Ota motoksi lifelong learning. CCO Creative Commons. |
Moni meistä alisuorittaa elämää, vaikka meillä olisi mahdollisuuksia paljon enempään. Pelko hyydyttää osan porukasta, toiset taas ovat laiskoja, toiset saamattomia. Mukavuudenhalu vie voiton kilvoittelusta. Facebookin peukutukset ja Twitter-viestit ovat tärkeämpiä kuin hyvät tietokirjat tai syvää luotaava kaunokirja. Seminaareihinkaan ei viitsitä lähteä, koska on kivempaa roikkua nettikauppojen houkuttelevilla sivuilla. Moni kertoo elävänsä ruuhkavuosia, joiden takia ei yksinkertaisesti veny enempää. Elämä lipuu ohi ilman sen suurempia nousuja tai laskuja - koko ajan on kiire, mutta mitään ei oikein saa aikaiseksi.
En ole ehdottamassa, että ihmisten pitäisi perheestä huolehtimisen lisäksi ottaa kolmas aikaa vievä harrastus ja että pitäisi vielä olla täydellinen gourmet-kokki ja onnistua pitämään koti supersiistinä sekä oma olemus aina vimpan päälle huoliteltuna.
Ehdotan sen sijaan, että kannattaisi silloin tällöin tehdä oman elämän inventaario ja päättää, että keskinkertaisuus ei riitä. Sano itsellesi, että pystyt parempaan - ilman, että uuvut elämän hektisellä maratonilla. Sinun täytyy vain tarkkaan valita, mihin panokset laitat.
Jos olet tyytymätön nykyiseen työhösi tai työn puutteeseen, mieti, oletko itse tehnyt kaikkesi urasi edistämiseksi? Voi olla, että huomaat, että olisit voinut käyttää aikasi paremmin.
Tässä lopuksi lyhyesti ne minun vinkkini:
1. Hanki vähintään kaksi maisterintutkintoa.
2. Työehtosopimuksesta ei kannata lukea jokaista pilkkua.
3. Ole joustava.
4. Ole kiinnostunut toiminnan kehittämisestä.
5. Kerro rohkeasti mielipiteesi.
6. Älä epäile omia kykyjäsi.
7. Kehitä luovuuttasi.
8. Rakenna verkostoja ja auta ystävää hädässä.
9. Pidä huolta terveydestäsi ja kunnostasi.
10. Elä muutakin elämää.
Tämä vinkkilista perusteluineen ilmestyy aikanaan BPW Finlandin nettisivuille osoitteeseen www.bpw.finland.fi.
Kysymys: Mitä mieltä sinä olet vinkkilistasta? Puuttuuko siitä jotain?
Hyviä asioita kaikki listallasi. Kunnianhimo on yksi ominaisuus, joka piiskaa ihmistä eteenpäin. Silloin jaksaa yrittää. Kaikilla sitä ei ole, koska kunnianhimo ei ole opittavissa. Sitä joko on tai ei. Nyt kun katsoo eläkeläisenä jälkeenpäin työuraa ja siinä etenemistä, huomaa että kunnianhimo on vienyt eteenpäin, vaikka noita luettelossasi olevia vinkkejä ei kaikkia olisikaan. Ellei kunnianhimoa ole yhtään, voi heittäytyä sohvalle. Joillekin se riittää. Silloin tulee tunne että ihminen on saamaton ja laiska.
VastaaPoistaItseäni on aina siivittänyt enemmän aito kiinnostus töihin kuin varsinainen kunnianhimo. Kiinnostus on sitten poikinut muuta hyvää...
Poistahei,
VastaaPoistahyviä vinkkejä. Tärkeää on että hoitaa hommansa maaliin positiivisella otteella, on kiinnostunut työn kehittämisestä ja siitä että tulos on priimaa, eikä just ja just hyväksyttävää. Ihmiset, jotka ovat positiivisia ja tekevät työnsä kunnolla ovat kunnioitettuja työyhteisössä, riippumatta siitä mikä heidän muodollinen asemansa on "työhierarkiassa". Näin ainakin meillä.
yt. Manta
Samaa mieltä, on pyrittävä tuottamaan priimaa eikä vain vähän sinne päin...
PoistaJoo, heti pistää silmään nuo kaksi maisterin tutkintoa. Totta on, että nykyisin ei vähä riitä. Kilpailu on mielestäni liian kova, ihan kaikilla elämän alueilla. Sitä mietin itse usein, että onko pakko näin olla?
VastaaPoistaTotta, mieleisistä opiskelupaikoista ja vähistä työpaikoista käydään nykyään kovaa kilpailua. Suomessa kilpailu ei ole kuitenkaan vielä yhtä kovaa kuin monessa muussa maassa. Jos kaiken saisi valmiina, jaksaisimmeko/viitsisimmekö silloin yrittää? En tosin usko, että raaka kilpailukaan tekee ihmisistä onnellisia. Niin kauan kuin on niukkuutta, on myös kilpailua, eikö?
PoistaErinomainen näkökulma! Outplacement-työtä tehneenä en voisi vähempää allekirjoittaa. On äärimmäisen surullista tavata ihmisiä, jotka ovat tehneet vuosia töitä ("töitä") eivätkä havaitse, kuinka aidosti heidän ammatillinen osaamisensa/tutkintonsa on vanhentunut, osaamisen kehittäminen jäänyt organisaatiokulttuurin jalkoihin - ja mikä pahinta, jo vuosia on tuntunut, ettei tämä aidosti kiinnosta. Kirsin Pihan kirjasta "Konflikti päivässä" (suosittelen!) löytyy dataa, kuinka organisaatioissa vain joka neljäs on aidosti kiinnostunut ja motivoitunut. Jos todellakin on näin, niin kylmää ajatella.
VastaaPoistaTiedostan kyllä, ettei kaikilla ole mahdollisuutta Ritvan kannustamaan aktiivisuuteen. Onko se sitten laiskuutta, turvallisuushakuisuutta - en tiedä. Tulevaisuus työmarkkinoilla vain osoittaa, että useimmat joutuvat/saavat! vaihtaa ammattia tulevaisuudessa eikä mikään ammattiryhmä ole turvassa ns. eläkevirassa. Hetken ajattelin, että esim. terveydenhoitoala voisi olla, mutta nyt tämä maakuntauudistus/soteuudistus voi myllätä koko terveyssektorin uusiksi. Siinä ei välttämättä enää pääse tuttuun ja turvalliseen toimintaan sellainen ammattilainen, joka on pitäytynyt tuttuun toimintamalliin.
Ajatelkaa, miten uskomattoman paljon menetämme mahdollisuuksia, jos todellakin vain joka neljäs on aidosti kiinnostunut ja motivoitunut!
Poista