunnattuja tv-ohjelmia ja lehtiä. Suomessa ns. seniorilehtien kohderyhmä näyttää olevan 50-vuotiaat, ja niitäkin juttuja kirjoittavat huomattavasti nuoremmat toimittajat. Nämä jutut puhuttelevat minua vain harvoin ja lehtien taittokin ärsyttää. Taitto on samanlaista silppua kuin viestintä somessa. Haluaisin lukea hyvin kirjoitettuja, pitkiä juttuja, mutta niitä on enää harvoin tarjolla. Olen jo lopettanut kahden seniorilehden tilauksen. Yksi on vielä jäljellä. Senkin jatko on toukokuussa katkolla enkä vielä tiedä, jatkanko sitä.
Telkkarissa "koheltavat" +/- nelikymppiset kaikenmaailman kepeissä arvuuttelu- ja esittämisohjelmissa. Samaa soppaa jokaisella kanavalla ja usein jopa samat "koheltajat". Kyllä nämäkin ohjelmat tietysti mahtuvat tarjontaan, mutta kivaa olisi, jos myös meille 60+ -porukalle olisi omia ohjelmia. Minusta tuntuu, että juuri meidän ikäisille ei ole riittävästi tarjontaa.
Varsinaisen vanhuuden sanotaan nykyään alkavan n. 80-vuotiaana. Vanhuksille on jo tarjolla erilaisia palveluita ja tuotteita, joilla heidät yritetään pitää mahdollisimman kauan kotonaan halusivat he sitä tai eivät. Mutta entäs me nuoremmat, jotka emme ole enää työelämässä? Muistaako meitä kukaan tarjoamalla meitä ilahduttavia tuotteita ja palveluita?
Suomessa on ainakin eläkeläisjärjestöjä väkilukuun nähden ihan riittävästi. Useimmat niistä ovat puoluetaustaisia. Ovatko ne saaneet jotain aikaiseksi? - Sitä en osaa sanoa. Joukkovoima olisi ehkä parempi ja tehokkaampi, jos järjestöjä olisi nykyistä huomattavasti vähemmän, mutta ne olisivat tällöin nykyisiä järjestöjä suurempia painostusryhmiä.
Niitä aikoja odotellessa meidän kannattaa itse olla aktiivisia ja pitää keskustelua yllä ja julkisuudessa kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla kuten esim. jakamalla aina eteenpäin aiheeseen liittyviä juttuja ja kommentteja omille ryhmillemme.