Lähetin eilen pyynnön muutamille ystävilleni ja tuttavilleni tulla kirjoittamaan tähän blogiini. Halusin tarjota blogini kautta kanavan useammalle äänelle näinä poikkeuksellisina aikoina.
Tässä teille ensimmäisen kirjoittajavieraan teksti. Lämpimät kiitokset Sirpalle, ja tiedoksi kaikille teille muille, että olette edelleen tervetulleita kirjoittajarinkiin.
Koronaepidemian seuraukset iskevät pätkätyöläisiin, itsensätyöllistäjiin ja työmarkkinoiden haavoittuviin naisiin
Vuosi sitten näihin aikoihin keräsin tarinoita työelämässä ikäsyrjintää kokeneilta naisilta kirjaani Pätkiä & potkuja. Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä (Avisado, 2020).
Kolmekymppinen Aino kertoi, miten esimies sanoi silmät kirkkaina, ettei liikkeeseen palkata pienten lasten äitejä, koska lapset sairastavat ja sitovat äitejä kotiin. Kuuttakymmentä lähenevä aikuisopettaja sai kuulla esimieheltään, että hän kuuluu työpaikalla ongelmaikäluokkaan. Pomo vihjaisi hyvin suoraan, että opettajan olisi paras irtisanoutua ja antaa tilaa nuoremmille. Noin 55-vuotias juristi irtisanottiin yt-neuvotteluissa. Työhönsä sitoutunut ja ahkera nainen halusi jatkaa työntekoa tekemällä sivutoimisesti omia toimeksiantoja. TE-toimisto neuvoi perustamaan yrityksen. Nainen noudatti ohjeita, mutta yritys ei alkanut tuottaa. Nainen menetti työttömyysetuutensa ja kaikki muutkin tukensa, vaikka yritys ei tuottanut senttiäkään. Naisen oli pakko lopettaa yritystoimintansa.
Näitä kertomuksia tuli vastaan joka paikasta. Riitti kun avasi suunsa jossain kahvipöydässä, jolloin joku kertoi, että hän itse tai hänen ystävättärensä on kokenut ikäsyrjintää työelämässä.
Monet lait kieltävät syrjinnän, mutta käytäntö on jotain ihan muuta. Toki miehetkin kohtaavat syrjintää ja heitä irtisanotaan yt-neuvotteluissa, mutta tukimusten mukaan naiset kohtaavat sitä tuplasti enemmän kuin miehet. Jopa kymmenen prosenttia yli 55-vuotiaista naisista kertoo kokeneensa ikäsyrjintää työelämässä.
Kun näin oli ennen koronavirusepidemian puhkeamista, voi vain kylmä hiki otsalla pelätä, miten työsyrjintä osuu lähitulevaisuudessa juuri näihin ryhmiin, joiden asema on aikaisemminkin ollut heikko. He ovat pätkätyöläisiä, osa-aikatyötä tekeviä, nollasopimuksella työskenteleviä ja itsensätyöllistäjiä. Kuka kutsuu nyt osa-aikaisen töihin ravintolaan, kun pandemia sulkee ravintoloiden ovia. Monet liikkeet ovat auki lyhyemmän ajan tai kiinni kokonaan. Siellä ei nyt tarvita kiireapua.
Koulussakaan ei tarvita sijaisia, kun suurin osa lapsista on etäopetuksessa ja vanhemmat palauttavat mieleen geometrian koukeroita ja vieraiden kielten kielioppia voidakseen tukea lapsia opinnoissa.
Kaikkein murskaavin tilanne lienee kulttuurialoilla. Kun tapahtumat on peruttu, myös tulot on peruttu ja tulevaisuus painaa huolista harmaana.
Itsensätyöllistäjissä ja freelancereissa suuri joukko on juuri taidealan pätkätyöläisiä kuten näyttelijöitä, muusikoita, kuvataiteilijoita ja graafikoita. Myös kirjailijoiden leipä kapenee, kun heille tärkeät tulonlähteet, julkiset esiintymiset ja lukijatapaamiset perutaan.
Pienyrittäjiä toimii myös monilla muilla naisvaltaisilla aloilla kuten kampaajina, kosmetologeina ja hierojina.
Sanna Marinin hallituksen tukipaketti tulonsa menettäneille ihmisille ja yrittäjille on valtavan tärkeä kiireapu vaikeassa ja ennustamattomassa tilanteessa. Itsensätyöllistäjät pääsevät väliaikaisesti työttömyysturvan piiriin. Tätä freelancerit ja itsensätyöllistäjät ovat odottannet vuosikausia.
Nyt sopii toivoa, että työttömyysetuuden hakijalle ei tule TE-toimistosta tylyjä vastauksia tyyliin: työttömyysetuus ei paikkaa huonosti sujuvaa yritystoimintaa. Kirjani kyselyyn vastanneet saivat noin vuosi sitten tällaisia vastauksia.
Uudessa tilanteessa on kuitenkin vielä suuria kysymyksiä. Miten korvataan opiskelijalle työharjoittelusta menetetyt tulot, kun yritys ajautuu konkurssiin ja opiskelija menettää harjoittelupaikkansa. Opiskelija pelkää, että hän ei voi saada työttömyysetuutta, koska hän on kirjoilla oppilaitoksessa. Opintotukeakaan ei enää tipu, koska opiskelija tekee toista tutkintoa. Hän on rahoittanut opintojaan sivutoimisella työskentelyllä. Onko nuoren ihmisen kohtalo siis tällainen: ei opintotukea, ei työtä eikä työttömyysetuutta.
Koronavirusepidemia aiheuttaa lukemattomia pulmatilanteita ihmisten toimeentulon turvaamisessa ja nyt olemme vasta alussa. Kirja Pätkiä & potkuja. Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä on nyt äärimmäisen ajankohtainen puheenvuoro työelämän kipupisteistä.
Sirpa Pääkkönen
Teksti julkaistaan myös kirjoittajan omassa blogissa Taidetta, tarinoita, journalismia (taidetarkkailija.blogspot.com
Venäläisillä on sanonta: "Vielä ei ole ilta", jolla tarkoitetaan mm. sitä, että mitä tahansa voi vielä tapahtua tai että emme vielä ole nähneet kaikkea. Koronaepidemiasta voitaneen hyvällä syyllä käyttää tätä ilmaisua, eikö?
VastaaPoistaSamaa mieltä, että koronan kanssa vieläkään ei kyllä ole ilta. On hurjaa lukea kertomuksia työelämästä ja tämänlaisista ikäasioista - hyvä että näistä tosin puhutaan ääneen. Mitä vielä koronaan tulee niin oli kyseessä sitten asianajotoimisto, tai mikä tahansa muu yritys tai yksityisyrittäjä niin vaikutuksilta ei kyllä ole säästytty, ammattiin katsomatta.
VastaaPoista