Kun aurinko paistaa lämpimästi, hinnat ovat suomalaisittain erittäin kohtuullisia, ihmiset ystävällisiä, kaupungissa on paljon nähtävää ja viheralueita, laskut ravintolassa ovat oikein ja vaihtorahatkin saa takaisin pyytämättä, metro kulkee ja vaunut ovat siistejä, kieli ei ole ongelma, koska lähes kaikki palveluammateissa toimivat ihmiset puhuvat riittävän hyvää englantia, vanha kaupunki on tunnelmaa täynnä ja ympärillä on historian havinaa, alkaa väkisinkin ajatella, että miten ihmeessä tämä EU-maa on niin pimennossa?
Joko arvasit, mistä maasta on kyse? Kyse on Romaniasta ja sen pääkaupungista Bukarestista. Kävimme siellä mieheni ja sisareni kanssa viime viikolla yksityisellä lomamatkalla.
Gerovital- ja muita muistoja
Edellisestä vierailustani olikin ehtinyt kulua jo 44 vuotta. Asuin viitisen kuukautta Romaniassa vuonna 1975 ja näin työni takia maata monipuolisesti. Erityisen tutuksi tuli Mustanmeren alue, mutta kiertelin turistien kanssa myös vuoriston hienoja kaupunkeja ja Bukarestissakin työskentelin muutaman viikon. Siltä ajalta jäivät mieleeni ystävälliset ja huumorintajuiset ihmiset sekä tietysti myös hieno ilmasto. Ja mahtavat 21-vuotissynttärini!
Vuonna 1975 ei vielä osattu aavistaa, mitä tuleman piti. Gerovital houkutteli maahan turisteja pilvin pimein. Ei pelätty vuoden 1977 maanjäristystä eikä arvattu, mihin mielipuolimaisiin mittoihin silloinen presidentti Nicolae Ceausescu valtansa keskittäisi salaisen poliisin Securitaten avulla. Hirmuhallinto syöksi tulevina vuosina tavalliset romanialaiset sanoin kuvaamattomaan köyhyyteen ja kurjuuteen. Vasta joulukuussa 1989 kaikki päättyi Ceausescun ja hänen vaimonsa Elenan osalta. Kansa oli saanut tarpeekseen. Pikaoikeudenkäynnin jälkeen heidät teloitettiin. Romania oli saanut uuden mahdollisuuden, mutta uusi aikakaan ei alkanut ilman ongelmia. Kehitys on ollut monella tavalla kivuliasta.
Jos Romania näkyy nykyään mediassa, kyseessä on melko varmasti köyhyys, korruptio, nuorten ja koulutettujen maastapako tai maaseudun kehittymättömyys. Nämä asiat ovat totta, mutta paikan päällä nyky-Bukarestista välittyy myös toisenlainen Romania, paljon miellyttävämpi.
Paljon uutta, jotain vanhaa
Vaikka 1975 on jo kaukana takana, oli maassa minulle edelleen jotain tuttua. Sama leppoisa meininki ja konstailematon elo. Ei tietoakaan ranskalaisten nirppanokkaisuudesta tai italialaisten kaoottisuudesta ja draamasta. Maa muistuttaa enemmän Espanjaa, vaikka romanian kieli on lähinnä italiaa ja latinaa. Väestöstä suurin osa on ortodokseja, ei katolilaisia, mikä ilmenee lukemattomina kirkkoina ja luostareina ympäri Romaniaa.
Pääkaupunki Bukarest on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Kaikkialla on vanhoja rakennuksia, palatseja ja tyylikkäitä pankkeja. Puistoissa on modernia taidetta, joka saa hymyn huulille, Romanian Design Week järjestettiin onneksemme samaan aikaan, kun me olimme siellä, hulppea ostoskeskus Politehnica-metroaseman luona sai jalat kipeiksi, ruoka oli hyvää ja viini kelpoa, leivonnaiset ihania ja yksityisautojen määrä huima. Paikallisen oppaan mukaan autoja on Bukarestissa 2 miljoonaa ja asukkaita noin 2,5 miljoonaa. Ja Gerovital-tuotteetkin on nyt brändätty!
Ceausescun itselleen rakennuttama mielettömän suuri hallintopalatsikin tuntuu nykyään asettuvan kaupunkikuvaan. Siitä on tullut turistien
must-nähtävyys, jota ei voi jättää väliin. Palatsi sisältää maan päällä olevan rakennuksen lisäksi myös laajan maanalaisen osan. Rakennuksessa on senaatin lisäksi muun muassa mielenkiintoinen, kaikille avoinna oleva taidemuseo.
Muistan romanialaisten kertoneen jo 1975, että Bukarestia kutsutaan Balkanin
Pariisiksi. En silloin ihan ymmärtänyt asiaa, koska kaupunki oli harmaa ja melko huonossa kunnossa. Nyt asia on ilmeinen, vaikka korjattavaa riittää vieläkin. Kauniita rakennuksia on kaikkialla. Bongasimme muun muassa monia Art deco -tyylisiä upeita rakennuksia ja hienoja palatseja sekä takorautaisia aitoja ja portteja.
Kun seuraavan kerran mietit, mihin lähtisit lomallasi, muista myös Bukarest yhtenä vaihtoehtona. Saatat yllättyä positiivisesti.
