Puu ja pää - vai jo jotain muutakin?

Kirjan nimi kuvaa hyvin kirjan sisältöä.

En lue pelkästään uusia tänä vuonna tulleita tietokirjoja, vaan tykkään paneutua myös jo vähän vanhempiin kirjoihin, jotka ovat jääneet minulta jostain syystä lukematta. Tällaiset kirjat ovat usein erittäin valaisevia. Ne joko kertovat kirjoittajan kyvystä nähdä tulevaisuuteen tai paljastavat armotta, että eivät ne asiantuntijatkaan aina ole ihan tajunneet, mistä tuulee ja minne ollaan menossa. Vapaavuoren kirja kuuluu mielestäni ensimmäiseen ryhmään.

Vapaavuoren kirja Puoliholtiton Suomi ilmestyi jo vuonna 2016. Vapaavuori esittelee siinä näkemyksiään silloisesta Suomesta ja syistä, miksi maa makaa niin kuin se makaa. Kirjan lukujen otsikoista paras oli mielestäni tämä: Menikö Suomen parasta ennen -päivä jo?

Vapaavuori roimii kirjassaan muun muassa poliitikko-kollegoitaan, joskus myös itseään, hallituksia, uneliasta julkista sektoria, kangistunutta kolmikantaa, kehittymätöntä yrittäjyyskulttuuria, johtajuusvajetta, vinoutuneita motiiveja ja peräänkuuluttaa railakasta asennemuutosta. Hänen mielestään ei riitä, että Suomella on puuta ja hyvin koulutettuja päitä, pitäisi olla paljon myös muuta hyvinvointia synnyttävää toimintaa.

Kirjoittajan mukaan suomalaisten suhde työhön on muuttunut. Työtä ei tehdä enää samalla antaumuksella kuin ennen, mutta kaikki odottavat kuitenkin hyvinvoinnin kasvavan siitä huolimatta. Suomi on laiskistunut ja pulkistunut ja siinä samalla pudonnut muiden Pohjoismaiden vauhdista. 

Suomen talous on hidas uudistumaan. Suomi ei ole nopealiikkeinen ja ketterä. Olemme alisuoriutujia ja tyydymme siihen. Vapaavuoren mukaan elämäntaparemontimme tulee alkaa mentaaliselta puolelta eli asenteesta.

Vapaavuori päättää kirjansa sanoihin "Olen edelleen huolissani siitä, ettemme ymmärrä kuinka huolissamme meidän maamme talouden tilasta pitäisi olla"..."Suomi on rauhan ajan historiansa pahimmassa kriisissä".

Tämä kirja ilmestyi siis vuonna 2016, kun koronakriisistä ei ollut tietoakaan. Jos tilanne silloin oli jo tuota luokkaa, mitä se onkaan koronakriisin jälkeen?

Mutta vielä on toivoa. Koska tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut, voimme oikealla asenteella, oikeilla valinnoilla ja päätöksillä vaikuttaa siihen. Ja eiku hihat heilumaan!

Stadi + kesä

Olemme jo vuosia viettäneet tarkoituksella osan kesästä kotona Helsingissä, vaikka meillä on kesämökki ihan kivalla paikalla Saimaan rannalla. 

Kesäisen Helsingin keskustaa ei voita mikään - ainakaan meidän mielestämme. Kaikkea on ja aurinkokin paistaa yleensä ihan riittävästi. Joka kesä tulee myös jotain uutta nähtävää ja koettavaa. Tänä kesänä uutuuksia ovat mm. Senaatintorin urbaani terassi viheralueineen ja luodolle kunnostettu ravintolarakennus. Näistä ensimmäisessä olemme jo ehtineet käydä ja luotoravintolan laivapysäkkiä etsimme parhaillaan. Olisikohan Kauppatorilla?

Hyvälle mielelle tulee myös joistain julkisista kulkuvälineistä. Tässä malliksi yksi:

The Cat is not yours

Päätin antaa oman panokseni somessa pyöriviin kissavideoihin ja julkaisen tässä uusimman hankintani - kissataulun The Cat is not Yours. Taulun on maalannut kuvataiteilija Vappu Aneri Kärkkäinen, ja se löytyi juuri ennen juhannusta Taidelainaamosta Rikhardinkadulta.

Taidelainaamo on Helsingin Taiteilijaseuran ja Helsingin kaupunginkirjaston yhteistyönä syntynyt aarreaitta, josta voi pientä vuokraa vastaan saada taidetta kotiinsa. Kuukausivuokra on 20 - 500 € riippuen teoksen hinnasta. Teoksen voi myös lunastaa suoraan kertaostona tai maksaa sitä kuukausittain kunnes koko teos on maksettu.

Taidelainaamossa on tällä hetkellä yli 10 000 teosta Helsingin Taiteilijaseuraan kuuluvilta ammattikuvataiteilijoilta. Heitä on seurassa 750, joten tarjontaa riittää.

Olen jo vuosia käynyt maaliskuussa Kaapelitehtaalla tutustumassa kotimaisten kuvataiteilijoiden myyntinäyttelyyn, mutta tämä Taidelainaamo on jostain syystä jäänyt minulta aina väliin, vaikka asioinkin Rikhardinkadun kirjastossa. 

Vierailu Taidelainaamoon kesäkuisena hellepäivänä oli ihana kokemus, ja palvelu siellä oli erinomaisen joustavaa. Sain jopa mukaani koesovitukseen taulun Lappeenrantaan.

Nyt olen ihan koukussa. Roikun monta kertaa viikossa katselemassa Taidelainaamon nettisivuja. Mitähän uutta sinne on nyt tullut?

Suosittelen lämpimästi!

Pitääkö olla huolissaan?

Nyt kun koululaiset ovat lähteneet kesälomalle, on hyvä aika pohtia  heidän tulevaisuuttaan. Päättäjät haluavat pidentää oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen asti ja tehdä mm. toisen asteen opinnoista maksuttomia.

Nykyään jo noin 5000 nuorta tippuu joka vuosi koulun vauhdista. Heidän luku- ja kirjoitustaitonsa jäävät niin heikoiksi, että uuden oppiminen, abstrakti ajattelu ja elämänhallinta on vaikeaa.

Pisa-tutkimuksissakaan suomalaiset koululaiset eivät enää loista niin kuin ennen. Pystytäänkö koulupudokkuutta ehkäisemään ja kansan koulutustasoa nostamaan pidentämällä oppivelvollisuutta parilla vuodella? Itse vähän epäilen tätä. En usko, että koulupudokkaat innostuisivat yhtäkkiä oppimisesta enemmän, jos "pakkopullaa" olisi tarjolla pari vuotta nykyistä enemmän. Ne, jotka haluavat jatkaa opiskelua, jatkavat sitä joka tapauksessa oli oppivelvollisuusikä 16 tai 18 vuotta. Toisen asteen maksuttomuudella voi olla jonkinlainen merkitys, mutta eikö senkin voisi hoitaa jonkinlaisilla opintoseteleillä halvemmalla kuin tarjoamalla maksutonta opetusta kaikille?

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän uskon enää ilmaiseen tarjontaan. Kaikella tekemisellä ja tarjonnalla on aina hinta, ja joku muu sen maksaa, jos kyseisen palvelun tai tuotteen sattuu itse saamaan ilmaiseksi. Mitä laajempi ilmainen tarjonta, sitä korkeammat verot ja .....kun riittävän kauan lisätään ilmaisia palveluita, sitä vähemmän tarjontaa on.

Tämä kehitys - tarjonnan väheneminen ja yksipuolistuminen - alkaa jo näkyä sekä kirja- että musiikkialoilla. Kun kirjoja saa ilmaiseksi kirjastoista ja ilmaista musiikkiakin on tarjolla valtavat määrät, ihmiset tottuvat siihen, että näistä ei tarvitse maksaa. Lopputuloksena on, että viimeistään kymmenessä vuodessa tarjonta supistuu sekä määrällisesti että laadullisesti, koska julkiset palvelut yksinään eivät pysty pitämään hengissä lukuisia kirja- ja musiikkikustantajia. Tarvitaan myös niitä omalla rahalla maksavia asiakkaita.

Onko kysymyksiä kohta enemmän kuin vastauksia?
Lähde: Pixabay.

Älykkyys laskee    

Olemme tuudittautuneet siihen, että ihmiskunnan älykkyys, osaaminen ja kaikenlaiset erityistaidot kasvavat koko ajan. Suomessa myös väestön koulutustaso on noussut pitkään ja Suomen menestys johtuu pitkälti koulutetusta väestöstä. Meillä ei ole pääomia, öljyä, timantteja tai muitakaan luonnonvaroja ylenpalttisesti mutta onneksi meillä on koulutettua väkeä.

Tämä kaikki on ollut totta monta vuosikymmentä, mutta 1990-luvun puolivälistä alkaen on nuorten älykkyys laskenut ainakin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Pysähdystä on tapahtunut myös Iso-Britanniassa, Alankomaissa, Virossa ja Saksassa (Hbl, 26.5.20). Jos sama vauhti jatkuu myös tulevaisuudessa, Suomen kansa tyhmistyy selvästi. Lasku on jo alkanut. Mikä vaikutus tällä laskulla ehtiikään olla seuraavien 30 vuoden aikana? Kuinka paljon tyhmempää Suomen kansa on vuonna 2050 kuin vuonna 2020? Pelkkä ajatuskin puistattaa.


Pitääkö olla huolissaan?

Mikä vaikuttaa älykkyyteen eniten - geenit vai perhetausta vai muu ympäristö? Vallitseva käsitys on edelleen, että geneettiset erot eli perintötekijät selittävät huomattavan osan älykkyyseroista. Onko opiskelu ja ponnistelu siis turhaa, jos on sattunut saamaan tyhmät vanhemmat ja perintönä huonot geenit?

Onneksi asia ei ole näin. Myös ympäristöllä ja omilla teoilla on merkitystä älykkyyden eroissa. Tutkimuksista tiedetään, että koulutettujen perheiden lapset menestyvät koulussa paremmin kuin vähän koulutettujen. Vanhempien sosioekonominen tausta ja kasvuympäristö vaikuttavat moneen asiaan, myös lapsen opintomenestykseen. Jos varakas vanhempi ei itse pysty tai ehdi ohjaamaan lastaan koulutehtävissä, voi hän ehkä palkata jonkun toisen, joka pystyy ja ehtii.

Myös lapsen ja nuoren omilla teoilla ja motivaatiolla on merkitystä. Jos läksyt jättää usein tekemättä, alkaa vähitellen kierre alaspäin, ja lopputuloksena on koulun päättyessä heikko luku- ja kirjoitustaito, heikko kielitaito ja heikot taidot kaikissa muissakin opiskelua vaativissa aineissa.

Itse olen huolissani erityisesti lukutaidosta, sillä jos se ei ole kunnossa, vaikeutuu moni muukin asia. Ilman, että lukee paljon, ei opi edes uusia sanoja eikä ymmärrys maailmasta kasva. Somepeukutukset ja facebookpäivitykset eivät lukutaitoa ja sanavarastoa kovin paljon kasvata. Sanonta Lue enemmän, luulet vähemmän kiteyttää hyvin lukemisen annin.

Hyvästä lukutaidosta ja lukemisesta syntyy myös hyvä kirjoitustaito. Lukiessaan ihminen oppii huomaamattaan sanojen lisäksi myös kielioppia, tyyliä ja rakenteita. Ilmaisu paranee. Kirjoitettu teksti on sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti miellyttävää lukea. Viestintätaidot ovat jo nyt, ja tulevaisuudessa vielä enemmän, taitoja, jotka tulee hallita, jos mielii elämässä eteenpäin.

Lukeminen kannattaa aina!

Kesä ei ala ilman mökin siivousta

Toukokuinen myöhäisilta mökillämme. Harvoin on näin tyyntä ja rauhaisaa.

Olimme mökillä siivoamassa talven jäljiltä. Kevätsiivous ei kuulu suosikkitöihini mutta pakkohan se on sekin tehdä. Varsinkin nykyään, kun mökin laajennuksen jälkeen pienet päästäiset tai mitkä lie metsähiiret pääsevät jostain raosta sisälle mökkiin talven aikana ja sotkevat paikat. Siivottavaa riittää, vaikka käymme mökillä myös talvisin ja siivoamme silloinkin. Emme ole saaneet apua rotanloukuista, hiirenpyydystyshärpäkkeistä, käytetyn kissanhiekan hajusta emmekä hiiribaareista.

Olen nyt saanut tarpeekseni tästä mellastuksesta ja heti kun Korona helpottaa, kutsun mökille korjaajan, joka tukkii kaikki raot ja reiät. Jokohan sitten helpottaisi?

Kesämökit kiinnostavat

Nyt kun Korona on lopettanut turistimatkat ulkomaille, käyvät kesämökit hyvin kaupaksi Suomessa. Myös nuoret ovat taas kiinnostuneita hankkimaan mökin. Mökkeily muuttaa muotoaan, kun nuoremmat alkavat periä kesämökkejä enenevässä määrin tällä vuosikymmenellä, mutta mökkeilyn loppumista ennustaneet joutuvat nyt toteamaan olleensa väärässä. Mökkeilyinto ei osoita laantumista.

Tämän tiesi jo Avisadon keväällä julkaisema kirja Mökkeilyä & mansikoita, joka on nyt todella ajankohtainen. Sopii hyvin myös lahjaksi eikä hintakaan päätä huimaa.

Kirjaa saa muun muassa Avisadon verkkokaupasta ( https://www.avisado.fi/tuotteet.html )               hintaan 20 €/kpl + toimituskulut. Kirjaa myyvät myös muut hyvin varustetut kirjakaupat ja sen voi lainata halutessaan myös kirjastoista.

Ujo ei ole poikkeava eikä introvertti huono

Blogiteksti perustuu tähän kirjaan.

Näinä Korona-aikoina yksi sun toinen meistä on pysytellyt enimmäkseen kotonaan ja rajoittanut fyysiset sosiaaliset kontaktinsa minimiin.

Luin vähän aikaa sitten jutun, jossa kerrottiin, että tämä aika on introverteille, itsekseen viihtyville suomalaisille helpompaa kuin ekstroverteille etelämaalaisille. Mene ja tiedä?

Heti kohta ym. jutun jälkeen sain kirjastosta varaamani kirjan. Se oli psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen viime vuonna ilmestynyt kirja Ujot ja introvertit. 

Olen aikaisemminkin lukenut monia Keltikangas-Järvisen kirjoja. Hän kirjoittaa selkeästi ja osaa selittää akateemista tutkimustakin niin ymmärrettävästi, että lukija voi halutessaan hyödyntää tutkimustuloksia vaikka omassa elämässään.

Ujot ja introvertit

Nyt lukemani kirjan aiheena olivat siis ujot ja introvertit, joita vertailtiin rohkeisiin ja ekstrovertteihin ihmiselämän eri aikoina, lapsuudesta aikuisuuteen.

Tämä uusi kirjakaan ei pettänyt odotuksiani. Se oli hyvin kirjoitettu ja se sai ainakin minut taas kerran ihmettelemään, miksi jotkut persoonallisuudenpiirteet nostetaan muita paremmiksi, vaikka tieteellinen tutkimus on nimenomaan osoittanut, että näin ei ainakaan yksiselitteisesti ole. Olisiko jo aika tuulettaa näitä totuuksia?

Ujous, introversio ja ekstroversio ovat synnynnäisiä temperamenttipiirteitä. Noin 25 % länsimaisista ihmisistä täyttää ujouden tuntomerkit.

Nykykäsitys introversiosta ja ekstroversiosta perustuu Hans Eysenckin persoonallisuusteoriaan. Sen mukaan ekstroversio on jatkumo, jonka toista päätä kutsutaan ekstroversioksi ja toista päätä introversioksi.

Introversio-nimistä itsenäistä ominaisuutta tai kategoriaa ei tässä teoriassa ole. Ihmisiä ei siis saisi jakaa kahteen eri ryhmään, introvertteihin ja ekstrovertteihin, sillä kyseessä on jatkumo. Ihminen asettuu tällä jatkumolla johonkin kohtaan. Valtaosa meistä on jotain intro- ja ekstrovertin väliltä. Monet ovat ambivertteja, lähellä keskiarvoa. Ääripäihin sijoittuu hyvin vähän ihmisiä.

Ujoudessa ja introversiossa on päällekkäisyyttä, vaikka ne ovat eri asioita. Ihminen voi olla introvertti olematta ujo ja päinvastoin. Introversioon eivät sovi ujouden määritelmät: sosiaalinen pelko ja krooninen tietoisuus itsestä. Introversio on yhteydessä ihmisen sisäiseen viritystilaan, joka hakee tasapainoa ja vaatii introverttia välttämään liiallista stimulaatiota.

Ujouteen ja introversioon liittyy paljon positiivisia asioita, joita ihmisten ja työnantajien kannattaisi oppia ymmärtämään ja hyödyntämään. Ujo ei ole poikkeava eikä introvertti huono ihminen. Maailma tarvitsee monenlaisia ihmisiä.

Länsimaissa ihaillaan kuitenkin edelleen ekstroverttejä ja rohkeita ihmisiä. Ujoja ihmisiä vaaditaan muuttumaan ja opettelemaan pois ujoudestaan. Tämä trendi näkyy nykyään myös Kiinassa, vaikka ujoutta on siellä arvostettu huomattavasti kauemmin kuin länsimaissa, näihin päiviin asti.

Sosiaaliset ekstrovertit ja luuloteltu merkitys

Miksi monet työnantajat etsivät edelleen sosiaalisia ekstroverttejä?  Ekstroversion merkitys rekrytoinneissa on selvästi suurempi kuin mitä tutkimustulokset antaisivat olettaa.

Vastaus lienee tässä: Nykykulttuuri on antanut ekstroversiolle voimakkaan face-validiteetin eli luulotellun merkityksen. Ekstroversioon liitetään asioita, jotka eivät oikeasti liity siihen. Kyseessä on positiivisuusharha.

Työelämässäkin ekstroverttien ajatellaan pärjäävän paremmin, vaikka ekstroversiolla ei tällaista ennustearvoa todellisuudessa olekaan.

On hyvä muistaa, että sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot eivät ole sama asia. Sosiaalinen ihminen haluaa olla muiden kanssa, kun taas hyvät sosiaaliset taidot omaavalla ihmisellä on kyky olla muiden kanssa. Näin hän myös saavuttaa omat tavoitteensa. Työnantajien kannattaisi rekrytoida ihmisiä, joilla on hyvä sosiaaliset taidot. Pelkkä sosiaalisuus ei ennusta työssä pärjäämistä juuri mitenkään.

Työssä tarvitaan osaamista ja ammattitaitoa, joiden pohjana on useimmiten koulutus ja kognitiiviset kyvyt. Harva pärjää pelkällä persoonallisuudellaan, vaikka nykyään moni työnantaja kertoo rekrytointi-ilmoituksessaan etsivänsä hyviä tyyppejä. 

Lue enemmän, luulet vähemmän

Luettuani tämän kirjan voin jälleen kerran yhtyä sanontaan: Lue enemmän, luulet vähemmän.
Suosittelen kirjaa lämpimästi!

PS. Muita hyviä kirjoja löydät blogini yläosasta kohdasta Kirjat.

Jotain vanhaa, jotain uutta

Jotain vanhaa

Jotain on onneksi pysyvää, sillä kevät on tullut niin kuin aina ennenkin! Talvitakin saa nyt viimein heittää komeron nurkkaan ja päälle voi pukea jotain kevyempää.

Värikkäät kukat ovat jo nupussa puistoissa ja rakennusten edessä. Vielä vähän aikaa ja saamme ihailla kukkaloistoa.

Lehtipuissa on jo pienet vihreät lehdenalut ja kirsikkapuut ovat nyt kauneimmillaan.

Vaikka en ole mikään viherpeukalo, olen jo vuosia ihaillut Helsingin kaupungin istutuksia. Jotkut puistoista ovat niin kauniita, että sielu lepää siellä istuessa ja nauttiessa väriloistosta. Tunnistan tulppaanin ja ruusun, mutta suurin osa hienoista kukista ja pensaista jää minulle tuntemattomiksi. Ei haittaa. Arvostan kasvien kauneutta ja kiitän sitä kaupungin puistotyöntekijää, joka ne on meidän kaikkien iloksi puistoon istuttanut. Vaikka tätä kauneutta kestää vain muutaman kuukauden, ovat ne kaikki päivät ja viikot vaivan ja verorahojen väärti. Rahaa palaa paljon turhempiinkin kohteisiin.

Jotain uutta

copyright: Running Wyld

Myös uudet ilmiöt leimaavat tätä kevättä koronan takia. Luovuus ja mielikuvitus ovat nyt voimissaan. Netissä kiertää uskomattomia ja hauskoja oivalluksia ja huumoripläjäyksiä, joilla ihmiset viihdyttävät itseään ja muita. Tässä niistä yksi. Kuvan sammakko pohtii viinilasi vatsan päällä (vapaasti käännettynä), että "hänen täytyy pitää sosiaalista etäisyyttä jääkaappiin, jotta hän saisi madallettua vatsakumpuaan". Samoja ajatuksia alkaa olla kieltämättä itsellänikin.

En tiedä, kuinka pitkän matkan tämä sammakko on jo vaeltanut, mutta itse sain sen Sveitsistä. Sveitsiin sammakko oli tullut Irlannista. Minneköhän sen matka täältä jatkuu?

Pysykää terveinä ja iloisella mielellä!